aamupalaleivässä oli homepilkkuja
raaputin ne pois
söin
lapsena opetettiin
ruualla ei leikitä
ruokaa ei heitetä hukkaan
lautanen syödään tyhjäksi
tänään ruualle nyrpistetään nenää
sanotaan, hyi miten pahaa
tuota en syö
ruualla pelleillään
kokkisoditaan ruuan kanssa
ruualla mässäillään
jossain lapset
nukahtavat nälkäisinä
uneksien leivänmurusta
vesitilkasta
Olipa hyvä avaus Hannulta. Näin olen ajatellutkin omalta kohdaltani.
Ruoka on se, mikä ei oikeasti ole kaikilla ihmisissä saatavissa, ei edes osa siitä.
Siis meidän suomalaisten tulisi olla ehdottomasti kiitollisia siitä, että meillä ei kukaan kuole nälkään.
Ei pitäisi sanoa, mutta sanon silti, ennen syötiin hillot ja mehut vaikka olisi ollut muutama homepilkku päällä. Se kaavittiin pois tai sekoitettiin näkymättömäksi ja sanottiin sen olevan terveellistä, mukamas penisiliniä vastaavaa. Homepilkkuja tuli moniin muihin ruokiin, kun ei ollut nykyisiä säilytyspaikkoja, jopa leivät syötiin pikkuhomeisina.
Moni ruoka kuivui kovaksi, mutta ei se ollut mikään ongelma, silloin oli ihmisillä sen kovan lisäksi hampaat suussa. Oikeastaan se hiukan vanhentunut ruoka ei ollut mikään ongelma, mutta sen puute oli.