Perjantaina kävin sitten hakemassa Iitin Vuolenkoskelta viisi maatiaista.
Kissaterrorissa meille jäi vain yksi aikuinen kana ja kolme kukkoa. Nyt on sitten 6 + 3, kana/kukkosuhde.
Ihmeen mutkattomasti integroituivat nuorikot muuhun porukkaan. Toivoa olisi, että saisi tämän ”kanataloutensa” taas balanssiin.
Selkeästi muuten näkyy, että nuorikot ovat emon hautomia, niin simppelisti sopeutuivat, nyt jo tietävät, kun sytytän aamulla kanalaan valot, herkkujakin luvassa.
Tämä kanailu on yksi eräänlainen taiteenlaji; tunnistat lauman sisäisen tasapainon, osaat katsoa kanoista, onko kaikki hyvin … jne.
Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Omien kananmunien takia kai noita pidät? Kanat ovat kai aika helppohoitoisia?
Kun nyt vasiten kysyit; hölmistyin lievästi. En nimittäin ole koskaan tullut tuota ajatelleeksi, miksi. Meillä vaan on vuosikymmenet noita kanoja ollut.
Munat tietenkin ovat hyvä pointti, ainakin jos verrataan kaupan suurimpaan huijaukseen; kananmunien luokittelu. Meillä nuo munat ovat laadukkaita siksikin, että kanat laiduntavat vapaina, teollista ruokaa ei syötetä, viljan lajittelujätettä ostan ja ylijäämäruoastakin huolehtivat osaltaan..
Ne vaan nuo kanat elävöittävät tätä pihapiiriämme vaellellessaan vapaina.
Kutsuttaessa tulevat aina luokse, paitsi jos joku niille vieras ihminen on pihapiirissä.
Kanojen seurailu on minusta mielenkiintoista.
Kaverilla Maskussa on ollut pihakanoja vuosikausia ja hänelle kananmunat ovat kiva lisä, mutta kanat itsessään ovat se varsinainen ”juttu”.
Vai kävi Kallen kanoille noinkin pahasti siinä kissaterrorissa, no onneksi löysit ”lääkeet” sekä ongelmaan aiheuttajaan, että toisaalta menetettyihin kanoihin.
Minun kriteerini oli uusien tirppojen hankinnassa se, että niiden tulee olla emon hautomia ja kasvattamia. Hautomakone kun ei osaa opettaa pienokaisille mitään.
Tässä lähellä parillakin naapurilla näitä tosivapaita kanoja ollut. Hupaisa niiden touhuja on seurailla jopa ilman syvällisempää tuntemusta kanojen sielunelämästä ja toimintojen lainalaisuuksista. Kallen kokemukset kyllä kiihottaisivat oman pien parven hankkimaan mutta senverran levottomia emännän kanssa olemme, reissailemme että ei oikein olisi mahdollista.
Matti, minä aikoinaan niin kuin lukenut lienetkin, kiertelin moottoripyörällä pitkin ja poikin Eurooppaa. Tuli kyllääntyminen, siis minun kohdallani.
Nyt sitten jo vuosikymmenin olen rakennellut ikioman elämyspuiston; kanat, kyyhkyt ja onhan se meidän Mokakin.
Aivan tosi asia on, että se elämys ei välttämättä ole pihapiiriä ulompi; sen olen oppinut.
Toisaalta taas, ken lämpimiä säitä etsiskelee syksyn koleuden sijaan, se sitten taas on aivan eri asia.
Meillä vaikuttimet matkailuun lienevät melkoisestikkin erilaiset ja se suotakoon itse kullekkin.
Nykyisin minulle riittää tuo piipahdus jos pitempikin tuonne etelä-naapuriin; ei sitä maata yhden jos kahdenkaan linja-automatkan perusteella voi oppia. Siellä on oleskeltava, hankittava ystäviä … jne. Siten voi oppia jotain tai asenteellinen ei mitään.
Ihan näin ikääntyvän miehen katsantokannasta; sopisi hyvin tuo Eino Leinon riimittely … pienentyy mun ympäpär elonpiiri, päivä laskee, seisoo tuuliviiri … Eikös vain?