Sopivan mansellismielinen blogialusta
”Nyt naiset vapauttavat nänninsä Kuopiossa! ”Ne ovat ruumiinosa siinä missä mikä tahansa muu””
Muotiliikehdintä jatkuu.
Sinänsä en ymmärrä, miksi noista rinnoista pitää niin suurta ääntä pitää.
70-luvullakin niitä oli esillä eikä siitä hysterisoitu nykyisellä tavalla.
Toki kauniita rintoja on miehen mukava katsella, mutta siitähän joutuu nykyään melkein linnaan.
Paljonkohan kakkua saa, jos menee tuonne rintäyttelytilaisuuteen katsomaan…
Noin olen tehnyt jo pitemmän aikaa en ole antanut kommenttia niihn joihin olen saanut ns porttiiellon
En tosin sitten poista niiden kommentteja jotka ovat tuon porttikiellon minulle antaneet
Monasti siinäkin on kysymys sanan vapaudesta joka meillä Suomessa on ja pitää olla samoin kun mielipiteen vapaus
Mutta samalla ne monasti itse vievätkin itsensä tilaan jossa ei heidän kirjoitukset paljonkaan paina
Monasti niissä paistaa tietämättömyys asioiden kulusta taikka luulevat olevansa viisaampia kun kaikki muut yhteensä
Mutta yhdensuunnan totuus useinkaan ei ole totuus vaan osa totuus ja ne jotka ei sitä ymmärrä ei oikeasti ymmärrä yhtään mitään
Paitsi sen oman fantasiansa joka aika usein onkin juorusta saanut alkunsa jos suoraan sanoo valheesta
Nin se vaan on ja politiikkaa pitää osata myös lukea oikein ja sitä taitoa onkin sitten harvalla
Sitä kun ei voi lukea kun piru raamattua suora tekstinä seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast
Tänään Viron hallitus päätti Viron puolustusministerin ja puolustusvoimain komentajan esityksestä nimittää Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) komentajaksi nykyisen Viron Erikoisjoukkojen komentajan Riho Ühtegi.
Suojeluskunta on Virossa käytännössä oma puolustushaara Puolustusvoimain komentajan suorassa alaisuudessa.
Virossa Erikoisjoukoissa palvelee suhteellisen pieni määrä erittäin korkeasti koulutettua henkilöstöä, joka on valittu erittäin kovilla pääsykokeilla – kuten yleensäkin erikoisjoukkoihin. Viron Erikoisjoukot ovat erittäin arvostettuja yhteistyökumppaniensa taholta.
Suojeluskunnat puolestaan ovat erittäin korkeasti motivoituneita vapaaehtoisjoukkoja. Riho Ühtegi on toiminut tähänkin saakka Viron Suojeluskunnan omien erikoisjoukkojen suojelijana. Nyt Riholla on hyvä mahdollisuus laajentaa Viron Suojeluskunta kokonaisuudessaan tehokkaaksi sissijoukoksi maahan tunkeutuvia ryssien joukkoja vastaan.
Olen jo toivottanut Riholle onnea, voimaa ja menestystä. Venäjä ei pelkää kevyitä pataljoonia, eikä edes panssariprikaatia. Sen sijaan Venäjä pelkää juuttuvansa pitkä-aikaiseen sissisotaan. Se taas tarkoittaa hyvää sissikoulutusta ja sissitoimintaan sopivaa varustusta. Varustekätköjä ja miinoja – kontaktivapaata sotaa.
Kalaa ei paljon tullut, mutta se ei ollutkaan pääasia.
Kaverini heitti talviturkin, mutta itse en siihen vielä pystynyt, kun Isojärven kovan tuulen sekoittama vesi oli minulle liian viileää.
Kun otin muutaman tunnin päivätorkut laiturilla, niin isokoskelo kävi minut herättämässä. Rääkäisi metrin päässä niin havahduin äkkiä hereille. Rantasaunominen oli taas reissun parhainta antia.
”Täällä on niin helkutin vihreää” sanoi muuan Hesalaismies, joka meni Suomen maaseudulle kesälomailemaan, kun vaimo soitti ja kysyi kuulumisia.
Näin se on. Kesällä Suomi on vihreä. Talvella Suomi on valkoinen paitsi sitä pientä plänttiä, joka koostuu Vihreiden naisvaltaisesta puolueesta. Mutta se vihreä pläntti pitää kovaa melua itsestään ja etupäässä moittii muita siitä, kun muut moittivat heitä.
Tällainen tavallinen rahvaan edustaja tulee kysyneeksi, onko nämät vihreet naiset kuinkakin hyvin perillä vihreytensä syistä. Miksi he ovat vihreitä? Vain onko vain niin, että kyseessä on joukko naisia, joiden itsetehostustarve ja pätemisen tarve on niin suuri, että se panee pitämään meteliä asiasta, joka on ollut koko maailman tiedossa jo kauan ennen Emma Karin syntymääkin eli ilmaston lämpeneminen.
Suomen vihreet naiset kuvittelevat, että he yksin voivat hoitaa maailman ilmasto-ongelmat päätellen siitä, kuinka äänekkäitä he ovat.
Sitten, kun joku rohkenee kritisoida heitä, he pillastuvat ja osoittavat olevansa tosi herkkähipiäisiä.
On nimittäin syytä todeta, että politiikassa pitää ottaa vastaan myös kritiikkiä. Jos ei pysty, niin uhriutuu ja tekee itsensä lähinnä naurettavaksi.
Tunnustaudun ahkeraksi lukijaksi, päivittäin työn alla on jokin kirja. Minulla jo vähän aikaa sitten vaihtuivat E-kirjaksi.
Painettuja paperikirjoja meillä on kymmeniä hyllymetrejä, niistä on kova halu eroon.
Emme nimittäin elä enää aikaa, jolloin kodin kirjahyllyyn kuuluivat Marsalkka Mannerheimin muistelmat, tuntematon sotilas (minulla muuten nahkaselkäinen numeroitu painos; halpaan kun menin), Mitä-Missä-Milloin sarja, sukuhistoria … jne.
Kirjahylly nyt ei vain ole enää statussymboli. Eri asia sitten antikvariaattiset harvinaisuudet, eräänä esimerkkinä mainitsisin myymäni ensimmäinen suomenkielisen rotukoirakirjan, KW Koskimies 1904. Maksoin aikoinaan Pengerkadun antikvariaatissa siitä (70-lukua) 200:-. Myin sen vuosi sitten 490,00€, ihan kohtuullinen kate.
Aikoinaan kirjahuutokaupoissa aktiivisestikkin kävin, toisinaan onnistuin, jos takkiinkin tuli mutta opin alaa.
Jos joku väittää, että arvokirjoja tehdään kluuttikantisina, sivut avattavana paperiveitsellä … ?
Harvoin olen tavannut yli 500-sivuista kirjaa kluuttina, jos en ehkä koskaan.
Asian voi tarkistaa syöttämällä kirjan nimen googleen, sieltä selviävät yksityiskohdat.
