Niinhän se oli lapsuuden kodissa ja vielä kymmenkunta vuotta sitten Porvoon maalla. Kaikki häärättiin itse alusta lähtien ja lopuksi potkan luulihoista hernekeitto. Pari viikkoa samaa sapuskaa niin että lanttuloorat korvista tuli ja maha venyi, ettei vyö riittänyt.
Nyt emme tee yhtään mitään, kunhan vain syömme hiukan Joulutunnelmaksi ja tuoksuja ilmaan. Ajattelimme mennä Ikean Joulupöytää maistelemaan. Hinta Ikean kortilla 10 € / henki. Ja kyllä on herkullinen ihan mihinkä navan venytykseen tahansa – alla kuva.
Kerrankin helppo ja halpa Joulu kahdelle aikuiselle, joidenka lasten perheet ovat maailmalla.
https://www.ikea.com/fi/fi/stores/restaurant/
Ikean Joulupöytä: Ja se on kymmenkunta metriä pitkä notkuvine herkkuineen
https://www.ikea.com/fi/fi/stores/restaurant/
Eipä tulisi mieleenikään Jouluruokia valmiina kaupasta ostaa. Itse kun teen niin lopputulos on juuri sellainen kun haluan eli herkullinen ja perinteinen. Senverran vanhasta perinteestä olen luopunut että sianpääsylttyä eli alatoopia en itse tee, on muka niin suuritöistä vaikkei minulla juuri kiireitä ole, laiskuutta se on, vähän itseäni tässä häpeän.
Jouluateriamme runko muodostuu hieman ylikypsäksi paistamastani kinkusta, pienistä lihakkaista lihappullista, lihakäärylristä sian ulkofileestä sisällä pekonia, pippurjuustoa, luumu ja mustapippurirouhetta. Ruskea sakea kastike smetanalla pehmennettynä. Italiansalaatista jonka majoneesin teen itse, lihana siinä on keitettyä vasikankieltä. Omasavustettua (kuuma) lohta, graavia siiasta ja lohesta.
Siinä keskesimmät, kaupasta vielä salaatinlehvät, tomaatit, venäläiset suolakurkut ja hillosipulit.
Näillä on vuosia menty eikä aikomustakaan Joulumenua muuksi muuttaa.
Arjen tullen sitten kevyemmilä pöydän antimilla mutta itse nekin tehdään.
Kalaa sitä on meilläkin ja monen sorttista, itse valmistettua. Eilen otin uunista 36 tuntia kylmäsavustettua kalaa ja tuoretillin kanssa sen laittelin vakumiin, koemaiston jälkeen; mukavan maukasta ja kuivaa tuli.
Tuo venäläinen suolakurkku taitaa meillä olla ainut valmiina ostettu tuote; ostin sitä loppukesästä Nömmen torilta eräältä vanhalta rouvalta, jolta sellaista jo monta vuotta olen ostanut.
Tuota sienisalaattiakin on tarjolla; itse poimimia ja valmistamia.
Särää meillä on ensimmäistä kertaa liharuokana, toki monesti sitä valmistanut olen.
Tuo omavalmisteinen joulupöytä, kuten niin moni juhlapöytä ruokalajeineen, ei, ei onnistuisi meillä mennä jouluaterialle ravintolaan, siksi tarkkaan haluan tietää, mitä syön.
Myllymatti, vieläkö teillä tuhtataan lipeäkalan kanssa. Meillä ei enää moniin vuosiin, meillä se valmisteltiin aikanaan itse. Tuohon tekemääsi listaan varmaan kuuluu rosolli ja aikanaan kuurnassa valmisteltiin sahti.Kinkkua ei enää omista sioista, eikä ryynimakkaraa luonnonsuoleen.
Vähän hävettää kun olen rosollin jättänyt Joulun pöydästä. On meilä sellainen traditio että aatonaattona kokoonnumme aina meile lounaalle. Tarjolla on lipeäkalaa tai livekalaksi sitä kutsumme valkokastikkeen ja maustepippurirouheen kera. Kelpaa kumma kyllä lastenlapsillekkin.
Meillä rosolli kuuluu joulupöytään, mutta samaan aikaan tunnustan, että rosolli ei ole meillä jouluruoka vaan ympäri vuoden säännöllisen epäsäännöllisesti valmistettava salaatti, josta olemme kehittäneet useita eri versioita.
Rosollin ”pohja” on kuitenkin sellainen herkku, että siitä kannattaa nauttia useammin kuin jouluna.
Pentti
Äitini osti ns, kapakalaa hallista muutaman kuivan korpun. Saunan pesästä siilattiin koivutuhkat ja pantiin isoon vesisoikkoon. Ja kapakalat perään. Siellä ne likosivat parikin viikkoa kunnes pehmenivät. Ne huuhdeltiin, paloiteltiin ja pantiin jääkaappiin.
Joulupöytään lipeäkalaa keitettiin sellaisenaan hetken. Asetettiin nahkoineen lautaselle ruodot mukana.
Kastike valkokastiketta maustettuna suolalla ja mustapippurirouheella. HYVÄÄ, joka tykkää !
Niin, Heikki, joka tykkää. Armeijan muonissa tuo valkokastike kuuluui muihinkin aterioihin kuin jouluateriaan. Ihan omana mielipiteeninäni; en pidä tuosta valkokastikkeesta.
Eihän tosin kaikkien pidäkkään olla samaa mieltä erilaisista ruuista.
