”Huippuarkkitehti Daniel Libeskindin visioimat tornitalot yhdistävät pian Tampereen maailman metropolien joukkoon – ”Korkeus ei ole arkkitehtuurin pöyhkeyttä, vaan kestävän kehityksen asettama välttämättömyys””
Voi että on hienoa, kun maahan, missä rakennusmaata on pilvin pimein, saadaan muutama torni…
Ei tämän kokoisesta kylästä metropolia tule, vaikka kuinka torneja rakennetaan.
Edelleen maassa, missä pinta-alaa on henkeä kohden massiiviset määrät, ei tornipelleily todellakaan ole mitään kestävää kehitystä.
Jo vuosia sitten Aalto-yliopistossa todettiin, että suurissa kaupungeissa ympäristöhaitat ovat maaseutua suuremmat.
Siinä Postille resepti nykytilaan joka Postilla on siinä ei auta palkkojen lasku kun hetkeksi ja sitten on myös työntekijät kadonneet
Mutta joku puusilmä voi katsella asiaa aivan kuten itse haluaa saamatta aikaan minkään asteen parannusta
Jos Postin nykyjohtaja kaarti ei asiaa tajua niille pitää se asiaa sitten näyttää mutta sitten kun kaikki työntekijät ovat poissa tuskinpa johtajat meidän postia tulee kantamaan
Mutta sitten tuskinpa ne vanhat työntekijät palaa postille enää takaisin kun ovat sieltä poistuneet
Mutta samalla Postin johto ampuu omaan nilkkaansa ja kunnolla
Elikkä urhheilu termiä käyttäen on helpompi vaihtaa valmentajat kun koko joukkuetta ja se on fakta asia seommoro tepivaari Kirjitti Teuvo Mast
Marssin kokoontumispaikalla Tšistie prudyn metroasemalla ei näkynyt täydessä varustuksessa olevia mellakkapoliiseja. Heitä ei myöskään ollut matkanvarrella, vaan vasta päätepisteellä Puškininaukiolla.
Niinpä mielenosoittajat kävelivät rauhassa bulevardien keskikäytävää. Joukko vältti kävelemästä käytävää reunustavalla nurmikolla ja pysähtyi kuuliaisesti punaisissa liikennevaloissa.
Huudot olivat tuttuja. ”Putin on varas!” ”Valta on meidän!” ”Tämä on meidän kaupunkimme!” ”Vapaus poliittisille vangeille!”
Joukko taputti, kun ohi ajavat autot soittivat torvia tuen merkiksi.
Ymmärrän hyvin työntekijöiden vihat postin tuoreimpia palkkakikkailuja vastaan. Toisaalta ymmärrän hyvin myös syyt miksi näihin toimiin lähdettiin. Sen sijaan en ymmärrä miksi näin tärkeä organisaatio on jätetty näin tuuliajolle jo vuosikymmeneksi. Posti on rikki joka mahdollisella tapaa ja se on pakko korjata.
Mikä kaikki on rikki?
Jokainen postin kautta hankintoja tekevä yrittäjä tai vaikkapa logistiikka-alan asiakaspalvelua hoitava tietää, että postin luotettavuus on olematon. Tuon tuosta tavara ei tule silloin kuin piti, eikä se tule ehjänä. Asiakaspalvelu ei vastaa ja jos vastaa, eivät voi auttaa. Hinnat nousevat jatkuvasti ja nykyään on maksettava lisähintaa jopa siitä, että toimitus tehdään luvatulla tapaa, koska toimitusehtoa muutetaan paketin ollessa matkalla. Paketin vieminen henkilökohtaisesti, autolla tai julkisilla, tulee lähettämistä halvemmaksi. Pakettiautomaatit ovat yhtenään rikki. Toimitusosoitteita vaihdetaan. Toimitustilanteesta aivan suoraan valehdellaan ilmeisesti jo parissakymmenessä prosentissa tapauksi ja määrä on noussut rajusti. Palautteita ei lueta saati että niihin vastattaisiin. Ja niin – henkilökuntaa kohdellaan halpamaisesti ja sitten ihmetellään etteä he eivät jaksa aina hymyillä. Minä en ihmettele.
