Asuntolaina, pikavippi, osamaksu.

Luin tämän aamun uutisista suomalaisten velkaantumisesta. Ensin alkuun näytti uutisen sanoma paheksuvaltakin mutta eteenpäin katsellen; Suomessahan ollaan pohjois-maiden vähiten velkaantuneita. Ruotsissa enemmän, Norjassa vielä enemmän ja Tanskassa sitten ollaankin pohjois-maiden eniten velkaantuneita.

IMF:n mukaan Suomi sijoittuu aivan velkaantumislistan jälkipäähän, siis yksi vähiten velkaantuneista.

Sormeakin heristeltiin; sääntely saattaa olla esim osamaksujen kohdalta aivan ovella. Osamaksukaupoillahan esim autokauppa pelaa pääsääntöisesti, kuten kaikki kulutusluotot, autokaupan osuus euromääräisesti lienee suurin mitä kulutusluottoihin tulee.

Olen henkilökohtaisesti ollut varsin pitkään sitä mieltä, jos en käteisellä pysty maksamaan; en hanki.

Teikari 4.7.1944 (Saari Viipurinlahdella)

Venäläiset joukot, sota-alusten ja lentokoneiden tukemana, aloittivat ylimenohyökkäyksen yöllä 30.6.-1.7. Rannikkoprikaatin alaiset Rannikkotykistörykmentti 22:n joukot torjuivat maihinnousuyrityksen Teikarsaareen 1.7. Venäläisjoukot menettivät hyökkäykseen osallistuneista kuudesta pataljoonasta viisi, jotka tuhoutuivat lähes viimeiseen mieheen.[xiv]

Vihollisen toiminta Teikaria vastaan alkoi uudelleen 4.7. kello 5.30, jolloin 40 konetta pommitti sitä. Kello 8 vihollisen tykistötuli kiihtyi äärimmilleen, lamauttaen puolustajien rannalla olleet raskaat aseet.

Maihinnousu Teikariin ja Melansaareen alkoi noin 60 aluksella noin kello 9. Ylivoimainen vihollinen pureutui Teikariin ja Melansaareen, mutta maihinnousu rajoitettiin ripeillä vastahyökkäyksillä. Teikarissa käytiin yön kuluessa armotonta taistelua kaikilla aseilla, käsikranaateilla ja kasapanoksilla. Aamulla kello 6 Teikari oli kokonaan suomalaisten joukkojen hallussa. Vihollisen rykmentti oli tuhottu.[xv]

Eversti Koskimaan arvio: ”Teikarinsaaren ja Melansaaren taistelut ovat kappale Suomen rannikkopuolustuksen kunniakkainta historiaa. Saarten puolustajat olivat Miehiä.”[xvi]

Koko artikkeli tarkkoine lähdeviitteineen löytyy täältä:

http://jput.fi/kolme_torjuntavoittoa_karjalan_kannaksella.htm

Eikö mene kaaliin, että kansa kyllä tietää

Ylen viimeisin kannatusmittaus kertoo selvääkin selvemmin, mitä kansa ajattelee nykymenosta. Hallituspuolueet menettävät kannatustaan, Kepu  on suorastaan syöksykierteessä ja demaritkin putoavat.

Perussuomalaiset, ainoa puolue Suomessa, joka tekee töitä suomalaisille suomalaisten ehdoilla ja suomalaisten hyväksi ja sen näkyy kannatuslukujen trendin kasvussa. Muut puolueet, erikoisesti demarit ja vihervassarit ovat globalismin kannattajia ja vaativat maahamme lisää haittamaahanmuuttajia, jotka vievät leivän kantasuomalaisten suusta, raiskaavat naisemme ja aiheuttavat paljon turvattomuutta.

Kuinka paljon Kepun kannatus täytyy vielä pudota, ennen kuin he tajuavat, että nyt on lähdettävä Rinteen hallituksesta tai puolue näivettyy pikku tilkepuolueeksi.

