Kustannustehokkuus on sana josta ei voi välttyä, jos vähänkään seuraa yhteiskunnallista keskustelua ja erilaisia päätöksiä ja toimia joita eri osa-alueilla tehdään. Miksi näin on käynyt? Miksi jokaista tehtävää päätöstä perustellaan kustannustehokkuudella?
Siksi, kun yhä enemmän yhteiskunnalle kuuluvia palveluita on avattu kilpailulle. Hyvinvointivaltion tärkein peruselementti on ollut yhteiskunnan tuottamat laadukkaat, ja tasapuoliset palvelut kaikille kansalaisille.
Julkisten palveluiden avaamista on perusteltu yhteiskunnassa tapahtuneella rakennemuutoksella. Turmiollisella oikeistolaisella talouspolitiikalla on tuettu perinteisiä teollisuusaloja ja muita toimijoita miljardien ja taas miljardien verohelpotuksilla ym. keinoin, muka pelastamaan yrityksiä kovassa kansainvälisessä kilpailussa. Verotulojen hiipuminen on tarkoittanut valtion talouden jämähtämistä. On tehty mittavia tulonsiirtoja veromaksajien taskuista omistavan luokan taskuihin.
Se taas on tarkoittanut, ettei lisääntyneeseen palveluiden tarpeeseen ole julkisella puolella kyetty vastaamaan. Tarkoituksellista tai ei, mutta oivasti ja ovelasti on annettu yksityisille palveluiden tuottajille yhä enemmän jalansijaa rynniä kilpailuun mukaan ihmisten palveluiden perustarpeista.
Kun kyse on yhteiskunnallisten palveluiden kilpailusta, siinä ihmisille jää yksi ainoa rooli, olla kilpailuväline, tehdä muhkeita tilejä omistajille. Tässä vaiheessa kuvaan astuu kustannustehokkuus. Työntekijät ovat yhtenä avainasemassa tehokkuuden luomisessa. Eläkeikiä täytyy nostaa, työaikoja pidentää, henkilöstöä vähentää, eli työtahtia kiristää, työehtoja kurjistaa ja palkkoja laskea.
Palveluiden tarvitsijoilta nyhdetään kaikki mitä kehdataan. Vanhusten tilit tyhjennetään tehostetuissa palveluasumisyksiköissä. Vanhukset joutuvat nöyrtymään hakemalla asumis – ja toimeentulotukia valtiolta jotka siirtyvät kätevästi hoiva-alan yrityksille. Asiakasmaksuja nostetaan, palveluita heikennetään ja keskitetään yhä kauemmas ihmisistä.
Varmaan kovin kustannustehokasta, mutta mihin unohtui tehokkuuden kilpajuoksussa ihminen? Mihin katosi valtion, kuntien ja yhteiskunnan rooli, sen perustehtävä, ihmisten hyvinvoinnin turvaaminen? Kustannustehokkuuden keppihevosella annetaan surutta raadeltaviksi hädässä olevat, vanhukset, sairaat ja lapset? Kuka vielä kehtaa puhua hyvinvointiyhteiskunnasta?
Hannu Tiainen
Kihniö
Monissa kohdin yhdyn blogin avaajan ajatuksiin – Ihmiset uhrataan tehokkuuden alttarille
On kuitenkin muistettava mikä on todellisuus maailman taloudessa. Kuluttajat haluavat saada kaikki mahdollisimman halvalla ja yritykset mahdollisimman paljon voittoa. Tästä on seurauksen tuotannon ajautuminen maihin, joissa kustannukset ovat alhaisimpia – useimmiten Aasian maihin.
Mitä voitaisiin tehdä? Emme voi mennä rukkaamaan työehtoja esimerkiksi Kiinassa.
Blogin avauksesta:
”Turmiollisella oikeistolaisella talouspolitiikalla on tuettu perinteisiä teollisuusaloja ja muita toimijoita miljardien ja taas miljardien verohelpotuksilla ym. keinoin, muka pelastamaan yrityksiä kovassa kansainvälisessä kilpailussa.”
Onko muita vaihtoehtoja?
” ..muka pelastamaan yrityksiä..”
Vääristymiäkin varmaan on. Jos tukea saava yhtiö jakaa jättiosinkoja, niin kyseessä on veronmaksajien hyväksikäyttö.
*
Yksittäistapauksia:
Valtion omistajaohjauksen alainen Posti siirsi töitä Viroon – onko järkeä?
.
Yhtiöt ovat siirtäneet helpdesk –työpaikkoja ulkomaille (jopa Intiaan asti) – on varmasti järkeä yhtiöiden omistajien kannalta
”Jos tukea saava yhtiö jakaa jättiosinkoja, niin kyseessä on veronmaksajien hyväksikäyttö.”
Todella väärin jos näin käy, kuka tällaisen menon sitten mahdollistaa, tukka pois ja linnaan syylliset.
Tätä tämä on…Charlie Caplin ja nykyaika….
Työmarkkinoille kelpaa koulutettu ammattilainen jolla on kokemusta ja se lypsetään mahdollisimman tehokkaasti ja sitten heitetään ulos. Vähemmän koulutetut kelpaavat ilmaistyövoimaksi.
Vääristymä tulee siinä, että kilpailuttaja on eri taho kuin asiakas. Normaalisti, jos asiakas saa huonoa tai kallista palvelua, hän vaihtaa toiseen yritykseen. Niin kilpailun pitäisi toimia. Mutta nyt se toimii kuin entinen huutolaisjärjestelmä. Kunta antaa työn sille, joka hoitaa sen halvimmalla. Asiakas saa halvalla tehdyn, huonon palvelun, eikä voi vaihtaa, koska kunta on käyttänyt verorahat siihen huonoon palveluun eikä asiakkaalla itsellään ole varaa ostaa niin kalliita palveluita.