Aina silloin tällöin näkee väitteitä, että Suomi olisi hävinnyt sodat. Näitä väitteitä esitetään anonyymisti ja/tai niitä esittävät punikit.
Katsotaanpa joitakin esimerkkejä hävityistä sodista:
Saksa Ensimmäisessä Maailmansodassa
Saksa ei suinkaan ollut syyllinen sotaan. Ensimmäisen Maailmansodan halusi saada aikaan Venäjä. Tarkkoja yksityiskohtia, siitä miten se oikein meni, löytyy täältä.
Silti kun Saksa lopulta hävisi sen sodan, niin Saksa polettiin voittajien toimesta sitaateissa maan rakoon. Saksalta kiellettiin mm. sukellusveneet, lentokoneet, panssarivaunut, jne. Armeijan koko rajoitettiin aivan olemattomaksi.
Vaikka Saksa voitti Venäjän siinä sodassa, niin Saksa tuli nöyryytetyksi voittajien toimesta aivan perusteellisesti. Toki se, että Venäjä hävisi Ensimmäisen Maailmansodan mahdollisti mm. Suomen itsenäistymisen, mutta se on kokonaan eri asia. Suomi joutui kuitenkin käymään voitollisen Vapaussodan Venäjää vastaan säilyttääkseen itsenäisyytensä.
Saksa Toisessa Maailmansodassa
Saksa ei halunnut syttyvän Toistakaan Maailmansotaa. Senkin sodan halusi saada aikaan Venäjä. Niin, Saksa hyökkäsi Puolaan, mutta senkin sodan taustoihin ja tapahtumiin olisi syytä tutustua. Monesti unohdetaan, että Puolan kimppuun hyökkäsi Saksan liittolaisena myös Venäjä.
Niin, Saksa hävisi sodan ja antautui ehdoitta. Saksa jaettiin neljään miehitysvyöhykkeeseen ja miehitettiin kokonaan. Saksan asevoimat lakkautettiin ja kalusto varastettiin tai tuhottiin. Sotilaat ja valtaa pitäneet pistettiin vankileireihin, vankiloihin ja melkoinen määrä heistä tuomittiin kuolemaan. Saksalaiset naiset joutuivat varsinkin venäläisten sotilaiden raiskaamiksi, miljoonia uhreja.
Japani Toisessa Maailmansodassa
Japani hyökkäsi USAn Pearl Harboriin 7.12.1941 aloittaen USAn ja Japanin välisen sodan. Toisen Maailmansodan alusta tarkkaa tietoa päivämäärineen löytyy täältä. Em. artikkelin valossa on vähintäänkin kummallista, että kuvitellaan Toisen Maailmansodan alkaneen 1.9.1939.
Huomattakoon, että Japanilla ja Venäjällä oli voimassa hyökkäämättömyyssopimus kun Venäjä hyökkäsi Japanin kimppuun ryöstämään Japanin alueita itselleen.
Oli miten oli, Japani hävisi sodan ja joutui miehitetyksi. Japanin armeija, ilmavoimat ja merivoimat lakkautettiin. Tuhkasta nousi jenkkien avulla täysin uusi demokraattinen Japani.
Entäpä Suomi, hävisikö Suomi?
Edellä oli esimerkkejä oikeasti sodat hävinneistä maista.
Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun 30.11.1939 aloittaen Suomen ja Venäjän välillä käydyn Talvisodan. Talvisodassa Venäjä yritti valloittaa koko Suomen, mutta epäonnistui yrityksessään. Suomi jäi miehittämättä, itsenäiseksi demokraattiseksi valtioksi rakentamaan maanpuolustuksen entistä tehokkaammaksi. Ei ole oikein sanoa Suomen hävinneen Talvisodan – torjuntavoitto.
Venäjä hyökkäsi uudelleen Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 klo 6.05, aloittaen Suomen ja Venäjän välillä käydyn Jatkosodan, joka oli erillissota. Jatkosodassa Venäjä yritti valloittaa koko Suomen, mutta epäonnistui yrityksessään. Suomi jäi miehittämättä, itsenäiseksi demokraattiseksi valtioksi. Suomen Puolustusvoimat olivat Jatkosodan lopussa vahvemmat kuin koskaan ennen. Ei ole oikein sanoa Suomen hävinneen Jatkosodan – torjuntavoitto. Oikeastaan pitää sanoa, että Suomi saavutti suurenmoiset torjuntavoitot:
– Nietjärvi;
– Ilomantsi.
