Antti Rinteeen rakenteilla oleva punavihreä hallitus on hallitusohjelma luonnoksessa vähentämässä vanhenpien tasapuolista vapautta päättää lastensa kasvatuksen sisällöstä.
Nämä ”yhdenvertaisuus suunnitelmat” ovat SETA:n lobbaamia ideologisia pamfletteja, jotka tuotiin ensin kouluihin ”vain ohjeina”. Nyt niistä ollaan tekemässä lain velvoittamia. Kaikki kristilliset koulut tulevat olemaan tulilinjalla ja erityistarkkailussa tämän tulevan hallituksen aikana. Julkinen rahoitus otetaan pois, jos SETA:n kirjoittamia, SETAN:n yhdenvertaisuus suunnitelmia ei noudatetta tarkasti.
Punavihreiden tavoitteea on myös saada, SETA:n väritttämä ideologinen kasvatus yhä nuorempien lasten piiriin. Siksi hallitusohjelmassa on ”maksuttomat” palvelut myös varhaiskasvatuksessa.
Kirjoitukseni lähteenä olen käyttänyt kirjoituista: Oikea Media ”Hallitusohjelmassa tatalitaristisia elementtejä”.
Veroryhmää hallitusneuvotteluissa vetänyt Timo Harakka (sd) viestittää IS:lle, ettei tarkkaa kohdennusta ole vielä tehty.
***************
Eduskuntavaalien alla Harakka kritisoi kokoomusta, koska kokoomus oli kiristämässä lämmityspolttoaineiden verotusta.
Harakka kysyi, miksi kokoomus haluaa pahentaa kaikkein vähäosaisimpien tilannetta ja katsoi öljylämmityksen kallistumisen rankaisevan köyhiä eläkeläisiä.”
Vaalit ovat ohi, hallitukseen on päästy ja nyt voidaan potkia pienituloisia nilkoille kaikin keinoin.
Pyryharakka käänsi takkinsa reippaasti demujen tavalliseen tapaan, kun asumisen ja autoilun verotuksella kurjistetaan nimenomaan pienituloisempien elämää.
”Venäjä julkaisi ensimmäistä kertaa kuvat alkuperäisestä Molotov-Ribbentrop-sopimuksesta ja sen lisäpöytäkirjasta
Elokuussa 1939 solmittu sopimus oli natsi-Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimus, jonka lisäpöytäkirja määritti muun muassa Suomen Neuvostoliiton etupiiriin.”
”Talouslehti Vedomosti muistutti pääkirjoituksessaan maanantaina, että lisäpöytäkirjaa väärennöksenä pitävien määrä on Venäjällä viime vuosina noussut. Tutkimuslaitos Levada-keskuksen mittauksessa vuonna 2009 lisäpöytäkirjaa piti väärennettynä 11 prosenttia, mutta vuonna 2017 jo 17 prosenttia venäläisistä.”
Samaa roskaa ovat Suomessakin neukkulapuolustelijat selittäneet ja väittäneet, että neukkula ei hyökännyt talvisodassa, vaan hyökkäyseen oli syypäänä Suomi.
Mielestäni on väärin laittaa lapsia ja nuoria voimaan huonosti ympäristöpaineiden vuoksi. Niin vastuusta kuin usein myös syyllisyydestä suurin osa kuuluu keski-iän ylittäneille päättäjille. Sen jälkeen vastuun valokeilaan tulevat ne ihmiset joilla on mahdollisuus tehdä valintoja. Lasken itseni jälkimmäiseen kastiin.