Sibeliuksen Finlandian sanoin: Oi katso Suomi sinun päiväs koittaa , yön usva on jo karkoitettu pois.

Parhaat meni loppuotteluun

Mutta kumpikin lunasti paikkansa vasta kovan väännön lopputuloksena

Nyt siellä pelaa Hollanti ja Yhdysvallat

Olis ollut mukava nähdä Ruotsi kuitenkin loppuottelussa nyt ei vielä riittänyt ihan loppu puristukseen

No aina ei voi voittaa seommoro tepivaari KirjoittiTeuvo Mast

Pientä rauhattomuutta Ruotsissa

Ruotsiin on tullut Lähi-idästä sen verran porukkaa, että ammuskelu alkaa olla siellä normikäyttäytymistä.

****

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ammuskeluaalto-tukholman-seudulla-kylvaa-kauhua-kaksi-kuollut-jattimaiset-poliisioperaatiot-silminnakijat-expressenille-kaksi-makasi-kadulla-toinen-paahan-ammuttuna/7466604

01.07.2019

Ammuskeluaalto Tukholman seudulla kylvää kauhua: Kaksi kuollut, jättimäiset poliisioperaatiot – silminnäkijä Expressenille: ”Kaksi makasi kadulla, toinen päähän ammuttuna”

Tukholman läheisyydessä tapahtui sunnuntaina kolme eri ammuskelua, joissa sai surmansa kaksi ihmistä, kertovat useat ruotsalaismediat. Tapaukset liittyvät ilmeisesti rikollisjengien välienselvittelyihin.

Ammuskelut tapahtuivat Tukholman Blackebergin ja Järfällanin kaupunginosissa sekä Sollentunassa. Poliisin mukaan on vielä aikaista sanoa, onko ammuskelujen välillä yhteys, kertoo Expressen.

Ensimmäinen ammuskelu tapahtui kuuden jälkeen sunnuntai-iltana Sollentunassa, jossa kahta miestä ammuttiin automaattiasein. Välikohtauksessa sai surmansa 20-vuotias mies ja loukkaantui vakavasti 25-vuotias mies. Molemmilla miehillä on poliisin mukaan rikostaustaa.

”Lapset kirkuivat”

Sollentunan ammuskelun silminnäkijä kertoo Expressenille, että ammuskelupaikalla oli kaoottista ja maassa paljon verta. Toinen silminnäkijä kertoo lehdelle kuulleensa ammuskelua ja menneensä parvekkeelle.

*

https://www.suomenuutiset.fi/poliisin-mitta-tuli-tayteen-ruotsissa/

Komisarion mitta tuli täyteen Ruotsissa – maahanmuuttajien rikoksista kirjoittaneen veteraanipoliisin avautumista kommentoidaan jo pääministeritasolla

Eläkeiän kynnyksellä olevan ruotsalainen komisario Peter Springaren kuppi meni viimein nurin ja hän päivitti Facebookiin näkemyksensä poliisin arjesta. 47 vuoden virkamiesuran tehneen poliisin facebook-postauksesta syntyi huikea kohu ja siitä on kertonut muun muassa Expressen. Komisario totesi yli 18 000 jakoa keränneessä facebook-kirjoituksessaan, että vaikka maahanmuuttajat tekevät puolet vakavista rikoksista, hallituspuolueet vaikenevat.