Posti ei ole saanut millään lailla kuriin kansainvälisen pakettikilpailun villiä länttä. He eivät edes yritä saada ratkaisuja globaaleihin haasteisiin. Sähköisen viestinvälityksen suhteen heidän palvelunsa häviävät kilpailijoille rankasti, tuotekehitys on nollassa ja asiakaskontakti olematonta. Samalla markkina myös katoaa alta ja iso isku tulee ensi vuonna kun Tulli siirtyy suoraan viestivälitykseen, jolloin postin viestinvälityspalveluilta tippuvat isot tulot. Verkkokauppapuolella sama tapahtuu omaehtoisesti, kun joustavammat ja markkinaehtoiset rajapintapalvelut tappavat viimeisiäkin EDI-välityspalvelun tarpeita. Postin varma rahasampo muuttuu riippakiveksi.
Postin johdon palkkiot eivät ole sinänsä uniikkeja maailmalla, mutta viestintä on katastrofaalista. Kaikki puhe tulospalkkauksesta menettää pohjansa samalla kun johtoa palkitaan siitä että kaikki menee päin helvettiä. Virallisessa viestintälinjassa ei ole logiikkaa, ei mitään selvää katsetta eteenpäin eikä kriisiviestinnän alkeista merkkiäkään. Samaa voi sanoa sisäisestä viestinnästä. Ainoa viestintä mikä sujuu on korostus johtotehtävien poliittisuudesta, kuinka merkittävää on huipulta löytyvän poliittisia suojatyöpaikkoja. Aivan kuin haluaisivat korostaa erikseen että johdon rekrytointikriteereissä osaaminen on täysin toissijaista. Arvatkaapa mitä? Huomaamme sen tuloksesta ihan itsekin. Niin me palveluiden käyttäjät kuin työntekijätkin. Harvoin näkee henkilökunnalta niin sysimustia kommentteja johtoportaasta.
Mitä posti voisi olla?
En tottapuhuen tiedä onko postin tuuliajolle jättäminen seurausta poliittisesta ohjauksesta vai epäpätevästä johdosta, se voi olla kumpi vaan tai molemmat. Sen tiedän että tekemistä tälle laitokselle olisi vastakin. Kolmen horisontin mallia käyttäen ensimmäinen tehtävä olisi huolehtia nykyasiakkaista. Pitäisi saada palvelu luotettavaksi ja asiakassuhteet vakaammiksi. Toinen horisontti on laajentaa markkinaa ja siinä myös palvelun proaktiivisuudella sekä palvelukynnyksen madaltamisella on iso haaste. Kolmantena ovat sitten aivan uudet tuotteet ja markkinat, joka edellyttää henkilökunnasta huolehtimista ja heidän rohkaisemista uuden kehittämiseen. Tuo on täysi paketti muutoksia. Kaiken mikä postissa on nyt, pitäisi muuttua.
Siihen haihatteluun en usko, että posti voisi yhtäkkiä nostaa palkkoja ja henkilökuntamäärää, sillä globaali markkina on mitä on. Sen sijaan uskon, että kunnioittavalla ja rakentavalla asenteella voisi uusi johto, uudella suunnalla, saada henkilökunnan voimaan paremmin. Silloin posti voisi lopettaa hajoamisen ja hyvällä työllä siitä voisi kuoriutua taas laitos, josta voimme olla ylpeitä ja johon voimme luottaa. Mahdollista se on, mutta ei helppoa.
P.S. Olen tietoinen että kolmen horisontin mallia käytetään joskus myös kuvaamaan aikahorisontteja ja ym. mallista puhutaan 70-20-10 mallina. Käytän tekstissä ilmaisua, jota viime aikojen talouskirjailijat ovat suosineet.
Tästä asiasta ei ole juuri keskusteltu. YYA aikainen Suomi kultasi muistot ”työläisten paratiisista Neuvostoliitossa”. Ehkäpä tämä artikkeli avaa jopa piintyneimmänkin kommunistin putkiaivot….
Tässä kokonaisuudessaan Hesarin juttu, jos laitan pelkän linkin niin se ei ole luettavissa. Olkaapa hyvä. Terveisin olohuoneen sotahistorioitsija Marko.
