Pankkien maksuliikenne uudistuu

Pankkien maksuliikenne mullistuu, mutta onko ikäihmiset otettu huomioon uudistusta tehtäessä.

Ikäihmisillä on ollut suuria vaikeuksia pysyä mukana kehityksessä, muutenkin. Tietotekniikka on mennyt jo paljon ohi ikäihmisten tietaitotason.

Mitä yhteiskunta on tehnyt asian hyväksi, että ikäihmisetkin pysyisivät ”mukana kelkassa”?

Ja mitäpankit ovat tehneet niiden hyväksi,jotka ovat vuosikymmeniä pitäneet yllä pankkien maksuvalmiutta maksamalla aivan liian pientä korkoa käyttelytileille, joilla”makaa” tiettävästi” vieläkin satoja miljoonia euroja? Nyt pankit ”uhkaavat” jo miinuskoroilla uskollisia säästäjiä.

 

Mies ja puukko.

Tämä asiayhteys on monesti kytketty suomalaisuuteen. Kun uusi teräaselaki 1977 vahvistettiin; ristiriitaisia tunteita se aiheutti monessakin ja nimenomaan aktiivisissa puukonkäyttäjissä.

Minä kyllä mm Pv.n palveluksessa ollessani maastoharjoituksissa kannoin aina vyölläni tätä ”kuvesrautaa”, ihan kuten muutkin.

Sittemmin siviilielämässä noilla rekikoirareissuillani, se oli vakiovaruste lapinvyön kera.

Nykyisellään puukkoni on Solingenin valmistama viskoivulevyin ja klipsillä varustetun kahvan + lukituslaitteisto, aina se on tuolla taskunsuullani, ollut jo kolmisenkymmentä vuotta, siis taittuvateräinen taskuveitsi, terän pituus n 7 cm. Ilman sitä tuntisin kulkevani alasti. Monta kertaa päivässä sitä päivittäin tarvitsen.

Se tuo 70-luvun teräaselaki on  muuten aika kummajainen ja sen noudattaminen niin ja näin.

Terveen järjen kaipaus

Viime viikolla eräs oppilas tuli kouluun ontuen. Nilkassa oli komea idealside. Poika oli ollut jossain hyppimässä ja tuli sitten nilkka väärässä asennossa alas. No eihän siinä mitään, kipeähän tuo varmasti oli. Vaikea oli löytää sellaista työskentelyasentoa, jossa ei kipeä nilkka häiritsisi. Myötätuntoni ja sympatiani olivat hänen puolellaan –  ja siinä olikin sitten kaikki, mitä opettaja saa tuossa tilanteessa oppilaalle tarjota.

Kaksoistunnin jälkeen tuli sitten ruokatunnin vuoro. Meidän luokan väistötiloista Sajoksesta on reilu puoli kilometriä koulun ruokalaan. Meinasin tarjota oppilaalle kyydin autolla, mutta sitten muistin, etteihän sellaista saanut tehdä. Olisin voinut antaa särkylääkkeenkin, mutta eihän sellaistakaan saa tehdä.

On tämä kumma maailma. Jos tulen kännissä töihin, minut tulee ohjata jatkotoimenpiteisiin, kuten työterveyslääkärille tai päihdekuntoutukseen. Jos tarjoan kivusta kärsivälle oppilaalle särkylääkkeen tai autokyydin, minut saatetaan ohjata työkkäriin uutta työtä kysymään. Missä tämä homma meni näin radikaalisti päin hel…sinkiä?

