Kielivalinta toteutuu epätasa-arvoisesti tasa-arvo Suomessa.
Kas Hesarin juttu aiheesta tänään.
Älyäisivät nyt edes poistaa kielivalinnasta ruotsin tarpeettomana.
Hallituksen lisäys koulutukseen ei riitä sillä edellinen hallitus veti rahaa pois moninkertaisesti.
Hakaristin ritarit, Tuntematon Lauri Törni.
Nuo kaksi otsikossa mainittua paksuhkoa (yli 300 s), ensimmäinen 40-luvun alkuun painottuva suomalaisia SS-miehiä ja heidän vaiheitaan tutkiskeleva teos. Jälkimmäinen käsittelee Lauri Törnin ”pimeää puolta”, siis ei niinkään Törnin negatiivisia piirteitä, vaan asioita, jotka ovat olleet pimennossa aina 70-luvulle asti.
Hakaristin ritarit käsittelee SS-miesten osalta; keitä he olivat, miksi Saksan armeijan riveihin, heidän aatteellista pohjaansa, sekä toimintaansa SS:n riveissä. Vaikuttavin osa oli sotpastori Ensio Pihkalan muistiinpanoihin perustuvia tutkimuksia. Pihkalahan oli vieläkin tunnetun Lauri (Tahko) Pihkalan kanssa samaa Pihkalan sukua (ent Gummerus) ja syntyisin Lauri Pihtiputaalta ja Ensio Iisalmesta.
Näistä SS-miehistä on käyty kiivastakin keskustelua aina henkilöpalvontaa myöden kuin myöskin melkoisesti epäasiallista kommentointia.
Luettuani nämä molemmat kirjat; täytyy sanoa, että käsityksiäni selvensi melkoisesti tämä perehtyminen näiden tutkijoiden, mielestäni hyvinkin tasapuolisia mielipiteitä, esittäviin tulkintoihin. Kummankaan teoksen lopputulema ei ollut, ei sotasankari-ihannointia mutta eivät myöskään tuomitsevia. Arvoa annettiin esim Törnin kunnostautumiselle jatkosodassa, kiistatta poikkeuksellisen lahjakas sotilas mutta samalla sotakokemuksien raunioittama psyyke, tämä oli Törnin kohtalo. Törni ei koskaan elämänsä aikana pystynyt irtautumaan sodasta. Wiljami Pylkäs taas oli aivan toista maata sotasankarinakin; ”tää homma myö hoijetaa ja sit myö lähetää kottii takas töihi”. Törnin osuus alkaa 1945 eteenpäin ja päättyy vuoteen 1965, Törnin kuolemaan.
Molempia kirjoja suosittelisin luettavaksi; siksi, että voisi ehkä vähän reivata itselleen muotoutuneita ja jopa ehdottomia käsityksiään ko ajanjakson tiimoilta, mitä SS-miehiin, heidän motiivejaan, tekojaan. Samalla ainakin itselleni syntyi niin ymmärrystä, kuin myöskin kieltämättä negatiivisia sävyjäkin löytyi. Kumpikaan kirja ei muuten ole millään tavoin fiktiivinen, vielä vähemmän sotakirja. Asioita on käsitelty ainoastaan uuden tutkimuksen valossa ja nuorehkojen tutkijoiden toimesta.
Hakaristin ritarit luettuani, aloin ymmärtämään sitäkin puolta asioista, että mitä suurimmassa määrin nämä nuoret miehet olivat poliittisia sekä sotapoliittisia pelinappuloita.
Kannattaako lapsihaaveet unohtaa ilmastonmuutoksen takia?
Kansakuntien väestönlisäyksen hallinta vaikuttaa oleva tabu. YK:sta tulee kaikenlaisia esityksiä keinoista, joilla vähennettäisiin hiilidioksidipäästöjä, mutta kansakuntien väestön kasvusta se hiisku sanallakaan.
*
https://www.hs.fi/blogi/ilmastokirjeenvaihtaja/art-2000006206107.html
18.8.2019
Maailmalla puhutaan jo synnytyslakoista, mutta kannattaako lapsihaaveet unohtaa ilmastonmuutoksen takia?