Suomea ja suomalaisia on syytetty syyllisiksi sotiin. Oikea syyllinen on kuitenkin Venäjä, Venäjä ja Venäjä.
http://jput.fi/Sotasyyllisyydesta.htm
YKsi englantilainen sanoi minulle että NL valloitti Suomen toisessa maailmansodassa. Oioin vähän hänen sanomisiaan ja kysyin kuka tuollaista sontaa on hänelle Suomen historiasta opettanut.
Samalla hän kehui oman maansa sotahistoriaa sanomalla, että ketkään ei ole pystyneet valloittamaan Englantia sitten roomalaisten.
Englantilaiselle olisi voinut vastata, että: niin, Lontoota ja Helsinkiä ei valloitettu eikä miehitetty vihollisen toimesta.
Sanoin tuolle britille että vuonna 1943 englannissa oli 5 miljoonaa amerikkalaissotilasta, muuten olisitte saaneet sakemanneilta päihin.
Niin, USAn mukaantulo ratkaisi sekä Ensimmäisen Maailmansodan, että Toisen Maailmansodan.
Muutenkin sotahistoriaa väärennetään jatkuvasti.
Esimerkiksi tänään luin Iltalehden verkkosivulta Ribbentrop-sopimuksesta – jota ei aikuisten oikeasti ole olemassa. Presidentti Rytin yksityiskirje Hitlerille ei ole sopimus.
http://jput.fi/Rytin_kirje.htm
Ei Suomi hävinnyt. Suomi säilytti demokratiansa, katkerien menetysten jälkeen tosin.
Venäläiset ja Neuvostoliitto olivat todelliset häviäjät, siellä diktatuuri vain sai jatkua, kuten nykyäänkin Putinin KGB-kleptokratiassa.
Venäjä tulee hajoamaan pieniin palasiin, Suomen pitää olla tarkkana Karjalan suhteen.
Jaa on eräs sanonut, että ”hävinneille” kävi hyvin. Voittajille ei. Suomi, Japani ja Saksa ovat hyvinvoivia maita. Suomi kuulemma maailman onnellisimpia. Samaa ei voi sanoa Venäjästä eikä USAkaan ole kovin hyvässä kunnossa kaikilta osin.
Suomi on kohtuullisen hyvinvoiva siksi, että ei hävinnyt sotia ja joutunut Venäjän miehittämäksi.
Japani ja Saksa voivat hyvin siksi, että hävisivät sodan ja USA pisti ne sodan jälkeen kuntoon.
Venäjän miehittämiksi joutuneet valtiot ovat edelleen köyhiä.
Erittäin valaiseva esimerkki on Korea. P-Korea oli Venäjän miehittämä ja on todella rutiköyhä – kansa näkee nälkää ja on aliravittu. E-Korea on melkoisen hyvinvoiva demokraattinen ”länsimaa”.
Vaikka Berliinin muuri kaatui jo noin 30 vuotta sitten ja Saksan itäinen miehitysvyöhyke pääsi yhdistymään Saksaan ja itäiselle vyöhykkeelle on pumpattu lännestä massiivisesti rahaa, niin ryssälän vallan alla ollut vyöhyke on edelleen selvästi köyhempi kuin muu osa Saksasta.
Suomi ei ole hävinnyt yhtään sotaa.
Itsenäinen Suomi on ollut olemassa vasta vuodesta 1917 lähtien. Vuonna 1918 Suomen hallituksen joukot löivät punaiset eli Leninille uskolliset joukot. Vaikka tästä asiasta ei ole haluttu puhua, toveri Lenin yllytti, kiihoitti ja suorastaan painosti Suomen sosiaalidemokraatteja nousemaan kapinaan Suomen laillista hallitusta vastaan.
Tästä asiasta ei ole kahta sanaa, vaikka Väinö LInna trilogiassaan ”Täällä pohjantähden alla”, yrittää vääntää sisällissodan syyksi torpparikysymyksen. Torpparikysymys ei ollut keskeisin syy sisällissodan syttymisen, ei edes keskeisimpiä syitä. Kuitenkin Väinö Linnan teos on antanut työväen luokalle ikään kuin oikeutuksen nousta kapinaan. LInna on autuaasti unohtanut objektiivisuuden kirjoittaessaan trilogiaansa. LInna oli itsepäinen mies ja kun hän oli lukenut murresanakirjan ja muutaman pöytäkirjan otteen senaatin toiminnoista, hän oli lyönyt kantansa lukkoon. Torpparikysymys oli syy sisällissotaan ja sillä selvä!
