Varsin maailmaa syleilevä kanta on nykypäivin tuo punaisen lihan syönti, eli sen välttely. Kaikki julkkiksetkin ilmoittavat, joko luopuneensa punaisesta lihasta, tai vähentäneensä radikaalisti ja siirtyneensä tämmöisiin nyhtö-tuotteisiin, sitä nyhtöä kun tehdään jos vaikka mistä. En muuten harrasta muitakaan tämmöisiä smoothieita, vai mitä ne lienevätkään.
Kyllähän minä punaista lihaa muutenkin käytän mutta itse valmistettuna.
Ylipäätäänkin pyrin välttämään teollisia eineksiä, en edes niiden mausta pidä.
Näin alkukesästä ja kesästä; villiyrtit ovat poikaa, juuri nyt nokkonen parhaimmillaan. Kesän myötä sitten yrttejä ämpäriviljelmiltäni.
Vinkkinä, ellei joku tiedä, kaupasta ruukkuyrtteinä ostettujen juuripaakku kannattaa istuttaa kukkapurkkiin, saa lisää satoa.
Minun aamiaisellani on lähes aina punaista lihaa (lihaa se on kalan lihakin), mustikoita, lasillinen inkiväärijuomaa, valkosipulisnapsi (2cl), lihajalosteisiin ani harvoin kosken. Maitoa en juo, maitotuotteita; smetanaa, jogurtteja jne, kyllä. Kylmäsavujuuston kun opin tekemään, leivänpäälisenä sitä on usein.
Artikkelikuvassa aamiaisleipäni; punaista lihaa ja basilikaa. Niin ja muuten tuo leipäkin on vaimon leipomaa.
Kieltämättä herkullisen näköinen aamupala, maistuis mullekin:)
Kyllähän se herkulliselta maistuukin; joskus käytän siinä myös nuorta nokkosta.
Niin ovat nuoret ihmiset arjesta vieraantuneita kun eräs tuttavamme, tiukka vegetaristi tuon kuvan nähtyään, kysäisi, minkä eläimen lihaa tuo on? Pitkään mietin, mitäköhän vastaisi, ettei kuulostaisi loukkaavalta.
Kaurapuuron syön aamiaiseksi, siinä päällä mustikoita ja sokeria. Emännän painostuksesta myös auringonkukan siemeniä siihen päälle sirottelen. Noin joka toinen aamu myös keitetty muna.
Itsetehty inkiväärijuoma (kiehautettu inkiväärinsiivut ja sekaan hunajaa ja sitruunan menu) kyytipoikana.
Parempaan suuntaan on menty sillä kymmmenet vuodet aikaisemmin aamun avaus oli musta kahvi, nisupullan siivu ja pari tupakkia päälle.
No, niinpä minultakin unohtui tuo aamupäivän munaus. Kallen muna kuuluu minullakin muutaman kerran viikossa aamiaiseen, puolikypsä.
Aterioilla sitten uppomuna, vähän salaatista riippuen.
https://askelterveyteen.com/basilikan-laakinnalliset-hyodyt/
Tuo paljon käyttämäni tuore basilika on myöskin merkittävä rohtoyrtti, mausteyrtti vaikka onkin.
Siinä ei ole mitään vikaa että luopuu naudanlihasta ympäristösyistä. Ihminen voi aivan hyvin elää ilman ja ympäristönäkökulma on vissi.
Jos joku niin ei tee niin oma valinta sekin. Eipä näitä kukaan ole kieltämässä, joskin realismia on odottaa että hinnat nousevat lähitulevaisuudessa.
Kommentissasi olin aistivinani lievää paheksuntaa. Siis, jos joku ei syö punaista lihaa, ehkä ei sianlihaa .. ets. Se on jokaisen oma asia. En minäkään syö verta, en sisäelimiä tai niistä valmistettuja jalosteita; ei maistu musta makkarakaan, siis aivan henkilökohtainen asia.
