Kun täällä eräs blogisti hylkää tuon otsikon kommenttina, on se pantava otsikoksi.
Näitä urheita miehiä ja naisia riittäisi paljon mainita, jotka ovat kaatuneet tai jo haudoissa. Jälkeläisistä tuntuu inhottavalta, että yksi ja toinen nyt vasta nostetaan urheusmitallin pallille.
Nämä ”sotahullut” vaan katsovat asioita verenpunaisten lasien takaa.
Eipä persupöhkön mielipiteelle paljoa arvoa voi antaa.
Edelleenkään Suomessa ei todellakaan ole monta sotahullua.
Juhak, jos nyt hiukankin otat lasit päästäsi ja tutkit Juhani Putkisen( kok) ja Marko Suutarin (ps) juttuja, niin alkaa tulla epäilys, että kuulut samaan ”sotahullujen” joukkoon, jos tuo kommenttisi on ilman viskilasia kirjoitettu.
En kirjoittele viskilasillisten jälkeen, mutta minusta et sotahullua saa silti millään tekosyyllä.
Kunnioitan niitä, jotka sotaan joutuivat ja hoitivat tehtävänsä siellä.
En todellakaan toivo uutta sotaa missään oloissa, mutta kannatan puolustusvalmiuden ylläpitämistä niin, että Suomi ei ole ”houkutteleva” kehno altavastaaja.
Tulihan järkeenkäypä kommentti- kiitos.
Isäni oli noissa touhuissa mukana osasto Nykäsen porukassa. Hän ei suostunut kertomaan kovinkaan paljon heidän reissuistaan vihollisen puolelle. Tosin hän soti miltei joka yö unissaan kuolemaansa asti. Oli varmaan nuorelle miehelle paikka joka jäi alitajuntaan loppuiäksi.
Mauno oli Törnin toumisto-au (”luolamies”), joka asioita paremmin tuntevien tietämän mukaan oli muknana yhdellä (1) ainoalla kaukopartioretkellä. Tiedä sitten.
Törnin porukka ei tainnut olla varsinainen kaukopartio osasto?
Tässäkin tapauksessa on turvauduttava mediaan – vain mukana olleet voivat kertoa muistoistaan.
****
”..divisioonan johto muodosti vapaaehtoisista taistelijoista noin 150 – 160 miestä käsittäneen hyökkäystehtäviin koulutetun jääkärikomppanian.”
.
”Kun osasto lähti 1944 viimeiseen vastaiskuunsa, miehiä oli jäljellä enää 55. Heistä yksi oli tuleva tasavallan presidentti Mauno Koivisto.”
****
https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/7845
.
Törni, Lauri (1919 – 1965)
.
ammattisotilas, majuri, Mannerheim-ristin ritari
.
Lauri Törni tunnetaan eritoten suomalaisena sotasankarina. Hän oli kuitenkin ammattisotilas, joka ehti palvella kapteenina kolmen eri lipun alla ja oli erikoisjoukkojen tehtävissä koko 28 vuotta kestäneen sotilasuransa.
…
Törnin matkusti Saksaan Bahia Laura -laivalla Vaskiluodosta 2.6.1941.
…
Kuultuaan Suomen joutumisesta uuteen sotaan Törni palasi 16 upseerin ryhmässä kotimaahan jo 23.7.1941 ehtimättä vannoa sotilasvalaa Wehrmachtille. Suomalaisen SS-pataljoonan miehet vannoivat valan vasta 15.10.1941 Gross-Bornissa Itä-Pommerissa siirtyessään rintamalle. Silti Törni sai vielä jälkikäteen 11.12.1943 saksalaisen 2. luokan Rautaristin.
Lauri Törni päätyi elokuussa 1941 I Divisioonaan kuuluneeseen Kevyt Osasto 8:aan Aunuksen Kutselkään ja Vieljärvelle. Hän johti konekiväärijoukkuetta, sittemmin panssarijoukkuetta, joka eteni Aunuksesta ja Petroskoista Kontupohjan kautta Karhumäkeen. Törnin pelottomuutta kuvaa ote komppanian (1. J.K./KevOs. 8) sotapäiväkirjasta 5.12.1941: ”Vänrikki Törni otti yhteyden [naapurikomppanian päällikköön] Nurmiseen. Matkalla törmäsi vihollisen majoitusleiriin, jossa ampui 4 ryssää ja haavoitti useampia, jonka jälkeen hänen oli vetäydyttävä, ja jatkoi matkaansa.”
