Luin huolellisesti lävitse suuren ja painavan Elias Salmisen ja Kalevi Keskisen kirjan Tiedustelulentäjät Suomen sodissa 1918-1945.
Suuri tarkoittaa mitoiltaan 345x260x40 mm ja painavuus 3,7 kg. Sivuja on 608.
Kirja on julkaistu vuonna 2018, joten se on melkoisen tuore.
Kun minulla on ennestään huonoja kokemuksia tällaisista suurista ja kauniista kirjoista, niin odotukseni eivät olleet järin suuria aloittaessani kirjan lukemista. Sitäkin suurempi oli iloni kun ennakko-odotukseni osoittautui vääräksi. Tämä suuri kirja olikin suuri myös loistavan sisältönsä vuoksi.
Vapaussodasta kerrotaan asiallisesti nimenomaan Vapaussotana, eikä yritetä suomettuneesti tehdä siitä jotakin muuta.
Talvisota on taustoitettu oikein ja sodan syttyminenkin kerrotaan oikein – kuinka ollakaan myös Venäjän tavoitteet kerrotaan oikein.
Välirauhan aikaa kuvataan pääsääntöisesti oikein, samoin Jatkosodan alkaminen.
Vahvuustiedot puolin ja toisin ja päivämäärätkin ovat yleisesti ottaen luotettavia.
Aivan kirjan lopussa Lapin sotaa koskevassa osassa on kirjoittajalle ilmeisesti iskenyt sotaväsymys, sillä sieltä löytyy useita huolimattomuusvirheitä vuosiluvuissa. On kirjoitettu 1944, vaikka selvästi olisi pitänyt olla 1945.
Suosittelen kyseistä kirjaa lämpimästi, vaikka siitä puuttuu tarkat lähdeviitteet (esim. lähteenä käytetyn kirjan sivunumero).
Ollaan tosiaankin jouduttu tilanteeseen, että uusissa ja uudehkoissa kirjoissa sotahistoriasta on suuri ilonaihe, jos kirja ei olekaan suomettunutta roskaa.
Itse luen pääasiassa tositapahtumiin perustuvia muistelmia. Niissä ei asenne juuri näy. Romaaneita en jaksa lukea. Viimeksi lukemani sotakirja oli ”Hyökkäys lumessa”. Se on englantilaisen, Suomessa talvisodan aikana olleen englantilaisen toimittajan muistelmateos talvisodasta. Toimittaja oli itse ilmeisesti vasemmistolainen, mutta haukkui lyttyyn ne muut vasemmistoilaiset jotka uskoivat Neuvostoliiton propagandaan. Kirjaan oli myös poimittu hauskoja kuvia Puna-armeijan talvisodankäynnin oppaasta, mm. miten muka hosutaan pistimellä sukset jalassa. Kirjoittaja joutui koviin pommituksiin täällä liikkuessaan, esimerkiksi Riihimäellä joutui makailemaan metsässä pitkään kun rataa pommitettiin monessa aallossa.
Minäkin olen varmaan lukenut sen Hyökkäys lumessa. Kuvauksesi kuulosti tutulta.
Tässäkin järkäleessä on lainauksia myös lentäjien muistelokirjoituksista ja taistelukertomuksista, kuin myös esityksistä Marskin ritariksi.
Harmittavan suuri määrä hyviä suomalaisia lentäjiä menetti henkensä surkean kaluston vuoksi.