Tänään on kaatuneiden muistopäivä. Isääni; kolmen sodan veteraani, muistellen ja sodissa kaatuneiden (kaikki itsenäisen Suomen sodissa kuolleet) muistoa kunnioittaen meillä nousee lippu salkoon vaikka sodanvastaisen mielipiteen omaankin.
Ajatukseni sisältää myöskin sisällissodan kaatuneet ja teloitetut, yhtä suuri osa heistä ajoi Suomen hyvinvointia kuin valkoisten osaltakin; vain ääriaineistot tuntuu historia muistava.
Minun pitänee lisätä tuohon avaukseeni; kunnioitan kaikkia aattensa puolesta kaatuneita. Toisaalta myöskin sisällissotamme jälkeen kaatuneita mm Eestin itsenäisyyssotaan osallistuneita, seikkailunhalu ehkä pääasia, heimosodissa; heihin poliitikot loivat aatteen, nuoriin miehiin. Espanjan sisällissotaan osallistuneilla ehkä seikkailunhalu pääasia kuten lukuisilla suomalaisilla Ranskan ja Espanjan muukalaislegioonissa palvelleilla. Sankareiksi kuitenkin luokiteltiin.
Suomen talvisota, ehkä kunnioitetuin sotamme. Jatkosota sitten ei niinkään, mm Natsisaksan riveissä palvelleet, sittemmin valtiopetokseen syyllistyneet monetkin.
Näiden sotien jälkeen USA:n armeijassa sekä mm Balkkanilla palvelleet suomaliset; sankareita vaiko eivät.
Tuo sotasankari määritelmä sisältää melkoisen määrän kysymysmerkkejä, kaikesta huolimatta liputan kaatuneiden muistopäivää.
Laskin lipun, kunnioitin sodissa kaatuneita, kuka minkin aatteen puolesta, minulle he kaikki ovat aatteensa puolesta kuolleita>; kansalaisuudesta viis. Näin laajasti ajattelen sodissa kaatuneiden päivää.
Niin ja miksi laskin lipun nyt jo; aion mennä lukemaan sänkyyni ja ei kait se jos muutaman tunnin aiemmin lipun lasken; pääasiahan se liputus.