BRITTILÄINEN muusikko Pepino Blythe on lietsonut synnytyslakkoa. Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen Alexandria Ocasio-Cortez on kehottanut miettimään, kannattaako lapsia hankkia ilmastonmuutoksen takia. Suomessa energiayhtiö päätyi kyselyssään jopa siihen, että 16 prosenttia suomalaisista olisi jättänyt lapset tekemättä torjuakseen ilmastonmuutosta. Prosenttiosuus ei vaikuta uskottavalta, mutta Suomessakin on nuoria aikuisia, jotka empivät lasten hankkimista ilmastonmuutoksen takia.
HS:n jutussa käydään läpi Lundin yliopiston tutkimusta, jonka mukaan yksilön isoin päästövähennyskeino ja vaikuttavin ilmastoteko on päätös jättää yksi lapsi tekemättä.
JOS TODELLA haluaa lapsen, tietoinen irrottaminen unelmasta on yksinkertaisesti liian suuri uhraus – edes ilmastonmuutoksen takia.
Mukaan tulee myös reiluus. Onko oikein, että kaikkein suurinta huolta ilmastosta kantavat tekevät loppuelämäänsä vaikuttavan, valtavan henkilökohtaisen luopumispäätöksen, kun samaan aikaan toiset lisääntyvät ja täyttävät maan – mahdollisesti kera ison omakotitalon ja kolmen auton.
*
https://www.svd.se/mest-effektivt-for-klimatet-skaffa-ett-barn-farre
1.7.2019
Mest effektivt för klimatet: Skaffa ett barn mindre
*
14.6.2017
Studie: Skaffa barn är mer skadligt för miljön – än bilkörning
Forskare har gjort en lista med de fyra mest effektiva insatserna i vardagen som minskar våra koldioxidavtryck – som är ett mått på hur stora koldioxidutsläpp som sker på grund av hur vi lever våra liv.
På listan finns en vegetabiliskt baserad kost, färre flygresor och att undvika att ta bilen. Men det som är det mest miljövänliga är att inte skaffa barn. Det är över 20 gånger så effektivt som det näst mest miljövänliga valet, enligt forskarna.
.
[ Tutkijat ovat laatineet luettelon neljästä arkipäivän tehokkaimmasta toiminnasta, jotka vähentävät hiilijalanjälkeämme – mikä on mitta siitä, kuinka paljon hiilidioksidipäästöjä syntyy riippuen miten elämme. Luettelossa on vihannespohjainen ruokavalio, vähemmän lentoja ja autoilun välttäminen. Mutta mikä on kaikkein ympäristöystävällisintä, on olla hankkimatta lasta. Se on tutkijoiden mukaan yli 20 kertaa tehokkaampi kuin toiseksi merkittävin ympäristöystävällinen valinta. ]
Vihervasurit eivät taaskaan yllättäneet
”Punavihreät aina kritisoivat oikeistolaisia siitä, että heitä eivät kiinnosta ihmisoikeudet, ainoastaan kaupalliset intressit. Voi miettiä, mikä nykyistä hallitusta sitten kiinnostaa.
Hallituksen hiljaisuus oli kova pettymys. Myös aktivistit ja media ovat olleet hiljaa. Jos tulijana olisi ollut Trump, kaikki vihervasemmistolaiset, feministit jne. olisivat olleet kaduilla osoittamassa mieltään. Onko Iran muka parempi?”
Salehzadeh on harvinaisen oikeassa vihervasureista.
Femakot räksyttävät naisten oikeuksista Suomessa, muuta pitävät suunsa täysin tukossa, kun kyse on maahanmuuttajanaisista ja kunniaväkivallasta Suomessa tai heidän lähtömaissaan.
Vitsintynkä
Jari Sillanpää oli esiintymässä vanhusten hoitokodissa. Vähän myöhemmin päivällispöydässä Sillanpää ihmetteli kun kukaan vanhuksista ei puhunut hänelle mitään.
Niinpä hän kysyi:- Ettekö te tiedä kuka minä olen?
Yksi vanhuksista vastasi: – Me ei tiedetä, mutta illalla kun on lääkkeidenjako niin hoitajat kyllä kertovat sinulle kuka sinä olet.
Teflonpinnoitetut pannut ja kattilat.
