Ei saisi opettaa vaimoa liian hyvään. Tänä aamuna kun vaimo siivutti tuota kylmäsavukalaa aamiaispöytään, kuului keittiöstä huuto; hei täällä kalassa on ruoto. ??
Selityksenä sanoisin; lähes kaikilla kaloilla on siinä juuri kylkiruotojen yläpuolella poikittainen ruotorivi aina tuonne peräaukon tasalle saakka. Viimeistelen kalafileen aina nyppimällä ruotopihdeillä yksitellen nuo ruodot pois. Yksi oli sitten näköjään jäänyt, nimittäin ruoto.
Aika paljon ahvenia syödään – niihin kun ei koskaan kyllästy. Fileoin ja leikkaan pienen suikaleen jossa nuo Kallen mainitsemat pystyruodot sijaitsevat pois.
Itse ne kyllä söisin mutta niin on ”kranttu” emäntä meilläkin taloudessa että paremi suosiolla poistaa nuo pikkuruodot.
Lapsuudesta muistan että ahvenista suomut rapsuteltiin pois, oli aika työläs operaatio. Nyt laiskuuttaan moni vain leikka nahan suomuineen roskiin, saattaa siinä vähän ikäänkuin mennä lapsi pesuveden mukana.
Sama juttu mateiden kanssa, nyljen kun emäntä jotenkin ydistää nahalliset palaset madekeitossa käärmeenoloiseksi.
Naiset saattavat olla kranttuja ja hyvällä mielikuvituksella varustettuja toisinaan.
Onhan se pikkuahvenien nylkeminenkin yksi juttu, terävät ulkoevät ruotoineen lähtevät, mutta muut jäävät. Paistettuna nahka antaa kyllä hyvän maun.
En ole pientäkään ahventa koskaan nylkenyt. Savustanut, suomustanut kylläkin.