Savustuspönttö 1910-luvulta. Kuvat Mustialan ensimmäisen ja viimeisen kalastusmestari August Mäkeläisen; Kalamiehen kirja. (1916)
Savustushan on ikiaikainen suomalaiseen kulttuuriin kuulunut ruuan kypsennystä ja säilyvyyttä lisäävä vaikutus.
Toisaalta savustus, niin kuuma- kuin kylmäsavustus on erilaisissa kulttuureissa tunnettu jo tuhansia vuosia. Sumeriassa tiedetään savustetun jo 3500 v eaa ja Kiinassa on savustettu hedelmiä jo 2000 v eaa, siis aika vanhaa.
Savustus on siitä hauska harrastus, että sen voi alkaa perin innovatiivisin ja yksinkertaisin systeemein, kehittynein muoto on sitten jopa eräänlaista kilpavarustelua. Sitähän se tietysti on kun pyrkii, jos ei nyt täydellisyyteen, niin ainakin mahdollisimman lähelle.
Savustettavia aineksia; juurekset, hedelmät, kasvikset, kala, liha, juusto, jopa ylijäämät varhaisperunat. Kokeilla voi kaikkea.
Omakohtaisesti aloitin katkaisulla ja pestyllä petroolitynnyrilla, merkinkin vielä muistan; Masut, rautavanteineen ja paksukuorinen. Se sijoitettiin neljän kiven päälle ja pohjalle puruastia; välihyllyt ja märkä juuttisäkki kantena.
Samaa metodia näkee vieläkin Peipsijärven vanausulisten rannikkoseudulla. Toisaalta, siellä olen vieraillut erään herran Saksasta tuomalla huippumodernilla laitteistolla, jolla voi jopa nestesvustaa, siinä kun lisälaitteena oli nestesumuttimet. Aivan huippumoderni digitaalinen laite ja varmasti omistajansa suuri ylpeydenaihe. Talo muuten sijaitsee Rajan kylässä lähellä kuuluisaa savukalaravintolaa; Kuldkala.
Eestiläiset muuten ovat varsin maineikkaita lihansavustajia kalan lisäksi.
Kuten aiemmin mainitsin, savustusharrastukseen löytyy kymmenittäin laitteita, varmasti sopiva miltei jokaiselle ja käsistään osaava kykenee rakentamaan itsekkin ja mieleisensä laitteiston ja ainahan niitä voi päivittää.
Kiitokset vaan Kalle, hienoa tekstiä savustuksen tiimoilta.
Oma savustushistoriani on vaatimaton, toki tiili-puu uunissani pihalla aika ajoin kaloja savustan.
Aloitin kuten sinäkin, Tammelan apteekin huutokaupasta ostin n60 litran pirtutynnyrin, Paksut rautavanteet siinäkin ja pelti todella paksua, hikinen homma oli meisselin kanssa toinen pää hakata pois.
Kesäaikaan toimi hyvin, mutta talven tuiskuissa tuppasivat kalat jäämään vaaleiksi.
Olikos tuo Mäkeläinen se mies jolla oli ”virkatalo” Saloisten hienolla erämaajärvellä? Toimitti sieltä käsin saaliit Mustialan maatalousoppilaitokseen?
Mustialan kartanon miljöö on hieno paikka, poiketkaa katsomassa jos lähelltä menette. Kustaa Vaasa aikanaan kartanon perusti.
Hienot harjut siinä lähellä ja syvä Kaukjärvi, kuhainen vesi josta Kallekin komeita vonkaleita on saalistanut, kuhien poskillihoilla herkutellut.
Kyllä sama mies on kyseessä. Mustialan kalanviljelyslaitoksen hoitaja ja kalastusmestari. Asui suuren osan elämästään siellä virkatalossaan Saloistenjärven niemellä. Se on muuten kaunis ja karu se Saloistenjärvi, saa isoa lahnaa ja ahventa.
Sinulla kait on se ns saaristolaissavustin, niin olen ymmärtänyt; se on hyvä savustinmalli ja tosi vanha konstruktio.
Mäkeläinen istutti ensimmäiset karpit Kaukjärveen ja Saloisille; Saloisilla eivät menestyneet mutta Kaukjärvestä vieläkin joku karppi aina nousee.
Minua seurasi yli 30 vuotta siskon miehen tekemä 50 cm:n 8 mm:n avestaputkesta leikattu pönttö. Pohja oli samanlaisesta paksusta ruostumattomasta hitsattu. Erikoinen se oli siinä, että pohja on n. 3 cm sisäänpäin ja lisänä oli liekinohjaimet. Sitä lämmitettiin nostamalla se tiilistä tekemäni tulisijan päällä.
Pöntössä oli harkkoraudasta tehdyt 3 tasoa jaloilla, jotka pystysi nostamaa kokonaisuutena pois tai panna vaikka alimmalle tasolle neste-rasvakaukalo etteivät purut kastu.
Puruina käytin itse tehtyä leppää, tammea, omenapuuta ja aina tietenkin pieni katajan oksa antamassa väriä.
Kun täällä kaupungissa en enää sitä tarvinnut-pönttö meni tekijänsä pojille.
Nyt minulla on vain emaloitu grilli-savustuspannu, joka toimii Primus-retkikeittimen kaasupullon kanssa.
Silläkin on ikää 33 vuotta ja toimii edelleen priimakuntoisena. Savustimme sillä ensimmäiset lohen fileet Kaivopuiston rannassa silloin silloisena Juhannuksena ja, kohta tuoksujen herättäminä tuli maistajia kuohareineen.
Niin ja korkeus oli n. 70 cm ja painoi pirusti, ja siksi varastoi lämpöä tasaisesti. Ja vielä vesivanerista tehty kansi, joka sekin kesti koko ajan.
Sain tuttavalta sellaisen haponkestävästä teräksestä tehdyn korkeapaineoluttynnyrin.
Kansipuolelta poikki leikkaamalla siitä tuli kansineen mukava savustuspönttö pienille kalamäärille ja on helppo pitää puhtaana.
Minä ostin aikanaan teuvalaisvalmisteisen kenttäkeittiön etuastijan (huippulaatuista rosteria), porasin siihen 14mm savun/kosteudenpoistoreiän ja siihen piipunnysä hisattuna; tuli hyvin toimiva kylmäsavustin kun porasin vielä alapuolelle savuntuloaukon, samankokoisen kuin poistoaukkokin, toimiva peli kunnes tuli myytyä koko systeemi.
Jokos Mika päätit savustuslaitehankinnan ja merkin. Jos Borniakiin päädyt, minulla on sitten käyttövinkkejä (huolto), niitä ei käyttöohjeissa oikein mainita.