Vaimo tuossa viime viikolla kertoili tv:ssä nähneensä jutun teflonpinnoitetuista keittiöastioista; lähinnä paistinpannuja, kasareita ja kattiloita.
Rupesinpa netistä etsiskelemään asiasta tietoa; löytyihän sitä.
Tämmöinenkin ja paljon muuta. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006197283.html
Ei liene vähäinen asia kaiken kaikkiaankaan.
Meidän perheessä tosin ei käytetä kuin valurautaisia, teräksisiä ja hiiliteräksisiä pannuja ja kattiloita. Keraamisia ei ole tullut kokeiltua ja tuskin tuleekaan. Meillä ei ole edes mehumaijaa alumiinisena.
Artikkeleista sitten kyllä luin, että oikealla käytöllä teflonpintainenkaan ei sanottavasti tutkimuksien mukaan haitallisia aineita aiheuta mutta erittäin kuumaksi lämmitettynä (esim pihvin paisto), sitä ei voi suositella.
Asiahan ei meidän perhettä juurikaan koske mutta ajattelemisen aihetta aiheutti.
Ministerin tärkein ominaisuus
Kun oppositio voittaa vaalit, niin ministereiksi valitaan henkilöitä, joilla on ministerin tärkein ominaisuus ja pätevyys. Se on kyky muuntautua oppositipoliitikosta ministeriksi. Se on eräänlainen jakomelisyys.
Hyvän esimerkin tajoaa uusi sosiaali -ja terveysministeri Krista Kiuru (dem). Kun hän vielä puoli vuotta sitten oli eduskunnassa vaatimassa hoitajamitoutukseen muutosta siten, että se nostetaan 0,7:ään. Kiurun mielestä asia olisi voitu hoitaa nopeasti kuntoon, jopa parissa päivässä.
Nyt kun hän on vastuuministeri, vaatii aikaa selvitysten tekoa varten ainakin muutaman kuukauden.
Tähän jakomieliseen käyttäytymiseen liittyy myös oleellisena osana valehtelu, joka onkin Rinteen hallituksen leimallisin piirre.
Tästä kaikesta on vedettävissä vain yksi johtopäätös ja se on POLIITIKKOIHIN EI VOI LUOTTAA EI KEHENKÄÄN.
Onko oikein kirjoitella toisen maan oikeuslaitoksesta
Kun ihminen tekee rikoksen jossain maassa se tuomitaan teko maassa ei sitä siirrellä hänen kotimaahansa
Olipa rikoksen tekijä kuka hyvänsä niin se vaan oikeasti menee
Siinä kun sitten huudellaan kolmannessa maassa jotain vastaavaa mitä tapahtui blocfestillä ei kyllä ollut lainkaan asiaa
Vaan on lähinnä suun soittoa asiassa jossa ei ole mitään hyväksyttävää
Ja festari väellä meni totaalisesti asian viereen ollen surkeaa ruikutusta
On selvää että tuo tuomio tuli rikollisesta touhusta jolle Ruotsissakin on rikollinen nimike ja siitä tuli tuomio
Toteen näytettynä rikoksena Ruotsissa seommoro tepivaari
Läddilâs Ijahis Idhast
Mun liim Elias, máttááttijjee. Mun aasam Avvilist.
Ja nyt, kun olen kirjoittanut kaiken, mitä inarinsaameksi osaan, palaan äidinkielen pariin. Ensimmäinen viikko työntekoa Inarissa takana. Loppuviikon tapahtumia ja aikatauluja muokkasi Ijaris Idha; saamelaisten festari, johon perjantaina osallistuimme oppilaiden kanssa ja johon lauantai-iltana lupauduin narikkahemmoksi. Meidän perjantain osallistumistamme ei edes kauheasti kyselty, koska luokkahuoneenamme toimiva tila tarvittiin esiintyjien backstageksi.