Toisaalta kun joku julkimo toitottaa, että on esim niin huolissaan ilmastosta, että ei syö punaista lihaa; siis itsekorostusta; silloin kyllä lausuman perään laittaisin ison kysymysmerkin. Tässä se ero.
Punaisen lihan syönti – tai siis syömättä jättäminen – ympäristösyistä Suomessa on lähinnä tekopyhää irvokasta pelleilyä.
Naudanlihan tuotannosta valehdellaan suu vaahdossa.
Pääosa naudan ruuasta on heinää, mitä ihminen ei voi syödä eli se ei ole pois mistään.
Se ei myöskään ole pois ruuan tuotannosta, koska meillä on Euroopassa viljasta ylituotantoa.
Edelleen huudetaan, että lihakilon kasvattamiseen mene 15 000 litraa vettä.
Tämäkään ei pidä sellaisenaan paikkaansa.
Lihakilossa on vettä n.600 g.
Loput 14 999,4 kiloa toki menee lehmän kasvaessa lehmän juottamiseen, mutta ei se mihinkään maailmasta katoa.
Lehmästä poistuu vettä ilmaan ja maahan ja maahan eri muodoissa.
Ilmaan haihtunut vesi pyörii ilmassa, kuten kaikki muukin haihtunut vesi ja tulee joskus kasteena tai sateena takaisin maahan.
Maahan virtsassa ym muodossa tullut vesi valuu maakerrosten läpi ja päätyy ajanoloon puhtaana vetenä pohjaveteen tai valuu järveen eikä katoa.
Ymmärrän toki, että alueilla, missä ruuasta ja vedestä on pulaa, kannattaa harkita, mitä ruokaa tuotetaan.
Esimerkiksi holtitonta toimintaa on appelsiinituotanto Israelissa, missä se tehdään koko ajan tuhoamalla pohjaverivarantoja.
Sama koskee viljantuotantoas alkueilla, missä koko ajan pitää käyttää keinokastelua pohjavesivaroja tuhoamalla
Ihan punaista nisäkkään lihaakin syön; syksyisin ostan karitsanruhon, se karitsa on kesän elänyt laiduntamalla, joten tuskin tuottaa mitään ilmastohaitallista siinä runsaan puolen vuoden aikana siellä laitumella ja valintani perustuu makuun, kuten syksyisin hirvenlihakin.
Minä elän pääosin luonnonlihalla eli riistalla, vaikka jskus vaihtelun vuoksi maistan muutakin.
Saattaa toki tulla eteen sellainenkin, että virheet koittavat vaihteeksi taas sen metsästyksenkin kieltää, mutta tuskin onnistuvat.
Kala on kalliimpaa – miksi?
– Isäni kasvatti sian ja siinä piti olla vahva kerros läskiä.
Ei muuten ole se kalleus kalastajan vika, kalastaja saa esim kuhasta vajaat 6€/kg, tukkuri, joka vain kuljettaa kuhan kauppaan saa 10€/kg, kauppias myy fileenä 25-35€/kg (fileeraussaanto 40%).
Ruokavalioita ei suuremmassa mittakaavassa moralisoimalla muutella -suuntaan tai toiseen. Lainsäädännön kautta tulee merkittävä ohjausvaikutus. Lähinnä naurettavaa kaikenmoinen moralistissävytteinen oman hännän nostelu sapuska-asioissa, syötiin sitten ituja tai hirviä.
Minä en paheksu, sen paremmin vegaaneja, kasvissyöjiä kuin lihansyöjiäkään.
Itse olen vähentänyt naudanlihan minimiin, koska se on ympäristölle haitallista. En edellytä sitä muilta, itse valitsen. Syön kanaa.
Miltä osin naudanliha on Suomessa ympäristölle haitallista?
Mistähän muuten sitä kanaa saat; et ainakaan kaupasta. Broileria, tosi ”eettisesti kasvatettua”, ihmisen luoma tuotantoeläinhirviö, elää kuolleiden lajitoveriensa kanssa yhteiseloa; sitä nyt saa joka kaupasta.