Viimeaikaiseen työelämään on muuten kuulunut myös koulumme sisäilmaraportin jonkun osan valmistuminen.  Koulu ei kuulemma ole käyttökiellossa, mutta silti sitä voidaan maksimissaan käyttää viisi vuotta. Väistötilojen lisärakentaminen on jo päätetty. Ensi viikolla jälleen yksi luokka lisää siirtyy vuokrattaviin väistötiloihin lähes kilometrin päähän koululta. Se onkin sitten jo niin kaukana, että oppilaat on kuljetettava taksilla päivittäin syömään koululle ja takaisin väistötiloihin. Kolmannessa väistötilassa ruokailuvälineitä suunnitellaan korvattaviksi kertakäyttöisillä, koska astioiden pesu siellä ei onnistu. Mutta mitään vikaahan koulurakennuksessa ei ole – siis mitään sellaista, joka estäisi sen käyttämisen. Haloo? Viattomista ja puhtaista tiloista ilmeisesti ihan siis muuten vaan siirrellään ryhmiä pitkin kylää. Kuntien välinen etäshakkiottelu?

Ja kun nyt koulumaailman purppaisuissa vauhtiin pääsin, niin kerrottakoon vielä Tampereen suunnalta maailmalle naurun – ja raivonkin – aiheeksi levinnyt juttu sivistysjohtajasta, joka vertasi opettajia kokkeihin ja oppikirjoja eineksiin, joita siis hyvä opettaja ei työssään tarvitse. Ihanko oikeasti tämä suuri päällikkö ajattelee, että jokaisen opettajan yliopistollisen opettajakokkikoulun suoritukset ovat siinä määrin tasalaatuisia, että jokainen meistä on yhtä pätevä laatimaan kullekin ikäkaudelle sopivat matikan laskut, kirjoittamaan vierailla kielillä oppilaille sopivat materiaalit, valikoimaan opetettavat ainekset luonnontieteissä, historiassa ja katsomusaineissa sekä kirjoittamaan niistä oppilaan tasoista lähdemateriaalia, tietenkin samaan aikaan, kun laatii käsityömalleja ja säveltää, sanoittaa&sovittaa laulua seuraavalle musiikkitunnille?

Jokainen päättävä taho katsoo asiaa omasta pienestä tirkistysreiästään eikä suostu luovuttamaan valta-asemaansa niille, jotka tilanteissa kantavat seuraukset virastopäätöksistä. Terveen järjen, vapaan harkinnan ja luovuuden käyttö kun nyt vaan on kertakaikkiaan näille ihmisille kauhistus ja paha vaiva.  Vai lieneekö kyse samasta ilmiöstä, mistä Sherlock Holmes nuhteli aisapariaan: ”Näet samat asiat kuin minäkin, Watson, mutta sinulta puuttuu kyky vetää niistä johtopäätökset”?

 

 

 

Jussin Herkkutattikeitto

”Kompastuin” tänään metsässä upeaan nuoreen herkkutattiin. Oli ihan kohtalaisen isokokoinen ja täysin puhdas. En ollut sienestämässä, mutta tämä piti korjata talteen. Puhdistin tietysti kannan veitsellä (Leatherman Wave) jo poimiessa ja sijoitin sienen paperipussiin, jonka laitoin kankaiseen pieneen reppuun.

Improvisoin siitä päivällisen.

Paistinkasariin (kotimainen Fiskarsin Hard Face) melkoinen köntti voita ja sillä aikaa kun pannu lämpeni, niin siivutin sienen suurehkoiksi palasiksi. Ne palaset pannuun ja levitettynä koko alueelle.

Perään suuri kukkuraruokalusikallinen vehnäjauhoja ripoteltuna koko alueelle.

Suureen mukiin (noin 2,5 dl) Maggi Kostilja lihaliemikuutio palasina ja vettä – tietysti mikroaaltouunissa täydellä teholla 2 minuuttia – ja pannulle. Sekoittelua ja samalla isohkon sipulin kuorinta ja paloittelu isohkoiksi paloiksi – ja sekaan.

Sitten melkoinen loraus täysmaitoa sekaan ja taas sekoittelua.

Siinä se sitten oli minun mielestäni täysin hyvä Herkkutattikeitto ilman mitään kummallisia kommervenkkejä, kuten kermaa tai ihmeellisiä mausteita.

Mielestäni hyvin oleellista on, että sipulit jäävät puoliraa’oiksi, eikä pehmeiksi lötkyiksi.

