Entinen suurlähettiläs Jaakko valtasaari kertoilee parhaillaan Ylen radio 1:ssä. Hän käsitteli Yhdysvaltain historiaa itsenäisyyden julistuksesta aina tähän päivään asti.
Apropos, Yhdysvaltain itsenäisyyden julistus. Ensiksi pitää tietenkin sanoa, että en ole mikään valkoisen ylivallan kannattaja. Vaikkakin olen sitä mieltä, että kansoilla on oikeus, samoin kuin yksityisillä ihmisillä on oikeus valita, kenen kanssa seurustelee.
All men are created equal, on lause jolla nykyään perustellaan kaikkea mahdollista sukupuoli-identiteeteistä väestönvaihtoon asti. Kuitenkin itsenäisyysjulistuksen tarkoitus oli nimenomaan julistaa itsenäisyys Englannin kruunusta. Se tarkoitti sitä, että uuden siirtokunnan asukkaat ovat tasa-arvoisia brittien kanssa eivätkä alisteisia sen kruunulle. Ja näin ollen ansaitsevat itsenäisyyden.
Yli puolet julistuksen allekirjoittajista piti mustia orjia vielä pitkään sen jälkeen. Ja intiaanien kohtelu oli pöyristyttävää, ei millään lailla tasa-arvoista.
Mutta legenda elää….
Oikeasti mitään tasa-arvoisuutta ei ole olemassa, eikä voikaan olla.
Joku ihminen on etevämpi kuin toinen, joten hänelle kertyy vähitellen enemmän omaisuutta kuin sille, joka ei ole niin etevä – tämä on aivan normaalia.
Joku on laiska, eikä viitsi tehdä kovasti työtä. Hänelle ei kuulukaan niin paljon kaikkea hyvää kuin ahkeralle.
Asiaa puhut, Harri Rautiainen. En ymmärrö minäkään mitä tarkoittaa ihmisen tasa-arvo. Sitähän käytetään aksioomana, jota ei tarvitse perustella.
Olen lukenut englantilaisen kirjailijan Charles Dickensin matkakirjan uuteen maailmaan. Matka tapahtui 1840-luvulla, ja kirjailijaltahan ei juuri mikään jää huomaamatta. Kirja ei anna kovinkaan mairittelevaa kuvaa nuoresta valtiosta. Tietenkin on otettava huomioon se, että Pohjois-Amerikan Yhdyvallat oli entinen Brittiläisen imperiumin alusmaa, mutta kuitenkin.
Kirjasta jäi mieleen, että jenkit olivat kovia pikanellin käyttäjiä ja syljeksivät niin paljon tupakkasylkiä, että jokilaivalla piti pitää huoli, ettei ollut alatuulen puolella..
Junassa Dickens kohtasi komean intiianijohtajan, joka oli käynyt heimonsa asioilla kongressa asti. Dickens tahtoi tietää mitä mieltä intiaanijohtaja oli kongressista. ”Sieltä puuttui arvokkuus ”, sanoi komea intiaani. Dickensin oli enlesmannina helppo yhyä näkemykseen.
Yhdysvaltojen maineikkampia, ellei peräti maineikkain presidentti oli Abraham Llncoln. Lincoln oli hyvä suustaan ja kertoi mielellään anekdootteja ja vitsejä. Tämä seuraava on LIncolnista kertovasta elokuvasta. Amerikkalainen diplomaatti matkusti valtiovierailulle Englantiin. Siellä hänet otettiin kohteliaasti vastaan. Englantilaiset olivat kuitenkin järjestäneet pienen jäynän vieraalleen. Kun vieras kysyi mistä löytyy helpotushuone, hänet opastettiin kohteliaasti puuceehen. Puuceen sisäpuolella oli suurikokoinen juliste, johon oli maalattu George Washingtonin kuva.
Kun amerikkalaisvieras tuli helpotushuoneesta takaisin halliontomiesten pariin, nämä kysyivät ovelan näköisinä mitä mieltä vieras oli puuceen seinällä olevasta kuvasta. Vieras tuhahti: ”Mitä siitä, kaikkihan tietävät, että Washingtonin kuva saa englesmannin paskomaan.”
Kiitos Lasse, mainioita kommentteja.
Vaikka ”All men are created equal”, niin tämä ei kuitenkaan koskenut mustia orjia. Perustuslaissa oli useita pykäliä erityisesti heidän asemastaan. Muun muassa isännältään paenneen orjan sai tappaa.
Segregaatio jatkui etelävaltioissa aina 1960-luvulle asti.
Ajatuksena tuo ”kaikki syntyvät vapaina ja tasa-arvoisina” oli kuitenkin uutta valtion tasolla julistettuna. Euroopassa synnyttiin edelleen säätyihin joilla oli erilaisia oikeuksia. Vapaus ja tasa-arvoisuus loivat perustan myös USA:n vaurastumiselle. Kun Euroopassa kysyttiin, mihin säätyyn kuulut, niin USA:ssa sillä ei ollut merkitystä. Merkitystä oli vain sillä, oletko ahkera ja mitä osaat tehdä. USA teollistui ja rikastui nopeasti, 1800-luvun lopussa se jo ohitti Britannian teollisuustuotannon määrässä. Maahanmuuttajille USA merkitsi mahdollisuutta ja monet sen käyttivätkin. Amerikkailainen unelma tarkoittaa rikastumista omalla työllä, taidolla ja sitkeydellä ja on amerikkalaisia perusarvoja edelleen. Toisaalta rikastuminen ei kaikilta onnistu, systeemi on myös aika armoton. Mutta esimerkiksi Venäjällä kansa eli kurjjudessa ja muutama harva aatelinen ja tsaari etunenässä suunnattomissa rikkauksissa, maaorjuus oli siellä voimassa 1860-luvulle asti. Niinpä Venäjä, vaikka oli varmasti luonnonvaroiltaan yhtä rikas kuin USA:kin, jäi takapajuiseksi ja sen teollisuustuotanto aika alhaiseksi.