Näinköhän? Eikö LInna ottanut huomioon, että Suomi oli silloin Venäjän vallan alainen ja senaatti joutui ottamaan tämän huomioon päätöksissään? Ei senaatti voinut toimia kuten myöhempi itsenäisen Suomen parlamentti, halua olisi varmaan ollut, laillisia valtuuksia ei.
Ei Väinö LInna tästä välittänyt. Hän pykäsi Suomen kohtalonvuosista kaunokirjallisen näkemyksen, joka kummittelee tänäkin päivänä niin että se olisi ikään kuin totuus. LInna sai pyyhkeitä tästä historian vääristelystä ja puolustautui niistä 1950-luvun esseissään. Niissä hän jankutti, että sisällissotaa tulkitaan vain kahdesta näkökökulmasta; Graftonteema tai sitten ei-Grafton teema. Eli aseellinen apu Venäjältä tai sisäpoliittiset syyt ratkaisivat syttyikö sisällisota vai ei.
LInna on ansioitunut kirjailija, mutta minusta hän on altavastaaja näissä puolusteluissaan. Tietenkin on otettava huomioon, ettei LInnalla ollut käytettävissään sellaista aineistoa sisällissotaan johtaneista syistä kuin myöhemmin on ollut. Mutta kuten sanoin LInna oli itsepäinen mies ja hän käytti kaunokirjallista ilmaisua surutta omiin tarkoituksiinsa.
Kuriositeettina mainittakoon, että kirjallisuuden FInlandia-palkinnon saanut äärivasemmistolainen Juha Hurme käytti Väinö Linnaa keppihevosenaan ruotsalaista kulttuuria killaavassa teoksessaan ”Niemi”. Palkinnonhan myönsi lukuraati, jonka käsitti yhden henkilön – Elisabeth Rehnin. Kyseisestä tekeleestä olisi enemmänkin sanottavaa, mutta jääköön toistaiseksi. Sanon kuitenkin sen verran, etten tiennyt itkeäkö vaiko nauraa, kun äärivasemmistolainen Juha Hurme sanoi palkintotilaisuuden puheessaan ruotsiksi:”Opiskelkaa juntit ruotsia, niin maailmankuvanne avartuu!”
Mietin silloin sinisiä ajatuksia kuten sitä, että Aleksis Stenvall opiskeli opiskelemalla ruotsia, ja kirjoitti kuitenkin merkkiteoksensa ”Seitsemän veljestä” suomen kielellä samoin kuin näytelmänsä, ja josta merkkiteoksesta ”Seitsemän veljestä” mm. Veijo Meri on sanonut:”Se on ihmeellisin kirja,jonka olen koskaan lukenut:”
Talvisota. Stalinin joukot hyökkäsivät Suomeen ilman sodanjulistusta ja sodasta piti tulla paraatimarssi Suomen pääkaupunkiin. Suomi katkaistaisiin hoikimmasta kohtaa eli Oulun seutuvilta ja homma oli sillä sinetti. Toisin kuitenkin kävi, kuten tiedämme. Paraatimarssista tuli venäläisille joukoille Via Dolorosa
Venäläiset olivat suunnitelleet tämän operaation jo vuonna 1935. Suomen valtiollinen poliisi sai tästä tiedon jo ennen talvisotaa, mutta sitä ei uskottu, se oli liian mielikuvituksellinen. Näin se kuitenkin tapahtui, täsmälleen niin kuin Venäjän sotilasakatemiassa oli suunniteltú.
Ulkomaalaisten mukaan Suomi pani Talvisodan alussa pystyyn kunnon shown, mutta kukaan ei uskonut, että Suomi kestäisi muutamaa viikkoa pitempään jättivaltion hyökkäystä. Toisin kuitenkin kävi kuten hyvin tiedämme. ”Kaveria ei jätetä” ja ”Ei tuumakaan Suomen maata ilmaiseksi ryssälle”. Nämä olivat päivän iskulauseita.
