Tämän kesän aikana olen erityisen tiiviisti seuraillut tätä pihapiirimme lintupolitiikkaa.
Perinteisiä ryhmiähän ovat olleet ns yleispuolueet; varislintujen-, varpuslintujen-, perinteiset ryhmät, sekä maatiaiskanojemme pihapiirin ehkä suvaitsemattomin ryhmä. Pihapiirimmehän he katsovat kuuluvan heille, siis ”rajat kiinni” politiikkaa.
Nyt kuitenkin tavallaan uusi, tosin pieni ryhmittymä ovat käpytikat, pariskunta; varsin suvaitsevalta näyttävät. Ne näyttävät suvaitsevan sekä varpusten, että tiaisten (ei saa yhdistää Hannuun) vierailuja lintulaudalla, siis samanaikaisesti, peipotkin sopivat seuraan. Varislintuja näyttävät väistävän, periaatteella; viisaampi väistää.
Varislintuihin kuuluvien, naakkapariskunnan seuranta on ollut myöskin silmieni ilo. Eivät muuten ole pihapiirissämme aiheuttaneet minkäänlaista ongelmaa, eikä em lisäksi muita ole tänne änkeytynyt. Siis, vaikka useasti on esitetty uhka, että lähes naapurustossamme elelevä tuhatpäinen naakkayhteisö hyökkäisi pihapiiriimme; ei, ainoastaan tuo yksi pariskunta, liekköhän näillä jonkinlainen kaksoiskansalaisuus? Edelleen, harakkapariskuntakin toi jo vajaa viikko sitten pesueensa pihapiiriimme ruokailemaan.
Alkuvuosina harakat kävivät rosvoilemassa näin kesäaikaan munia kanalasta kun ovet olivat auki, kaikkien kulkea.
Ratkaisin asian, perustamalla yhteisruokinta-alueen ihan tähän pihapiirin keskelle; kaikenlaista tarjolla, jokaiseen makuun. Loppui rosvoilu kun ei löytynyt perusteita.
Se tämä lintupuolueiden seuraileminen on mielestäni huomattavasti ja ehdottomasti mielenkiintoisempaa ja siitä jotain ehkä ymmärränkin, toisinkuin ihmisten vastaavasta.
Pitihän tämä avaukseni sitten vähän taukoa pitäneenä, tehdä. Kommentoimaankaan en ole jaksanut edes kaikkein, mielestäni, värittyneimpienkään kommenttien osalta tehdä.
Olen harrastanut itse ihan samaa ”politiikan” seurantaa omasa pihapiirissä ja ehkä hieman yllättynyt siitä millainen päällepäsmäri västäräkki on suhteesssa sinitiaisiin ja kirjosieppoihin.
Ikäväkseni tikka joka pitkään kävi koputtelessa puuta, on syystä tai toisesta kadonnut jonnekin maailman tuuliin.
Ilokseni taasen varispariskunta ohjasi poikueensa pihakuusesta jonnekin pihapiirin ulkopuolelle ja näin ei tarvitse nuorempaa koiruutta niiden vuoksi valvoa.
Oikeastaan Mika, kirjoitin avaukseni, osin kyllästyneenä tähän politiikkaa ja sotia koskeviin avauksiin. Varsinkin tuo politiikka, runsaine rönsyineen; ei kiinnosta.
Sitä vastoin lintujen paikallista (pihapiirini) elämää seuraillessani; en oikeastaan voinut välttyä vertailusta; käyttäytyminen, linnut vs ihminen. Suurin idolini kun tällä alalla on KZ Lorenz, 50-luvun eläinten käyttäytymistä tutkinut ja ansioitunut kirjailija.
Lorenzin teoksia on useampiakin käännetty myös suomeksi, Koiran Elämää tuli ensimmäisenä mieleen.
Ymmärrän hyvin ajatuksesi politiikkaan ja sotiin liittyvistä avauksista. Itse en ole sota avauksiin oikeastaan juuri koskaan ottanut kantaa ja useimmin jätän ne kokonaan lukematta.
Politiikasta taas voi kirjoittaa niin monella tavalla ja usein se tällä foorumilla menee enemmän politiikan henkilöihin kuin varsinaiseen politiikkaan.
Niin, ihan tuohon lintupolitiikkaankin; meillä on tällä hetkellä melkoinen epäsuhta kukko/kana. Seitsemän kukkoa ja neljä kanaa.
Kuitenkin, jo ylivuotiset kukotkin alkavat pikkuhiljaa antaa esim herkkupaloihin etusijan kanoille.
Kukot mielestäni ovat kanaparven ministereitä, kanat taas esim kansaa/kansanedustajia.
Ei ehkä aukene heille, jotka eivät syvällisemmin ole perehtyneet lintupopulaation.
Omakotialueen naapuri piti tapanaan viedä ruuantähteen tonttinsa kulmalle ja harakat olivat tyytyväisiä.