Luvatta ja komppanianpäällikkönsä suureksi harmiksi vanginsieppausretkelle lähtenyt Törni haavoittui yöllä 26.3.1942 Maluussa hiihdettyään huolimattomuuttaan suomalaisten omaan putkimiinaan. Hän sai sirpalevammoja eri puolille ruumista, mistä seurasi osittainen halvaantuminen. Törni kuljetettiin Äänislinnasta Kenttäsairaala 66:sta Sotasairaala 27:ään Seinäjoelle, missä hän joutui olemaan juhannukseen 1942 asti. Rintamalle hän palasi samaan osastoon luutnantiksi ylennettynä. Hyökkäysvaiheen muututtua asemasodaksi KevOs 8:n hajotettiin ja Törni siirrettiin Jalkaväkirykmentti (JR) 56:n 5. komppaniaan.
Kun kenttäarmeijasta ryhdyttiin vapaaehtoisuuden pohjalta muodostamaan erityistehtäviä varten tilapäisiä sissikomppanioita, I Divisioonaan sellaisia perustettiin kaikkiaan kolme. Törni sai johtaakseen JR 56:n 2. jääkärikomppanian, joka oli 150 miestä käsittävä kevyt, mutta tulivoimainen sissiyksikkö. Sissikomppaniat tekivät kaksi partiomatkaa Paateneen Vääräkosken maastoon, ennen kuin ne hajotettiin huhtikuussa 1943.
Kesäkuun puolivälissä 1943 I Divisioona siirrettiin ylipäällikön reserviksi Käppäselän–Karhumäen alueelle, ja samalla sen tehtäväksi tuli suojata ja varmistaa hyvin laaja takamaasto vihollisen partisaaneilta ja desanteilta. Tässä tarkoituksessa perustettiin Törnin johtama erityinen I Divisioonaan desantintorjuntaosasto, jonka vahvuus oli noin 65 miestä ja joka operoi itsenäisesti myös syvällä vihollisen linjojen takana. ”Osasto Törni” teki kaukopartiointia, väkivaltaista tiedustelua, vanginsieppauksia ja desanttientorjuntaa.
Divisioona sai marraskuussa 1943 ennakkotiedon joutumisesta joulukuussa uudelleen etulinjaan, Maaselän kannaksen luoteisosaan, Seesjärvestä kaakkoon. Sotilaspoliittinen tilanne oli muuttunut saksalaisten jouduttua perääntymään Stalingradin menetyksen ja Kurskin tappion jälkeen. Myös Suomen rintamalla venäläiset olivat muuttuneet aktiivisemmiksi, ja suomalaiset odottivat joutuvansa uudestaan liikkuvaan sotaan.
Tässä tilanteessa divisioonan johto muodosti vapaaehtoisista taistelijoista noin 150 – 160 miestä käsittäneen hyökkäystehtäviin koulutetun jääkärikomppanian. Joukko koostui rintamakokemusta saaneista nuorista sotilaista ja sillä oli runsaasti kevyttä automaattiaseistusta. Komppanian runkona käytettiin desantintorjuntaosastoa ja sen päälliköksi nimitettiin Lauri Törni. Osasto Törnistä tuli eräänlainen divisioonan komentajan ”operatiivinen nyrkki”, jonka miehistöltä edellytettiin hyvää fyysistä kuntoa, valioluokan sotilastaitoja ja henkistä kestävyyttä.
Osastoa käytettiin heinä-elokuussa 1944 vastaiskuihin sellaisissa paikoissa, joissa rintama oli murtunut, eli käytännössä jääkärit joutuivat taistelemaan ilman divisioonan tukea. Törnin jääkäreitä kiidätettiin kuorma-autoilla paikasta toiseen usein kohtaamistaisteluihin etenevän vihollisen kanssa. Kun osasto lähti 1944 viimeiseen vastaiskuunsa, miehiä oli jäljellä enää 55. Heistä yksi oli tuleva tasavallan presidentti Mauno Koivisto.
****
P.S.
Suomen kansallisbiografia on suurteossarja sekä internetissä julkaistava sähköinen henkilötietopankki, joka sisältää elämäkerrallisia artikkeleita Suomeen liittyvistä merkittävistä suvuista ja henkilöistä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kansallisbiografia
Koivisto sanoi Törnin olleen kehno joukkueenjohtaja.
Sanoiko Koivisto sinulle suoraan vai kuulitko jostain?
minä kun en sisäistä neuvostoliittolaistyyppistä henkilöpalvonnan muotoa; luen parhaillaankin kirjaa ”Tuntematon Lauri Törni”. Kaikkien Törniä ihannoivien kannattaisi kuitenkin mielestäni lukea kirja. Se ei ole alkuunkaan sotakirja, vaan henkilöhistoriaan perustuva, sotapolitiikkaankin jonkin verran mutta tutkimusten valossa.
