Minä ja Paavo Väyrynen

 

 

Tapasin eilen Paavo Väyrysen Virtain K – Marketin edessä Tähtiliikkeen vaalitilaisuudessa. Paavo Väyrynen on herättänyt voimakkaita tunteita läpi koko hänen poliittisen historian. Paavo on harvinainen valtiomies, koska hän lukuisista ministerin tehtävistä, puolueensa puheenjohtajana sekä kansanedustajana ja europarlamentaarikkona on ollut myös tietyllä lailla vastarannankiiski, vastavirtaan kulkija.

 

Konsensus Suomessa, jossa poliitikot vuosikymmenistä toiseen ovat hokeneet ”kaikkihan me samassa veneessä ollaan” mantraa, on Paavo Väyrysestä tullut ns. punainen vaate. Kuinka usein Väyrynen onkaan ollut vallan huipulla olleiden ”piikkinä lihassa”.

 

Väyrynen on omalla laillaan ainutlaatuinen poliitikko. Valtava tietomäärä ja poliittinen kokemus ovat olleet vaarallinen yhtälö poliittisille vastustajille. Poliittisia kuolinkelloja Paavolle on soitettu ties kuinka monta kertaa, sitkeys ja peräänantamattomuus ovat nostaneet hänet aina kuitenkin takaisin parrasvaloihin.

 

Mitkä siis olivat tunnelmani kohdattuani tuon valtavirran parjaaman, mutta kansan tuella aina pinnalle ponnahtavan pitkän linjan poliitikon, jos hän nyt koskaan on pinnan alla ollutkaan? Tarkkailin häntä sivusta miten hän kohtasi kannattajiaan ja muita mielenkiinnosta paikalle tulleita. Tunnistin tuttuja piirteitä, itsekkyyttä, ”minä Paavo Väyrynen”. Toki koko Tähtiliike ja sen näkyvyys ja poliittinen, sanoisinko, arvomaailma perustuu Paavo Väyrysen persoonaan.

 

Tuttua Väyrystä kuultiin muun muassa maaseudun puolustamisessa, alkiolaisuuden korostamisessa, vastustamisessa Suomen liittämisessä Natoon, vankat ja varmat mielipiteet ulkopolitiikasta, eroon eurosta jne.

 

Esitin ainoana paikalla olleista hänelle kysymyksen: Mitä mieltä hän on suunnitelluista hävittäjähankinnoista? Väyrynen kertoi vastustavansa uusia hankintoja, muistuttaen Kanadan ja Sveitsin tiestä, kun maat ovat lykänneet omia hankintojaan.

 

Otin ihka ensimmäisen selfien ja kuinkas muuten yhteiskuvan Paavo Väyrysen kanssa. Siinä yhteydessä tuli esille erimielisyytemme Natosta, kas kummaa, varmaan ihmettelette? Sanoin kuvaa ottaessani: Tässä kaksi Nato vastaista. Paavo tokaisi: En ole Nato vastainen, en vain halua Suomea liitettävän Natoon. Minulle Nato on sotilasliitto, myrkyistä pahin, joka sotii ja tappaa ympäri maailmaa, enkä voi millään hyväksyä ajatusta Natosta jonain rauhanjärjestönä, jota se itse yrittää aivopestä ihmisten mieliin. Väyrysellä siis näyttää olevan toisenlainen käsitys Natosta? Hieman hämmennyin.

 

Saunan lauteilla mietin Paavo Väyrystä ja hänen usein puheissaan esiin nostamaa, voisiko sanoa poliittista idoliaan Urho Kekkosta. Se käsitys joka minulla on Kekkosesta välittömänä kansanmiehenä, joka viihtyi kuin kotonaan tavallisen kansan parissa, kun taas Paavo Väyrynen jätti jotenkin etäisen kuvan itsestään. Hän ei antanut välitöntä kuvaa kansan keskuudessa viihtyvästä, leppoisasta miehestä, vaan hyvin asiapitoisesta ja politiikkaan syvälle paneutuvasta uupumattomasta ammattilaisesta.

 

Kysyin itseltäni, rentoutuuko tuo mies koskaan ja miten, vai onko hänellä koko ajan politiikan vaihde päällä? Kaikesta huolimatta olen aina pitänyt Paavo Väyrysestä, nimenomaan valtavirran vastaan uivana, jollainen koen itsekin olevani. Nykyinen tylsääkin tylsempi politiikka tarvitsee väriläiskiä, Paavo Väyrynen on sellainen ja jo sen takia toivon hänelle ja Tähtiliikkeelle menestystä, vaikka olen poliittisesti toisen laidan kulkija.