Jälleen on Päivi Räsänen tutkinnassa uskonnon varjolla harjoitetusta homofobiasta. Päivin muitakin soveltavia raamatun analyysejä on tutkittu oikeuslaitoksessa viime aikoina. Kansa pitää tilannetta absurdina, minä pidän sitä hätähuutona lain selkeytykselle. Kumpi voittaa: laki vai uskonto?
Tätä päätöstä ei voi lykätä
Suomessa on pääpiirteittäin ollut terve suhtautuminen valtion ja uskonnon välillä aika pitkän aikaa. Kehitys on kehittynyt ja valtionkirkko on pysytellyt menossa mukana. Viime vuosina tilanne on kärjistynyt: samalla kun yhä useammat akateemisetkin mielipiteet kannattavat jumalanpilkan (uskonrauhan rikkominen) poistamista rikoslaista, ovat syyttäjät innostuneet etsimään loukkaantuneita henkiolentoja kissojen ja koirien kera. Etsintä on nähdäkseni kovin valikoivaa ja jopa maltillisimmat asiantuntijamme ovat pitkään kyselleet miksi vain kristityt lahkot ovat joutuneet silmätikuiksi.
Peruskysymys on tämä: onko Suomessa uskonto lain ylä- vai alapuolella? Voiko uskonto kieltäytyä noudattamasta maallista lakia vedoten pyhiin teksteihin? Onko uskonrauha pätevä tekosyy syrjintään? Saako naisia jättää palkkaamatta, saako seksuaalivähemmistöjä syrjiä, saako väkivaltaan kehottaa, saako ihmisryhmiä herjata vapaasti? Tätä kaikkea tapahtuu jatkuvasti ja jos valtakunnansyyttäjän toimintaa katsoo, vaikuttaa että vastaus edellisiin heitetään nopalla. Se ei ole kestävä tie. Se ei ole reilua uskoville eikä uskonnottomille.
Jos tämä keskustelu itsessään ei olisi tarpeeksi vaikea, sitä varjostavat tiukat ideologiset taistot. Hieman, mutta vain hieman kärjistäen, vasemmalla laidalla katsotaan että islamin nimissä saa tehdä mitä vaan mutta kristityt pitää saada kuriin. Oikealla laidalla kristinusko on erehtymätön, mutta islam on saatava kuriin. Tämä ei ole terve lähtökohta kompromisseja edellyttävälle päätökselle. Lakeja voi olla vain yksi,
Herätys! Raamattukielto!
Haluaisin raamattukiellosta puhuville henkilöille todeta tähän väliin jotta höpö höpö! Vaikka uskonnot olisivat alisteisia maalliselle laille, voisit aivan vapaasti kertoa Jeesuksen tai Muhammedin tarinoista, kuten voit kertoa Hitlerin tai Gandhin teoista ja puheista. Ei sitaattioikeutta ole kukaan poistamassa, tai kieltämässä niitä miljoonaa muuta kirjaa joissa on nykyopin mukaisesti ikävää sisältöä. Tälläkään hetkellä tarinamme Päivi ei ole epäiltynä yhdestäkään ”Jeesus sanoi, että” -alkavasta ulostulosta.
Halutessamme voimme katsoa asiaa aika helposti. Voitko tehdä tai sanoa uskontokunnan sisällä jotain, mikä on sen ulkopuolella laitonta? Tällä hetkellä vastaus on jyrkkä ehkä. Miten olisi selkeä kyllä tai ei?