Tavoistani poiketen avaan kolmannen blogin tänään.
https://www.aamulehti.fi/a/201512003?c=1522737894164
”Tämä uljas eläin katosi Pirkanmaalta 1860-luvulla, mutta nyt sen palaaminen villinä luontoon on lähellä – kävimme katsomassa Seitsemisen laumaa
Seitsemisen tarhassa on jo kaksi hyvinvoivaa vasaa, lisää syntynee tänä keväänä. Tarha sai uuden, villin hirvaan Suomenselältä ja naarasvasan Korkeasaaresta.”
En pääse lukemaan koko juttua, kun en ole tilaaja, mutta tämä on silti ilahduttava uutinen.
Metsäpeuran hävittivät täältä aikanaan ”pirkkalaiset” metsästämällä, joten toivon, etteivät tämän ajan ”pirkkalaiset” edes vahingossa ammu näitä uljaita eläimiä.
Metsäpeurat ja hirvet syötiin vähiin 1860 -luvun pahoina nälkävuosina.
https://www.aamulehti.fi/a/201512003?c=1522737894164
*
Pieni, mutta pippurinen metsäpeuralauma voi niin hyvin Seitsemisen kansallispuiston viereisessä tarhassa, että metsäpeuran palauttaminen sen entisille asuinalueille Pirkanmaalla on vain ajan kysymys. Ensimmäiset tulokkaat saattavat tallustella pohjoisen Pirkanmaan metsissä jo tänä vuonna.
Seitsemiseen on viime toukokuulla syntynyt kaksi vasaa, ja mitä ilmeisimmin lisää on tulossa. Esimerkiksi Ranualta Seitsemiseen tuotu, noin kolmivuotias Didi on lisääntymisiässä.
Se tuskin on ainoa odottava vaadin nyt 12 metsäpeuran eli suomenpeuran laumassa. Seitsemisessä on viisi lisääntymisikäistä vaadinta. Kaikki eläintarhoista ja luonnosta tuodut peurat ovat erinomaisessa kunnossa, ja sähköpaimenella ja vankalla aidalla rajattu 14 hehtaarin alue on ollut täysin turvallinen.
*
Talvella usein Hoseuslammen avoimella jäällä viihtyvä lauma on mäkisessä metsässä ollut kuin kotonaan – niinhän se onkin. Metsäpeura katosi Pirkanmaalta ja Pohjois-Satakunnasta 1860-luvulla, kun katovuosien vaivaamat asukkaat metsästivät ne ruuaksi.
Metsään päästettävät ovat kaikki tarhassa syntyneitä vasoja.
Kolmisen viikkoa sitten Seitsemisen tarha sai toisen, Suomenselältä pyydystetyn hirvaan. Tarhaajat haluavat varmistaa geeniperimän monipuolisuuden. Tarhaan tuotiin hiljattain myös naarasvasa Korkeasaaresta.
mainos, juttu jatkuu alla
Ruotsista tuodun Nordensarkin eläintarhan ”Finlandian” vasa sekä kuhmolaisen villin vaatimen vasa ovat ihmisarkoja, mutta ylpeitä eläimiä. Ne eivät lähesty edes tarhanhoitaja Lea Uimosta, kuten eläintarhoista tuodut.
Ruokaa monta kertaa viikossa tarjoava Uimonen joutuu jopa varomaan liian tuttavallisten vaatimien teräviä sarvia. Ensimmäisenä herkkujen eli pohjoisesta tuodun jäkälän ja lehtikerppujen ääreen lompsii yleensä Didi, Muu lauma seuraa heti perässä.
–Eläintarhoista tuodut yksilötkin ovat alkaneet villiintyä. Ne eivät päästä koskettamaan, vaikka tuntevat hoitajansa ja mönkijäni äänen. Joudun olemaan tarkkana, sillä metsäpeuranaaraat saattavat hermostua ja ryhtyä puolustamaan itseään, Uimonen kertoo.
*
Ruokaa monta kertaa viikossa tarjoava Uimonen joutuu jopa varomaan liian tuttavallisten vaatimien teräviä sarvia. Ensimmäisenä herkkujen eli pohjoisesta tuodun jäkälän ja lehtikerppujen ääreen lompsii yleensä Didi. Miltei koko muu lauma seuraa heti perässä, villit yksilötkin.
Kun ruokintapaikalle kantamuksineen tullut Uimonen seisoo hiljaa, arimmatkaan yksilöt eivät noteeraa häntä mitenkään. Metsäpeura on kuin hirvi. Se ei näe värejä ja liikkumatta pysyttelevää ihmistäkään, mutta sen hajuaisti ja kuulo ovat erinomaiset.
Äkkinäinen Uimosen liike pelästyttää sarvipäät heti lyhyelle pakomatkalle.
–Eläintarhoistakin tuodut yksilöt ovat selvästi alkaneet villiintyä. Ne eivät päästä edes minua koskettamaan, vaikka tuntevat hoitajansa ja mönkijäni äänen. Joudun kuitenkin olemaan tarkkana, sillä metsäpeuranaaraat saattavat hermostua ja ryhtyä puolustamaan itseään tai esimerkiksi vasaansa. Ne ovat arvaamattomia, Uimonen kertoo.
*
Viime toukokuun 24. päivänä villivaadin sai Seitsemisen tarhan ensimmäisen urosvasan. Seuraavana päivänä syntyi Finlandian ”poika”, miltei tunnilleen yhtä aikaa Satakunnassa Lauhavuoren tarhan ensimmäisen vasan kanssa. Nuo kaksi tarhaa ovat ainoat metsäpeuralle Suomessa.
–Edellinen siirtoistutus Salamajärven kansallispuiston liepeille onnistui. Siellä on arvioiden mukaan reilut 1 200 metsäpeuraa. Samaa yritämme täälläkin, Uimonen kertoo.
–Seitsemisen tarhan ympärillä on ollut erittäin rauhallista, yhtään petohavaintoa ei ole ollut. En tiedä syytä, etteikö yli vuoden ikäisiä vasoja voisi päästää tänä vuonna luontoon, mutta sen päättävät ylemmät tahot.
*
Lauhavuoressa sen sijaan on vaaratekijöitä: Karvian, Honkajoen, Isojoen ja Kauhajoen seudulla liikkuu kaksi, jopa kolme lisääntyvää susilaumaa.
Kiitos Albanus
Peurat luultavasti levittävät punkkeja ja hirvikärpäsiä kauriiden tavoin.
Metsäpeura ei ole sukua sen kummemmin netsäkauriille kuin valkohäntäpeurallekaan.
Tuskin ne levittävät enempää punkkeja kuin porot tai hirvet.
Lisäksi hirvikärpäsiä ei liene tavattu kuin hirvissä toistaiseksi.
Hirvikärpäsiä on ollut myös poroissa jo yli kymmenen vuotta sitten, se on helvetillinen kiusa poroille
https://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-suomi/hirvikarpasia-myos-poroissa/101973/
Sitä siitä seuraa, kun ovat levittäneen poroalueet liian etelään.
Eteläisimmät paliskunnat pitäisi lopettaa.
Uusi vaara autoille.
Taidat olla 6 jalkaa maan alla ennen ensimmäistäkään metsäpeurakolaria..