Venäläiset sotilaat kauhistuivat suomalaisten puolustustahtoa. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ilmestyi kirja (En muista nyt nimeä), jossa talvisotaan osallistuneet venäläiset pääsivät puhumaan vapaasti. Eräs aliupseeri oli pitänyt sodan tapahtumista päiväkirjaa ja kirjoiitti jokseenkin näin (menee muistin varassa):” Meille oli sanottu, että menemme vapauttamaan suomalaiset toverimme kapitalismin ikeen alta. Osa meistä uskoi tähän, osa ei. Itse rupesin epäilemään, kun Suomen työläisten vastaanottokomiteaa ruusupuskineen ei näkynyt. Kaikki suomalaiset juoksivat meitä pakoon sen mitä kintuistaan pääsivät. Saavuimme rajan pinnassa olevaan suomalaiseen kylään. Menimme sisään taloihin eivätkä ne näyttäneet köyhien asunnoilta. Ei siellä mitään luksustakaan ollut, mutta asunnot olivat siistejä ja monissa asunnoissa huomasimme ompelukoneita, joista meillä ei ollut toiveitakaan.
Yhdessä asukkaista tyhjässä kylässä meitä ruvetiin ampumaan. Johtajamme sanoi, että otetaan ampuja elävänä kiinni. Piiritimme talon, jonka yläkerrasta meitä tulitettiin. Saimme ampujan kiinni. Hän oli noin neljätoista vuotias poika, joka itki. Tulkki kysyi miksi poika itki. Tämä vastasi: ”Sen takia kun en kerinnyt tappaa enemmän ryssiä!” Se tuntui pahalta. Mietin silloin, että noinko paljon meitä vihataa
Jatkosota. Välirauha oli vain nimeltään rauha. Neuvostoliiton joukot tekivät jatkuvasti rajaloukkauksia ja ampuivat alas siviilikone Kalevan. Lisäksi Neuvostoliitto käytti ”neulanpistopolitiikkaa” eli yritti murtaa Suomen sisältä käsin. Suomi yritti epätoivoisesta saada aikaan puolustusliittoa Norjan ja Ruotsin kanssa, varsinkin Ruotsin kanssa. Stalin ja Hitler pelottelivat kuitenkin yhdessä Ruotsilta löysät housuihin.
Suomi jäi yksin.
Sitten muka ihmetellään miksi Suomi turvautui Saksaan. Siksi koska muuta vaihtoehtoa ei ollut. Ranska ja Englanti olivat heikkoja, ja tiedä miten kyseisten maiden olisi käynyt ilman Yhdysvaltojen apua.
Historioitsija Heikki Ylikangas on yrittänyt vääntää, että Saksasta olisi tullut Suomelle viesti talvisodan aikana: tehkää rauha millä ehdoin tahansa. Saatte myöhemmin kaikki korkojen kera takaisin. Miksiköhän muut historioitsijat eivät ole yhtyneet tähän näkemykseen? Siksi koska vuonna 1940 propagandasota oli voimissaan. Kiirunan malmikentät näyttelivät ratkaisevaa osaa toisessa maailmansodassa. Ne olivat Saksan sotataloudelle elintärkeitä ja niitä himoitsivat Saksan lisäksi Neuvostoliitto, Ranska ja Englanti.
Luulenpa vain, että silloin kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomen kimppuun vuonna 1939 sillä oli muitakin intressejä kuin valloittraa Suomi. Tavoitteena oli Kiirunan malmikentät ja Atlantti. Ei sen vähempää eikä enempää.
Mutta takaisin jatkosotaan. Suomi oli puun ja parkin välissä. Kaikki tiesivät, että arvovallan kärsinyt Stalin yrittäisi kohta uudelleen.
Silloisella Suomella oli vaihtoehdot vähissä: Joutua joko Saksan tai Neuvostoliiton miehittämäksai.
Anglit ovat kyselleett, että miksi juuri Saksa? Hitlerhän oli suhtautunut varsin kylmästi siihen, kun Neuvostoliitto röykytti Suomea talvisodassa.
