Joka joulu on kaupan muutamia kovasti markkinoituja tuotteita, joissa mainos ja todellisuus ovat poikkeuksellisen huonoissa väleissä. Tänä jouluna se on ”Retroplayer” nimellä lehtimainoksissa myyty retromusiikkisoitin, joka lupaa kaunista ääntä ja levyjen, cd:n ja kasetin toistoa miljoonalla ominaisuudella. Se ei toteuta näistä mitään. Älä osta! Palauta avaamattomana!

Yleisfiilis

Eräs naapurin rouva oli tällaisen laitteen saanut käsiinsä ja kun ei mitenkään tahtonut saada sitä toimimaan, hän soitti minut paikalle. Katselin vähän ympärille laitetta, sitten avasin ohjekirjan, sitten alkoi tulemaan ikävä netin vihapuhetta. Ohjekirja oli sekava, puutteellinen, keskenään ristiriitainen, nuolet ja numerot osoittivat vääriin kohtiin ja otsikoista viitattiin tuosta toisiinsa, ilman että kumpikaan kohta tarjosi vastauksia. Olen lukenut 1 500 sivun teknisiä ohjekirjoja ja niiden rinnalla tämä oli monimutkainen. Samaa pystyi sanomaan laitteen etupaneelin napeista, joista tasan äänenvoimakkuus ja viritys olivat selkeitä. Symboleja (play, stop, eject jne) ei ollut, ainoastaan epästandardeja englannin kielen lyhenteitä. Laite oli onneksi monikielinen: tarjolla oli englanti ja saksa. Ulkoisesti laite on epäkesko ja kansi on epätasainen, eikä sulkeudu kunnolla.

Radio

Kun radion ensin sai helposti seitsemällä painalluksella päälle, pystyi kanavan virittämään pyörittämällä nuppia, jos taajuus oli tiedossa. Automaattiviritys ei toiminut. Aseman tallentaminen muistipaikkaan oli sekava prosessi mutta vielä ikävämpää on muistipaikassa olevan kanavan kaivaminen. Muistipaikka numero kolme varmaan avautuu painonapilla 3? Katin kontit, se vaatii neljän eri napin painallusta, joista yksikään ei ole numero. Numeronapeilla ei voi virittää kanavaa tai valita tallennettua kanavaa. Tai mitään muutakaan. Radion herkkyys oli välttävä, mutta jos piiska-antennin laittoi siististi ylös, kyllä sillä kanavan kuulumaan sai, ei tosin ilman ajoittaista rätinää. Hyvänä puolena radio osasi hakea RDS-kellonajan. Ohjekirja ei tästä tosin maininnut.

Eräässä vaiheessa testausta kävimme kertauksena läpi, miten laitteen saa päälle ja halutulle radiokanavalle. Se on helppoa! Vain 11 napinpainallusta tarvittiin!

CD

CD-soitin oli vähiten yllättävä tuote. CD-luukkua ei voi avata tai sulkea ilman laitteen vaihtamista CD-tilaan (8 napinpainallusta). Luukun avaus on loogisesti ”OP/CL” napin takana, jonka jälkeen levy lähtee pyörimään. Jos tarkoitus on soitella levyä läpi, homma toimii. Kappaleenvaihto on epäloogisessa paikassa, mutta käytettävissä. Perus-perustason cd-soittimeksi siis ajaa asiansa, joskin huonokuntoisista levyistä laite ei pidä. Mekaniikka on myös kovin heppoinen ja levykelkka epävakaa, eli ihan hirmuisen pitkää ikää ei voi spekuloida.

Kasetti

Vanhat C-kasetit toimivat tässä laitteessa, mutta voi veljet että on pihtailtu. Kasettisoittimessa on yksi nappi: kevyt painallus kelaa eteenpäin, pitkä painallus poistaa kasetin, kuin 1970-luvun autosoittimissa. Ei kelausta taaksepäin, ei kappaleen hakua, ei stoppia tai paussia, ei tekstiä näytöllä, saati kohinanvaimennusta tai muita 1980-luvun turhia modernisointeja. Muihin lähteisiin verrattuna kasetin äänenlaatu on jopa kasetiksi groteskin karmiva.

Äänenlaatu

Tässä kohtaa ei olla menty siitä missä aita on matalin, vaan koko aita on kierretty. Kaiutinelementteihin on saatettu investoida ehkä kokonainen euro ja paljon parempaan pystyy jo parinkympin erilliskaiuttimilla. Soittimen kaiuttimet eivät ole tätä soitinta varten mietitty tai valittu, vaan on lähinnä pultattu mitä nurkkaan sattui mahtumaan. Stereokuvaa ei ole ja kovasti promotoitu ”taajuuskorjain” on lähinnä viisi eri esiasetettua tilaa (kuten ”classic”), jotka tekevät hiuksenhienon noston joko basso- tai diskanttipäähän. Basso- ja diskanttisäätimet olisivat hitusen auttaneet, moisia ei ole. Ääni on kauttaaltaan ontto, ahdas ja epäselvä.

Muu

Testiolosuhteissa ei ollut mahdollista testata levysoitinta tai muita toimintoja. Pintapuolisesti levysoitin (jonka käyttöönottoneuvot olivat ohjeessa väärin) näyttää muoviselta ja epävakaalta, enkä pidättelisi hengitystä laadun puolesta. Huomioiden, että laitteen muu elektroniikka on erittäin vanhaa ja kankeaa, on riittävät syyt olettaa että usb- ja bluetooth-toistot eivät kovinkaan mullistavia ole, saatika tue uusimpien laitteiden lähetys- tai tallennusmuotoja. Korostan tuon olevan arvaus.

Vaihtoehto

Sanoisin, että 50 euroa kierrätyskeskuksessa tarjoaa sinulle todennäköisesti ylivertaisen toiminnallisuuden ja äänenlaadun kasettien sekä cd- että lp-levyjen toistoon. Retrosoittimen 300 euron hinnalla saat jo kovin laadukkaan levy- tai cd-soittimen alan kaupasta. Pientä radiota ja digisoitinta etsivälle kiva tuote voisi olla n. 200 eurosta liikkeelle lähtevä Sonos, jonka joihinkin malleihin voi myös kytkeä ulkoisena esim. cd- tai levysoittimen. Musiikin ystävälle valinnan varaa on hurjasti eivätkä laadukkaat soittimet saatika kaiuttimet vanhene vaan kestävät hyvin pidettyinä vuosikymmenestä toiseen. Käytetyn osto voi usein kannattaa, mutta jos uutta haet, oma suositukseni on käyttää alan asiantuntijaliikettä isojen elektroniikkamarkettien sijaan. Hinta on usein edullisempi, palvelu parempi ja saat todennäköisemmin juuri sinulle sopivan tuotteen, jota voit vielä koekuunnella ennen hankintaa.

En ole äänentoiston ekspertti tai alalla töissä, mutta sen verran paljon ammattiäänentoiston kanssa tekemisissä, että uskallan antaa henkilökohtaisen mielipiteen: retroplayer on jäätävän ylihintaista roskaa, niin surkeaa että moista harvoin näkee. Vältä kuin ruttoa, vaikka hinta tippuisi kolmesta sadasta kolmeen kymppiin. Edes sen arvoinen se ei ole.

Addendum: Kiitos tarkkasilmäisen lukijan, samaa tuotetta myydään muillakin nimillä, esim. cdon-verkkokaupassa Soundmaster NR540 -nimellä. Halvempi hinta, sama tuote, sama varoitus.