Ymmärrän Juhanin pointin mainiosti, mutta samaan aikaan puolustan itsetehtyä joulupöytää, joka meillä on perinteenä.
Kukin tavallaan, yhtä oikeaa tapaa ei ole olemassa.
Kannattaa vaikka siksi, että ruuan saa nauttia rauhallisessa ympäristössä hyvässä seurassa. Ja kuten Juhani kirjoittaa tuoksujen ympäröimänä.
Eikä tuo jouluruuan valmistus nyt niin kovin suuri ponnistus ole. Meillä molemmat tekee, niin taakka jakaantuu.
Eihän sitä toki ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa viettää joulua ja jouluruokailua.
Meidän perinteinen Joulupöytämme oli sellainen, että siitä ei juuri mitään puuttunut.
Tässä noiden ihan perinteisten ruokien lisäksi Joulupöytään kuuluivat:
– Klimppisoppa tai siskonmakkarasoppa
– Antipastoa italialaisittain plus oliivit ja viinirypäleet, valkosipulisuolakakurkkuja ja hunajaa, punasipulitomaattisalaattia vinagressa
– Graavattua lahnaa, suutarinlohet ja silakkarullat
– täytetyt lihakääryleet
– lipeäkala kastikkeineen
… ja ne kaikki perinteiset itse tehtyinä paitsi sahti ja viinit
Kun Porvoossa oli todella suuri erillinen keittiö + skafferi puuleivinuuneineen ja helloineen ja läpituuletuksineen vrt. nyt postimerkin kokoinen kaupunkikeittiö oleellisine tarpeineen ja, kun …
… lapset lapsenlapsineen (8 ) ovat maailmalla, niin mitä sitä kahden aikuisen kannattaa häärätä kuin noukkia parhaat päältä ja nauttia musiikista ja Pyynikin metsistä Joulun aikaan.
… ja Joulukuusikin saa kasvaa hiilinieluna metsässä.
Joulukuusi minullakin on saanut jo vuosia kasvaa ”hiilinieluna”. Muistaakseni viimeisen joulukuuseksi sopivan pihtakuusen otin varmaan kymmenisen vuotta sitten.
Toisaalta, se jouluateria meidän kahden vanhan kesken aattona menee siinä sauna ja illallinen. Se on mielestäni hyvä moodi.
Pentti tuosta lipeäkalasta kysäisi Sinulta; en oikein jaksa muistaa, milloin meillä olisi joulupöydässä lipeäkalaa ollut? Se valkokastike; siihen sain inhoni jo armeijavuosiltani.
Kukahan muistaneekaan joulunajan lipeäkalan uskonnollista historiaa?
Ilmaston puolesta pitää taistella mutta hurskastelu sillä että ei laita joulukuusta hiilinielu motiivinaan tuntuu ontolta.
Tottamaar niin Juhannuskoivut ja Joulukuuset on itse kunkin asia laittaa tai olla laittamatta. Itse olen sellainen että arvostan perinteitä ja Joulu ilman joulukuusta ollisi kuin pilvinen ja harmaa päivä kohdallani.
Kai nyt Matti huumorin ymmärrät ! Mutta totta on, että kaupungissa kuusenhavut, jne.. ovat riittäneet, niin nytkin.
Tiedä nyt ymmärryksestäni, mutta Hesarin nettisivuilta luin ihan tiedennaisen millintarkkaa hiilinielulaskeskelua joulukuusen tiimoilta.
Ei ole ollut joulukuusta v 2013 jälkeen syy ei ole ilmaston muutokset vaan ei vaan kiinnosta moinen asia
Yksin kun asun en viitsi tehdä laatkoitakaan ostan ja tuunaan niistä yhdet laatikot 700g riittää yhdelle koko joulun
Kinkun paistan kotona livekala ei kiitos minulle rosolli on smetanan kera pöydässä siinä kalan myötä itse pyydettyä järvitaimenta tänä vuonna tuo ahti kun antaa mitä itse haluaa tuossa on tepivaarin joulupöytä terv tepivaari
Meillä on joulukuusi takuuvarmasti, jo ihan lastenkin takia, tai oikeastaan niiden vuoksi tietenkin. Viimevuonna kaatui pirulainen kaksikin kertaa ja sitten se löysikin itsensä ulkoa. Oli hiukan kevyt jalka ja toispuoleinen kuusi, pitää olla tällä kertaa hiukan tarkempi. Eihän siitä joulusta ole mitään tietoa, ennenkuin kuusi astuu ovesta sisään.
Koetahan kantaa se 6.kerrokseen vaikka hissillä ja viedä pois neulasten saattamina- ei kiitos
Onpa tuota kuusta raahattu neljänteen kerrokseen. Hyvin sujui.
Kuusen poisvienti sujuu helposti. Yhden käden oksasaksilla pilkkoo oksat kuusesta ja laittaa ne säkkiin. Jää vain ranka ja säkissä olevat oksan pätkät, jotka on helppo viedä pihalle. Lattialle varisseet neulaset on helppo lakaista kihveliin.
On tehty monet kerrat, nyt ei. Ajaa se kuusiviuhkakin asian. Eri asia on jos lapsia on huushollissa
Ei ole kuusta ollut sitten vuoden 2012 en viitsi kanniskella tammelan torilta sitä nyt olis helppo viedä se pois kun asun maan tasolla
Ei nappaa joulupuut siitäkään huolimatta terv tepivaari