USA:ssakaan kaikki eivät syntyneet vapaina ja tasa-arvoisina, kuten mainitsemasi orjat ja intiaanit. Jollakin tavalla heitä ei kai laskettu täysiksi ihmisiksi joka puolella.
Tasa-arvoisuus tarkoitti USA:ssa nimenomaan mahdollisuutta olla vapaa ja yrittää. Nykypäivänä koulutus on tärkein tasa-arvoisten mahdollisuuksien tarjoaja ja USA:ssa se ei toteudu, kun esimerkiksi yliopistokoulutus maksaa vuodessa kymmeniä tuhansia ja alemmtakin koulut ovat eriytyneet tulojen mukaan.
Jotkut tasapäistäjät ovat sitten vääntäneet tasa-arvon tarkoittamaan samanlaisuutta. Niinpä heille esimerkiksi miehissä ja naisissa ei saa olla eroja, paitsi että nainen synnyttää, koska se on heidän mukaansa epätasa-arvoa. Viimeisin tasa-arvo hullutus on Varusmiesliiton vaatimus ”tasa-arvoisesta asevelvollisuudesta” naisille ja miehille. Kaikesta intoilusta huolimatta ei kukaan silti uskalla vaatia naisille ja miehille yhteisiä sarjoja urheiluun, jostain kumman syystä.
Tasa-arvo pitkälle vietynä alkaa myös rajoittaa vapautta. On arvokysymys, kuinka pitkäälle menevänä sen hyväksymme. Esimerkiksi verotus vie enemmän paremmin ansaitsevilta ja rajoittaa heidän vapauttaan rikastua Toisaalta köyhällä ei ole mitään vapautta jos ei ole mahdollisuuksia köyhyyden takia tehdä mitään, esimerkiksi opiskella. Köyhä on kuin autiolla saarella oleva ihminen: vapaa tekemään mitä ikinä haluaa, mutta onko mahdollisuuksia?
Hyviä huomioita Norppa.
Amerikan vallankumouksella ja Ranskan vallankumouksella oli paljon yhteistä.
Henkilötasolla markiisi de Lafayette. Hän oli ranskalainen aristokraatti, kenraali ja poliitikko, joka liittyi vuonna 1777 Amerikan siirtokuntien armeijaan Ison-Britannian kuningaskuntaa vastaan käydyssä sodassa. Myöhemmin palasi Ranskaan ja vaikutti siellä vapauden aatteen edistämiseen.
Niin, Ranskan vallankumouksessa, joka alkoi vuonna 1789, annettiin samantyyppinen ihmisoikeuksien julistus kuin aiemmin USA:ssa. Ranskasta jopa tehtiin tasavalta ja aateliston ja papiston erioikeudet kumottiin. Sitten vaan tuli näkyviin se usein vallankumouksiin liittyvä pimeä puoli kun ihmisiä alettiin teloittaa ”vastavallankomouksellisina” mitä pienimmistä syistä. Jokin huudahdus saattoi riittää kuolemantuomion syyksi. Taas nähtiin, miten ihmisillä on hyvää tavoitellessaan taipumus mennä pahasti harhaan. Aatteet tasa-arvosta jäivät elämään silti ja 1800-luvulla kansalaisten oikeudet laajenivat Euroopassa.
Olen pohtinut itse sitä, mikä mahtaa olla reformaation ja Lutherin merkitys sille että yksilönvapaudet nousivat niin tärkeiksi, nykyisin jopa ylikorostuneiksi. Nimittäin Lutherhan teki kristinuskosta yksilön asian, jokaisen oikeus – ja kohta velvollisuuskin – oli itse ottaa asioista selvää Raamatusta. Sehän nostaa yksilön itsensä oman elämänsä hallitsijaksi entisen katolisen kirkon sijaan. Tai oliko kenties reformaatiokin osa jotain suurempaa murrosta, joka sitten vaikutti uskonnollisuuteenkin? Reformaatioon liittyy myös toinen aate, nationalismi. Ilman paikallisia hallitsijoita, jotka tahtoivat itse päättää oman maansa asioista ilman paavia, kuten Kustaa Vaasa, ei reformaatio olisi levinnyt ja Lutherkin olisi ehkä tapettu ilman suojelijaansa Saksin ruhtinasta joka halusi eroon paavin ohjauksesta.
Kyllä syntyessään on tasa-arvoinen ja ties mitä. Mutta sitten ajan kanssa ei taida enää olla.
Syntyessäänkään ihmiset eivät ole tasa-arvoisia. Jollakin on parempi geeniperintö kuin toisilla – ei sairastu niin helposti, on suurempi älykkyysosamäärä, tms.
Tasa-arvo on ihan turhaa hömpötystä. Minun mielestäni jokainen on oman onnensa seppä, hyvin pitkälti määrää itse omilla päätöksillään oman tulevaisuutensa – tietysti rajoitetusti, mutta kuitenkin.
Ahkeralla on hyvin suurella todennäköisyydellä parempi elämä kuin laiskalla – ja niin pitääkin olla.