Tyhjentävää vastausta ei ole. Vaikka ottaa huomioon seikat, että Saksa oli silloinen suuri sotilasmahti ja Englanti ja Ranska olivat sotilaallisesti heikkoja, ehkä ratkaisevin tekijä oli kuitenkin Suomen kulttuurisuhteet Saksaan, Saksahan oli 1800-luvulla Euroopan sivistyneisyyden keskus, jossa kävi ammentamassa oppiaan meidän Snellmannimme ja muutkin taiteilijat ja valtiomiehet. Ehkä reatkaisevin tekijä oli kuitenkin se, että ensimmäisessä maailmansodassa saksalaisett tulivat laillisen hallituksen avuksi kukistamaan punakapinoitsijoita. Historiallisten tietojen perusteella Suomi olisi selvinnyt punaisita ilman Saksaakin, mutta saksalaiset joukot lyhensivät sisällissodan kestoa.
Niin, jälkiviisaus on sitä imelintä viisautta, mutta totuus lienee se, että Saksa on pelastanut kahdesti Suomen itsenäisyyden. Näin on sanonnut toimittaja Aarno Laitinen, eikä minulla ainakaan ole mitään vastaansanomista.
Lasse, saatat tarkoittaa kirjaa, josta olen tehnyt lainauksia artikkeliini.
”Venäläisen 18. divisioonan vanhempi politrukki (tulipalokommunisti) N. I. Klimov teki koko ajan pikakirjoitusmuistiinpanoja tapahtumista, keskusteluista, puheista, sähkösanomista, jne. ja piti yksityiskohtaista päiväkirjaa. Olen kopioinut päiväkirjasta tehdystä kirjasta katkelmia tähän artikkeliin.
Klimov on tietenkin joutunut jättämään paljon kirjoittamatta NKVDn (KGB-FSB) pelossa ja päiväkirjansa lopussa mainitsee repineensä pahimpia sivuja pois. Todennäköisesti päiväkirjan kirjaksi toimittanut Anatoli Gordijenko on myös ”siistinyt” muistiinpanoja. Suomentajakin on voinut vaikuttaa sisältöön. Minä omasta puolestani olen tietenkin tehnyt vain vähäisen määrän lyhyitä poimintoja paksusta kirjasta. Jotakin kuitenkin selvinnee tästä artikkelistani – kiinnostuneet lukekoot kirjan Kuoleman divisioona.”
http://jput.fi/Motissa.htm
Että ketkään ei ole pystyneet valloittamaan Englantia sitten roomalaisten?
Kyllä on. Vilhelm valloittaja valtasi Englannin vuonna 1066. Vilhelm valloittaja oli normanni, ja koska olen poikasena lukenut Robin Hoodini, inhoan normanneja ja killaan sakseja. Normannithan sorsivat sakseja ja kun Englanin kuningas Richard Leijonamieli oli sotaretkellään pyhässä maassa, hänen veljensä, häijy Juhana Maaton, nosti saksien kärsimykset huippuunsa. Hänen merkittävimmät apurinsa olivat Nottinghamin paha sheriffi ja tämän apulainen Guy de Gisborne.
Robin Hood iloisine veikkoineen taisteli tätä roistoporukkaa vastaan.
Robinille kävi huonosti niinkuin sankareille yleensä käy. Hän oli jo ikääntynyt mies, kun meni erääseen luostariin iskettämään suonta. Hänen serkkunsa oli luostarissa ja Robin luotti ainostaan häneen.
Serkku kuitenkin petti hänet, (olihan Robinista luvattu muhkea palkkio). Serkku iski suonta ja jätti Robinin oman onnensa nojaan, kuolemaan. Robin tajusi petoksen ja tiesi, että hänen uskollisin apurinsa, LIttle John, oli lähettyvillä, ja niin Robin jännitti viimeisillä voimillansa jousen ja ampui ikkunasta nuolen, joka lensi kauas. Tästä LItllJohn tiesi, että johtaja oli kuoleman kielissä ja paikkaan mihin hänen nuolensa lensi, piti hänet haudattaman.
Romanttinen on tuo Robin huppupään tarina. Kait sillä jotakin yhtymäkohtia on todelliseen henkilöön, Locksleyn kreiviin ja Huntingtonin jaarliin, mutta eiköhän suurin osa ole sepitettyä.
Niin tai näin, se ei estänyt minua ja kamraatteja muodostamasta Robin Hoodin porukkaa silloin ennen. Mie olin Pikku-Jussi, koska olin iso ja lihavahko. Tane oli Robin Hood, koska hän oli eniten Robinin näköinen. Rauno oli Alan A Dale, Ossi oli Piiska-Watt, Kumpulan veljekset olivat Punapää-Will ja Much myllärinpoika. Kukaan ei suostunut munkiksi veli Tuciksi emmekä me taisteluleikkeihin mitään munkkia kaivattukaan. Pärjättiin ihan hyvin ilmankin.