Kaksi ateriaa.

Periaatteessa olen riistävä kapitalisti

Omistan ok talon, sekä ison verstashallin.

No se ei vielä tee minusta riistäjää eikä kapitalistia.  Mutta vuokrasin ok talon (samalla tontilla verstas, jossa itse toimin).

Eli olen periaatteessa saanut siitä voittoa, ja riistänyt köyhää, hänen pienistä tuloista perinyt vuokraa, omaksi edukseni.

Se tekee jo minusta omistavan luokan kapitalistin ja riistäjän.

Joku voi kysyä, miksi vuokralainen ei osta omaa?

Siihen voi olla monta syytä, mutta yksi voi olla se, ettei vuokralaisella ole välttämättä rahaa, tai tuloja niin paljon, että saisi lainaa, saati että olisi omaa rahaa ostaa käteisellä.

Noh, vuokralainen teki tempun tärkeän, ja ei halunnutkaan maksaa vuokraa, teki tuhojaan ja lisäksi realisoi ok talon irtaimistoa, minun omaisuuttani.

Tällaisia vuokralaisia on, ja aika paljonkin, saalistavat tällaisia hölmöjä kuten minä, ja asuvat jopa ilmaiseksi.

Silti Kela korvaukset haetaan ja saadaan.

Tällainen vuokralainen ei ole ensimmäinen, minullakaan.

Luulin auttavani, mutta olinkin pahin paskiainen.

Miksi silti en syyllistä vuokralaista vaan kapitalistista järjestelmää?

Kapitalismi perustuu yksilökeskeisyyteen, itsekkyyteen, oman edun tavoitteluun, voiton tavoitteluun toisen kustannuksella, kilpailuun, epärehellisyyteen jne.

Nyt toivoisin, että saisin vuokralaiseksi rehellisen kommunistin, tai vasemmistolaisen, tai periaatteellisen vanhan kansan kasvatuksen saaneen, jolle on kunnia-asia maksaa laskut ajallaan, velkansa, hoitaa asiansa itse, olla huolellinen ja säntillinen, tulla toimeen omillaan ilman sossua…

Onko enää sellaisia?

Itse olen ja pysyn kommunistina.

Siitäkin huolimatta, että omistan ok talon, jota vuokraan. No on minulla teollisuus hallikin, muualla, jota vuokraan jne…

Kaiken olen hankkinut omalla työlläni, en toisten työllä.

Maksan veroni kunnialla, iloinen veronmaksaja vieläpä.

Mutta haluan veromarkoillani kehitettävän julkista sektoria ja sen palveluja.

En yksityisiä markkinoita.

Olen pitkän linjan yrittäjä. Joka riistää korkeintaan itseään, tai noh vuokralaisia, periaatteessa, jos tiukasti marxismi-leninismiä tulkitaan.

Tai onhan minulla ollut joskus vuosia sitten työntekijöitä, kahteenkin eri otteeseen itseni lisäksi liki kymmenen, tuskin koskaan yli kymmentä yrityksissäni.

Olen usein yrittäjäaikana jäänyt ilman palkkaa, kun olen pitänyt kunnia-asiana maksaa työnkekijöille palkat ajallaan. Sen mikä heille kuuluukin.

Harmittanut on, että monet työntekijäni ovat kuvitelleet minun maksavan huimaa palkkaa itselleni…

Kuinka väärässä he ovat olleetkaan.

Yrittäjä, pieni sellainen, varsin usein elää köyhyysrajan alapuolella. Heidän asioitaan ei aja kukaan.

Eikä varsinkaan kokoomus eikä Perussuomalaiset.

Pienille yrittäjille voi olla täysin käsittämätöntä, että tuki ja apu voikin tulla heille vasemmalta, se ainut apu ja tuki.

Silti moni pieni yrittäjä kuvittelee saavansa apua kokoomukselta, tai persuilta ja äänestävät heitä, kannattavat heitä. Eikä että kommunistin perkele voisikin olla yrittäjän ystävä.