Kulttuuri | Lauantaiessee
Stalinin vainoissa kuoli yhtä paljon suomalaisia kuin talvisodassa – Valtiojohto, teettäkää selvitys heidän kohtalostaan
Vuoden 1935 propagandajulisteessa ylistetään Neuvostoliittoa maailman työläisten veljeyden mallimaana. (KUVA: FINE ART IMAGES)
”PAKSUJA KIRJOJA on pöydällä iso pino. Olen kerännyt niitä Pasilan pääkirjaston hyllyltä numero 920. Kirjaston virkailijat ovat lisäksi hakeneet sellaisia vanhempia kirjoja, jotka on jo siirretty alakerran varastoon.
Silmäilen kymmenkunta viime vuosina ilmestynyttä Suomen historian yleisteosta. Olen varannut luku-urakkaan koko päivän, mutta selviän siitä muutamassa tunnissa, vaikka yritän olla työssäni huolellinen.
Haluan tietää, mitä kirjoissa kerrotaan niistä suomalaisista, jotka joutuivat Stalinin vainojen kohteeksi 1930-luvulla Neuvostoliitossa.
Muistikirjaani kertyy vain vähän merkintöjä. Useiden kirjojen kohdalle vedän pelkän viivan. Asiaa ei ole käsitelty lainkaan.
Viimeisenä otan käteeni professori Jouko Vahtolan kirjoittaman kirjan Suomen historia. Se on järkäle, huolellisesti tehty, hienosti kuvitettu, ilmestynyt kaksi vuotta sitten Otavan kustantamana.
Sivulta 314 löydän lyhyen maininnan: ”Suomalaisten kommunistien suureksi onnettomuudeksi koituivat 1930-luvun Stalinin puhdistukset, joissa arvioidaan likvidoidun kansanvihollisena jopa 20 000 suomalaista.”
Jään miettimään, onko tuossa riittävästi tekstiä vai olisiko lukijalle pitänyt selvittää sivu tai parikin, miten suuresta asiasta siinä on kysymys.
Luku 20 000 on yhtä suuri kuin talvisodassa kaatuneiden määrä tai vuoden 1918 sisällissodan punaisten uhrien määrä.
20 000 tapettua suomalaista on siis paljon, hyvin paljon sen mittapuun mukaan, jota me käytämme, kun arvioimme Suomen historian raskaimpia vaiheita.
SUOMEN historian teoksissa selvitetään laajasti talvisodan ja sisällissodan tapahtumia. Näin pitääkin tehdä, jotta kirjan lukija saisi kattavan käsityksen itsenäisyytemme ajan tapahtumista.
Miksi suomalaisten teloitukset Neuvostoliitossa jätetään historian yleisteoksista joko kokonaan pois tai kuitataan vain lyhyellä maininnalla, vaikka suomalaisia kohtasi siellä kansanmurha?
Jussilan, Hentilän ja Nevakiven Suomen poliittinen historia on poikkeus lukemieni kirjojen joukossa. Siinä selostetaan perusteellisesti, mitä suomalaisille tapahtui Neuvostoliitossa.
Kirjassa todetaan kuitenkin: ”Lopullista selvitystä suomalaisten kommunistien kohtalosta ei ole vielä tehty.”
Näin Osmo Jussila, Seppo Hentilä ja Jukka Nevakivi kirjoittivat kymmenen vuotta sitten.
Tänään tilanne on sama kuin vuonna 2009. Virallista valtiollista selvitystä suomalaisten kohtalosta ei ole tehty.
Onneksi aihetta on käsitelty monissa kirjoissa. Näistä tunnetuin on Antti Tuurin romaani Ikitie, joka kertoo yhden vainotun tarinan.
NÄITÄ kirjoja esitellessään tutkijat Veli-Pekka Leppänen ja Erkki Vettenniemi toivoivat, että 1930-luvun tapahtumista tehtäisiin selvitys yhteistyössä Venäjän viranomaisten kanssa.
Vettenniemi muistutti myös siitä, etteivät kaikki suomalaiset olleet Neuvostoliitossa uhreja. Osa heistä osallistui julmuuksiin ase kädessä ja toimi neuvostovallan kätyrinä.
”Suomalaisten SS-miesten vaiheista on vastikään ilmestynyt valtioneuvoston tilaama selvitys, joten julkisia varoja luulisi viimein löytyvän tutkimukseen, jossa arvioitaisiin suomalaisten rooli punaisen diktatuurin pystyssä pitäjinä”, Vettenniemi muistutti.
Kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, sen historiaa ryhdyttiin ensimmäisen kerran kirjoittamaan rehellisesti. Tavaksi tuli sanoa, että täytettiin historian valkoisia sivuja.
