Valurautapataan porsaan kassleria, punasipulia lohkoina, punaista chilipaprikaa siivuina, huuhdeltuja ruskeita papuja tölkillinen.
Uuninlämpö 150 asteeseen ja pata sinne kolmeksi tunniksi hautumaan. Yksinkertaista ja hyvää, ainakin minun makunystyröilleni.
Maistuis minullekkin.
Kyllä tuo kunnon murkinalta kuulostaa.
Kyllä kelpaisi minullekin.
Löytyy sellainen vanhanajan kunnon pata minulta. Pitääpä kokeilla.
Lisäys, laittaisin vielä parit laskerinlehdet tuomaan aromia ja ehkä pari chiliä, jos modaan tuollaisen version. Minun piti tehdä muutenkin huomenna jotain pataa itselleni kun olen talouden ainut lihansyöjä tällä hetkellä, jos koiria ja kissoja ei niihin lasketa, muut on vegejä…
Mainio ja konstailematon resepti Lennartilta, samalla hyvä kuittaus loputtomien TVn hienohelmojen monimutkaisiin gourmee kotkotuksiin.
Juu, yksinkertaista ruoanlaittoa harrastan. Vältän myös liiallista mausteiden käyttöä, koska ne pistävät ruokatorveani närästämään.
Kun en tiedä niin kysyn – miksi padan pitäisi olla valurautaa kun ruoka valmistetaan tavallisessa sähköuunissa?
Tässä yleissivistystä padoista, nämä kaikki käy sähköuuniin, meiltä löytyy jokaista laatua oleva pata:
https://yhteishyva.fi/koti/patojen-valintaopas/article-109179
Kun katselee ammattilaisten tai kotioloissa tapahtuvaa perinneruokien kokkausta TVstä Suomessa ja suuressa maailmassa niin kummastuttaa minua kun näyttäisi että usein käyttävät alumiiniastioita. Vai harittavatko silmäni, että olisivat terästä. Yhtä ainoaa alumiiiniastiaa ei taloudessamme ole, mielestäni polttavat helposti pohjaan ja eikös niistä saata liueta alumiinihiukkasia keitoksiin.
Kylminä vuodenaikoina kun lämmitän varaavaa takkaani jossa on myös oma luukku ruokien haudutukseen käytän menestyksekkäästi valurautapataa joka on sisältä emaloitu sekä keraamisia että lasisia astioita.
Nuo tv:n kokkiohjlemat on välillä pelkkää showta, jonkun niksin sieltä saa, muutoin ei kehtaa katsoa.
Miksi pataruokaa ei voisi valmistaa ruostumattomasta teräksestä tehdyssä kulhossa sähköuunissa aivan yhtä hyvin kuin valurautapadassa?
Tai vaikkapa tällaisessa teräskulhossa?
https://www.prisma.fi/fi/prisma/house-teraskulho-4-l
Itselläni on vastaava kotimainen Hackmanin ruostumattomasta teräksestä tekemä 4 litran kulho. Painaa 393 g. On ollut minulla varmaankin noin 30 vuotta. Siinä mitä teen uunissa makaroonilaatikkoa, karjalanpaistia, jne. Siihen minä poimin marjoja marjapensaistani. Siinä voi valmistaa taikinaa.
Minä en tarvitse mitään erityistä pataa yhtään mihinkään.
No jokainen taaplaa tyylillään. Minä en kyllä ”koiranruokakupissa” alkaisi tekemään esim. poronkäristystä. Olisi häväistys hyville raaka-aineille.Ja taitaa se hauduttaminen taikinakulhossa olla hieman haasteellista.
Mihin tieteellisesti todistettuun ilmiöön perustuu, että vaikkapa Karjalanpaisti ei olisi aivan yhtä hyvää valmistettuna valurautapadassa kuin ruostumattomasta teräksestä valmistetussa kulhossa – kun molemmissa tapauksissa käytettiin tavallista sähköuunia?
Valurautapata oli erinomainen ruoanvalmistusastia kun ruokaa valmistettiin nuotiolla, takassa tai puuhellassa, jonka kannesta poistettiin sopiva määrä renkaita padan koon mukaan. Silloin liekit kuumensivat suoraan padan pintaa.
Mutta jos astiaa käytetään tavallisessa sähköuunissa, niin … ?
Minä en kerta kaikkiaan tiedä mihin nykyään tarvitaan valurautapataa, emaloitua valurautapataa, savipataa, lasipataa, jne. kummallisuuksia – paitsi täyttämään tehtailijoiden, mainostajien, jne. rahapusseja.
Poronkäristystä ei suinkaan valmisteta padassa, vaan hyvällä paistinpannulla tai paistokasarissa. Minulla on siihen tarkoitukseen erinomainen kotimainen valurautapaistinpannu. Valurautapaistinpannun käyttäminen on taitoa ja aikaa vaativaa. Sitä ei oikeastaan saisi koskaan pestä astianpesuaineella. Pelkällä kuumalla vedellä huuhtelulla ja rasvaamisella pitäisi pärjätä. Käytännössä se huuhtelu on kuitenkin työlästä kuuman veden ja teräslastan käyttöä.
Valurautapadassa ruoan valmistaminen perustuu hauduttamiseen sopivassa lämpötilassa tiiviin kannen alla. Se ei liene mahdollista avonaisessa ”taikinakulhossa”. Väitän, että ne ruoan aromit häipyy taivaan tuuliin siinä tapauksessa nesteen poistuessa. Minulla on ollut sama valurautapata liki 40 vuotta ja parhaat ruoat niin itselle kuin vieraillekin olen tehnyt siinä. Mutta kuten sanoin kukin tyylillään..
Valurauta padassa myös ruoka ”muhii” ja aromit saadaan talteen, pitkä kypsymisaika sopvalla lämmöllä tekee lihoista ja muista pataan laitetuista raaka-aineista mureaa ja mehevää. Kansi laitetaan muutamiin pataruokiin vasta viimeisen tunnin aikana, paahda lihat kuumassa uunissa ja tiputa lämpötilaa niin hauduttaminen on parasta miedossa lämpötilassa.
Nimenomaan näin, Marko.
Aika moni valurautatuote mitä tunnen lähipiiristä ovat ns. perintökalleuksia. Jos niitä on kauan pitänyt hyvänä, ne tuppaavat säilymään. Aika harva ostaa tänä päivänä uusia, mutta pitäähän sitä vanhaa käyttää sen mitä kestää.
Itsellä ei taida olla yhden ainoaa kestävää keittiövälinettä. Kaverille ostin kymmenisen vuotta sitten valurautapannun, taka-ajatuksena päästä maistamaan pihvejä. Taka-ajatus toimi hyvin. Pannu kestää myös erinomaisesti. Itse olen tyytynyt oman firman tuotteisiin, jotka ovat sitä tylsää keskihintaista keskilaatuista tavaraa, muutama vuosi iloa, sitten kierrätykseen.
Hyvin hoidettuna valurautatuote toimii vuosikymmeniä. Minulla on esim. vallurautapannu (äidin peruja) joka on hankittu vuonna 1960. Ja edelleen paistan sillä lettuja lapsenlapselle 🙂
Minulla on vaimon puolelta valurautapata 50-luvulta, se on paras, on uudempiakin mutta en tiedä miksi tuossa valmistuu parhaat pataruat.
Niissä vanhoissa padoissa on taikaa..Ne hellii ruoan laittajaa kun niitä ”kunnioittaa”. Erinomaisia ja kestää käyttöä oikein hoidettuna.