Eläkeläiset on lyöty polvilleen, terveydenhuoltojärjestelmä muistuttaa infernoa, poliisilaitos on haaksirikossa. Me kaikki tiedämme, miksi. Mutta Ruotsi elää haavemaailmassa ja käyttäytyy itsetuhoisasti. Näin Peter Springare kirjoitti helmikuun 3. päivä Facebookiin. Springaren syvä tuohtumus tulee kirkkaasti esiin hänen päivityksessään, jossa hän siteeraa yhden viikon rikostilastoa Örebrossa maanantaista perjantaihin:

– Raiskaus, raiskaus, ryöstö, törkeä päällekarkaus, päällekarkaus ja raiskaus, kiristys, kiristys, poliisin väkivaltainen vastustaminen, poliisin uhkailu, huumausainerikos, huumeita, murhayritys, .. Rikoksesta epäillyt: Ali Mohamad, Mahmod, Mohammad Ali, jälleen, jälleen, nyt vilahtaa nimi Christoffer huumausainerikoksen kohdalla, Mohammed, Mahmod Ali, uudelleen ja uudelleen…

– Maat, joista viikon mittaan rikoksista epäillyt tulevat: Irak, Irak, Turkki, Syyria, Afganistan, Somalia, Somalia, taas Syyria, Somalia, tuntematon, tuntematon, Ruotsi. Puolet epäiltyjen kansalaisuuksista jää varmuutta vaille, koska heillä ei ole kelvollista henkilöllisyystodistusta. Tämä tarkoittaa sitä, että he todennäköisesti valehtelevat kansallisuutensa ja identiteettinsä, komisario kirjoittaa.

– Nyt on kyse Örebrosta ja näiden rikosten selvittely vie kaikki resurssimme. Näin on ollut viimeiset 10-15 vuotta.

Kohun mittakaavaa osoittaa sekin, että itse sosiaalidemokraatti-pääministeri Stefan Löfven on ottanut kantaa Springaren mielipiteisiin Expressenissä. Hänen mielestään Springaren näkemys on rajoittunut:

– En tiedä, miten asiat ovat Örebrossa, mutta laajemmin ajatellen on valtavan vaikeata uskoa, että sata prosenttia poliisin resursseista kuluu maahanmuuttajien tekemien rikosten selvittämiseen. Väitän, että näkemys on väärä.

Samassa yhteydessä Löfven otti kantaa myös poliisin sananvapauteen ja totesi, että hän puolustaa sanavapautta, mutta ”poliisin olisi syytä antaa todellisuudesta korrekti kuva.”

Lisää löylyä kohuun löi kriminologian professori Leif GW Persson, joka kommentoi poliisin esiintuloa SVT:n valtiollisella kanavalla. Perssonin mielestä Springare on ruotsalaisittain – diplomaattisesti ilmaistuna – sekä oikeassa että väärässä.

– Mielestäni hän antaa asiallisen kuvan poliisin arjesta, jossa ulkomaalaistaustaiset miehet näyttävät olevan epäiltynä vakavimmista rikoksista. Eikä hän ole ensimmäinen poliisi, joka tämän on todennut. Hänellä on silti vääristynyt kuva todellisuudesta, sillä suurin osa väestöstä on taustastaan riipumatta kunnon väkeä.

Perssonin näkee poliisi Springaren mielipiteissä ja esiintulossa merkkejä ruotsidemokraattien vaikutuksesta. Persson on myös sitä mieltä, että suurin osa Ruotsin poliiseista äänestäisi ruotsidemokraatteja, koska se mielletään protestipuolueeksi. Ja koska poliisit ovat tyytymättömin ammattiryhmä Ruotsissa.

Poliisin ja hallituksen välillä vallitsee Ruotsissa siis harvinaisen selkeä luottamuspula.

Örebrolainen poliisi on avautumisensa jälkeen saanut myös runsaasti julkista tukea. Häntä tukevaan facebook-ryhmään liittyi nopeasti 130 000 ihmistä.

Muutos 8.2.2017 klo 23:36 – Korjattu käännösvirhe. Springare kirjoitti raiskauksista, ei pahoinpitelyistä.

Saatana on nyt pop

Antikristus, Lucifer, saatana. sillä on monta nimeä. Sen on nyt ottanut omakseen yhä enemmän viihdemaailman ihmset, erikoisesti rock-muusikot ja havymuusikot.