Mitäs jos pahimmat sosialistit ovatkin juuri kokoomus, jotka vievät kaiken, tuhkatkin pesästä ja myyvät mummonkin, jos saavat jonkun hinnan?

Sitä on tehty, Suomessa jo vuodesta 1987 kokoomuksen Harri Holkerin hallituksesta lähtien, ja pahasti.

Voisiko olla, että nykyinen hallitus laittaa kaikelle suitset? Eli pelastaa Suomen. Jää nähtäväksi. Mutta hyvät mahdollisuudet siihen olisi, kun on vasemmistoenemmistöinen hallitus.

Saksan armeija oli hevosten varassa toisessa maailmansodassa

Mielikuva on tämä… tankit jyrää ja kaikkein uusin materiaalinen tekniikka ja kalusto…

Todellisuus oli paljolti tätä. (Kuva ylhäällä), täytyy muistaa että propaganda loi pitkälti mielikuvan ja taitavasti käytetty uutisointi. Todellisuudessa mm huolto-ja lääkintäpuoli oli paljolti riippuvainen hevosista kentällä. Tästä on enemmänkin juttua mutta tämä näin pikaisesti tässä terveisin: olohuoneen sotahistorioitsija

Kanat.

Kuinka useinkaan olen tavoittanut itseni istumassa rapulla ja katselemassa meidän kanojamme. Niiden touhuilu on mielestäni jotenkin mieltä lepuuttavaa. Se järjestys kanalaumassa; viisi kanaa ja kuusi kukkoa. Epäsuhtako? ei ole.

Kanoilla itsellään on selvä hierarginen järjestelmänsä, samoin kukoilla.

Meidän ukkokukko, Moilanen on itseoikeutettu patriootti. Moilanen astuu kanat ja jos joku nuorempi yrittää, ensinnäkin kanat protestoivat ja sitten Moilanen tulee ”pyhänä pyrynä” ja nuorukainen lennähtää sivuun.

Luulisi, että kun on tuommoinen kukkomäärä, ongelmiako; sielläkin vallitsee tarkka hierargia, ei tule riitoja.

Tuota kanayhteisöä kun seurailen, monesti tulee mieleen, miksei tuon laatuinen harmooninen elämä voisi vallita ihmisyhteisössäkin?

Kanat ovat myöskin sosiaalisia,  tykkäävät kun ihminen tulee rauhallisesti istuksimaan, joskus vilkaisevat; eikös sinulla mitään herkkua ole tarjolla; no, minullahan pääsääntöisesti on.

Kanat, varsinkin vapaana elävät opettavat ihmiselle paljonkin.

Surullisia uutisia

 

 

he olivat osa lapsuuttani

villejä nuoruusaikoja

aikuisuuteen kasvamista

urheilijat, levylaulajat

koomikot, näyttelijät

kirjailijat

politiikan vaihtuvat kasvot

kulkivat mukanani

eloni kiemuraisilla poluilla

itkuista nauruihin

pettymyksistä onnen hetkiin

vieriessä ajan

loivat muistikuvia menneisiin

yksi kerrallaan

idolieni, esikuvieni

kuin tuttujakin tutumpien

ikiunien myötä

kokea

kerta toisensa jälkeen

oman juoksuratansa häämöttävästä

maaliviivasta

eletyn elämän

peruuttamattomuudesta

tuoden

haikeuden tunteen

surumielisyyden aaltojen

lainehtiessa sisällä

kuoloa

tyyntä odottaen

 

Käteinen

Lappeenrantaan avattiin ruokakauppa, jossa käteinen ei kelpaa maksuvälineeksi, vaan ainoastaan pankkikortti ja kännykkä.

Saa nähdä avataanko noita vastaavia kauppoja lähitulevaisuudessa muuallakin.

lähde: YLE uutiset.

Mitä minuun tulee, käytän maksaessa yhtä usein käteistä ja pankkikorttia. Velat tutuille ja kavereille maksan pääasiassa käteisellä.