Kolmenkymmenen vuoden aikana valkoisia sivuja on paljon täytetty, mutta selvittämättömiä asioita on yhä edelleen.
Suomalaisten on aika ryhtyä täyttämään yhtä valkoista sivua omassa historiassaan.
SIKSI vetoan suoraan Suomen valtiojohtoon, tasavallan presidentti Sauli Niinistöön ja pääministeri Antti Rinteen hallitukseen: Teettäkää selvitys siitä, mitä suomalaisille tapahtui maailmansotien välillä Neuvostoliitossa.
Ymmärrän hyvin, ettei tätä selvitystä olisi ollut mahdollista tehdä ennen vuotta 1991. Neuvostoliitto oli mikä oli, mutta sen hajoamisesta on pian kulunut kolmekymmentä vuotta, joten nyt jos koskaan on aika tarttua tähän arkaan aiheeseen.
Suomen ja Venäjän valtiolliset suhteet ovat asiallisella ja vakaalla pohjalla. Kyllä ne kestävät historian kipeidenkin asioiden penkomisen.
Jos kuitenkin kävisi niin ikävästi, ettei Venäjä syystä tai toisesta haluaisi tehdä selvitystä, siitä ei kannattaisi lannistua. Sen jälkeen selvitys tehtäisiin omin voimin.
Tämä selvitys olisi myös kunnianosoitus niille maamiehille, jotka joutuivat sisällissodan jälkeen pakenemaan Suomesta Neuvosto-Venäjälle. Eivät nämä onnettomat ihmiset voineet hädän hetkellä aavistaa, että lähtiessään sutta pakoon heitä tulisi karhu vastaan.”
Viimeiset Venäjän miehitysjoukot poistuivat Virosta vasta 31.8.1994. Niin, Viro oli palauttanut itsenäisyytensä täyteen voimaan jo vuosia aiemmin, mutta ryssän joukot eivät meinanneet poistua Viron alueelta ”kulumallakaan”.
Tosin ne miehitysjoukot olivat pääsääntöisesti tukikohdissaan, eikä aseistettuja Venäjän sotilaita näkynyt muualla.
Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) sotilaat partioivat näiden Venäjän tukikohtien luona ja sisälläkin ja raportoivat Päämajaan näkemästään. Minäkin kävin toisten suojeluskuntalaisten kanssa Paldiskissa kun Venäjän joukot olivat vielä siellä. Ei tehnyt mieli joutua ryssien käsiin.
Mm. USA painosti Venäjää ankarasti, että Venäjän pitää vetää joukkonsa Virosta – ja lopulta se vetäytyminen toteutui.
Kesän sato saadaan talteen monellakin menetelmällä; suosin kuivausta; taloudellinen, energiaa säästävä, maut säilyttävä. Kun en vettä halua säilöä, pakastamista käytän vain ja ainoastaan muutaman viikon, korkeintaan kuukauden tarpeisiin, lähinnä kala.
Kuivata voi lähes kaikkea, yrttejä, marjoja, sieniä, kalaa, lihaakin, juureksia, … jne. Miedosti savustetut ja sitten kuivatut tomaatinsiivut ovat aivan yhtä hieno tuote kuin espanjalainen aurinkokuivattu tomaatti.
Laitteena käytän artikkelikuvassa esiintyvää viisihyllyistä Marlemin Orakasta, jo kauan käyttänyt. Meillä on niitä kaksi, siis kapasiteettia riittää.
Kuivurissa on 500W, potentiometrillä säädeltävä vastus ja tuuletin; pääsääntöisesti käytän n 1,0A:n tehoa.
Laite on näin pientalouteen vallan mainio ja rakenteeltaan hyvin yksinkertainen; lämpövastus, tuuletin, potentiometri. Hyllyt elintarvikealumiinia.
– jos Kusti polkee…
Osinkoja jaetaan
päämestarilla ruhtinaallinen palkka.
Päivän lehdistä löytyy laajalti tietoa ko menosta.
Antti on aitiopaikalla vanhana työmarkkinaneuvottelijana.
Palkkaneuvottelut ovat toivottu maltillisiksi
– onko maltillista yksipuolisesti alentaa palkkoja?