Ei Muskin keksintöjä
En ole käynyt autokaupassa, ei ole Teslaa alla. Totta puhuen sähköauton omistaminen kyllä kiinnostaisi, mutta en halua sen paremmin katumaasturia kuin myöskään sardiinipurkin kokoista kauppakassia. Minä haluan että autoon mahtuu ihmiset ja tavarat ilman hienostelua ja se sujuu farmarilla. Sellaista on turha sähköautona etsiä ja tietenkin hinnallakin on väliä. Siten jatkan edelleen punaisella diesel-volkkarillani maailman tutkimista. Vain yksi muuttui: tankkiin olen ladannut jo jonkin aikaa Nesteen uusiutuvaa MY-dieseliä. Mikäli kotimaan mediaan on uskominen, tiputan täten hiilidioksidipäästöjäni 90%, eli jopa alle sähköauton lukemien. Maksan toki vajaa parikymmentä senttiä lisää litralta, mutta reilusti vähemmän mitä sähköautoon vaihto maksaisi. Kymppi-pari kuukaudessa hyvään mieleen ja päästöjen vähentämiseen on jotain mihin minulla on varaa ja halua. Kun muistan että samalla vähennän vaihtotaseen alijäämää enkä anna öljyrahoja sen paremmin venäläisille kuin saudeillekaan, hymyni levenee entisestään.
Tietenkään uusiutuva diesel yksin ei pelasta maailmaa. Lisäksi on saatavilla ST1-ketjun tuottama uusiutuva etanoli, joka ei kuitenkaan ole Suomen talvikeleillä kovin hyvä vaihtoehto. Kolmantena pakassa on kotimainen biokaasu, jonka käyttäjiä näistäkin blogeista löytyy. Tietenkin sähköautoillekin on paikkansa, jo nyt etenkin kaupunkiliikenteessä. Kokonaisuus on fiksu paketti, ei yksi näkökulma. Kun puhutaan polttomoottoriautojen kieltämisestä, kielletään väärä asia. Tällä hetkellä moderni dieselmoottori uusiutuvalla polttoaineella on monissa oloissa puhtain tapa ajaa. Ongelma ei ole moderni polttomoottori vaan hyvin vanhanaikainen polttoaine. Ympäristölle haitallinen päästö on tasan yhtä haitallinen, tuli se suomalaisen auton pakoputkesta tai saksalaisen hiilivoimalan piipusta.
Kannatan päästöjen vähentämistä, mitä nopeammin sen parempi ja olen valmis siitä maksamaan. Mitäpä jos muutettaisiin asiaa verotuksen keinoin? Jatkaen hallituksen pohdiskeluista, ehdotan että nostetaan kymmenen vuoden ajan öljypohjaisten polttoaineiden veroa hiljalleen ja ennustettavasti niin, että vähitellen niiden hinta nousee uusiutuvia korkeammaksi. Mielestäni uusiutuvien hintaa ei tarvitse laskea, kunhan eivät tästä hurjasti nouse. Valtiovalta voi porkkanoin laittaa ensin polttomoottoribussit, sitten muunkin raskaan maantieliikenteen myös biopolttoaineiden käyttäjiksi. Toki sähköautoja tulee koko ajan uusia ja esimerkiksi Volkkarin ensi vuoden mallit voivat saada ihan huomattavankin paikan markkinoilta. Kyllä autoilu sähköistyy ilman ukaasejakin ja niin pitääkin. Tämän rinnalla voidaan huolehtia että muukin autoilu vihertyy. Ennen kaikkea, voidaan lopettaa tuo naurettava riitely ja vastakkainasettelu sekä kieltojen huutelu.
Pelastetaan maailma, ei kasvoja
En pidä ilmastohysteriasta terminä, se kun usein implikoi että huoli ilmastonmuutoksesta on turha. Huoli ei ole turha. Vähän on kuitenkin sellainen tuntuma että ajoin iskulauseet ja villit poliittiset lupaukset ovat ilmastoa tärkeämpiä. Ei maailmaa pelasteta panikoimalla eikä jokaisella tieteellisellä mittapuulla katsoen typeriä päätöksiä tekemällä. Ydinvoiman alasajoakin on ajettu monessa paikkaa läpi kuin käärmettä pyssyyn vain jotta poliitikot saavat pelastettua kasvonsa. Jos poliitikko huutaa typeryyksiä, kärsiköön hän niistä seuraavissa vaaleissa. Älköön siitä kärsikö koko maailma.