Ostin kerran huutokaupasta kirjan; Jeesuksen kirjeet Maria Magdaleenalle. Maksoin siitä 30,00:-, kuitenkin heti eräs huutokaupassa ollut tarjosi siitä samassa tilaisuudessa 90,00:-. pakkohan se oli myydä.
Nyt elän E-kirjojen kanssa, en tarvitse hyllytilaa, voin kirjan taltioida vaikkapa muistitikulle. Nykyaikaa.
Erittäin tyytyväinen tähän e-kirjaani ja e-readeriini olen; merkittävät teokset siirrän lisämuistiin; etuna se, ettei kerää pölyä mutta tietenkin, eiväthän nämä piilossa olevat teokset tietenkään toimi egoni pönkkänä.
Iltasanomat=lta-Sanomien Taloustutkimuksella teettämässä kyselyssä kysyttiin suomalaisilta, mitä puoluetta he kaikkein viimeisimmäksi voisivat kuvitella äänestävänsä vaaleissa.
Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkosen mukaan ylivoimaisesti eniten vastaajien hyljeksimä puolue oli perussuomalaiset, jonka kolmasosa (34 prosenttia) nimesi omaksi ”inhokkipuolueekseen”.
Mahtipidoissa siemailtiin kousasta. Kuva: Museovirasto
Kukin kohotti tavallaan: pikarilla, kousalla tai tuopilla.
Elämän tähtihetkiä on ikimuistoisista ajoista lähtien juhlistettu nautti- malla hienoja juomia hienoista astioista. Kantauralilaisten juhlajuomista ei ole säilynyt sanallisia todisteita, mutta suomen kielen vanhassa perintösanastossa on kaksi eri verbiä, jotka viittaavat juomiseen. ”
Alan johtava auktoriteetti Ralf-Peter Ritter ei kelpuuta väitöskirjas- saan Suomalaisten ja germaanisten kielten varhaisimmista laina- kosketuksista, ajanlaskun alun aikaan sanoja malja, kalja (liukas jäinen maanpinta) ja vierre germaanilainoiksi
”… § 42. Im Zusammenhang mit dem vermeintlich hohen Alter des Wandels urgerm. *ē > nwgerm. ā nennt [Hans] FROMM in seinem Überblick (vgl. oben § 4) die finnischen Wörter paljas, kalja und malja.
… § 44. Fi. malja ‘Schüssel, Trinkschale’, weps. mal´l´ = ´(aus einem Bir-kenauswuchs geschnitzte) Schale für Speise’ (3AйЦEBA/ MYЛЛOHEH), ”lange Zeit das einzige allgemein anerkannte alte Lehnwort aus dem Germanischen, das /a/ für urn. (nwgerm.) /ā/ hatte” (HOFSTRA 142), wäre, als *māl(i)ja- zu an. maalir ‘Maß = mitta’, ae. maale ‘Becher = pikari, Schale = malja, kulho, tuoppi, kuori, Eimer = ämpäri’ gestellt, in der Tat mit KOIVULEHTO ein bedenkenswerter Beleg, der ”als unzutreffend oder unwahrscheinlich” erweisen würde, ”daß die ā-Qualität erst unmittelbar vor ihren ersten Bezeugungen in den alten Runeninschriften aufkam (RAMAT 1981, 24)” (FROMM 1986, 219), denn die Wieden gabe des germanischen *ā durch ostseefi. a wiese ebenso auf eine relativ frühe Zeit wie das wahrscheinlich im ostseefinnischen Wort reflektierte Fehlen des SIEVERSschen Gesetzes. Nun ist aber das nordwestgermanische Wort offensichtlich eine Sekundärableitung.
Die ursprüngliche Bildung von der germanischen Wurzel *mē– ‘messen’ ist in got. mēla- (m.) ‘Scheffel = (jauhomitta)vakka’ belegt. Es spricht nichts dagegen, daß die Nordwestform erst nach dem Übergang von *ē’> ā entstanden ist, d.h. aus einem der gotischen Form entsprechenden *māla-.
[HM: Myös Faenckelin Liettuan etymologinen sanakirja yhdistää gootin sanan mēla mittamiseen, se ei kuitenkaan ole täälläkään ongelmtonta.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/12/suomen-balttilaisia-vesistonnimia-imatra-keitele-simpele-inkere-kymi-vanaja-saimaa-paijanne-jne
Iranilainen sana ”matas” = mitta liittyy parveen:
Lithuanian: mãtas = mitta ,
Etymology: auch mẽtas ’Mass = mitta ,
víenu matù, metù ’auf einmal, in einem Zug, im Augenblick, sofort, sogleich’ = yhtäkkiä, silmänräpäyksessä
(mẽtas ’Zeit’ = (kalenterin) aika),
matúoti ’messen’ = mitata, mãstas ’Mass(stab) = mittakeppi, Elle(nmass)’ = kyynäräkeppi,
mastúoti ’mit der Elle messen’ = mitata kyynäräkepillä,
mẽstas ’Mass’ = mitta;
mesto ir gálo ne túri = Wujek: miary y kon’ca niema, = ”ei määrää eikä loppua”, ”ei äärtä eikä rantaa”
saikųse m(i)estuose ’w miarach’, davon mestúoti ’messen’ = mitata; garbos ne iszmestuotos = chwały niezmierney, = ”kalliot mittamattomat”, (=”tutkimattomat tiet”)
ne iszmestuotos gieribės = niezmierney dobroci;
mestýbe ’Mass’, turi mokitis mestibės arba mieros gierimy ir walgimy = mają się uczyc’ miernos’ci w piciu y w jedzy = ”opittava syömisen ja juomisen määrät”;
neižmestibė = määrättömyys, kohtuuttomuus.
Das Adj. mesčias ’massvoll’ = mitallinen, kohtuullinen
Adv. mesčiey ’massvoll, mässig’ = kohtuus, zitiert Szyrwid Dict. s.v. mierny, miernie.
(HM: Sanasta mesčias [ suomalaisen korvaan mäsh(t)shäs] = kohtuullinen (syöminen ja juominen) tulee luultavasti hyvin tutulla pejoratisoivalla kaavalla suomen mässätä, mässäillä = syödä ja juoda kohtuuttomasti.)
Lett. mats ’Metze in der Mühle = kappa,
matuot ’die Metze in der Mühle nehmen’ = ottaa (oma) kappa mukaan myllylle
(]in dieser Bed. durch mnd. mat(te) ’Metze’ = kappa =3.44 l, woher auch estn. matt, beeinflusst, s. M.-Endz. sowie Sehwers Spr. Unter. 77).
