raastava tuska sisällä
elämän merkitys hävinnyt
ulospääsyä ei ole
ajatuksena
miten
päättää päivänsä
kuolema
oman käden kautta
itsekäs teko
onko sittenkään
ikuinen
leima
häpeä
mitä tiedämme
itsemurhan tehneistä
myötäelämistä vaille
jääneistä
tuomita
vai
ymmärtää
Minun mielestäni se on aina yhtä suuri rikollinen, joka ottaa hengen itseltä tai naapurilta.
Lue Pentti Ilta-Sanomista 16 vuotiaan tytön traaginen tarina. Voi herättää toisenlaisia ajatuksia itsemurhasta.
Tämä on näitä Suomen mustia asioita, jota ei vain tunnuta ymmärtävän sillä vakavuudella kun sietäisi.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006307751.html
Miks ihmiset voi huonosti?
Kun päättäjät vetelee asioita edestakaisin ja keskittyy syyttelemään toisiaan asioiden korjaamisen sijasta. Kyllä nuoret sen tajuaa mitä eri puolueet hallituksessa ollessaan touhuaa. Eräänä hetkenä leikataan surutta määrärahoista paljon pois ja jonkun vuoden päästä syytetään siitä toista puoluetta. Ei me olla niin tyhmiä kuin poliittiset piirit uskoo meidän olevan.
Niinko nyttenki : korotetaan pieniä eläkkeitä ja samaan aikaan vesitetään korotus verojen korotuksilla. Jippii Hannu. Vain idiootti kuvittelee ettei me kansalaiset huomata moista. Ootte te kummaa porukkaa. Valehtelette ummet ja lammet vainsaadaksenne ääniä vaaleissa.
Kuten jopa valtamedian kolumnistit uskaltavat muistuttaa, kyse on havainnointivirheistä. Kun yhteiskunnan ykkösongelma on se ketä saa kutsua sedäksi tai kuka on kuinkakin etuoikeutettu kahvipöytäkeskustelussa, ei ole juuri voimia katsoa kokonaiskuvaa, isompia aiheita.
Tärkeä ja vakava avaus Hannulta. Itse yritin itsemurhaa vuonna 2005, kun näin edessäpäin pelkkää mustaa ja pimeyttä. Siitä seurasi jakso psykiatrisessa sairaanhoidossa jossa sain paljon vertaistukea muilta potilailta ja psykoterapia auttoi myös. Voinen sanoa, että kaikki jotka ovat joutuneet käymään läpi pitkäaikaisen vakavan masennuksen, ovat kokeneet maanpäällisen helvetin.
Kiitos Lennart rohkeasta avauksestasi. Mielenterveystyö on lähellä sydäntäni ja koen tärkeäksi tehdä vapaaehtoistyötä ihan pyyteettömästi.
Vertaistuki on tärkeä. Samoin sairaalahoito jos sinne pääsee. Toipuminen on hidasta ja joskus myös tuskaista kun muistot iskee päälle rajusti. Toiset saa avun lääkkeistä jolloin terapia helpottuu?
Menneisyydessä vähennettiin kaikkea psykiatrista hoitoa ja seuraukset on meillä käsissä tässä ja nyt.
Vapaaehtoistoiminnalla pyritään lisäämään vertaistukea ja hoitoon ohjausta. Aina sekään ei riitä.
Jotta asiaan tulee positiivistakin henkeä vähän, tiede ja viisaus on myös opettanut meille hurjasti tapoja auttaa ja tukea, sekä itseään että toisia. Olemme oppineet erinäisiä tapoja auttaa huonosti voivaa mieltä, eri puolilta maailmaa, eri tutkimuksista, eri opeista. Meillä on ennätysmäärä tapoja auttaa.
Meillä on suurempi kyky tehdä hyvää kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa.
Avaajan viittaama tarina on totta kai surullinen, mutta asiakokonaisuus ei suinkaan ole aivan yksinkertainen, eikä syyllinen aina välttämättä ole yhteiskunta.
Itsemurha on aina tragedia, mutta julma ja kylmä totuus on myös se, että niitä kaikkia ei ole mahdollista estää ja kyllä tuo yksittäinen tarina on ikävä kyllä melko tavanomainen, enkä välttämättä ole väärässä jos väitän, että tarinassa ei ihan kaikkea kerrota.