Kun minulla on tapana kokeilla kaikenlaista uutta, niin tänään kokeilin uudenlaista karvarouskukeittoa eilen poimimistani Karvarouskuista.
Niin, minulla on vuodelle oma ohjelma, jossa yhtenä osana on vuodesta toiseen myös Karvarouskut.
Karvarouskut kannattaa ryöpätä ennen käyttöä, jotta niistä saadaan poistettua rouskuille tyypillinen katkera maku.
Tällä kertaa pistin kotimaiseen Hackmanin kasariin vettä kuumenemaan ja sillä aikaa lohkoin sienet isoiksi lohkoiksi. Isot sienet neljäksi ja pienemmät puoliksi. Kun vesi alkoi kiehumaan, niin kaadoin sienilohkot veteen. Annoin tällä kertaa kiehua 3 minuuttia ja kaadoin veden pois. Jos keittää liian kauan, niin sieniin ei jää mielestäni makua tarpeeksi.
Sitten kasari takaisin liedelle ja annoin sienien hieman kuivahtaa. Seuraavaksi iso köntti voita sekaan ja sekoittelua.
Samalla Maggi Kostilja lihaliemikuutio pienittynä mukiin ja muki täyteen vettä. Mikroaaltouuni teki siitä lihalientä.
Sienien ja voin sekaan kukkuraruokalusikallinen vehnäjauhoja ja sekoittelua.
Sitten lihaliemi sekaan ja sekoittelua. Antaa porista jonkin aikaa.
Tällä kertaa en laittanut sekaan sipulia, vaikka yleensä olen laittanut – pitäähän tehdä kokeiluja.
Jostakin kummallisesta syystä Haaparousku tuo hyvän säväyksen Karvarouskujen seassa – en kuitenkaan tällä reissulla sattunut kompastumaan Haaparouskuun, joten sitäkään ei ollut mukana.
Täysmaitoa kuitenkin lorautin sekaan kunnon lorauksen ja sekoittelin edelleen. Kävin välillä kusella ja käänsin levyn pois päältä.
Sitten Karvarouskukeittoa kunnon annos syvälle lautaselle hetkeksi jäähtymään. Ja ei kun kimppuun.
Hyvää se oli näinkin, mutta uskallan olettaa, että nämä Karvarouskut olisivat kuitenkin tarvinneet kaverikseen ihan tavallista sipulia isoina paloina.
Karvarousku on myös sienisalaattiin ehkäpä parhain sieni.
Täällä Varkaudessa olisi ollut runsain mitoin tarjolla sienisalaattiin myös Kangasrouskua. Maltoin tällä kertaa mieleni, enkä poiminut.
Minun mielestäni monet Haperot ovat oivallisia raakasienisalaatin aineksia – ei tarvitse keittää, eikä muutenkaan kypsentää.
Tänä vuonna on ollut kuitenkin niin kuivaa, että en ole viitsinyt poimia vähiä eteeni sattuneita hyvän näköisiä haperoita. Ehkä olisi kannattanut etsiä. Tämän vuoden kierrosta minulta jää siten Haperot väliin. Siihen raakasalaattiin olen käyttänyt Haperoiden lisäksi sipulia ja etikka-ruokaöljy-suola-sokerilientä.
Karvarousku on mitä hienoin ruokasieni, mutta oman kokemukseni perusteella ikävä kyllä harveneva löytö.
Lapsuuteni lähimetsästä karvarouskuja löytyi varsin runsaasti, mutta jo vuosikymmeniä metsän tilalla on ollut taloja.
Herkullinen sieni, kun kohdalle sattuu.
Sitten kun metsän tilalla on taloja, niin tilanne on huolestuttava.