Urverw. mit ačech. mén, mit anderem Suffix abg. méra,
russ. mera, poln. miara ’Mass’ = määrä, mitta, toimenpide
russ. metit’ ’zielen = tähdätä, trachten = katsoa’,
zametit’ ’bemerken’ = huomata, dazu als post verb. Nomen meta ’Zielscheibe = maali(tautlu)’ etc.,
ai. mā’ti, mímīte ’misst’, mā’naī ’Mass, Messung’,
mā’trā ’Mass’, mātòī ’Mass = mitta, richtige Erkenntnis = oikea tieto’,
griech. métron ’Mass’, resimétran tán geōmetrīan Hesych
(1. TL zu œraj gāj ders., got. aíra ’Erde’ = Maa, etc.),
métra ’Grundstück’ = maatila, kiinteistö (Wackernagel),
mātij ’Klugheit’ = viisaus,
mãtiãn ’raten’ = neuvoa,
alb. mas (Aor. mata) ’messe’ = veto(mitta), masz ’Mass = mitta, Massnahme = mitanotto’,
lat. mētīri ’messen’ = mitata,
ae. māēðī ’Mass = mitta, Gemässheit = yhtäläisyys, Anteil = osuus’, mit stimmhafter Dentalerweiterung
lett. aumež ’gar viel, zu viel, zu sehr’ = liikaa, eig. ’masslos’ = määrätön
(aus *auī, s.s.v. + *medī),
griech. médesqai, médeoqai,
lat. meditari ’ersinnen = miettuä, erwägen = punnita (mielessään), bedenken = tuumia’,
griech. médōn, medéōn ’Walter, Herrscher’ = vallanpitäjä,
médea ’Sorge = suru, Ratschlag = neuvottelu’,
méstōr ’kluger Berater’ = viisas neuvonantaja,
osk. mediss ’iudex’, medicatinom ’iudicationem’ = lainsäädäntö,
umbr. meȓs ’ius, fas’ = laki, asetus, mersto ’iustum, legitimum’ = laillinen, legitiimi,
lat. modus ’Mass = mitta, Art = taito, taide, und Weise = tapa, tyyli’,
modestus ’massvoll, bescheiden’ = maltillinen,
ir. airmed ’Mass’ etc.,
got. mitan, ahd. mezzan ’messen’ = mitata, māza ’Mass.
got. mitōn, ahd. mezzōn ’bedenken, ermessen’ = tuumia, pohtia,
got. gamot ’finde Raum’,
ahd. muoz ’darf, muss’ = pitää,
ae. mót ’darf = tarvitsee’, eig. ’habe zugemessen = ”olen määrännyt”’.
air. émdim (aus *esmedim) ’ich verweigere = kieltäydyn hyväsymaästä’, forémdim ’kann nicht = en osaa, voi’.
Hierher noch got. mela ’Scheffel’ = vakka
(cf. griech. médimnoj, lat. modius dass.).
Über lit. mierà ’Mass’ aus wruss. méra etc. s.s.v.
Es ist möglich, dass weiterer Zushg. mit
mèsti (mẽta, mẽto) ’werfen’ = heittää, näkyä (heittyä silmään), olla, näkyvissä, usw. besteht, vgl. zum Semasiologischen Jokl WS 12, 79 ff., wo auch auf
lit. mẽtakis ’Augenmass’ = silmä(määräinen )mitta (vgl. russ. glazomer = silmämitta) verwiesen worden ist.
Ferner sei an lett. izmest erinnert, das die Bedeutungen ’herauswerfen’ = heittää ulos, und ’ausmessen’ = mitata (jokin), ottaa mitta, vereinigt.
On myös saman näköinen verbi
mę̃sti (meñčia, meñtė) = sekoittaa, vaivata (savea, taikinaa ym.), kaivaa, kääntää (maata)
1. jaut (piem., miltus ūdeni) = sekoittaa jauhoja veteen
2. pārn. vandīt (ko meklējot) = kuv. myllätä
Sekä slaavin mera (määrä, toimenpide mitta) että gootin mela ovat tässä yhteydessä ongelmallisia. Myös Vasmer kuitenkin yhditää nuo.
Jos liettuan sana mesti = heittää, josta tulee preesensistä *meta = heitto, (erityisesti keihäänheittäjän) veto > mitta! Ja koko rimssu kulkee kantabltin kautta!
Jos ”mitta = heitto”, niin gootin mitan = mitata voi tulla kantabaltista – tai sitten ei. Se voi tulla kantagermaanin kautta (jota gootti ei ole, vaikka jotkut luuveat, samoin kuin he luulevat vasarakirveskieltä ”kantabaltiksi”, vaikka se oli eriytynyt siitä kauemmaksi kuin nykyliettua). Tai se voi olla iranilaina goottien heimoystäviltä alaaneilta.
Kreikan mitta on metron = ”heiton kaltainen” kirjaimellisesti. Jollakin kielellä se saatta olla myös *metla. Muttaluulo ei ole tidon väärti.
Yksi kysymys, joka nousee kaikissa noissa tapauksessa, jos vartalo on tuo mes-, met- = heittää, mitata, osua, näkyä (”heittää ilmään), mitata], että mikä ihmeen varvinmuoto tai johdannainen tuosta gootin mēla (tai venäjän mera) olisi? Katsotaan pressia, jossa on yksi –l-tunnuksinen muoto konjunktiivi: jotta tekisi, tehdäkseen jotakin.
http://wirdeins.prusai.org/
ēngliskai: a throw prūsiskai: mītis
| m | sg | pl |
|---|---|---|
| Nōm: | mītis | mītei |
| Gēn: | mītes | mītin |
| Dāt: | mīțu | mītemans |
| Akk: | mītin | mītins |
ēngliskai: to throw prūsiskai: mestun
| As: | metta | metti | As asma mettuns / mettusi | As wīrst mettuns / mettusi | messei! | metlai | tēntiskas aktīws: |
| Tū: | metta | metti | Tū assei mettuns / mettusi | Tū wīrst mettuns / mettusi | mettais! | metlai | metānts |
| 3sg: | metta | metti | … ast mettuns / mettusi | … wīrst mettuns / mettusi | messei! | metlai | pragūbiniskas aktīws: |
| Mes: | mettimai | mettimai | Mes asmai mettusis / mettušas | Mes wīrstmai mettusis / mettušas | mettimai! | metlimai | mettuns |
| Jūs: | mettitei | mettitei | Jūs astei mettusis / mettušas | Jūs wīrstei mettusis / mettušas | mettaiti! | metlitei | pasīws: |
| 3pl: | metta | metti | … ast mettusis / mettušas | … wīrst mettusis / mettušas | messei! | metlai | mestas |
Nyt on l-llinen muoto, aianoa lajissaan, metlai = heittääkkseen, jotta heittäisi(n), muuta vartalon t ei katoa minnekään, eikä se myöskään muutu äänteellisesti pitkäksi e-:ksi, kiten –n-, –m-, –p– ja jopa –l– voisivat tehdä.