Eipähän se Laitilan kanakaan (munituskana), ei senkään kasvatus kovin eettistä ole. Elää elämänsä pää rehurännissä ja peräpää munarännissä ja vuoden jälkeen kanajauhomyllyyn. Ei monikaan ole enää nähnyt näkyä kun kanat kauniina päivänä rypevät tuossa aurinkoisella seinänvierustahiekalla, silmät lurpallaan ja siivet levällään, välillä laiskasti kuopien, on täysi vapaus mennä ja tulla halunsa mukaan.
Kallen kanssa samaa mieltä että eläimen näkökulmasta katsoen broilerin elämä on mahdollisimman kaukana siitä mitä eläimen elontaival pitäisi olla.
Mutta mitäs Kalle kala-asiantuntijan arvelet kalojen kassikasvatuksesta?
Kalojen kasvatuksesta; jotenkin vielä kiertovesilaitokset ehkä saattaisin ymmärtää valkuaisen tuottajana mutta sekin isoin varauksin.
Avovesien kassikasvatus, sekä lammikkokasvatus osoittavat suurta välinpitämättömyyttä ympäristöstä ja kanssaihmisistä, vain oma etu.
Mm tämä norjalainen suurkasvattaja; Marine Harvest, maailman suurin kasvatetun kalan toimija, enin osa kalasta kasvatetaan kehitysmaissa (väljempi lainsäädäntö), kaloja kuljetetaan lentorahtina ympäri maailman ja sitten vielä tämä ”maailmanmatkaaja” lienee Suomen suosituin ”kala”.
Aivan oma luku sitten nuo lähi- ja Kaukoidän kuralammikoissa kasvatetut pilatiat, pangasiukset yms; pitkällä tikullakaan en koskisi.
Ei tämä kotimainenkaan kassikala suosikkeihini kuulu. Viime talvena kirjolohta jouduin syyllisyyttä tuntien, ostamaan, vähän lievensi kun keksin kanavan saada istutettua kirjolohta, siis verkkopyydettyä eräältä toimijalta. Samalta kaverilta sain ostettua muutaman parikiloisen karpinkin. Kalat ovat siis istutettuja tuommoisen parin – kolmen hehtaarin pikkujärveen, niitä ei ruokita vaan saavat kasvaa villinä.
Loppukaneettina; villikalaa sen olla pitää.
Mutta riittääkö villikalaa, kotimaista, kun hylkeet ja merimetsot syövät kalat ja hylkeet vielä pyydyksetkin rikkovat.
Merialueiden tilanne on aivan toinen kuin sisävesien. Troolipyyntiin merialueella hylkeet ja merimetsot eivät vaikuta, push-up-rysäkin kestää hylkeen mutta on melko hintava. Lisäksi rysiin on kehitelty ns nielukalteri; estää hylkeiden ja merimetsojen rysään menon mutta ei estä saaliskaloja. Pintaverkkopyyntiin mainitsemillasi seikoilla on vaikutusta.
Toisaalta; niin kauan kun elintarvikekelpoista silakkaa ja kilohailia viedään kalajauhotehtaille, kassikasvatusta silmälläpitäen, en ole huolissani.
Aika montakin vastausta. Metaani on toki se helppo vastaus. Toinen on vaadittava viljelyneliömäärä per tuotettu energiamäärä. Kolmas on tarvittavan veden määrä, joskin Suomessa se ei ole niin vakava ongelma.
Listaa voisi jatkaa mutta syitä on ihan tarpeeksi tarjolla joista tiede on riittävän yhtä mieltä.
Viljelysmaan käyttö laitumena Suomessa, se mielestäni lienee ekologista. Esim ylämaan karja (puhtaasti liharotu) asustaa ympäri vuoden ulkosalla ja moni muukin lihakarjarotu; tällöin esim viljelyskiertoa voidaan soveltaa tuottavasti. Nurmi käytetään suoraan hyödyksi ja lannoittuu samalla.
Lampaan kasvatuksessa myöskin viljelykevottomat, esim hakamaat tulevat hyödynnetyksi. Tosin siitoseläimet sitten talvehtivat sisätiloissa mutta pääasiassa korsirehulla.