Minulla on varaa tehdä polttoaineen vaihdos ja monia muita pieniä parannuksia elämäntapoihini. Leijonaosalla keskituloisista on varaa tähän. Valtion ja EU:n on tehtävä osansa jotta tämä optio tulee myös vähävaraisimmille. Meillä on potentiaalia hyvään suuntaan, niin nykytiedolla kuin vielä tulevilla innovaatioillakin. Vauhtia tarvitaan lisää mutta hutilointia vähemmän.
Ensinnäkin se oli esityslistan ensimmänen aihe Bilderberg-salaseuran konferenssissa Sveitsissä, joka päättyi eilen.
Strateginen järjestys saavutetaan vain siten, että kaikki toisinajattelijat vainnetaan. Miten se vaientaminen voi tapahtua? Se voi tapahtua vain sensuurin avulla, joka tarkoittaa , että kaikki mitä somessa aiotaan julkaista millä vaan alustalla ensin sensuroidaan ”jossain”.
Totaliraalisissa valtioissa on kokemusta siitä, miten toisinajattelijat on vaiennettu. Esim. Pohj. Koreassa ei poikkipuolisia ääniä saa kaivamallakaan esiin.
Stalinin Neuvostoliitossa ei kukaan uskaltanut avata suutaan edes hammaslääkärissä.
Miksi sitten jotkut haluavat tukkia muiden suut. Siksi, että suuret yhteiskunnalliset muutokset vaativat sen.
Jos pahin skenaario toteutuu, on edessä ankeat ajat.
Kirjoittakaa siis ihmiset nyt tuntojanne. Aika voi olla lähelläkin, kun ei kirjoiteta tai ainakaan julkaista yhtään poikkipuolista sanaa virallisesta totuudesta.
Koskas oikeisto on työläisen asialla ollut? Niinpä. Viime viikkoina nuo ajatukset ovat nousseet tapetille. Siksi rajua on ollut valtamedian ja kokoomuksen juoksupoikien ryöpytys Rinteen johtamia hallitusneuvotteluja kohtaan.
Luin eilen Iltalehdelle vuodetun hallitusohjelman ylimalkaisesti. Totta mooses se kipakoitakin ajatuksia herätti. Onhan se kuitenkin monilta osin aivan toisesta maailmasta kuin edellisen oikeistohallituksen kova ja raaka talouspolitiikka työtätekevää ja heikompiosaista kansaa kohtaan.
Mutta mitä tässä nyt pitäisi ajatella vasemmistolaisin silmin katsottuna? Että eduskuntavasemmisto, vasemmisto jonka pitäisi takoa miekat auroiksi, on hankkimassa hävittäjiä miljardeilla, kun samaan aikaan köyhyysrajan alapuolella elää arviolta noin miljoona suomalaista?
Vihreät puhuvat ja myös hallitusohjelmassa korostetaan ilmastonmuutoksen torjumista. Eilen uutiset kertoivat raideliikenteen vaihtoehdosta lentämiselle. Ei näemmä koske tappokoneiden lentoja ilmatilassamme! Myös ulko – ja turvallisuuspolitiikassa olisin kaivannut jämäkkää irtiottoa Natosta, maaperällämme jatkuvista suoritettavista sotaharjoituksista sen kanssa.
Jos nuo asiat hiertävät vasemmistolaista, niin toki paljon näyttäisi olevan myös plussaa. Hoitajamitoitusta nostetaan, lääkäreitä lisätään julkiselle puolelle, aktiivimallista luovutaan ja muitakin inhimillisiä toimia kansalaisia kohtaan on luvassa. Mikäli siis on uskominen vuodettuun hallitusohjelmaan.