Vielä vähemmän näin käy johdannaissa metītun (metēi, metē; metīwusi, metīsei! metīlai, metīnts, metīwuns, metīts = to throw around, about = heitellä ympäriinsä, tuhlata; tai
mitātun (mitāi, mitāi; mitāwuns/mitāwusi, mitāsei!, mitālai …) = heitellä
TUO JAUHOMITTA EI KUITENKAAN VÄLTTÄMÄTTÄ TULE ”MITASTA YLEENSÄ” vaan se voi tulla myös verbistä
malti (mala, malo) = jauhaa, kantabalissa *mil-, *mel-, *mal- (aspekteja), kantaindoeuroopassa *melh– = jauhaa.
Nyt on kuitenkin pääasia osoittaa, että Häkkinen, Koivulehto ja Fromm ovat varmasti väärässä, joten katsotaan toisen kerran, miten asia oikeasti on.
” Rechnet man nun auch für das Germanische mit der Wirkung des OST-HOFFschen Gesetzes, hätte ein vor der Wirkung des SIEVERSschen Gesetzes gebildeter Stamm *mālja-, da es dann keine Bildungen mit *VRC gegeben haben konnte, als *malja– realisiert werden müssen. Die belegten Formen mit Länge ließen sich unschwer durch Wiederherstellung nach dem Verb, etwa *mālidō ‘ich maß’, bzw. anderen Bildungen wie an. maaling erklären. Das finnische malja würde mithin die zu erwartende Form reflektieren. Da es sich bei dem in an. mælir vorliegenden i-Umlaut um die letzte Phase mit erhaltenem i handelt,könnte durchaus eine recht späte altnordische Entlehnung vorliegen, was sich im übrigen mit der Verbreitung des Wortes verträgt (fi.‚ karel.‚ olon., lüd. und weps.).
Ritter epäili tätä etymologiaa, sen ”germaanisuutta” kaikinpuolisesti jo vuonna 1977 (Suomen sanojen alkperä SSA: malja).
Es gibt mithin kein verläßliches Beispiel, das die FROMMsche Behauptung stützen würde, da auch paljas und kalja entfallen (s. oben). Ein ”älteres osfr. mālja”, aus dem fi. malja ”mit einer Kürzung des Langvokals vor einer Konsonantenverbindung erklärt werden könnte” (so HOFSTRA 1985, 145, nach T. ITKONEN 1982, 133), hat es den ostseefinnischen phonotaktischen Regeln zufolge schwerlich gegeben; auch das Urostsee-finnische hatte wie das Finnische einen ”Sievers”.
§ 45. Gegen das OSTHOFFsche Gesetz verstieße eine lautgesetzliche germanische Vorform von fi. vierre/vierte- ‘Bierwürze’:*wērtez-. Die Vertretung ie für *e oder *i (an. virtr, ahd. wirz ‘Bierwürze’ < *wirtiz-) wäre dagegen singulär. Im Indogermanischen findet das Wort u.a. in griech. ρiξα (riksa), ράδαμνος (radamnos), lesb. ßρiσδα (brisda), lat. rādix, got.waúrts, ahd. wurz Anschluß. Die Formen werden unter einem Ansatz fiterázd– vereinigt, von dem kein direkter Weg zu *wērtez- führt.
115.
Man müßte daher für diegermanische Vorform von einer Dehnstufe ausgehen (vgl. den s-Stamm as. hon ‘Huhn’ – RAMAT 1969 § 79, S. 102 f.; KRAHE / MEID III 5 111, S. 133), der später mit ”Osthoff” gekürzt worden wäre. Die Dehnung müßte dann freilich als Verdeutlichung der Zugehörigkeit angesehen werden: *wertez-: *wun‘-> *wērtez– (> *wertez-, ahd. wirz): *wurt- nach *hönez-, *hanan- 66.
§ 46.Nach LUICK ist *ē > ā nach Ausweis der Eigennamen im Gebiet des Oberdeutschen nicht vor dem 3. – 4. Jh. – im Norden noch später – eingetreten (I/1, 114). Die Behauptung eines Wandels *ē > ā im 1. Jh. v.Chr. bedeutet in Anbetracht des südgermanischen Befundes (s. STREITBERG, 5 77; BRAUNE / MITZKA 5 34), daß der Herd dieses Wandels in Skandinavien lag. KOIVULEHTO vermutet,daß nichts gegen diese Möglichkeit spreche. Das mag zutreffen; wie die west- und insonderheit die südgermanischen Verhältnisse bei dieser Konzeption zu interpretieren sind, hätte aber zumindest angedeutet werden müssen. Das Angelsächsische macht aufgrund der ur-sprünglichen, kontinentalen Wohnsitze der beteiligten Stämme keine Schwierigkeiten. Im Südgermanischen deutet sich indessen eine Süd-Nord-Bewegung des Wandels an (Literatur s.o.). Das würde bedeuten, daß irgendein germanischer Stamm den skandinavischen Impuls nach Süden verfrachtet hat, um ihn dann an die nördlichen Nachbarn abzugeben. Waren es vielleicht die Markomannen, für die ein sicherer Beleg mit ä schon für das Jahr 170 n. Chr. vorzuliegen scheint (BRAUNE/MITZKA l.c.; doch s. auch STREITBERG l.c.)?
In Frage kämen dann auch die Langobarden, die auf ihrem Zug über Böhmen und Pannonien nach Italien wohl nur mit Ostgermanen und sächsischen Bundesgenos-sen aus der Nachbarschaft ihrer Heimat – bei denen sich ē aber am längsten bewahrte (BRAUNE/MITZKA l.c.) – in engeren Kontakt kamen.
66. THIEME hat kürzlich die Zugehörigkeit von lat. radix zu got. waurts usw. als ”keineswegs zwingend, nicht einmal wahrscheinlich” bezeichnet (493 f., 497 Anm.15). Er stellt das lateinische Wort mit an. rät ‘Wurzel’ zu einer urindogermanischen Wurzel *rod- ‘graben’, die auch in der altpersischen Postposition rädix ‘wegen’ vorliegen soll.Dann wäre wohl auch griech. ράδαμνος (radamnos) abzutrennen. THIEME setzt für das persische Wort einen Nominativ *rādi ‘Ergebnis’ an und verweist auf skrt. müla- ‘eßbare Wurzel’, das in der Bedeutung ‘(wichtiges nützliches) Ergebnis’ verwendet werde, hält aber wohl selbst den Bedeutungsansatz für nicht sicher (492).
KH: ” Toinen on neutraali juoda, toinen on siemata, josta yleensä käy- tetään johdoksia siemaista tai siemailla. Näistä edellinen tarkoittaa nopeaa, ahnasta kulauttamista, jälkimmäinen viittaa hitaaseen nautiskeluun.
Juhlajuoman ikivanha aines on mesi, jonka nimitys on vanha indoeu-rooppalainen laina. Samasta lähteestä juontuvat ruotsin simaa tar- koittava mjöd ja venäjän mjod, joka tarkoittaa sekä mettä että simaa. Mehua, nestettä, mahlaa tai mettä tarkoittava mehi saattaa olla mesi-sanan nuorempi muunnelma. Joka tapauksessa siitä on johdettu nykykielen mehu.