Käsimerkit on suosittu viestintäväline saatananpalvojilla. Ehkä tunnetuin on ”pirunsarvet”

”Pirunsarvia” näkee usein esitettävän viihdetilaisuuksien esiintymislavalla ja ne on tarkoitettu viestittämään, minäkin julkkis olen saatanan palvoja, tule sinäkin.

Myös telkkarissa näkee usein nykyään näitä käsimerkkejä, joten olkaapa tarkkana.

Mikä taho saa aikaan tämän kiinnostuksen saatananpalvojiin? Sen saa aikaa Illuminati, jonka jäsenet ovat ökyrikkaita levy-yhtiöiden omistajia tai elokuvastudioiden omistaja, jotka voivat tarjota hyviä sopimuksia näille esiintyville artisteille.

Illuminatin tarkoituksena on saada suuri muutos hylkäämällä Jeesuksen Kristuksen ja ottamalla tilalle saatanan, Luciferin.

Maailma on menossa kohti tuhoaan, jonka aikaan saa perimmältään ahneus. Rikkaitten täytyy saada vain lisää rahaa. Sitä ei kristinusko sallisi, mutta saatana sallii.

Miksi vihata jotain pelkän seksuaalisuuden vuoksi

Varmaan maailmassa olisi paljon suurempiakin asioita vihan kohteeksi jos sillä nyt aikaan saa jotain hyvää

Jota kyllä suuresti epäilen enkä varmaan ole ainoa jolla on tuo näkemys itse olen kyllä hetero mies enkä siitä varmaan miksikään muutu

Minun ei silti tarvitse näitä seksuaali vähemmistöjä vihata taikka muutenkaan syrjiä ne ovat ihmisiä minun silmissäni

Jotkut sanoo että he ovat poikkeavia mutta mitenkä on moniko on joutunut kaltoin kohdelluksi heidän taholtaan

Jos joku urheilija on sellanen onko siihen sanomista edes maan päämiehellä jolla ei taida olla taitoja muutoinkaan  johtaa maataan oikein

Mutta saahan näitä eräät kirjoitella ja pohjana on pelkästään viha ihmisiin vois melkeinpä sanoa vihaa ihmisyyttä vastaan

Jota vois pitää jo sikkana rikoksena jota fanatismi johtaa senhän maailma näki jo toisessa maailman sodassa

Mihin johtaa fanatismi silloin se kohdistui Juutalaisiin nyt seksuaali vähemmistöön

Mutta kumpikaan ei ole oikea suunta seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

Internet v. 1977

Netin ihmeellisessä maailmassa tuli vastaan oheinen kaaviokuva. Se esittää koko 1977 tunnettua internettiä eli Arpanettiä. Huomattakoon, että ainoa silloin USAn ulkopuolella oleva noodi oli Lontoossa, satelliittiyhteyden päässä.

Dedikoituja reitittimiä ei ollut vielä olemassa. Reititys noodista toiseen tapahtui yliopistojen ja muiden laitosten tietokoneissa pyörivien ohjelmistojen avulla. Suurin osa noista koneista on Digital Equipment Corp. -yhtiön (DEC) valmistamia PDP-koneita.

Itse olin pitkään DECin palveluksessa ja vuodesta 1977 sen pääkonttorissa Yhdysvalloissa. Eli internettiä olen käyttänyt jo 42 vuoden ajan.

Internet-kaavio

Kaavio saattaa näkyä suurempana täällä

Sateenkaari, ruusu ja voikukka

Viime viikolla ei ollut firmaa, ei kadunkulmaa eikä vaatetusta ilman sateenkaarta. Tasavertaisesta suhtautumisesta seksuaalivähemmistöihin on tulossa jokapäiväistä. Elämme sen muutoksen kynnyksellä, jossa sateenkaari menettää merkityksensä, muuttuen juhlavasta ruususta jokapäiväiseksi voikukaksi. Tätä muutosta voi katsoa monesta suuntaa – hiljeneekö liike saatuaan tavoitteensa maaliin, vai etsiikö se uusia suuntia?