Elämme kovassa oikeistolaisessa yhteiskunnassa. Vasemmistoliitossa joudutaan nyt todenteolla puntaroimaan hallitukseen menoa. Mennäkö mukaan punamulta hallitukseen jossa voidaan pienin teoin helpottaa ihmisten arjessa pärjäämistä. Ovatko sittenkään toimet riittäviä ja lähelläkään vasemmistolaista arvomaailmaa?
Entä vaihtoehto? Jatkuisiko seuraavat neljä vuotta kokoomusjohtoinen kova oikeistopolitiikka? Saisiko vasemmisto luotua vahvan opposition joka yhdessä joukko – ja kansanliikkeineen saisi voimakkaat muutosvaatimukset vaihtoehtoisen talouspolitiikan suunnan muuttamiselle?
Tiedän laitavasemmiston (kommunistien, johon itsekin kuulun) olevan erittäin kriittinen mahdollista Rinteen punamultaa kohtaan, ainakin oletan niin. On totta, että asetelma Vasemmistoliiton kohdalla mahdollisen hallitukseen menoon on ”upporikas tai rutiköyhä”.
Antautuako sosialidemokraattis/keskustalaiselle pieniä askeleita ottavalle reformipolitiikalle vai luottaa perinteiseen vasemmistolaiseen työläiskansan yhdessä tekemisen voimaan?
Miten käy joukkovoimaliikkeen? Tuleeko siitä punamultahallituksen vasemmistosiiven aisankannattaja joka vaikenee jos ja kun hallitus tekee kipeitä ratkaisuja työläisille ja vähäosaisille? Haluaako edes vasemmisto tukeutua joukkovoimaliikkeeseen taisteluissa ihmisten perustarpeiden parantamisen puolesta hallituksessa? Nyt olisi aika kaivaa ne vahvat keinot esille, keinot joilla
aikanaan taisteltiin muun muassa sosiaaliturvan ym. puolesta.
Eli siis, monta on monessa. Antakaa nyt toverit hyviä neuvoja ja keskustelun avauksia, miten pitäisi edetä, miten suhtautua mahdolliseen hallitukseen ja sen hallitusohjelmaan. Hyvät neuvot ovat nyt tarpeen.
Halonen on varmaan jotekin tuunannut nenänsäkin just samanlaiseksi kuin Mårranilla, sillä tämä Tove Janssonin piirros on vanhemmalta ajalta …
Kuvassa on Tove Janssonin Muumi-kirjojen hahmo, joka suomennoksis- sa tunnetaan nimellä Mörkö. Tämä kuva vaikuttaisi olevan Janssonin al- kuperäisiä töitä, ei niistä kammottavista muovisista syndikaatti-ani- maatioista (tai niiden pohjalta tehdyistä kuvakirjoista ja fanituotteista), jotka ilmeisesti suurimmalle osalle suomalaisista nyky-ään ovat niitä ”oikeita” lapsuuden muumeja. Muumi-kirjojen Mörkö, alkukielellä Mår-ran, on kuitenkin varsin kaukana sekä suomalaisen kansanperinteen että uudemman lastenviihteen möröistä.
Kaikkien huulilla viimeistään eilisestä lähtien: MÖRKÖ, Suomen voittoi- san jääkiekkojoukkueen kapteenin Marko Anttilan lempinimi. En tiedä, mistä ja miten Anttila on tämän lempinimen saanut, mutta voisin kuvi- tella, että se liittyy siihen pelkoon, jota kaksimetrinen kaveri kaukalossa lähikontaktissa voi herättää.
Sanana mörkö lienee kaikille suomalaisille tuttu. Se esiintyy varmaan useimmissa suomen murteissa, ja karjalan kielestäkin – tosin aivan kie- lirajan takaa, Suistamo-Impilahti-Korpiselkä-akselilta – sitä on merkitty muistiin.Ikivanha sana mörkö ei ole,vaan selvästikin nuorehko, kuvaile- va muodoste,jonka ilmaisuvoima perustuu nuoren,tyypillisesti ekspres- siivisanoissa esiintyvän ö-vokaalin käyttöön sekä sukulaisuuteen semmoisten sanojen kanssa kuin möreä ja möristä.
Mörkö-sanalla on suomen murteissa vanhastaan tarkoitettu erilaisia pelottavia olen-toja. Sitä on käytetty karhun tai kenties muidenkin petoeläinten nimityksenä; tällaisia kiertoilmauksiahan piti entiseen maailmanaikaan tabusyistä käyttää, kiertoilmaus on meidän karhu-sanammekin, joka liittynee karhea-sanaan.
Toinen tyypillinen entisaikojen käyttötapa tämmöisille sanoille olivat täiden tai muiden syöpäläisten nimitykset.Kansanperinteestä tunne- taan erinäisiä pelottelutarinoita, joilla lapsille yritettiin tähdentää tukan kampaamisen ja pään puhtaana pitämisen tärkeyttä.
Kolmanneksi mörkö-sanaa voitiin käyttää ylipäätään merkitsemään jonkinlaista pelottavaa, epämääräistä uskomusolentoa,joka entisaiko- jen ns. mustassa kasvatuksessa oli yleinen apukeino: ”mörkö vie”, jos et ole kiltisti. Kaikissa näissä merkityksissä on käytetty muitakin sanoja: sekä täitä tai karhua että kammottavaa uskomusolentoa ovat merkinneet myös esimerkiksi kouko ja pöppö.
Kun taikauskoinen karhupelko ja täillä pelotteleminen lakkasivat jossain vaiheessa olemasta ajankohtaisia, mörkö-sanan kolmas merkitys jäi käyttöön kiltiksi lastenviih-teeksi kesyyntyneenä.Satukirjoissa ja lasten- lauluissa on seikkaillut erilaisia hupaisia mörköjä, joiden pelottavuus on pehmentynyt hullunkuriseksi rosoisuudeksi.1980-luvulla eläneiden mie- leen varmaan ensiksi muistuu Marjatta Pokelan lastenlauluihin perustu- va Mörköooppera sekä raivostuttava korvamatorenkutus ”Mörkö se lähti piiriin, tinttantanttan tallallei…”
Mutta kun nykysuomalaisille puhutaan möröstä, useimmat varmaan näkevät silmissään tämän hahmon, jonka ympärille rakennettuja meemejä on tänään tunkenut minunkin varsin epäurheilulliseen somekuplaani.
Muumi-kirjojen Mårran on suuri ja jyhkeä mutta ei lyö sisään. Se ei käy päälle karvat pörrössä ja hampaat irvessä, eikä sille tulisi mieleenkään lähteä piiriin tinttan-tallaa-maan. Se istuu ja tuijottaa, sen katseesta huokuu kylmyyttä, yksinäisyyttä ja toivottomuutta, ja siitä kohdasta, jossa se on istunut, ruoho ja kukat paleltuvat kuoliaaksi. Se on pelottava mutta ehkä enemmänkin onneton kuin paha.
Taikurin hatussa Mårran ilmestyy hiljaisena ja hyytävänä hinkumaan it- selleen Tiuhtin ja Viuhtin(Tofslan och Vifslan)salaista aarretta, suurta rubiinia (jota sittemmin on tulkittu kahden naisen, Tove Janssonin ja Vivica Bandlerin,välisen rakkauden vertauskuvaksi). Muumipappa ja meri -kirjassa Mårran on jonkinlainen muumiperheen tunne-elämän on- gelmien heijastaja; sen näyttäytyminen kertoo, että jotakin on pielessä, ja kun Muumipeikko voittaa ahdistuksensa ja pelkonsa, myös Mårran väistyy ja katoaa.