RJK: Mesi-sanaa on tähän saakka pidetty joka paikassa kantauralilai- sena. Sen EI tarvitse olla samaa perua kuin liettuan medis = puu, monikossa medžiai
Lithuanian: medùs = mesi, hunaja
Etymology: ’Honig’, medaĩnis ’Honig-, Pfeffer-, Lebkuchen’;
lett. medus ’Honig, Met’,
mędaĩns ’mit Honig bestrichen, honiggelb’,
mędaļa ’Lekkermaul, Lüsterne(r)’,
preuss. meddo Voc. 391 ’Honig’ (altes Neutr.).
Abg. med´ (Gen. medu neben meda),
russ. mëd,
poln. miód ’Honig’,
hierzu auch ksl. medvéd’,
russ. medved’ usw. ’Bär = karhu’, eig. ’Honigfresser’ = hunajansyöjä, ”mesikämmen”
(Meillet Ling. hist.1, 283 ff., der es als euphemistische Umschreibung der durch
ai. r´iksiaī, griech. árktoj, lat. ursus repräsentierten idg. Bez. dieses Tieres betrachtet).
Ai. mádhu ’Honig, süsses und berauschendes Getränk’,
av. madu ’Beerenwein’,
toch. B mit ’Honig’
(dagegen toch. B mot ’Alkohol’ gehort trotz Duchesne-Guillemin nicht hierher),
der es auf *mādī zurückführt und zu
ai. mádaī ’Trunkenheit’, mádati ’berauscht sich’,
av. madī ’sich betrinken’,
lat. madēre ’nass, berauscht sein’ usw. zieht),
griech. méqu ’berauschendes Getränk’ = juomingit,
méqā ’Trunkenheit’ = juopumus, meqúein ’betrunken sein’ = olla juovuksissa,
ir. mid ’Met’, ahd. metu dass.
(der noch über ahnliche Vertreter im finn.-Ugr. wie estn. mezi ’Honig’, finn. mesiläinen ’Biene’, siis mehiläinen, usw. spricht),
Über lit. mìdus ’Met, Honigwein’, das dagegen aus dem Germ. stammt, s.s.v.
https://lexicography.online/etymology/vasmer/%D0%BC/%D0%BC%D0%B5%D0%B4
” мед
род. п. -а, укр. мiд, мед, род. п. ме́ду, блр. мед, ст.-слав. медъ μέλι (Супр.), болг. мед(ъ́т) (Младенов 292), сербохорв. ме̑д, род. п. мȅда, словен. mȇd, чеш., слвц. med, польск. miód, род. п. miodu, в.-луж. měd, mjód, н.-луж. mjod. Древняя основа на -u Родственно лит. medùs «мед», лтш. medus — то же, др.-прусск. meddo, др.-инд. mádhu ср. р. «мед, медовый напиток», mádhuṣ, madhurás «сладкий, приятный», авест. maδu– ср. р. «мед, вино», греч. μέθυ ср. р. «хмельной напиток». μεθύω «я пьян», ирл. mid «хмельной мед», д.-в.-н. metu — то же; см. Бернекер 1, 31; Траутман, ВSW 173; Арr. Sprd. 376; М.-Э. 2, 591; Педерсен, Kelt. Gr. I, 37; Уленбек, Aind. Wb. 213.
Предполагают исходную и.-е. основу на -u среднего рода (Мейе, Baudouinowi dе Соurtеnау 1 и сл.; Dial. ideur. 128).
Близкие в звуковом отношении слова есть в финно-уг., кит., яп.: ср. фин. mesi, пракит. *mit, яп. mitsu, источник которых видят в и.-е.; см. Поливанов, Зап. Вост. Отд. 22, 263 и сл.; Петерссон, Lunds Univ. Årsskr. 19, № 6, стр. 10 и сл.
Sana on siis japaniksikin mitsu, muinaiskiinaksi mit. Germaania se ainakaan ei ole.
KH: ” Entisajan sima on ollut käyttämällä valmistettua alkoholijuomaa. Sima-sana on mettä paljon nuorempi siitä päätellen, että se tunnetaan vain Itämeren alueella. Sitä on arveltu sekä balttilaiseksi että turkkilaiskielistä saaduksi lainaksi, mutta eniten kannatusta on saanut germaaninen lainaetymologia.
RJK: Sima saattaa olla turkkia. Se tarloitta tšuvassin kielessä hunajaolutta, parasta laatua. Se on saattanut olla hunnien voimajuomaa.
http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=sima&F=M&C06=et
sima : sima : sima ’pärmiga kääritatud sidrunikali’; mrd ’magus taimemahl; leemendav vedelik, lima’
? ← alggermaani *sim-
taani mrd sime ’nõrguma, tilkuma’
? ← balti
leedu syvas (hrl mitm syvai) ’mahl, puumahl; mesi’
● vadja rhvl sima ’mesi’
soome sima ’pärmiga kääritatud magus sidrunikali’; rhvl ’mesi’
karjala rhvl sima ’mesi’
On peetud võimalikuks ka laenamist kaupmeeste vahendusel turgi keeltest, vrd tšuvaši sim ’magus jook, nektar, meejook’. Vadja vaste võib olla soome keelest laenatud.
Sana liittyy luutavasti sanaan siema(ta, -us), viroksi sõõm:
http://eki.ee/dict/ety/index.cgi?Q=s%C3%B5%C3%B5m&F=M&C06=et
sõõm : sõõmu : sõõmu ’lonks, suutäis; ühe korraga kopsudesse tõmmatav kogus õhku v suitsu’
● liivi sēmḑa ’piim’
soome siemaista ’lonksata; rüübata’
ersa śimems ’jooma’
mokša śiməms ’jooma’
Läänemeresoome-mordva tüvi.
Sana näittää vahvasti palautuvan liettuan verbiin;
” sémti (sẽmia, sė́mė) = ammentaa, lappaa, tulvia
1. smelt = ammentaa
semti vandenį – smelt ūdeni = ammentaa vettä
2. applūdināt = huustoa, tulvia
vanduo semia pievas – ūdens applūdina pļavas = (tulva)vesi huuhtelle niittyjä
semtis (sẽmiasi, sė́mėsi)
1. smelties (savām vajadzībām)
2. pārn. smelties = ammentaa kuvaannollisesti
semtis jėgų – smelties spēkus = ammentaa voimia
semtukas (2) smeļamais (trauks, kauss) = kauha;
semtuvas (2) smeļamā ierīce = lappo;
semtuvė (3a) smeļamais /trauks/; liekšķere = äyskäri”
Sana saattaa tulla kantaindoeuroopan johdannaisesta sanasta *s-em- = pois-ottaa. paino on siis jonkin poistamisessa ammentamalla, vaikka äyskäröimällä. Sen 3. persoonan preesensmuoto on saattanut olla juuri *sima. Germaanikielissä on tässä yhteydessä toinen, oma (?) johdannainen *n(u)-em- (nehmen, nimmt). Vasarakirvessanaksi on arveltu *soimen = ryyppy, kahmaisu.