Vielä ehtisi vaikka vaihtaakin ehdokasta… Tosin SDP:llä ei liikaa ole hy- viä, kun sen vielä pitäisi olla nainenkin. Tuula Haatainen on yhtä tyhmä kuin Urpikin, vaikkakin hänellä on paremmat vitsit. Maailma ei unohda koskaan, että juuri hän opetusminiterinä Halonperkeleen käsikassarana esitti juoppohullua haistapaskantiedepölhöä seksiahdistelijaa Raimo Väyrystä (sitä itse on mistä muita syyttää, edellinen puhis syrjäytettiin ahdisteluansalla…) Suomen ”Akatemian” puheenjohtajaksi TUHOA- MAAN SUOMEN TIETEEN, jonka tehtävän hän sitten suorittikin!!
Sanna Marinilla on tärkeämpääkin tekemistä. Krista Kiuru ja Maria Guzenina osaisivat vetää kampoihinkin ja jarruttaa (mm. SOTEa ja Sillankauheeta) eivätkä ole ”euro-eivät valetiedehypnotisoituja”. Molemmat ovat entisiä SOTE-ministereitä. Molemmat olisivat parem- pia kuin Urpi, mutta ala pitäisi olla jotakin sossua, joka ei ole Suomen ykköspriroteetteja. Timo Harakkaa ei saa päästää kusaisemaankaan Prysselin suuntaan, siitä voisi seurata vaikka terroriteon järjestäminen vastustajia vastaan. Silti hänen ohjelmaan sa kannattaa lukaista täältä kommentoituna… heppoista ja virheellistä potaskaa.
Suomen komissaariehdokas Jutta Urpilainen (sd.) on kiinnostunut ta- louteen tai ulkosuhteisiin liittyvästä salkusta tulevassa EU-komissiossa. ”
RK: EU:n ulkoministeri on espanjalainen noske. Hänen päällystakikseen komissioon pannaan porvari. Sosialidemokratia on EU:ssa sisäänlämpi- ävä euronationalistinen oppi, jonka vihollisia EU:n ulkopuolella ovat ai- nakin Venäjä, Kiina, USA, varsinkin republikaanit ja Trump, Brexit-Englanti, Turkki, Intia, Iran, Egypti, Syyria, Saudi-Arabia. Kaikki Sotsialistisen Internatsionaalin suuret ”demaripuolueetkaan” kuten Etelä-Afrikan ja Brasilia eivät ole heidän kavereitaan, vaan Venezuelan, Kuuban, Bolivian, Syyrian, Kiinan ja Venäjän.
EU:n ulkopuoliset ystävät demaripuolueineen ovat vähissä: Japani, Ka- nada, Israel (jota osa demareista vastustaa jyrkästi), Pakistan, Chile, Australia, Uusi-Seelanti (jos nekään). Harvapiikinen harava…
HS: ” Urpilainen kertoi asiasta tänään perjantaina eduskunnan suuren valiokunnan julkisessa kuulemisessa Turun Eurooppa-foorumissa.
– Olen lähtenyt siitä, että minulla kolme osa-aluetta, joiden kanssa olen ennen kaikkea ollut tekemisissä eli talous, ulkosuhteet sekä osaaminen, innovaatiot ja tutkimus, Urpilainen sanoi. ”
RK: Urpi on ”rotumurhapierupeilineurooni”-halonperkelisti, JOKA EI YMMÄRRÄ TIETEESTÄ MITÄÄN!
HS: ” Urpilainen kuitenkin painotti erityisesti taloutta ja ulkosuhteita. Hän on käynyt keskusteluja komission uuden puheenjohtajan, saksalaisen Ursula von der Leyenin kanssa. Päätöksiä on luvassa lähiviikkoina.
– Olen viestittänyt,että erityisen mielelläni tekisin töitä näiden aiheiden parissa. Mutta mikä se näistä olisi, sen yksin Ursula von der Leyen tietää, Urpilainen sanoi.
Urpilainen loksahtanee helposti Leyenin palapeliin
Pallo on nyt von der Leyenillä. Hän julkistaa alustavan salkkuja on mahdollisesti jo ensi viikolla. ”
RK: Urpin ”rotumurhapierupeilineuronismi” EI LOKSAHDA lääketieteen tohtori Ursulan palapeliin mitenkään!
Tämä on nimittäin sidoksissa juridiseesti Saksan tieteeseen, jossa Max Planck Instituutti on vislannut rotumurha- ja muut pirupeilineuroonit poikki!