Viikko alkoi perinteiseen koulumaailman tapaan kokouksella. Ilahduin erityisesti siitä, että kaikkiin vinkattuihin ja ehdotettuihin projekteihin, tiimeihin ja kehittämishankkeisiin ei lähdetty, vaan niistä käytiin kriittistä ja avointa keskustelua. Siltä ainakin porukan sisäisiä jengoja sen paremmin tuntemattomalta tuntui. Puhuttiin myös paljon perustehtävään, opettamiseen ja kasvattamiseen, keskittymisestä. Tällaista puhetta kaipasin kaikkina Joensuun vuosinani. Jostain syystä siellä piti olla intopiukassa sanomassa jaa ja aamen kaikkiin tarjottuihin palkattomiin lisätöihin, olkoon kyseessä sitten vaikka hyönteisharrastajien tarvitsema kärpästilasto.
Lapset ovat ihania. Tiedän, että jonkinlaista testausta tai muuta jumpittelua on ihan varmasti luvassa, mutta ensivaikutelma on niin positiivinen, että sillä jaksaa pitkälle. Yläkoululaisetkin lapa pystyssä moikkaavat töistä lähtiessä. Kukaan ei niille ole ilmeisesti vielä kertonut, että teiniangstia kuuluu harrastaa mulkoilemalla asfalttia ja pälyilemällä alta kulmain. Mainittakoon vielä, että heidän kyydinodottamisdiskurssiinsa kuuluu näköjään jalkapallon pelailu – ei notkuminen.
Ijahis Idhasta: Kyseessä on Saamelaiskäräjien masinoima tapahtuma, joka toteutetaan kulttuurikeskus Sajoksen välittömässä läheisyydessä. Perjantaina päivällä paikalle tuli meidän koulun lisäksi oppilaita ainakin Sevettijärveltä, Vuotsosta ja Karigasniemeltä. Oppilaille oli monenlaisia saamenkielisiä pajoja, joihin olivat saaneet etukäteen ilmoittautua. Iltapäivän ensimmäinen ulkokonsertti oli myös kasvavalle kansalle tarkoitettu.
Tapahtuman erottaa muista festareista se, että esiintymiset tapahtuivat jollain saamenkielistä. Lisäksi yleisöstä melkein puolet näytti pukeutuneen saamenpukuihin tai niiden muunnelmiin. Niihin liittyy kaikkea tietoa kotipaikasta, suvusta ja vaikka mistä, jota ei lantalainen (Läddilâs) huomaa tai ymmärrä. Teen, kuten Luther kehottaa vaikean raamatunkohdan vastaan tullessa; nostan virtuaalista hattuani ja jatkan matkaa. Musiikki sinänsä oli kivan kuuloista, vaikkakin lauantain viimeinen bändi kuulosti purkkapopilta, jota ei vain laulettu englanniksi. Kulttuurinen omiminen taas on teema, johon täytynee palata ja jota täytyy tarkkailla. Onneksi olen opiskellut tarkkailuluokan opettajaksi.
Ensi viikko onkin jälleen mielenkiintoinen, etten sanoisi odotettu. Olemme lähdössä viidesluokkalaisten kanssa leirikouluun Lemmenjoelle. Pääsemme tutustumaan kullanhuuhdontaan. Valehtelisin, jos väittäisin öisin herääväni murehtimaan leirikoulua, mutta täysin huolettomana en lähde. Pitää vielä ottaa mukaan nuo kaksi karvaista kämppäkaveria. Toisaalta leirikoulut ovat selkeästi tämän työn parasta osuutta. Sanoisin ’parhautta’, mutta en ole varma, onko sana vielä riittävän hyväksyttävä. Katselen kirjoittaessani Rillit Huurussa- sarjaa ja huomaan näköjään kirjoitukseeni tarttuvan vaikutteita Sheldonilta ja hänen hypervarautumisestaan kaikkeen mahdolliseen. Ellen palaa pellolleni, touot tehkööt joku muu.
Hallitus kaatunee ennenkuin metriäkään on edetty ?
Tämä on näkemykseni, koska vihreiden ja vasureiden kanssa hallitusohjelman lukutaito on rapautunut ja tulee päivittäin uusia tulkintoja, mitä paperiin on kirjoitettu suomenkielellä.
Lintilä tilannee Sipilältä lennon Saulille ja esittelee perustelunsa ja perässä ajelee Rinne meriteitse Kultarantaan.
Demarit pärjää kepun kanssa, mutta Rinteen neuvottelutaito ei saa noita kahta järjestykseen ennen ohraleipää.