http://etimologija.baltnexus.lt/?w=semti
Antraštė: sémti
Straipsnelis: žr. imti
Šaltinis: Karaliūnas 1990a, 129
Antraštė: sémti
Straipsnelis: Taip pat ir arm. argelum „sukliudau = häiritä estää“ yra turbūt pirminis veiksmažodis [Šitaip – Pedersen priešingai nei Meillet, Esquisse d’une grammaire compareé de l’armenien classique, 2 éd. (1936) p. 112, kuris jame deminutyvinį veiksmažodį įžiūri. Pedersenas dar atsimena atvejus kaip kad gr. ἰνδάλλομαι [indallomai] „pasirodyti = näyttää joltakin, osoittautua joksikin, ilmestyä, esiintyä, näyttäytyä (jossakin ominaisuudessa), lyginti = verrata, tasoittaa“, kur vardažodis tik atskleistas yra, ir lo. sepelio; pastarasis Benveniste’o (Origines p. 47) vėl siejamas su vardažodžiu sep-el- (daiktav. ar būdv. n.) (su *sep– s. i. sapati „rūpinasi = huolehtii“). Bet galvotina ir apie la. smelu, smelt greta lie. semiù, sémti„schöpfen = ammentaa“ su W. Schulze, Kleine Schriften p. 474]
Šaltinis: Solta 1970, 75 (Tässä ilmeisesti vartaloa sem- verrataan itseä tarkoittavaanpronominiin sep-. Näillä ei ole tekemistä keskenään.) Seuraavassa käsitellään mm. tokaarin kieltä, ja ollaan paljon lähempänä totuutta:
Antraštė: sémti
Straipsnelis: Toch. A sum–, B sāmp– (taip pat somp–) „imti = ottaa, pa- grobti = kaapata; pašalinti = poistaa (esteet), išnešti = viedä pois, traukti = vetää“ su formomis: A praes. med. sumnātär, part. praes. act. sumnānt = ottava, subst. verb. sumālune; B inf. sā̌mpatsi, praet. med. sampāte-ñ, part. praet. sassāmpau, praes. med. sompastär, subst. der. sampauca „kas išneša, kas ima = se joka ottaa, vie“. Šis veiksmažodis negali būti atskirtas nuo toch. A. sām-„imti į save = otta itselleen, išsaugoti = jättää itselleen, varata, kaupti = osta“, kurį reikia kildinti iš ide. *sem- ir t. t. „vientisas, visuma = kokonaisuus“: plg. gr. ἀμάομαι [amaomai] „rinkti = poimia, kaupti = ostaa, taupyti = säästää, koota“ < ἅμα [ama] „visuma = kokonaisuus, ”otto vs. otos” “. Kadangi greta gr. ἀμάομαι taip pat yra ἄμη [ame] „vandens kibiras = vesiämpäri, -tynnyri (amme?)“ (ἅμη), tai taip pat reikia nurodyti lie. semiù, sémti „(mit einem Schöpfgefäss = ammennusastialla, der hohlen Hand = kämmenkourulla, einem Löffel = kauhalla) schöpfen = ammentaa, nehmen = ottaa, schaufeln = lapioida, luoda, entleren = tyhjrntää“, kurio reikšmė visiškai atitinka A sum–, B sāmp– reikšmę (vastaa täsmälleen liettuan sanaa). Dėl gr. ir lie. žodžių plg. Frisk, GEW I 88 ir tol.). Toch. A sum– < *sämu-< ide. *sₑmu– (vardažodinė forma reiškianti „kėlimo veiksmas“ = nostotoiminta). Vokalizmas u, atsiradęs ir ä umliauto (gale *-u- išnyko vėliau) A dialekte buvo apibendrintas. B sāmp- kilo iš senesnio *sōmu̯– (tas pats pailginimas kaip ir A sum– < ide. *sₑmu-, tačiau atsiradęs prieš balsį: *sōmu̯o–, tematizacija?) su *u̯ > p. Reikia pabrėžti, kad B sāmp– vokalizmas yra toks pat kaip ir A sām–. B somp– reikia kildinti iš senesnio *sompo– < *sāmpo-: žr. daugelį kitų veiksmažodinių formų su o–o < ā-*o. [445] Gretinimo su lo. sumere „imti = ottaa, pakelti = nostaa“ (Hermann, KZ 50 [1922] 311) reikia atsisakyti (žr. taip pat Pedersen, Tocharisch (1941) 226).
Šaltinis: Windekens 1976, 445–446 (nimi mieleen, hyvä juttu!)
Seuraavassa puhutaan myös tokaarista, mutta tulkitaan slaavilaisten kilten tapaan vrbin etuliitteen s- (liettuan su-, preussin san-, germaanin sam-) merkitsevann yhteen eikä irti kuten kantaindoeuroopassa
Antraštė: sémti
Straipsnelis: [Karaliūnas linksta pritarti, kad semti giminiškas su ἀμάομαι(FRnW). Jų giminaičiai toch. A sām– „imti sau… kaupti…“ < ide. *sōm-, A sum- „(nu-, at-) imti, pašalinti…“ (< protoch. *sämu- < ide. (ei kun *sm̥u-, s-emu, RK)), B sāmp– „t. p.“ (< ide. *sōmu̯– su *-u̯- vėliau virtusiu –p–); iš germ. čia gali priklausyti go. samjan ‘patikti = miellyttää’, s. isl. semja ‘(su)daryti, (su)durti, (su)dėti = koota (yhteen), (su)tvarkyti = järjestää’, norv. semja, šved. dia. sämjas ‘vieningu būti ar tapti = yhdistyä’. Germ. veiksmažodis iteratyvams-kauzatyvams būdingą šaknies vokalizmą a (< ide. o (ei kun e, RK)) kaip ir lie. deverbatyvai pvz. samáuti (-áuja, -áuna) „samstyti = kauhoa; su samčiu gaudyti žuvis = kalastaa ”kauhalla” “, samuoti „samstyti“] Kai kurios toch. veiksmaž. formos atspindi ide. šaknies *sem–/ sm̥– „viena, kartu“ alomorfą *sōm–. Įdomu, kad šios šaknies variantą su pailgintu šaknies vokalizmu randame, atrodo, paliudytą ir lie. kalboje.