Kaiken kukkuraksi Mårran on naispuolinen; siihen viitataan alkukie- lessä pronominilla hon, mutta tämäkin merkityspiirre on suomennok- sessa kadonnut.Näin arvoituksellisesta,yksinäisyyttä ja onnettomuutta, kenties jopa avutonta lesbolaista lemmenkaipuuta huokuvasta nais- puolisesta hahmosta on tullut nykysuomalaisille kömpelönnäköinen hassunhauska kuvatus, jonka avulla nyt sitten juhlitaan hikisten äijän- köriläiden hilpeää homososiaalista toverihenkeä. [Sitä aina luulee muistakin, mitä itse on…, RK]
Positiivisesti tämän voisi nähdä kivana sukupuolirajaa ylittävänä kier- teenä, joka antaa uutta säväystä jääkiekkosankarien perinteiseen kök-kömiehekkääseen imagoon. Mutta koska olen auttamaton tosikko ja negatiivinen vänisijä, jupisen tässä itsekseni ja puolivakavissani, että Tove Janssonin Mårran-kuvien käyttäminen jääkiekkoilija ”Mörkö” Ant- tilan kultin kuvitukseen on jonkinlaista kulttuurista gender-omimista, pahimmillaan samanlaista Tove Janssonin syvällisen elämäntyön raiskaamista kuin ne kammottavat syndikaatti-animaatiomuumit ylipäätäänkin.
En tiedä, mikä sai suomentajan aikoinaan kääntämään Mårranin Mörök- si. Olisiko syynä mielleyhtymä murisemiseen (morra) ja mörisemiseen? Joka tapauksessa tämä on loistava esimerkki siitä, miten tärkeä ja vai- kea, aivan liian vähän huomiota saanut kysymys kirjallisuuden kääntä- misessä on nimien kääntäminen. (Harvoja ansaittua huomiota saaneita poikkeuksia on Jaana Kapari-Jatan tunnustettu työ Harry Potter -kirjojen ja erityisesti niiden hahmojen nimien suomentajana.)
Käännöksessähän nimiltä katoaa osa niiden ”merkityslaahusta”, niihin liittyviä kulttuurisia assosiaatioita. Kääntäjä voi alistua tähän – tai sitten hän voi yrittää korvata menetyksen kääntämällä nimen, lisäilemällä tai muokkaamalla sitä.
Fantasiakirjallisuudessa, missä nimen ei tarvitse noudattaa minkään to- dellisen kielimaailman lakeja, tämä on erityisen helppoa. Ja juuri siksi har- mittaa, että Muumi-kir-jojen suomentajalle on tässä kohdassa aikoinaan mennyt pupu pöksyyn. Hän ei ole luottanut siihen, että Mårran-hahmon arvoituksellinen mutta hyytävä pelottavuus välittyisi lukijalle tarinan ta- pahtumista ja toisten henkilöiden reaktioista.Hän ei ole luottanut siihen, että Mårranin nimen ympärille rakentuisi itsestäänselvässä outoudes- saan uskottava hahmo,niin kuin monien muiden hahmojen kanssa on käynyt:ei Vilijonkasta (Filifjonkan) ole tarvinnut tehdä ”Hössöttäjää”,ja Hemulen on onneksi vääntynyt sormella osoittelevaksi ”Hommuliksi” vain yhdessä Tove Jansson-suomennoksessa, kuvakirjassa Kuinkas sitten kävikään.
