Tuli sitten tehtyä erikoispitkä savustussessio; kalaa ja tomaatteja.
Kaikkiaan meni runsaat kaksi vuorokautta kun fileet olivat niin paksuja, kuivuusaste oli mieleiseni vasta tänään.
Tomaatteja lisäilin ja pakkasin koko periodin ajan. Kokeilin tomaattien kohdalla savustusaikoja 3 – 4 tuntia. Ei paljon eroa, kuitekin hyvää.
Itseäni kehuen; vanhanajan kouluarvosanoilla kala sekä tomaatit 9+. Hiukan kriittinen kun tulee olla.
Tuosta kylmä- ja lämminsavustuksesta; ei kyllä ole hätäisen miehen puuhaa. Kylmäsavustus, lämpötila alle 25 astetta, voi kestää jopa kolmatta vuorokautta ja kuitenkin prosessia pitää valvoa. Lämminsavustuskin; lämpötila 40 – 80 astetta, voi kestää jopa 10 tuntia.
Joitain ehkä häiritsee artikkelikuvan epätarkkuus; johtuu kaapissa virtaavasta savusta.
Kuumasavustus, lämpötila 80 – 100 astetta sopinee hätäisimmille; savustusaika kun on vain 1 – 3 tuntia.
Mitenkäs se vanha kansa sanoi; hiljaa hyvä tulee.
Pitää tähän nyt lisäkommentoida avauksen lisäksi; päämääräkseni olen asettanut jonkinlaiseksi ”savustusguruksi” pyrkiä. on tämä ensimmäinen 50 vuotta, nyt ei varsinainen menestystarina ole mutta jatkaa aion; joskin tuo olemassaoleva ikä saattaa tuoda lievää enemmän rajoitteita.
Kuitenkin, tuo savustus; käsittääkseni ainakin kalan ja vihannesten, hedelmien osalta, tuskin kovin suurta hiilijalanjälkeä muodostaa.
Eräänlainen taiteenlaji tuo savustuskin lienee; syötävän taiteen.
Perustahan etämyynti tänne Tampereelle, niin saat heti ainakin yhden asiakkaan ellet yksitoista. Nygren varmaan ostaisi halliin.
Se on Heikki niin, että tukkurille en myy; vakioasiakkaat hakevat kotoa, näin saan tuotteestani haluamani hinnan. Valitettavasti näin vaan on.
Olen päässyt tässä kylmäsavustuksessa ihan lähelle optimia. Optimiin päästäkseni lienee matkaa pari vuosikymmentä.
Näin se on vaikeata tämä konsepti.
Ei ole hoppu hyväksi, eikä kiireessä tule kuin kuspäisiä kakaroita.
Se on hienoa kun jaksaa perehtyä ja tulla paremmaksi jossain asiassa, oli se sitten ruoanlaittaminen, kalastaminen, liikkuminen tai vaikkapa postimerkkien keräily.
Ikävä kyllä tässä ajassa vaikuttaa usein siltä, että ihmisten keskittymiskyky on vakavasti alentunut ja sen huomaa niin monessa eri asiassa esimerkkinä vaikkapa rannalta kalastaminen.
Lähes aina samalle rannalle jossa itse eniten käyn ilmaantuu joku pyörimään kuin se kuuluisa puolukka elimessä.
Heittää kerran, ehkä toisen ja vaihtaa paikkaa, toistaa tätä vajaan tunnin ja häipyy kun mitään kalaa ei tule.
Tämä on Mika täysin totta; aina pitäisi maaliin päästä oikotietä, ei oppimisen ja kokemuksen kautta.
Se nyt vaan on nykypäivän trendi.
Minua se ei häiritse, puuhailen omiani ja yritän oppia lisää; se on minun mottoni.
Äsken juuri vedin vakumiin ennätyspitkään savustamaani kalaa; kiinteätä paksuudestaan huolimatta. Huomenna tulee tuomio.
Se on hienoa että ihminen asettaa itselleen päämäärän ja väsymättä, määrätietoisesti sitten kulkee sitä kohti.
Pyrkiä savustusguruksi se on miehen puhetta, aivan toista kuin näiden aikamme suomalaisten urheilijanuorukaisten jotka sanovat tekevänsä parhaansa ja katsovat sitten mihin se riittää. Ottaisivat mallia Kallesta tai norjalaisista puhumattakaaan Afrikan tummista miehistä.
Sitä kyllä ihmettelen että miltä maistuu savustettu tomaatti, ikinä kuullutkaan sellaisesta.
Matti se kuten savustettu chili; siinä savunmaku on se ydin.
Kiinassa aikanaan savustetut persikat olivat kallis herkku.
Savustus oikein tehtynä on uskomattoman hieno aromi hedelmillekkin.