Juuri tuli luettua ja herätti kyllä ajatuksia. Näin minunkin näyttäisi olevan pakko hieman ehkä politiikkaankin paneutua ja samalla ehkä EU-vaaleihin.
Rädyn kolumnin luin oikein ajatuksella ja samalla ajatukseni Unkarin, Puolan ja Eestin sisäpolitiikasta vahvistuivat; siis suhtautumiseni näiden maiden sisäpolitiikkaan varsin kriittisesti. Unkari ja Puola nyt alkavat olla totuttua mutta, että etelä-naapurimmekin lähtee tälle tielle; se vaikuttaa kovinkin masentavalta.
Räty aivan perustellusti analysoi näiden maiden tilannetta; näyttää siltä, että näissä kolmessa maassa ja muutamassa muussakin kehitys tuntuu lähtevän siihen suuntaan, että maasta muuttaa pois koulutettua väkeä ehkä enemmän kuin maahan muuttaa vähemmän koulutettuja tilalle. Näin Räty ja toivottavasi analyysi ei ole oikea.
Kyllähän Suomestakin muuttaa paljon koulutettua väkeä ulkomaille korvaamatta maksutonta koulutustaan Suomelle.
Ehkä Rätyn jutussa oli jotakin salaamisen arvoista, koska et laittanut linkkiä.
Salaperäisyydessäsi jäljittelet Tepivaarin tyyliä ilman lisenssiä?
Kerrohan Markku Savikivi salaperäisyyteni. Aiheena oli Reetta Rädyn mielipiteet ja kommenttini niihin. Jos se nyt sitten kolahti aatteesi nilkkaan, ei ollut tarkoitus.
Minä koḿmentoin olohuoneeni tapettia:
Saattaa olla vähän rupsahtanut on vaan niin vaikea havaita kun kirjahylly peittää.
Täältäkö löytyy (https://yle.fi/uutiset/3-10740733) vastaus siihen arvoitukseen. Aika vähän mielestäni liittyy suomalaiseen koulutuspolitiikkaan.
”vastaus siihen arvoitukseen”
Tuskin oli tuo. Mutta kommentoikaamme:
”Punavihreät ovat liberaalia vasemmistoa, perussuomalaiset konservatiivista oikeistoa. Näillä ryhmillä on selkeä profiili. Kokoomuskin liukuu kohti kotiaan, eli konservatiivisuutta.”
Punavihreissä on myös konservatiivisia kommunisteja. ”Liberaalisessa” RKP:ssa on merkittävä määrä konservatiivisia freudentalisteja.
Konservatiivin tunnistaa vakaasta arvomaailmasta. Liberaalit ovat seikkailunhaluisempia.
Logiikkaa tovi:
Jos Suomeen tulee sälli jostakin ah niin kaukaa, jolla on konservatiivisuuteen taipuva aivosysteemi, niin sopeutumisongelmia tulee vallan varmasti. Samaten, konservatiivisen kantapeikon on vaikea hyväksyä naapurikseen tyyppiä, jolla on erilainen arvomaailma ulkoisine ilmiöineen.
Jos joku itseään liberaalina pitävä edellyttää konservatiivin muuttavan aivorakennettaan, niin kyseinen liberaali voi olla itselleen ja ympäristölle vaarallinen joko tyhmyydessään, tietämättömyydessään tai hulluudessaan.
Otetaan yhtenä esimerkkinä Neuvostoliiton yhteiskuntajärjestelmän muutos.
Konservatiivisen aivosysteemin omanneiden kommunistien oli varsin vaikea sopeutua uuteen ajattelutapaan, niinpä he ryyppäsivät itsensä tuonpuoleiseen. Kansalaisten keskimääräinen elinikä aleni vuosia. Osasyynä tähän alenemiseen oli tietenkin nälällä ja puutteella ja terveydenhuollon romahtamisella, mutta merkittävä tekijä oli myös konservatiivien sopeutumattomuus.
Venäjän systeemin muutos olisi pitänyt olla hitaampi, vaikka höntit amerikkalaiset painostivatkin muutosta nopeuttaakseen. Monopoliluonteiset suuryritykset olisi tullut pitää valtiolla, eikä niitä olisi saanut yksityistää. Mutta pienyritysten syntymistä olisi pitänyt edistää.
Konservatiivi ponnistaa aina vanhalta pohjalta, eikä etsi muutosta vain muutoksen itsensä tähden.
Tuli suuri inhimillinen murhenäytelmä sen takia, etten sattunut olemaan Venäjän presidentti. Liberaali ja hönöilevä Boris Jeltsin mokasi.
Kommentoinnin olisin olettanut liittyvän jotenkin edes Rädyn kolumniin, ei, Markku Savikivi; kommenttisi olivat kuin suoraan Putkisen penaalista.
Toinen vaihtoehto tietenkin on, etten ymmärrä korkealentoista ajatuksenjuoksuasi mutta en taida olla ainoa näillä sivustoilla.