Aina on ystävä, joka muistaa.

Ensi syyskuussa tulee kaksi vuotta täyteen kun lopetin yritykseni ihan virallisin ilmoituksin kaikkiin mahdollisiin instansseihin.

Eilen sitten yksi vanha yhteistyökumppani, verottaja vielä muisti edesmennyttä. Ei tosin suuren suurella maksulla, olipahan 2455,20€ tuloveroa.

Eipähän tuossa kyseessä ole mikään yllätys, kuitenkin, ehdin jo koko verottajan unohtaa, vaan ystäväpä muistaa. Mitäs siinä mitään, maksetaan pois.

Aivan luvattoman moni yrittäjä jättää yrityksensä ”roikkumaan” YTR-rekisteriin, vaikka toiminta olisi jo vuosia sitten lopetettu, ei tehdä esim vuosi-ilmoituksia, yms, jätetään sinne rekisteriin vaan rempalleen yritys.

Aina jaksetaan valittaa kun muka verottaja ahdistelee ja harjoittaa byrokratiaa. Tottakait niin tapahtuu ellei asioita hoideta. Minulla ei ole mitään valittamista verottajasta.

3 vastausta artikkeliin “Aina on ystävä, joka muistaa.”

  1. Verottajan kanssa pitääkin olla tarkkana, kun esimerkiksi palkkakirjanpito täytyy säilyttää kymmenen vuotta. Ei verottaja yleensä mikään ongelma ole, sen sääntöjä pitää vaan noudattaa pilkulleen, niin välttyy yleensä seuraamuksilta.

  2. Minun pikkuyritykseni periaate oli aina esim hankinnoissa, esiselvittää vähänkään tulkinnanvaraiset esim hankinnat, poistot, jne, aina sai kysyessä veroviranomaisilta hyvät ohjeet, miten tulee menetellä.

  3. Avaukseeni liittyen; päivän kolumni, mielestäni ei parodiaa.
    https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat
    Verojen maksu on mielestäni selkeä velvollisuus; ei voi piiloutua sen taakse kun suuryrityksetkään eivät sanottavasti maksa.
    Miettikäähän ikuiset purnaajat: Terveyskeskusten tarjonta, opintojen lähes maksuttomuus, julkisen liikenteen olemattomat maksut….. jne.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *