Tuli sitten vaihteeksi paistettua naudan sisäfilepihviä lounaaksi. Pihvit olivat tosin vaimon ostamia, melko ohuita; runsaat 2,5cm paksuudeltaan.
Otin pihvit ennen valmistamista huoneenlämpöön tunniksi. Sitten voita ja rypsiöljyä pannulle ja kun seos oli lakannut kuplimasta ja hieman ruskistunut, laitoin varovasti sormissani muotoillut pihvit pannulle. Kolme minuuttia/puoli ja sitten pannu sivuun kuumimmalta levyltä.
Pihvin päälle suolaa, runsaasti valkosipulijauhetta, mintun-, sekä timjaminlehtisilppua päälle ja kannan alla minuutin verran ja lautaselle.
Sanoisin, mureata ja maukasta tuli, ei tarvinnut millään sahalaitaisella veitsellä siivutella. Pihvit tulivat siihen mediumin ja kypsän väliin, siis leikkauspinnasta aivan hieman punertavia.
Pihvien päälle kaasin hieman paistolientä ja salaatiksi tomaatti/sipulisalaatti, basilikalla ja rypsiöljyllä
Kyllä hyvä raaka-aine kannattaa hankkia, jos pihviä mieli, siis kunnollista. Toisaalta, paististakin kyllä pihvin saa mutta se pitää sitten ostaa palana ja siivuttaa itse poikkisyin.
Kyllä hyvä naudanpihvi on aina silloin tällöin paikallaan, itse tykkään eniten sellaisesta ”medium miinus”, kypsyysasteesta, hieman suolaa ja pippuria, mutta kumpaakaan ei liiaksi.
Minusta taas se valkosipuli, yrtit, vähän suolaa. Vaimo vaan ei pidä tuosta medium tasosta; joten sopu säilyköön ja meillä se säilyy, siten että teen kahdella pannulla, vaimolle toinen ja minulle se medium.
Noita yrttejä muuten kannattaa kokeilla; basilika, timjami, erilaiset mintut ja kiinan ruohosipuli.
Se naudan sisäfileen hinta vaan on melkoinen, vaimo kertoi Prismasta löytyneen HK:n tuote 54,90/kg. Naapurista nuo pihvit olivat, 34,20/kg, sisäfileeksi kohtuullista.
Itse söin tänään erään tanskalaisen mamun ruokaa. Kokki oli ammatiltaan ja oli valmistanut niin viimesen päälle että pelotti.
En syö enää koskaan. Ennen ensi kertaa.
Minähän en oikeastaan ole saanut kuin lyhyen koulutuksen ja senkin kalaperusteisen.
Omatoimisesti vaan olen itseopiskellut.
Tuo pihvin paisto perustuu ensisijassa hyvään raaka-aineeseen. Hyvä kotimainen sisäfile ei ihan halpaa ole; 35 – 45€/kg mutta eihän tuo aivan jokapäiväistä ruokaa voi ollakkaan. Mureutan pihvin pitämällä sitä yön yli maustamattomassa jugurtissa, johon on lisätty ripaus ruokasuudaa.
Paistettaessa pihviä saa olla vain 1/2 pannun leveyttä, muutoin pannu ei pysy riittävän kuumana. Maustamisen teen vasta kun olen pihvin kääntänyt ja se on halutun kypsä. Tekemällä oppii.
Kalle, et tuolla annoksen ulkonäöllä pääsisi Michellin – listolle. Maku sen sijaan voisi yltää.
No kyllähän tuo esteettinen puoli on ruuanlaittoni heikoin osia mutta parikymmentä vuotta sitten kun kaiken maailman gourmet-ateriat olivat muotia, osin vieläkin. Se oli kirottua aikaa jos ravintolassa söi, piti tarkkaan näitä paikkoja varoa. Onneksi aikanaan Helsingissä olivat Sikala, Salve ja Savanna; niissä ruoka-annoksissa riitti. Olisihan tuo annokseni tietenkin ollut paremman näköinen jos siihen salaattini olisin lapioinut mukaan.
Mm. Sea Horse ( Sikala), Salve ja Savanna ja Bulevardiakin olivat meikäläisen kantapaikkoja, mutta niitä tuli kierrettyä oikean työllä. Tässä näitä, joissa kaikissa olen syönyt(kin):
https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/409980-tassa-on-helsingin-vanhojen-klassikkoravintoloiden-top-20
Luinhan tuon linkkisi; Elite on vanha tuttuni, aiemminkin siitä kirjoitellut olen. Bellevue, tietenkin tuttu, Nokalla kun asuin. Tosiaan unohdin Kolme Kruunua Liisankadulla, hyvä paikka.
Kappelia en nyt hyvän ruuan ystävänä noteeraisi. Ehkä Hietalahdessa tuo Kannas olisi pitänyt mainita.
Asuimme Skattalla Kauppiaankadulla vankilan lähellä ja siksi Bellevuekin oli yksi kantapaikkamme ja joskus Kasinokin kun vähän herrasteltiin. Kannas nyt ei ollut mikään erikoinen paikka. Sitten Lönkalla oli Lautasmatkat ja Kalevan baari Lönkan ja Fredan kulmassa- molemmat hyviä. Edelleen piilossa, Lönkan sisäpihalla oli VPK:n ravintola, jossa sai rauhassa imaista vaikka pari kaljaa.