Venäläiset joukot, sota-alusten ja lentokoneiden tukemana, aloittivat ylimenohyökkäyksen yöllä 30.6.-1.7. Rannikkoprikaatin alaiset Rannikkotykistörykmentti 22:n joukot torjuivat maihinnousuyrityksen Teikarsaareen 1.7. Venäläisjoukot menettivät hyökkäykseen osallistuneista kuudesta pataljoonasta viisi, jotka tuhoutuivat lähes viimeiseen mieheen.[xiv]
Vihollisen toiminta Teikaria vastaan alkoi uudelleen 4.7. kello 5.30, jolloin 40 konetta pommitti sitä. Kello 8 vihollisen tykistötuli kiihtyi äärimmilleen, lamauttaen puolustajien rannalla olleet raskaat aseet.
Maihinnousu Teikariin ja Melansaareen alkoi noin 60 aluksella noin kello 9. Ylivoimainen vihollinen pureutui Teikariin ja Melansaareen, mutta maihinnousu rajoitettiin ripeillä vastahyökkäyksillä. Teikarissa käytiin yön kuluessa armotonta taistelua kaikilla aseilla, käsikranaateilla ja kasapanoksilla. Aamulla kello 6 Teikari oli kokonaan suomalaisten joukkojen hallussa. Vihollisen rykmentti oli tuhottu.[xv]
Eversti Koskimaan arvio: ”Teikarinsaaren ja Melansaaren taistelut ovat kappale Suomen rannikkopuolustuksen kunniakkainta historiaa. Saarten puolustajat olivat Miehiä.”[xvi]
Koko artikkeli tarkkoine lähdeviitteineen löytyy täältä:
http://jput.fi/kolme_torjuntavoittoa_karjalan_kannaksella.htm
Kunniakasta sotahistoriaa.
Niinpä, mutta eikö Viipurin menetys ollut Marskin suurin virhe?
Viipurin menetykseen on suuri joukko virheitä ja syyllisiä. Itse en pidä Marskia varsinaisten syyllisten joukkoon kuuluvana.
Reilusti alemmalla tasolla sotaa ei otettu vakavasti. Ei rakennettu syviä puolustuslinjoja, ei harjoitettu joukkoja uusiin parempiin menetelmiin, rakennettiin lisää byrokratiaa ja mukavuuksia.
Kirjoituksessani Valkeasaaren läpimurrosta on käyty lävitse useita virheitä ja välinpitämättömyyttä:
http://jput.fi/Lapimurto_Valkeasaaressa.htm
Viipurissa taisi olla joku byrokraatti, joka ei meinannut antaa joukoille ammuksia. Mutta liekö sillä ollut ratkaisevaa merkitystä siinä tilanteessa. Viipuri olisi upea kaupunki Suomella: meri, linna, puistot, arvokkaat kivitalot. Edellyttäen tietysti, ettei niitä kivitaloja olisi purettu uudenaikaisten laatikoiden tieltä niin kuin valitettavasti Suomessa usein tehty. Nyt Viipuri on eräänlainen surullinen ulkoilmamuseo.
Norppa, 9.6.1944 Venäjän joukot tekivät laajamittaisia tunnusteluhyökkäyksiä mm. Valkeasaaren alueella. Tykistöllä oli jo silloin käskettyä alhaisemmat ammusvarastot – joidenkin mielestä Suomen piti säästää tykistön ammuksia, vaikka Jatkosodassa niistä ei ollut mitään puutetta. Jatkosodan jälkeenkin Suomen varastot olivat ”pullollaan” kenttätykistön ammuksia. Sen päivän kuluessa tykistö ampui ammuksensa lähes loppuun. Täydennyksestä ei huolehdittu kunnolla. Autoletka lähti yöllä hakemaan lisää ammuksia, mutta kun heiltä puuttui joku paperi, niin sotilaspoliisi käännytti letkan takaisin. Kun sitten 10.6.1944 tapahtui se varsinainen suurhyökkäys, niin ei ollut juuri mitä ampua.
VT-linjalla taas puuttui tietynlaisia ammuksia – välinpitämättömyyttä.
Viipurissa taas puuttui joku allekirjoitus paperista, joten ei annettu ammuksia suomalaisille ajoissa, vaan ne jäivät ryssille.
Nykyinenkin Suomi on täynnä tätä byrokratiaa. Maakuntakomppanian miehillä on kyllä maastopuvut kotonaan, mutta ei aseita, eikä patruunoita. Kun tulee se kova tilanne, niin aseet ja patruunat ovat kaukana, eikä niitä anneta ennen kuin on myöhäistä.
Itse rannikkojääkärikouln käyneenä, vuosina 1979-1989. (kurssi 4 82-83) Ranniko erikoispuolustukseen kehitetty yksikkö. Omistan teikarinristin. RannJk:n
Kunniaksi pv. Järjestää meille Veh harjoitukse. Senaatintori avaa, Jan Vapaavuoren puheella (kurssi 6) Mutta rkp edustaja päätti lopetta nämä vihreät baretit
Rannikkojääkärit ja Rannikkotykistö ovat edelleen tärkeitä aselajeja. Rannikolla tarvitaan erikoisosaamista, jota tavallisilla nurmiporilla ja kenttätykistöllä ei ole.