Vesi ei ole Suomessa ongelma eikä muuallakaan, missä veden kierto ja pohjavesivarat riittävät.
Viljelymäärä ei liene myöskään ongelma, koska peltoja menee koko ajan kesannolle eikä heinän tuotantoon paljoa energiaa mene.
Metaani on yksi asia, mutta ei tosiasiassa myöskään Suomessa kovin merkittävä.
Kanatuotannossa rehun viljely on paljon merkittävämpi kuin naudanlihantuotannossa, koska siihen käytetään elintarvikemateriaalia.
Myös kanojen kasvatuksessa on melkoisesti kyseenalaista.
Kyllähän sitä toki paras olisi jos ei söisi mitään lihaa mutta tämä on minun kompromissi. Kukin valkatkoon omansa.
Kukin taaplaa tyylillään.
Minusta ei mikään etiikka velvoita välttelemään lihan tai kalan syöntiä sen enempää kuin kasvisten tai hyönteisten.
Tekopyhyyttä on yrittää syyllistää toisin toimivia oman ideologiansa nimissä.
Etiikka on henkilökohtaista. Ja Suomessa kieltämättä lihansyönnin ongelmat ovat aika pieniä.
Ehkä se on kun puoli sukua on Laitilasta niin kanoja ymmärtää paremmin.
Saattaapi olla niinkin, mutta kukin tehkööt valintansa ihan itse omista lähtökohdistaan.
Muuten kun tuosta eettisyydestä niin paljon esille tuodaan; sanoisin. Kun meillä vanha kana ei illalla jaksakkaan nousta orrelle, on ikään kuin itseensä käpertynyt; nyt tiedän, että loppu on lähellä ja niinpä aamulla sitten kana makaa siivet hieman levällään hengettömänä.
Otan kanan kainalooni ja lapioin kanalantakaiseen hiekkapenkkaan kuopan, vanha munija sinne ja peittelen.
En voisi kuvitellakkaan, että söisin omia kanojani; ei.
Joku nyt ironisesti ehkä kysyy, miten vanha sotilas näin hempeämielinen onkaan.
Kysyjälle sanoisin; jos olet kanan touhuja katsellut yli kymmenen vuotta; aamuhämärissä kanalasta ulos. Kanaemon huolenpitoa pikkuisistaan aivan nuorikoiksi, tuskin kysyisit.
Kanat ovat meidän perheellemme pihapiirin rikkaus, eivät proteiinilähteitä.
Ihmisellä muuten saattaisi olla paljonkin oppimista näistä pihakanoista; hierargia, ei alistaminen, sitä ei ole, jokaisella paikkansa yhteisössä. Johtaminen; ukkokukko valvoo koko yhteisöä. Jos jokin nuori kukko alkaa kukkoilmaan, ukkokukko näyttää paikan ja ilman väkivaltaa.
Nuorien kukkojen kesken taas esiintyy ”kukkotappeluja” mutta laantuvat.
Yhteisön pärjääminen perustuu erilaisiin johtoasemiin; ukkokukko, muut kukot järjestyksessään. Kanoillakin on ns ”nokkimisjärjestys, kuten kukoillakin ja kun se on selvillä; yhteisön elämä soljuu järjestyksessä.
Entäpä ihmisyhteisö?
Minä nyt vaan hieman ihmettelen tätä punaisen lihan syönnin hienosäätöä. Nautaeläin, kuin lammaskin, laiduntaa ja märehtii. Mitä sitten vaikka piereskelisikin; nyt on niin pieneen tartuttu, että vesikysymyskin on pitänyt ottaa tueksi.
Toisaalta jos lihakarjaa kasvatettaisiin kytkyissä, kuten entivanhaan, navetassa, tilanne olisi toinen.
Pitäisi kaiketi asiaa tutkia sieltä yli sadan vuoden takaa kun nautakarja ja lampaat laidunsivat metsissä ja ahovainioilla paimenpojan hoivissa.