Minäpä viime yönä kotiuduin jokakesäiseltä valkosipuliretkeltäni. 10 kg huippulaadukasta Peipsin – Jögevan valkosipulia. Sain siis tehdä mieleistäni lohikulibjakaa, ihan omalla reseptilläni ja siihen kuuluu mm reippaasti tuoretta valkosipulia.
Maksoi torilla 12€/kg, kun siis otin tutulta kauppiaaltani 10 kg, summaksi tytär sanoi 120€, jolloin paikalle riensi äiti ja korjasi summan 100€; ojentamalla tytärtään, tämä suomalainen on meille erittäin hyvä asiakas. Tytär nyökytteli.
Syyskuussa haen vielä viitisen kiloa lisää ja sitten pärjäänkin yli talven ja alkukesän.
Kuriositeettina, Suomeen tullessani, naispuolisen tullin ”syyttävä sormi” osoitti minua, sivuun, tarkastukseen. Minähän menin ja koirapartiokin tuli paikalle. Tullimies kysyi aluksi rekisteriotetta ja ajokorttia; sitten totesi, Kalle, perkele, etkös enää käy Somerniemellä. Vastasin siihen, että eikös 75v ole oikea aika siirtyä ”eläkkeelle”? Myönsi, kuitenkin kysäisi; etkös sitten enää tee mitään … hmm, myönsin kalastuksen ja totesin, eikös yli 60 v työelämää ole kohtuullisen paljon?
Minä sitten tuohon kysyin, mistäs Sinä minut tunnet? Toinen vain totesi, et varmaan minua tunnista mutta Sinut kyllä tunnen, meillä kun on kesämökki Somerniemellä. Siihen se tullitarkastus sitten loppuikin, muodon vuoksi aukaisi sivuoven ja totesi, täällä ei kyllä koira pärjää; se valkosipuli. Rupateltiin hetkinen ja kotimatkani jatkui.
Niin, toinhan minä muutaman pullon vallan mainiota Riga Blac Balsamiakin, jo 1700-luvulta lähtien Latviassa valmistettua yrttilikööriä. Nautin sen puhtaaseen veteen sekoitettuna, joten kaikki yrttien maut tuntuvat; mainio tuote ja alkuperäinen balttialainen tuote. Siinä kyllä Underbergit, munkkiliköörit, jne, ovat altavastaavia 3-0.
Liitän kuvan paistoksestani, kunhan valmistuu.