Maailma ei pysähdy

Feminismi on esimerkki liikkeestä joka on noussut, juhlinut, hiljentynyt ja muuttunut joksikin muuksi. Taistelu otsonikerroksen pelastamiseksi nousi, voitti ja hiljeni. Yhdysvalloissa erilaiset konservatiiviliikkeet ovat löytäneet itsensä uudestaan tuon tuosta, kun taas kommunistiset puolueet eivät koskaan enää päässeet Euroopassa pinnalle. Löydämme lukuisia esimerkkejä liikkeistä ja aatteista jotka ovat hieman mukautuneet, muuttuneet täysin, tai yksinkertaisesti hiljentyneet, joko energian loputtua tai tarpeen täytyttyä. Minkä tahansa aatteen noustessa kujilta kaduille, vaihtoehdosta valtavirtaan, on edessä uusia haasteita. Pride-liikkeen tarvetta, historiallisesti tai nyt, ei voi kiistää, mutta toisaalta haluan katsoa asiaa myös nettotuloksen kannalta. Puhun näissä asioissa usein signaali-kohinasuhteesta, joka kansankielelle vääntäen tarkoittaa että joskus kuiskaus kuuluu huutoa paremmin ja myös tämä muutos on historiallisesti nähtävissä useissa liikkeissä. Ensin huudetaan asia pinnalle, sitten ylläpidetään sitä normaalilla puheäänellä.

On myös turha lausua että Päivi Räsäsen ja muiden konservatiivikristittyjen taival olisi loppumassa. Tänäkin vuonna suviseurat keräsi väkeä siinä missä pride-kulkuekin ja vaalitulokset osoittavat vaihtoehtojen saavan varsin merkittävää kannatusta. Vaikka kansasta täysin ylivertainen enemmistö tukee tasa-arvoista avioliittoa ja sateenkaariperheitä, ei monikaan ole valmis allekirjoittamaan rajuimpia vaateita. Kun pride-liikkeen nimissä aletaan vaatimaan yliopistoja poistamaan riveistään eri mieltä olevat tutkijat, kun toisella maailmankatsomuksella varustettuja aletaan vainoamaan, kun rauhanomaiseenkin mielipiteen ilmaisuun suhtaudutaan vihamielisesti tai väkivaltaan ”väärää” mieltä olevaan rohkaistaan, on vastapuolella hyvää kasvualustaa. Tämä on ilmiö, jonka jokainen kasvava kansanliike löytää edestään. On valitettavan luonnollista että näin suuressa porukassa on myös vaarallisia yksilöitä. Vaan mikä on seuraava kehitysaskel, seuraava muutoksen suunta? Spekuloin niistä nyt muutamaa, joista yksi tai useampi saattaa toteutua.

Kompromissi, kauppa ja kiihko

Todennäköisin malli on jonkinlainen kompromissinhakuisuus ja diplomatia, jonka malleja voi hakea Suomessa niin ympäristöliikkeestä kuin maahanmuuttokriitikoistakin. Sateenkaarien näkökantilta nykyhallituksen vesitettynä pidettyä translakiprojektia voi pitää merkkinä tästä. Liikkeen ydin mukautuu päivän politiikan eri nurkkiin, etsien valiokunnissa ja komiteoissa pehmeämpää linjaa ja laajan tuen saavia kompromisseja. Radikaalimpi osuus eriytyy omaksi ryhmäkseen tai ryhmikseen, joista osa voi muodostua jopa virkavallan huomiota herättäväksi. Kehityskulku parempaan jatkuu byrokraattisen rauhallista tahtia. Kekkerit vaihtuvat komiteoiksi.