Ursula ei voi pullikoida Max Palnck Instituuttia vastaan: jos hän joutuu Saksassa puoskaroinnista linnaan, loppuu siihen taatusti myös komissaarinpesti!
Rotumurhapierupeilineurooneille ei enää kaadeta EU-rahaa.
HS: ” Tämän jälkeen jokainen komissaariehdokas käy vielä Euroopan parlamentin kuultavana. Ehdokkaat pyritään valitsemaan niin että tämä vaihe on muodollisuus, mutta parlamentilla on halutessaan veto-oikeus ei-toivottuihin komissaareihin.
Uuden komission on määrä aloittaa työnsä marraskuun alussa.
Urpilaisen valinta tuskin herättää suuria kysymyksiä. Urpilainen kehuu von der Leyeniä miellyttäväksi ja motivoituneeksi ja puhuu EU:n yhtenäisyyden puolesta, kuten tulevan komissaarin kuuluukin.
– EU:n yhtenäisyys on kärsinyt. On huolestuttavaa,että meillä on erilai- sia näkemyksiä siitä mitä EU:n kivijalat eli oikeusvaltio, sananvapaus ja demokratia tarkoittavat, hän sanoo Ylen haastattelussa. ”
RK: EU ON KEHITTÄNYT NOISTA KAIKISTA OMAPERÄISEN HUIJAUSVERSION!
HS: Urpilainen olisi ensimmäinen suomalainen nainen komissaarina. Ai- emmista komissaareista Erkki Liikanen ja Olli Rehn palvelivat kaksi kautta ja Jyrki Katainen yhden. ”
RK: Kaikki perseestä! Rehn teki JOTAKIN asiaakin, kuten jarrutti laajen- tumiskomissaarina Turkin lähentelyä. Kaksi muuta teki pelkkää tuhoisaa paskaa!
Toinen keskeinen teema Urpilaiselle on turvallisuus. Hän nostaa esiin kyberuhat, hybridivaikuttamisen ja ilmastonmuutoksen. ”
RK: Urpista HÖPERTURPAKOMISSAARI???!!!
HS: – Yksi keskeinen asia on,pystytäänkö osoittamaan että EU todella tuo lisäarvoa ihmisten elämään. Ajattelen niin, että turvallisuus on siiä keskeinen osa-alue, Urpilainen sanoo. ”
RK: SE EI TUO MITÄÄN, MITÄ EI SAATAISI PAREMMIN JOLLAKIN MUULLA TAVALLA JA ILMAN EU:N AIHEITTAMIA HARMEJA!!!
HS: ” Nimi muistetaan Kreikassa
Suuren valiokunnan julkinen kuuleminen oli Urpilaiselle kevyttä kesäharjoitusta eurooppalaisia tehtäviä varten.
Tapahtuman luonne oli seremoniallinen. EU:n avoimuudesta puhutta- essa muistetaan aina mainita, että kuka tahansa pystyy seuraamaan Euroopan parlamentin valiokuntien kokouksia – Suomen eduskunnan valiokuntien ovet taas ovat kansalaisilta säpissä.
Julkisella kuulemisella Turun Eurooppa-foorumi ja eduskunta vastaavat kerran vuodessa tähän kritiikkiin.
Isointa epäluuloa Urpilaisen pestiä kohtaan, etenkin jos kohdalle osuu talouspainotteinen salkku, voi olla odotettavissa Etelä-Euroopasta.
Urpilainen toimi Suomen valtiovarainministerinä Kreikan talouskriisin aikaan. Kreikassa muistetaan ne maat, jotka vaativat heiltä tuolloin niin tiukkaa talouskuria, että kansalaisten hyvinvointi kärsi. Suomi oli yksi niistä.
Miltä tuntuisi joutua taas Euroopan talousasioiden myrskynsilmään?
– Olen oppinut elämässä, että se otetaan vastaan mikä vastaan tulee, ja sitten yritetään selviytyä annetuista vastuista mahdollisimman hyvin. Kun tekee asiat niin hyvin kuin osaa, niin enempään ei pysty, Urpilainen sanoo. ”
RK: Toivon että Urpi vielä vahdetaan pois, joko SDP:n, muun hallituksen tai sitten vaikeinta tietä euro(pelle)parlamentin toimesta.