Suomen jääkiekkojoukkueen menestystä juhlitaan nyt Tove Janssonin fantasiahahmon kuvalla siksi,että Muumi-kirjojen suomentaja aikoinaan valitsi helpon ja ilmeisen vaihtoehdon ja samalla leikkasi Mårran-hah- mosta pois sen jännittävimmät puolet.Jostain kumman syystä näin kävi nimenomaan Muumi-kirjojen kaikkein epätyypillisimmälle naispuoliselle hahmolle.Ja jostain kumman syystä tämä yhteensattuma minun mieles- säni oudosti yhdistyy siihen, että nyt juhlitaan miesleijonien maailman- mestaruutta, kun taas Suomen naisten jääkiekkojoukkueelta hieman oudosti jäi saavuttamatta se moraalisesti jo saavutettu voitto. ”
SETAn uskomattoman häijyn noita-akan näköinen yllätyspuheenjohtaja v. 1980 … Ei ollut kaikki muumit oikein päin siinäkään kanootissa…
Presidentin mukaan sopimuksiin ja sääntöihin perustuva maailma on murentumassa.
Presidentti Tarja Halosen mukaan maailmanpolitiikan epävarmuus heijastuu myös Suomeen ja Viroon.
– Vanha perinne on ollut, että olemme uskoneet, että suurvalloilla on myöskin suuri henkilökohtainen vastuu, jota ne haluavat kantaa maailmanpolitiikasta. Nyt olemme nähneet, että kovalla työllä aikaansaatu yhteinen maailma, joka perustuu yhteisiin sopimuksiin ja sääntöihin, alkaa murentua.
– Kaikkein pahinta on tietysti ollut USA:n presidentti Donald Trumpin vaalikampanja sen looginen pyrkimys päästä eroon kansainvälisistä sopimuksista, Halonen sanoo Viron yleisradioyhtiö ETV:n haastattelussa. ”
” – Pienten etu on se, että ne pitävät yhtä keskenään. Me saamme yhdessä suuremman vaikutusvallan, ja myös toivon mukaan yhdessä vahvistamme Euroopan neuvostoa, Euroopan unionia ja YK:ta sekä muita kansainvälisiä järjestöjä. ”
EN ja EU ovat ”YK:n kilpailijoita” ja sen nakertajia kuten esimerkiksi sotilasliitotkin. Se, koka on vahvistunut, on todellisuudessa ollut YK. Paitsi että se on valinnut aikaisempia tyhmemmän pääsihteerin.
Virossa Hölösestä on muodostunut ”suomalaisen naisen” ”arkkityyppi”…
Sellaisen sain minäkin, luonnokset, melko laajat sellaiset.
Sain ne siksi, että olin vielä keväällä 2019 Lempäälän osaston puheenjohtaja, kunnes osasto lopetettiin, ja kaikki osaston jäsenet erosivat puolueesta, lukuunottamatta itseäni. En ollut eroamisen kannalla, ja hyväksyin lopettamisen, koskapa itseäni lukuunottamatta muut olivat lopettamisen kannalla. En jättänyt eriävää mielipidettä. Osaston rahat menivät käytännössä vasemmistoliitolle (työväenyhdistys).
Siirryin Kaukajärven osastoon.
Luonnokset ovat minusta varsin hyvät, ja selkeät. Olen kaikesta samaa mieltä, enkä osaa niihin lähes ollenkaan tehdä tai esittää muutoksia.
Luonnoksissa tulee selkeästi esiin työväenluokkaisuus, Natovastaisuus, irrottautumisen pyrkimys EU:sta jne…
Toimintamuodoistakin ja tavoista, niiden kriittisyydestä,
sen suhteen on puhuttu jo vuosia, mutta mitään konkreettista ei ole saatu aikaan.
Eli jäänyt vain puheen tasolle.
Edustajakokoukseen en enää tule, koska se ainut jossa olen koskaan ollut mukana oli 2016 ja se oli pöyristyttävää seurattavaa.
En edes halua muistella edustajakokousta Turussa, tulee niin paha mieli.
Silti, seison noiden luonnnosten takana, ne ovat juuri sitä mitä niiden pitääkin olla.
Niiden sisältöä en ala analysoimaan tai referoimaan, jutusta tulisi älyttömän pitkä, siksi pysyn näin yleisellä tasolla.
Pilkun paikat osaa siirtää joku muu, mutten minä…edes halua.
