https://yle.fi/uutiset/3-10919015
Luin tuon Asta Lepän kolumnin poikkeuksellisen huolellisesti ja ajattelin, sen kun vanha mies nyt pystyy.
Elämme kiistatta aikakautta, joka palvoo nuoruutta, väheksyy ikäihmisiä, kokemusta, vähättelee, jopa syrjii ikääntyneitä ihmisiä.
Unohtuneet ovat vanhat ytimekkäät viisaudet:
Nuoruus ja hulluus.
Nuoruus on korjaantuva vika. Paljon löytyy vastaavia vanhoja viisauksia.
Näilläkin palstoilla jopa joskus ihan pursuu tämä ikääntyneiden ja kokeneiden väheksyminen, puhumattakaan siitä, että voitaisiin ottaa opikseen.
Ei se asia, että ikääntynyt ihminen ei osaa hallita tietokonetta; ei se tästä ihmisestä debiiliä tee. Ikääntynytkin oppii. Minä mm opiskelin eestin kielen liki 70:senä.
Toisaalta sitten minulle tarjottiin kansalaisopistossa seniorien atk-kurssia. Minä sitten menin; niin huonoa ja ylimielistä opettajaan en konsanaan ole koskaan tavannut.
Oppituntien valmistelu oli; tai ei oikeastaan ollut kun sitä ei oltu edes valmisteltu. Kehtasi ko opettaja vielä s-postitse kysellä, miksi kolmen opetusperiodin jälkeen lopetin. En edes vastannut.
Ei ikääntynyttä ihmistä mitata sillä, osaatko käyttää internettiä, osaatko itsenäisesti hoitaa s-postisi …?
Toisaalta, kun moni nuori pistetään tekemään kädentaitoja vaativia töitä, esim pyydyskalastus, verkon paulominen, paikkaaminen. Kädet nousevat helposti pystyyn.
Tätä aihetta esimerkkien valossa voisi jatkaa ehkä pitkäänkin mutta lopetan tähän. Jään odottelemaan kommentteja.
https://yle.fi/uutiset/3-10919015
Tämä ikäsyrjintä on täysin tuomittavaa. USA:ssa jopa 90- vuotiaat tekevät täyttä päivää osaamisalueillaan.
Suomessa näyttää siltä, että digiosaaminen on syrjäyttänyt kokemuksen ja viisauden tarpeen ja useilla alueilla jopa 50-kymppiset ovat menneen talven lumia.
Mutta eivät kun kysymys on isovanhempien avusta taloudellisesti sekä päivittäisissä rutiineissa, kun noilla nuoremmilla on niin kiire bemariin tekstaamaan kavereilleen kiirettään ja, että missä sä oot.
Asta Lepän jutusta poimittu:
”Ikä ei näin ollen ole pelkkä numero, kuten coelhomainen sanonta kuuluu, vaan suure, joka leimaa ihmisen perinpohjaisesti”
Nuoremmalle väelle tunnusomaista että vanhaksi leimataan ikävuosien perusteella, vanhat yhä enemmän kokevat vain suureeksi eivätkä suostu mieletään vanhenemaan, monet kunnostaankin pitävät huolta.
Kehitys perinteisestä uuteen raha- ja itsekeskeiseen elämänmenoon nuorten aikuisten keskuudessa tuntuu olevan ajan henki, Suomessa kiihkeämmin valitettavasti kuin monessa muussa maassa.
Olen aina pitänyt Asta Lepän terävästä ja joskus kärjekkäästäkin kynästä. Lienee eräänlainen yhteiskunnan ”unilukkari”.
Korjasin leipätekstiin linkin ehjäksi, varmaan helpottaa asiasta viestintää.
Eivät iät ole toistensa vihollisia vaan täydentäjiä. Ei vanhuus tee viisaaksi, eikä nuoruus – eikä kumpikaan tyhmäksi. Katsomme päältä kun pitäisi nähdä sisälle.
Kumpikaan ei tee tyhmäksi.
Kuitenkin nuoruus pääosin tarkoittaa kokemattomuutta ja tietämättömyyttä, mikä useimmilla korjaantuu iän lisääntyessä.
Eivät nuoret aina ole väärässä, mutta aika usein uho ja kiihko ohittaa tiedon tuoman suhteellisuudentajun.