Teos ei mustamaalaa Törniä, jos ei erityisen korkealle jalustallekkaan nosta. Arkirealistinen. Teoksessa siteerataan paljonkin SS-mies Jukka Tyrkön (kynäsotilas, siis sotakirjeenvaihtaja), Törnistä kertovaa aineistoa osin sota-aikaista mutta pääasiassa sodanjälkeistä aikaa. Kaikenkaikkiaankin, Törnistä saa, ansioistaan huolimatta, varsin ristiriitaisen henkilökuvan. Ammattisotilashan Törni ei ollut, vaan jatkosodan jälkeen palkkasotilas. Ammattisotilas on koulutettu, yhden maan asevoimien palkkaa nauttiva ammattisotilas. Palkkasotilas taas tekee palveluksiaan lähes kenelle tahansa, joka maksaa. Ideologista pohjaa ei juurikaan ole.
Noista Törnin johtamistaidoista ko teos antaa kyllä vaikutelman Eemelin kommentoimalle johtajuudelle.
Näistä sotajutuista ei koskaan puhuttu kotona julkisesti, mutta isä sotakavereineen pani olohuoneen ovet kiinni ja, sitten me salakuuntelimme.
Oli ne jutut ihan karmeita kuten siteerattuna ” kaveri sai sirpaleen mahaansa ja suolet valuivat ulos, mutta ronski kun oli, lappasi suolet sisäänsä ja kaverit sitoivat takilla vyötärön kiinni jne.., sitten se vasta pyörtyi ”.
Nämä sotakaverit olivat selvinneet kaikista sodan helveteistä, mutta jälkensä se jätti.
Mutta nämä kaukopartiomiehet olivat kunnoltaan, paineen sietokyvyltään, raa álta toimintakyvyltään ja älyltään sotavoimien ns. erikoisjoukkoja.
Koivisto sanoi noin haastattelussa tai kirjassaan.
Tässä jotain Koiviston lausumasta. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/08/30/lauri-torni-oli-supersotilas-ja-raaka-johtaja-loytavatk
En epäily Eemelin muistia, mutta ..
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201705122200135476
Törnin joukkoihin
Helmikuussa 1944 Koivisto siirtyi 1. divisioonan jääkärikomppaniaan. Divisioonaan kuului erityinen desantintorjuntaosasto, jonka johtajaksi määrättiin luutnantti Lauri Törni.
– Sekin on mahdollista, että päätökseeni vaikutti se, että Törnin komppania oli jo saavuttanut mainetta kovana porukkana, Koivisto perusteli vapaaehtoista tarjoutumistaan jääkärikomppaniaan.
– Törni oli johtajana pidetty. Hän monella tavoin korosti, että olimme kaikki samaa porukkaa ja että hän osallistui kaikkeen toimintaan siinä missä muutkin, Koivisto arvioi.
Kesällä suomalaisjoukot perääntyivät kohti länttä.
Koskee kirjaa Koulussa ja sodassa. Näin toteaa Iltasanomat.
Koiviston kuvaukset legendaarisesta Lauri Törnistä ovat tunnetuimpia tätä koskevia. Ne antavat Törnistä ristiriitaisen kuvan. Koiviston mukaan Törni oli pidetty miesten keskuudessa, koska jakoi samat rasitukset ja kantoi kuormansa itse. Toisaalta hän oli ”sisäänpäinkääntynyt ja sisäiset päivät purkautuivat joskus esiin”.
Törnillä oli huonot päivänsä. Koivisto kirjoittaa tapauksesta, jossa Törni joutui tappeluun täydennysmiesten autonkuljettajan kanssa. Koivisto joutui tekemään pikakiväärillään latausliikkeen, jotta täydennysmiehet eivät olisi liittyneet nujakkaan. Koiviston mukaan Törnin johtajantaidoissakin olisi ollut kehittämistä
https://ylioppilaslehti.fi/2008/05/muistan-mauno-koivisto-84-presidentti/
Niinpä, harva asia on aivan yksiselitteinen. Todennäköisesti Törn oli huonoina päivinä varsin tuittupäinen.
***
Tässä hyvin positiivinen osio Koiviston ajatelmista: ”Törni oli johtajana pidetty. Hän monella tavoin korosti, että olimme kaikki samaa porukkaa ja että hän osallistui kaikkeen toimintaan siinä missä muutkin, Koivisto arvioi.
***
Olivat täydennysmiehetkin varsin tuittupäisiä –
” ..jotta täydennysmiehet eivät olisi liittyneet nujakkaan.”
Sanoisin, että tuittupäisyys ja johtaminen riitelevät keskenään.
Johtaja voi olla miesten mielestä pidetty mutta ei välttämättä hyvä johtaja jos ajatellaan lopputulemaa eri tilanteissa.
Tiukka ja tinkimätön, oikeudenmukainen johtaja voi myöskin olla miestensä mielestä pidetty.
Tutkimusten mukaan Törni oli sulkeutunut, ei kertonut miehille tehtävästä tarpeeksi, humalapäissään täysin arvaamaton. Näin tutkimukset kertovat.