Kaukajärven osasto on aikoinaan erotettu Tampereen piiristä, laittomasti, ja piirimme johdon kanssa ei ole mitään mahdollisuuksia toimia.
Kaukajärven osasto on yritetty erottaa piiristä jo 3 kertaa aiemminkin, samojen kekkeruusien toimesta, paperit ovat tallessa, joten voidaan todistaa…
Tämä erottaminen oli 4. kerta.
Piirimme johdon aiheuttamien umpisolmujen aukaisemiseen tarvitaan ja on pyydettykin johtoa Helsingistä, mutta tulokset jäivät laihoiksi, sanalla sanoen nollaksi.
Helsingin johto pani päänsä syvälle maahan piiloon, josta yritti piipittää, että me tulisimme mukaan toimintaan, ja näyttäisimme mihin kykenemme.
Mihin toimintaa? Keiden kanssa? Piirin johdonko? Me emme ole eronneet, emmekä hävinneet mihinkään. Piirimme johdon kanssa ei voida tehdä mitään yhteistyötä, sillä he eivät halua.
Meidän haluista se ei ole ollut kiinni.
Me olemme toiminta haluisia ja kykyisiä, siksi osallistumme vaaleihin, aina kun niitä on.
Mutta ei meitä HUOLITA SKP:n listoille Tampereella.
Olemme näyttäneet kyntemme jo aikaa sitten mihin kykenemme ja mitä osaamme.
Meidän Kaukajärven osastossa on 3 kirjailijaa. KOLME!!!!
Itseasiassa, kun me emme ole eronneet piiristä, emmekä ole harjoittaneet rinnakkaista toimintaa ennenkuin se oli välttämätöntä, piirin oman toiminnan takia, emme ole tehneet mitään väärää, kuten piirin johto on tehnyt, olisi piirin johdon pyydettävä anteeksi meiltä, jotka olemme joutuneet vainon kohteiksi, piirin näytettävä kykynsä, jotka ovat toiminnan kannalta pysyneet piilossa vuosi kymmeniä (Esko Malmbergin jälkeen), heidän, siis piirin on näytettävä kyntensä ja kykynsä meille eikä toisinpäin.
Eroani puolueesta ei hyväksytty, 2015 syksyllä olleessa Lempäälän osaston kokouksessa , joten olen puolueen jäsen, ja olen sitä ollut vuodesta 1980 kesäkuusta.
Haluni eroon oli piirimme johdon vaino ja kiusan teko sekä itseäni että monia muita tovereita kohtaan. Piirin johto on vaiennut Lempäälän osaston päätöksestä, vaikka pöytäkirjasta lähtettiin ote piirille (samoin kuin Helsinkiinkin). Piirimme piti ja pitää edelleenkin minua eronneena puolueesta.
Sääntöjemme mukaan osasto hyväksyy ja erottaa jäsenen puolueesta.
Kaukajärven osasto on puolueen jäsen, mutta ei piirin jäsen, puolueen johdon vetoomuksista huolimatta.
Puolueen johdolta puuttuu auktoriteetti, arvovalta. Piirimme pyyhkii pöytää koko Helsingillä, jos niikseen tulee.
Luonnoksen se osio, jossa käsitellään toimintaa ja sen muotoja, sai nyt sen mitä pitikin, eli kovaa kritiikkiä, konkretialla maustettuna.
Monet monituiset kerrat on minua arvosteltu siitä, että julkisuudessa puhun puolueen sisäisiä asioita.
Ensinnäkin: Lenin sanoi samasta arvostelusta itseään kohtaan: ”meillä ei ole mitään etuja, jotka poikkeavat työväen eduista”.
Toiseksi, meillä ei ole mitään foorumeita, missä keskustella, sillä kaikki avoin keskustelua on nujerrettu jo aikaa sitten.
Jos väitätte, että foorumeita on, niin kehotan tällaisia väitteitä esittävän menevän peilin eteen!!!!!
