Valtiotieteen tohtori, dosentti Mikko Uolan kirja kertoo Suomen Ilmavoimien varhaisvuosista. Tällä kertaa kyseessä on tutkimus ihmisistä (ohjaajat, tähystäjät, mekaanikot, komentajat, jne.). Lentokoneiden kuviakin toki on runsaasti, mutta ei lentokoneiden suoritusarvoja, tms. Niitä kirjoja on ennestään olemassa.
Mikko Uolan käyttämästä terminologiasta:
– Suomen Vapaussota on aivan oikein Vapaussota;
– Suomen Armeijan joukot Vapaussodassa ovat aivan oikein Hallituksen joukot;
– Punakapina on aivan oikein kapina;
– Punakaartilaiset ovat aivan oikein kapinallisia;
– Vapaussota jatkui kapinan kukistamisen (toukokuu 1918) jälkeenkin sotana Venäjää vastaan mm. vuoden 1919. Esitellään sotatoimia puolin ja toisin. Vapaussota päättyi Tarton rauhansopimukseen Suomen ja Venäjän välillä.
Historiankirjat ovat yleensä melkoisen pitkävetisiä luetteloita päivämääristä ja tapahtumista. Tässä kirjassa on aivan loistavasti pistetty sekaan ihan herkullisia pienoiskertomuksia, joiden lukeminen tuo ainakin lukijan kasvoille hymyn, ellei naurunpurskahduksenkin.
Toisaalta ikäviäkään asioita ei piilotella, vaan tuodaan esiin myös epäasiallista toimintaa, juopottelua, rikoksia, välinpitämättömyyttä ja laiminlyöntejä.
Henkilöistä kerrotaan nimellä toimintaa ennen Ilmavoimia, Ilmavoimissa ja Ilmavoimien jälkeenkin.
Ihan alussa – 1918 – lentäjät ja osa muustakin henkilöstöstä olivat lähinnä ruotsalaisia palkkasotilaita. Eipä ollut juurikaan hyvää sanottavaa pääosasta ruotsalaisia. Lentäjäkoulutus Ruotsissa oli aivan surkea, jne.
Sitten Ilmavoimiin tuli ns. saksalaiskausi. Komentajaksi saksalainen Carl Seber. Silloin tuli edes kuria ja järjestelmällisyyttä, hiukan jo oikeansuuntaista toimintaakin. Saksalaisesta komentajasta piti sitten luopua Saksan hävittyä Ensimmäisen Maailmansodan. Sitä myötä Ilmavoimien kehitys jälleen taantui.
Majuri Arne Somersalosta Ilmavoimat sai lopulta loppuvuodesta 1920 tarmokkaan komentajan, joka ei sietänyt juopottelua ja rupesi kehittämään Ilmavoimista sellaista puolustushaaraa, josta olisi hyötyä Suomelle tulevassa sodassa. Somersalon ansiosta Suomessa ruvettiin myös valmistamaan lentokoneita. Somersalo vaati kuria ja järjestystä sekä tehokkuutta – ja sai itselleen liudan vihamiehiä, jotka alkoivat toimimaan komentajaa vastaan. Niinpä Somersalo erosi ja Ilmavoimien hyvin alkanut kehitys taas taantui.
Suosittelen kirjaa lämpimästi – se on julkaistu vuonna 2018, joten varmaankin vielä hyvin saatavana.
Ruotsin valtio yritti vuonna 1918 kaikin tavoin estää Suomea saamasta lentokoneita ja kunnollisia lentäjiä.
Oli valtava virhe ja suorastaan häpeällistä, että Suomen Valtioneuvosto antoi määräyksen, että vuoden 1918 sotaa pitää valheellisesti nimittää sisällissodaksi.
En tiedä, mutta oletan sen törkeyden takana olevan venäjämielinen Paula Lehtomäki ja isäntänsä suomettunut kepuli Juha Sipilä.
Esimerkiksi Virossa Viron vastaavaa Vapaussotaa nimitetään oikealla nimellään Vabadussõda. Tallinnan keskustassa seisoo Vapaussodan voiton monumentti (Vabadussõja Võidusammas). Virossa juhlitaan joka vuosi Vapaussodan voittoa.
Suomen pitäisi ottaa tässäkin asiassa oppia Virosta – eikä jatkaa pitkän ja syvän suomettumisen linjalla.