Olen jälkeenpäin miettinyt, että oli sitä virtaa silloin. Koulun jälkeen, jos saimme luvan kotoa, menimme naapurin pojan, Piiska-Watin kanssa juoksunkyhnää kylälle kahden ja puolen kilometrin matkan ja sieltä ”Sherwoodin metsään” parisen kilomeriä ja siellä jaoimme porukkamme kahteen osaan ja iskimme yhteen niin että kipinät sinkoilivat kun iskimme vastaporukan vanhoista pistolapioista tehtyihin kilpiin ja ammuimme toisiamme kohti varsijousista käpyjä ja kaarijousista nuolia, joiden päät olimme tehneet tylpäksi niin ettei sattunut vahinkoja.
Iltahämärissä hiippailimme Piiska -Watin ja Alan a Dalen kanssa koteihimme ja toivoimme, että emme saisi kovin paljon toruja. Joskus niitä tuli, joskus ei.
Vanhempien polvien kunniaksi on paikallaan sanoa, että he noudattivat metodia: antaa lasten olla lapsia, aikuisten elämään ehtii kyllä. Muistan kuinka me pojat loukkaannuimme, kun aikuiset sanoivat. ”Ei noin isot pojat mitään seikkailua siellä metsässä harjoita, tekevät kiljua ja vehtaavat tyttärien kanssa. Silloin meistä kukaan ei polttanut edes tupakkaa.
No, aika kuluu ja on aika kylvää ja niittää. Hyvä kaverini, jonka kanssa olimme kuin paita ja peppu ,Alan a Dale, lähti kylästä pois kun oli 18-ikäinen ja kun oli käynyt vapaaehtoisena armeijan. Sen jälkeen en kuullut hänestä juurikaan mitään. Viimein sain tietää hänen elämänkohtaloistaan ja kuulin, ettän hän asui etelässä N.N:n kaupungissa. Soitin hänelle ja arvuuttelin kuka on puhelimessa. Alan arvaili sinne ja tänne ja viimein sanoin, että täällä on mies menneisyydestä – Pikku-Jussi. Luurin päässä tuli hiljaista.-Tämän jälkeen soittelimme toisillemme ja Alan oli tulossa käymään. Sitten hän ilmoitti, että vaimonsa oli ruvennut sairastelemaan, joten hän ei pääsekään. Sen jälkeen oli pitkään hiljaista. Viimein soitin Alanille ja kysyin oliko hänen vaimonsa tilanne huonontunut. Alan sanoi, että vaimonsa on parantunut,mutta häntä on ruvennut kivestämään. Katsoin parhaaksi olla uteeraamatta ja meidän soittelumme puolin ja toisin loppui tähän.
Aattelin että kylläpähän aikuinen mies soittelee sitten, jos on tarvetta. Ei hän koskaan soittanut. Muutaman kuukauden päästä tuli tekstiviesti: ”Hei! Olen Alanin poika SS. Alan kuoli keuhkosyöpään NN:n keskussairaalassa ja hänet haudataan SS:n hautuumaalle silloin ja silloin.
Meidän silloinen johtajamme, Robin, kuoli viime vuonna syöpään . Mietin silloin, ettei se näin pitänyt mennä. Ei meitä ole Robin Hoodin porukasta enää pystyssä minun lisäkseni kuin naapurin poika Piiska-Watt ja Kumpulan veljekset, Puna-WIl ja Much myllärinpoika. Missä hekin lienevät. Puna-WIll on jossakin Ruotsissa ja Much Myllärinpoika siellä etelässä.
Kävin tänään terveyskeskuksessa vuosikontrollissa ja sen jälkeen apteekissa. Piiska-Watt odotti siellä vuoroaan. Menin morjenstamaan. Piiska-Watt on kaksi vuotta minua vanhempi. On täyttänyt keväällä 74- vuotta.Mutta emme me ole vanhoja me Robinin miehet. Olen pohdiskellut, että koska Robin kehtasi kuolla ennen minua, minun, Pikku-Jussin, tehtäväkseni on jäänyt ampua viimeinen nuoli ja sanoa, että haudatkaa minut sinne minne nuoleni lentää.
Erinomainen kertomus ”Robin & Co”:sta. Kiitos Lasse!