Yksi muutoksen optio antaa myös itsestään merkkejä, eli kaupallistuminen. Pride-viikosta tulee uusi kaupan juhlaviikko, siinä missä ystävänpäivät ja halloweenit sun muut. Aate muuttuu kauppatavaraksi ja sateenkaarilippu kesällä muuttuu yhtä yllättäväksi kun hämähäkinseitit lokakuussa tai sydänkuviot helmikuussa. Pieni ryhmä jää puhumaan aatteesta ja juhlimaan ”aitoa ja perinteistä” (konservatiivista?) prideä, kun valtaosalle kyse on enää festivaalista muiden rinnalla. Erityisen kovaa painetta tähän on julkisen sektorin puolelta, joka haluaisi aktiviteeteille kaupallisen johdon ja hallinnon.

Nykyisen polarisaation ilmapiirissä on valitettavasti spekuloitava myös kärjistymisellä. Konfrontaatiota hakevat voimat niin priden kuin konservatiivipiirien puolellakin voivat löytää toisensa ja kiihottaa vihanpitoon myös neutraalimmat tahot. Toistaiseksi myrskyt ovat mahtuneet kastelukannuun, mutta aina on joukossa niitä jotka ovat mielestään niin oikeassa, että kaikki keinot ovat sallittuja. Ei, en lähde sormella osoittamaan tai nimeämään ketään. Riski on kuitenkin olemassa ja vastuu yhteiskuntarauhasta kuuluu meille kaikille. Jo nyt näen rauhantekijälle ja sillanrakentajalle kysyntää, jos vaikka vaan ennaltaehkäisyn näkökulmalla. Jos seksuaalisen itsemääräämisoikeuden sanoma halutaan kaikelle kansalle, se ei tapahdu pelkällä kepillä tai yksipuolisilla julistuksilla. Siihen tarvitaan ymmärrystä. Jälleen kerran, huuto ei aina kuulu parhaiten.

Globaalius ja avoimuus yllättivät

Olen mitä väkevimmin eri mieltä Putinin kanssa siitä, että liberalismi on kuolemassa. Ei – liberalismi elää juuri siksi että sen ongelmista voidaan puhua. On totta, että liberalismin matkassa tuli myös farsseja, kuten tietyt monikultturismin kokeilut, uudenlainen seksuaalirikollisuus tai vuoden 2015 turvapaikkakriisin tunarointi. Koska näistä puhutaan, se tekee liberalismista uudistumiskykyisen. Haasteita toki vielä piisaa ja väitän että nopeasti pinnalle noussut liberaali maailmankatsomus tuli monille liian kovalla kiireellä. Moni sanoo suvaitsevansa kaikkea, samalla vastustaen verisesti eri mieltä olevia ja vaatien heidän sulkemista pois yhteiskunnasta. Moni sanoo vihaavansa kaikkea liberaalia, vaikka on otsikkoa lukuun ottamatta heidän kanssa samaa mieltä.

Ihmisen suurin haaste maailman muutoksessa ei tule itärajan takaa tai sosiaalisesta mediasta, vaan peilistä. Sama pätee pride-liikkeeseen. Terve liike katsoo ensin itseään, sitten ympäröivää maailmaa. Tästä on hyviä merkkejä, kuten esteettömyyden tuominen osaksi priden avainaiheita.

Tulee Neuvostoliittoa ikävä.

Olen asunut Neuvostoliitossa -80 luvulla. Nautin olostani, rauhasta, turvallisuudesta.

Kaikki toimi niinkuin pitikin.

Neuvostoliitto oli vastavoima USA:n totalitaariselle pakkovallalle.

Viro(kin) menetti paljon, siirtyessään ensimmäisten joukossa takaisin raakaan kapitalismiin.

Ei ole nyky Virossa (kaan) jako olenkaan tasaista.

Porvarit, nykyiset vallassaolijat puhuvat omistamiensa valtamedioiden kautta, sosialismista (tai tahallaan sekoittaen, kommunismista) totalitaaarisena, autoritaarisena yhteiskuntana.