Tai somúoti„dainuojant sudaryti naują formą su kitu žodžiu = laulaessa kerrta sama asia uusin sanoin“ (Kuten Kalevalassa, tämä on joissakin sanakirjoissa liitetty ”suomalaisten tapoihin”, EIKÄ silliin tulisi tuosta sanasta vaan toisesta *žem-juuresta) […] [130] […]
Kad čia esama pailgėjusio trumpo šakninio balsio, matyti iš samatúotistruktūra rodo jį deminutyvą esant […] Buvęs pamat. vardaž. *sam-at- „posmas ir pan.“ su priesaga -at- jau galėjo būti pasidarytas iš veiksmažodinės šaknies *sem– „vieną su kitu segti (sega)= panna kiinni, nappiin, solkeen, sieti (sieja)= sitoa, jungti (jungia) = liittää“ (eivät liity semti-verbiin, RK) […]
Su formantu *-eu̯- (: toch. *-u̯-) ir šakninio balsio pailginimu somúotigalėjo būti pasidarytas iš šaknies *sem-. Veiksmažodžiui somúotiesant pirminiam […] soma ir súoma būtų retrogradiniai vediniai. [131] [Karaliūnas apžvelgia ilgą nuomonių virtinę, siejančių sémti su la. smel̂t, bet jis linkęs šį ryšį paneigti].
Šaltinis: Karaliūnas 1990a, 130–133
KH: Myös olut-sanalle on tarjolla useita lainalähteitä. Sitä on selitetty slaa- vilaiseksi, balttilaiseksi ja iranilaiseksi lainaksi, mutta tässäkin tapauksessa germaaninen vaihtoehto näyttää parhaalta muun muassa siksi, että sellaiset oluen valmistukseen olennaisesti liittyvät sanat kuin mallas ja vierre ovat germaanista perua. ”
RJK: Olut on suomea. Se on olun perin verbimuoto, jossa oleva vartalo ol- (el-, al-(k-), mahdollisesti myös il- (ilo), joka tarkoitaa elämista ja kasvamista, on joko kantauralilaista tai siitten kantaindoeuroopplaista alkuperää, mutta tullut suomeen jo kampkeramisella kaudella. Sieltä sana on otettu vasarakirvesbalttiin ja sieltä se on levinnut muihin balttikieliin ja eräissin germaanikieliin:
http://ristokoivula.omablogi.fi/olut-on-ollut-ja-on-edelleen-suomea-muissakin-kielissa/
Ja se on ollut yhtä kuin ”käynyt, elänyt”, baltiksi *alusi.
Jo muinaiset suomalaiset tiesivät, kuten myös Jaakko Teppo, että
Täytyy aatella huomista!
Ja panna tulemaan juomista!
… ”
KH: ” Germaaneilta on saatu ensimmäiset viinit ja niiden kantagermaaninen nimitys viina. Ensimmäisessä suomalaisessa Raamatussa viinamäen mies tarkoitti viinitarhan työntekijää. Myöhemmin viina siirtyi vahvaksi tislatun alkoholijuoman nimitykseksi, ja sen tilalle lainattiin ruotsista saman sanan nuorempi versio viini. ”
Näistä viina on vanhempi ja luultavasti samaa juurta kuin vehnä. Juotava viini on tullut germaanista, muotta nuoliviini (.viinen) on balttia ja tarkoittaa sileeä nuolta ja naulaa (lt. vinis).
” Muinaisilta germaaneilta ja heidän jälkeläisiltään on saatu myös juoma-astioiden nimityksiä. Vanhimmasta päästä on malja. Lasi ja pikari on saatu muinaisruotsista. Tuoppi voi olla yhtä hyvin ruotsalainen tai alasaksalainen laina. ”
RJK: Lasi on tarkoittanut alun perin jäätä ja meripihkaa glaci-. Pikari toki linee ruotsia, hyvin myöhäinen laina.
Trattbägareiden, jotka toivat vehnän näille main 1000 vuotta myöhemmin kuin suomalaisugrilaiset kampakeraamikot tattarin, suppilopikari oli *bell, josta on moneen kieleen sittemmin tullut kello(nmuoto)a tarkoittava sana.
KH: ” Erityisen komea juoma-astia oli puusta valmistettu haarikka, kousa. Sen nimi on keskiaikainen alasaksalainen laina, mutta parhaat kousat ovat olleet suomalaisen puukäsityön huipputuotteita. Lounais-Suomessa valmistetut kousat olivat statusesineitä, joilla juhlistettiin niin kotimaisia kinkereitä kuin kuninkaallisten ja aatelisten juhlapitoja. ”
Häkkinen kusettaa: suomessa Nykysuomen sanakirjan mukaan on kaksi eri sanaa kousa, jotka voivat olla yhtä alkuperää, tai sitten eivät, nimittäin:
1. Vesi- tai soppa kauha:
Kauha, kousa ja kuuppa ovat samaa juurta ja tarkoittavat kaikki poltettua ruuokkua ja ovat kanta-IE/-balttia/slaavia. SU-peräisiä ruukku-sanoja ovat pata, pot, fati; sekä
2. Koristeellinen juhlissakäytty oluthaarikka, koosa, sana tulee norjan sanasta kåsa = kauha, malja, juhlallinen yhteisryyppy, joka Nykysuomen sanakirjan mukaan tulee sinne liettuan sanasta kaušas, kuurin kausas.
Häkkistäisetn mukaan ”germaani” on ”täysin itseriittoinen alkulähde”, josta kumpuaa kaikenlaista, mitä muut sitten eri aikakausina lainaavat.
Lithuanian: káušas = kallokoppa, kauha, munankuori
Etymology: ’Himschädel = kallokoppa, Schopflöffel = ”ammennuslusikka”, kauha, Muschelschale = simpukankuori, Schneckenhäuschen = etanankuori’,
kaũšti (-šiù, -šiaũ) ’aushöhlen = kovertaa’, (tulee substatiivista ilmeisimmin!)
kaũšti (-štù, -šaũ) ’zechen, saufen’ = juopotella, tuhlata viinaan (ym.) (vgl. zu dieser Bed. dtsch. bechern, griech. krathrīzein Sophron. fr.106 ’trinken = juoda’: kratjér ’Mischkrug = ”sekaruukku”?’),
kaũšas ’wer sich leicht betrinkt = juomaan taipuvainen, leicht angeheitert wird = helposti päihtyvä’;
kiáušas, -ė ’Hirnschädel = kallokoppa’
pakáušis (-io) ’(Hinter)kopf = takaraivo, Schädel = pääkallo’,
lett. kauss ’(Hirn)schädel = kallo, grösseres Gefäss = suuri astia, Trinkgefäss = juomasammio, Schale = kuori, Napf = nappo, kippo, löylykauha, Becken = malja, lantio, (Koch)löffel = ”keittolusikka”, -kauha’,
kausēt ’schöpfen, viel essen’ = ahmia, mässäillä,
pakausis, -e ’Nacken = niska, Genick = niska, Schadel = pääkallo’.
Die Wörter stammen von einer Wz. *keu-, *kou-, *ku- ’wölben = taipua’,
(*kem(p/b)(s/š) = taipua, taivuttaa jännittää), josta kantaindoeuroopassa etuliittellä s- = pois(päin)- on johdettu myös
*skem(p/b)”- = kimmota, ampua (jousella), lyödä kimpoamaan
https://www.tiede.fi/comment/821927#comment-821927
https://www.tiede.fi/comment/829607#comment-829607
https://www.tiede.fi/comment/834357#comment-834357
https://www.tiede.fi/comment/821163#comment-821163
[TAI *kep(š)ti = polttaa ruukku ym. kovaksi!]
zu der auch lit. kiáutas [< *keptas = potettu, paistettu],
kẽvalas ’Schale = kuori, Gehäuse = kotelo, Hulse, Hülle = hylsy’
kevénti ’herumkauen’ = kaluta, etc. gehören (s. auch s.v. kẽvalas).
