työläisperheeseen synnyin
työläislapsien joukoissa vartuin
rautakourien rinnalla
toveruuteen kasvoin
työväenaatteeseen tartuin
tulipunaisena yhä kuljen
kera
Marxin, Engelsin, Leninin
työväen juhlapäivän aamu
herään työväenlaulujen tahtiin
pilvet matelevat alhaalla
kuin muistuttaen
työn raskaan raatajien taisteluista
irti kapitalismin kahleista
kuin kehottaen kaivamaan
yhä uudestaan ja uudestaan
punaisen lippuni komerosta
tuulessa liehuvaksi
pilvien karkottamiseen
työläistoverien vappumarsseilla
maailman työläisten
onnen ja vapauden
yltä
Vappuna 1.5 2019
Toverilliset terveiset Hannu Tiainen
juu 15 v ikäisenä työn perään.
15-vuotiaana minäkin työnteon aloin ja 74-vuotiaana lopetin, kertyi siinä työuraa, yrittäjyyttäkin.
Paremmaksi muuuttuu Suomi, satoja vuosia lapset jonkinlaiseen työntekoon joutuneet muutaman vuoden ikäisena, monet nykyiset seisämänkymppiset 15 vuotiaina, nykyajan nuoret koulujen käynnin jälkeen monet liki kaksikkymppisinä, huommenna ehkä kansalaispalkan turvin tai työttöminä ei koskaan.
Ei se mitään. Nyt tuodaan punalippujen liehuessa ulkomailta työttömiä lisää. Ja talous tuhotaan hillimonomanian merkeissä.
Tuon kommentin kun vielä ymmärtäisi ja mitenkä se liittyykään avaukseen.
Tässä selitys, joka täytyy tosin ite oivaltaa. Toki on niin ettei runoa voi analysoida samalla periaatteella kuin asiatekstiä.
pilvien karkottamiseen
työläistoverien vappumarsseilla
maailman työläisten
onnen ja vapauden
yltä
Nykyään punalippuhäiskät hiilimonomaniassaan ovat viemässä leivän joukkojen suusta ja sosiaaliperäinen maahanmuutto tulee olemaan raskas ies työtä tekevien harteilla. Punalippuhäiskät tempaavat leivän kernaasti myös sellaisen työttömän ikenistä, joka ei ole alistunut rahoissaan kieriskelevien ay-pamppujen pompoteltavaksi lakkohäiriköinteineen.
Työläisperheestä minäkin olen, niin isä kuin äitikin kävivät tehtaassa töissä, vuosikymmeniä. Mutta kommunismia meillä ei hyväksytty. Tehtaalla piti silloin isän vähän himmailla, etteivät olisi alkaneet istumaan ulos kun ei ollut ”toveri”. Työkaverina oli inkeriläinen jonka taustasta myös piti olla hiljaa, kun vieläkin pelkäsi palautusta Neuvostoliittoon. Hyvät naurut kyllä saivat monesta asiasta, kun lukivat ”tovereiden” lehtiä ja kuuntelivat heidän juttujaan. Meillä oli Mannerheimin kuva seinällä eikä hyväksytty Karjalan ja isoisän maatilan ryöstämistä, jonka kommunistinen onnela oli toteuttanut.
Isäni tiilitehtaalla oli paljonkin kommunisteja, vaan politiikkaa siellä ei puhuttu koska suuri osa työntekijöistä oli isäni komppaniasta jatkosodan ajalta. Molemmat työnjohtajatkin olivat kommunisteja, silti isäni heidän kanssaan tuli hyvin toimeen; se aseveljeys ja sama komppania.