Porvarit puhuvat, sosialistisissa maissa kommunistien kaapanneen vallan, jonkun pikkuklikkien, eri maissa. Hyvin tietäen, ettei se pidä paikkaansa.

Viroakaan ei koskaan miehittänyt Neuvostoliitto, vaan Saksa, toisessa maailmansodassa, vain ja ainostaan.

Silti, vain Neuvostoliiton, kommunistien miehityksestä puhuvat porvarit.

Miksi?

Siksi, että todellisuudessa, joukkovoima, työläiset nousivat ja ottivat vallan porvaristolta, myös Virossa, Viron oman maan työläiset, Viron oma puna-armeija.

Porvarit puhuvat, että sosialismin, erityisesti Neuvostoliiton romahtamisen todistavan ettei sosialismi toimi.

Porvarit eivät halaistua sanaa puhu sosialismin tuotannon yhteiskunnallisuudesta.

Miksi?

Siksi, että kapitalismissakin tuotannolla on yhteiskunnallinen luonne, mutta erona se, että se on yksityisessä omistuksessa, voitot menevät yksityisten taskuun, jotka eivät hyödytä yhteiskuntaa, vain yksityisiä pääomia, ja olisi itseasiassa ihan helposti otettavissa yhteiskunnan omistukseen.

Kuta enemmän pääomilla on varallisuutta kapitalismissa, sitä vähemmän he maksavat veroja.

Porvaristo lisäksi mukamas huolissaan työväen hyvinvoinnista haluavat alentaa heidänkin verojaan, veroja joilla pitäisi yhteiskuntaa rakentaa.

Neuvostoliitossa tuotanto oli yhteiskunnallisessa omistuksessa, ja voitot menivät yhteiskunnan kautta tasaisesti ihmisille takakisin erilaisina palveluina ym.

Valitettavasti myös asevarusteluun, USA:n jatkuvista aloitteista johtuen, meni huimia summia, joita olisi kipeästi tarvittu Neuvostoliitton – ja ihmisten hyvinvoinnin parantamiseen.

Toki myös Neuvostoliitto tuki valtavilla summilla kehitysmaita, ilman ehtoja.

Nyt IMF, joka on USA:n käskyvallassa, sanelee kehitysmaille kovat ehdot, antaessaan lainaa.

Neuvostoliitto oli myös Suomen turva. Suomi oli arvostettu maa kautta maailman puolueettomuus ja riippumattomuus politiikkansa takia.

Nyt näin ei ole. Suomi on täysin USA:n vasalli. Isäntämaasopimuksesta lähtien.

Porvarit ei puhu eikä pukahda tästä mitään, joka lisäksi on perustuslain vastaisesti päätetty ohi eduskunnan.

Jokainen tavallisella järjellä varustettu ymmärtää, mitä Suomesta jää jäljelle, kun Venäjä ja USA sotii, Suomi siinä välissä, USA:n vasallina? Suomi tulee olemaan pelkkä savuava sorakasa, sikäli jos koko maailmasta on mitään jäljellä.

Sota on aina huonoin vaihtoehto, mutta kuinka ollakaan, juuri kapitalismi , yksityiseen omistukseen perustuvat yhteiskuntamallit, kalistelee aseita, ja sotaporvarit kädet täristen haluaa sotimaan (tosin ei porvari itse, vaan pistää työläisen sotimaan puolestaan, porvari vain tekee sotapolitiikkaa).

Sotateollisuus on tuottoisaa bisnestä.

Sodat ja sotateollisuus ja armeijat kapitalistisissa maissa eivät laske saasteittensa määrää.

Neuvostoliittoa tulee ikävä: ”rauha ystävyys ja solidaarisuus”, se oli ja on edelleenkin sosialismia se.

Sosialismissa: Kaveria ei jätetä, kapitalismissa: kaverille ei jätetä.

Tässä ytimekkäästi sosialismi ja kapitalismin ero.