Peipsijärven talvivalkosipulit ( Kallelta siemensipulit) nostettu, saalis reilu ämpäri- yhdelle perheelle. Plus muutamia auenneita kukintoja istutettavaksi taas syksyllä. Edellisen syksyn siemenet ovat jo tuottaneet satamäärin uusia yhden kynnen valkosipuleita. Ne jätän maahan sekä istutan suurimmat uuden sadon kynnet lokakuussa maahan. Punasipulit samoin kuivamaan varaston orrelle.
Varhaisperunoista, siikleistä melkein loput – erinomaisia tänä vuonna. Nyhdin lopuista varret irti, mutta potut jäivät maan alle odottamaan .
Loput mustaherukat ja mansikat syöty ja naapurin vatut. Mustaherukoiden lehdet menevät suolakurkkujen säilömiseen. Istutan syksyllä uusia pensaita. Herneet syöty ja loput kylmään odottamaan mausteista keittoa. Salkopavut odottavat kattilaan pääsyä.
Kesäkurpitsoja saamme naapureilta.
Maa-artisokat odottavat syyskuun loppuun saakka.
Yrttipuolella, lipstikka tekee toista satoaan, ranskalainen rakuuna kestää myöhään. Samoin salvia ja timjami. Kruunutillit ja persiljat jatkuvassa käytössä monine muine yrtteineen. Minttu on viheliäinen leviämään.
Tällaista tämän Tampereen keskustassa asuvan elämäänkin mahtuu. Monivuotinen palstakokonaisuus, noin 60 palstaa, Hatanpään arboretumissa.
Teillä ei taida olla näitä nelijalkaisia, jotka kyllä pitävät huolen sadon korjuusta. Eipä sitä ihmeenpää ole kylvettykän, mitä nyt joku kukkanen oli.
Meillä on rusakkoja viljelyalueella erittäin runsaasi, ja siksi pääosa palstoita on verkotettu. Kohta tulevat metsästysseuran jousiampujat harventamaan kantaa, näin joka vuosi.
Meillä Porvoossa oli kauriita joka lähtöön ja ongelma sama kuin Pentillä.
Peipsin valkosipulia kävin kolmisen viikkoa sitten hakemassa 10 kg, nyt Jögevamaalta, sipulilettejäkin toin. Taas pärjätään ensi talvi.
Noita Pentin mainitsemia nelijalkaisia täälläkin riittää, tahtoo mennä omenat, marjat ym.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.389700
Täällä rakennellaan jo sähköaitoja hautausmaidenkin ylle. Joka aamu minäkin ajan muutaman peuran meidän pihasta.
Hyvä avaus, kiitos siitä.
Valkosipulin kasvattamine non ollut itselläkin mielessä vuosikausia ja joskus 80-luvun loppupuolella sitä äiteen kanssa parina vuonna kokeiltiinkin Merikarvialla, äiteen kotopaikassa eli minun mummulassa. Hyvää ja väkevää oli sato, mutta kokeilu jäi sitten siihen.
Ehkä vielä joskus.
Nyt nostettu talvivalkosipuli maksaa toreilla ja turuilla nyt 2 €/kpl tai pienen nipun saa kympillä. Se on hieno tuote.
Viljely vaatii kuohkean vahvan multaisen maan. Kynnet istutetaan myöhään syksyllä, etteivät ne ehdi jo versoamaan liikaa maan pinnalle. Niitä ei tarvitse esikylmäkäsittelyä jääkaapissa tai pakastimessa, koska talvi hoitaa sen käsittelyn.
Joku kokematon kasvattaja antaa kukintojen nousta kevään kasvun aikana pitkiksi ja kukkiviksi. Ei, koska ne kukinnon pyöreät varret pitää leikata varhain pois, että itse sipuli kehittyisi muhkeaksi. Suosittelen, koska valkosipuli on erittäin terveellinen.
Meillä kun on keskitytty yrttien kasvatuksessa ”kanankestäviin” systeemeihin; siis yrtit kasvatetaan jalallisissa laatikoissa sekä vanhoissa ämpäreissä.
Tuo timjami on muuten hieno yrtti, varsinkin jos olet onnistunut saamaan talvehtivaa lajiketta, meillä se saa ”kasvaa” aina pakkasiin saakka. Samoin ruohosipuli, meillä on aikanaan Helsingin edustan Länsi-Tontusta peräisin olevaa, talvehtivaa ja tuottaa satoa vuodesta toiseen.
Pari kiloa minäkin Peipsin rannalta kävin kookkaita valkusipuleita noutmassa. Niin ovat hyviä verrattuna näihin mitä lähikaupoista saa että nyt jo harmittaa kun niin vähän ostin.
Se on mielenkiintoinen sipulilajike; elokuun alussa tulee markkinoille, sitten jo lokakuussa on loppu.
Ostan siksi paljon kerralla, että oikein säilytettynä, valolta suojassa ja viileässä säilyy tuonne huhtikuulle, sitten pitää turvautua omaan kuivattuun tuotantoon.
Ilmeisesti Matti ostit sieltä Varnjan ”kauppabulevardilta”, erikoisuus sekin.