Aus anderen idg. Sprachen vgl. preuss. keuto ’Haut’ = iho,
griech. kútoj,
lat. cutis = iho,
ahd. hūt ’Haut’
Heranzuziehen sindauch ai. kós’a- ’Behälter = rasia, Kufe = antura’
und mit Velar in der 2. Silbe ausgestattete lit. káukė ’Maske’ = naamio,
káukolė ’(Hirn)schädel’ = aivokoppa,
kiáuklas ’Hülle = peite, Schale = kuori, Hülse = hylsy, Gehäuse = kotelo, siemenkota’,
kiauklễ, kiáukutas ’Gehäuse, Schneckenhaus = kotilonkuori, Muschelschale = simpukankuori’,
kaukẽlė ’hölzerne Schüssel’ = puukulho.
Die Natur des 2. Gutturals von griech. kaukīon ’Kelch’ = malja, kalkki (kirk.), verhiö,
lat. caucum ’Becher’ = pikari, caucula ’Trinkschale’ = juomakuori,
cymr. cawg ’Becher = pikari, Schale = kuori’,
mir. cūach ’Becher’ ist nicht mit Sicherheit festzustellen.
Mit s- Determinativ ist versehen aisl. hauss ’Trinkschale = juomakippo, Schädel = kallo, Amboss- = alasimen kärki, Bergspitze = vuorenhuippu’.
Aus urbalt. *kauša stammt finn. kauha ’Schöpflöffel’,
dagegen estn. kauss geht direkt auf lett. kauss zurück (Kalima Festschr. Hirt 2, Senn).
Poln. kowsz, russ. kovš sind entlehnt aus lit. káušas.
S. noch s.v. kūšӲs.
Kauhan etymologia on ehkä aivan virheellinen ja saattaakin liittyä ruukunpolttosa-nastoon, tulla juuresta kepti = paistaa, keittää, kuumentaa kovaksi, eikä kemti = vehyttää, kaareuttaa!
Viittaa levikiltään siihen,että se ei tulekaan venäjän sanasta kovš = kauha, joka tulee liettuan sanasta kausas = kauha, latvian kauss = kallo
https://vasmer.lexicography.online/%D0%BA/%D0%BA%D0%BE%D0%B2%D1%88
” ковш = kauha, kousa
род. п. -вша́, укр., блр. ковш, др.-русск. ковшь, грам. 1357 г. и 1389 г. (Срезн. I, 12); Котошихин 13 и др.
Заимств. из лит. káušas «уполовник = löylykauha, liemikauha, nappo, ковш, боль-шая ложка = iso lusikka» наряду с kiáušas «череп = kallo. munankuori, твердая оболочка = kova kuori, чаша = malja»,
лтш. kauss «череп = kallo, чаша = malja, ложка = lusikka», которые родственны др.-инд. kṓṣas «сосуд = astia, бочка = tynnyri» (последнее в ср.-инд. вместо kṓçаs — то же, греч. καυκίον «кубок = malja»; ” …
… Балт. слово проникло также в финский (kauha; см. Сетэлэ, AfslPh 16, 273), в ср.-нж.-нем. (kouwesse, нж.-нем. kausse), а оттуда — в скандинавские языки.
Baltista tulee (jossakin määrin kummallista kyllä) myös turkkilaisten kielten sanat (ve-näjän kautta tai suoraan): tataarin ”…kupšin «кувшин = kannu» заимств. из русск. кувши́н (см.), … алт. köš, якут. küös «горшок = ruukku, чашка = muki», чан. ḳuzi, груз. ḳovzi «ложка», перс. kūzа «кружка = tuoppi, muki, горшок = ruukku», арм. kuž «горшок = ruukku», а также осет. kusinæ: русск. кувшин.
Vaikka baltinkin sana tarkoittaa myös kalloa, se on jälkikäteinen merkitys, ja alupe-räinen balttilaisittaisittain sosiaalinen, tekninen merkitys on *kep(š)tas = ”kovaksi poltettu (polteltu)”, eli keramiikkaruukku (myös paistos).
Tasan samaa juurta keittää, kovaksi tao pehmeäksi tai muuten vaan: kepti = paistaa (pannulla, uunissa, vartaassa), polttaa (savea ym.).
Ja Keitele (munaisliettua) ja Koiterekin (vasarakirves) ovat ”Keitto-, Keittely-” järviä.
Myös kiehua on samaa lähtöä, uudehko liettualainen sana.
Latinan capsula = kotelo luuktvasti muös kuullu joukkoon, englannin capsule. Latinan sana capsa on voinut tarkoittaa nimenomaan savesta poltettua kappaletta.
Romanian verbi capsa, joka yhdistetään latinan sanaan, tarkoittaakin kovettamista ja lujittamista!
” Kaisa Häkkinen on suomen kielen emeritaprofessori Turun yliopistossa.
Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2019
Arkkipiispa Kari Mäkinen luovutti kirkon kulttuuripalkinnon professori emerita Kaisa Häkkiselle. Kaksi valehtelijan jankuttajaa vastoin parempaa tietoaan, jotka eivät ansaitse minkäänalistakunnioitusta ainakaan tieteen tahoilta.
Kaisa Häkkinen jankuttaa Alfred Rodenbergin ja Hitlerin kieli-valeteorioita ”Pohjoismaiden kanta-arjalaisista”- ja suomalais-ugrilaisten tuloa Suomeen 5500 vuotta todellista myöhemmin, ajanlaskunalun jälkeen. Täysin pöhköä lallatusta, minkä maailman johtavat fennougritit ovat osoittaneet kuten juuri germaanikontakktien syntyä tutkinut Ralf-Peter Ritter – ihka aito oikea germaani muuten, syntynyt Berliinissä 1937, kuollut 21011. Kaisa Häkkinen on moneen kertaan mainittu peruteettomien pan-germanistihöpinöiden sepittelijänä.
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/12/suomalaisten-ja-germaanisten-kielten-varhaisimmista-lainakosketuksista-ajalaskun-alun-aikaan
Tää on nyt todistettu fakta eikä mikään tyhjä haukku!
****
Keskustelua:
Ja SE ”nuorakeraaminen”, vasarakirveskulttuuri on tullut Ruotsiin SUOMESTA:
http://sv.wikipedia.org/wiki/Stridsyxekulturen
” Även i Finland kallas denna kultur ibland för stridsyxekultur, eller finsk stridsyxekultur (till skillnad från svensk-norsk stridsyxekultur), men en del arkeologer föredrar snörkeramisk kultur och andra behåller det missledande begreppet båtyxkultur.
Det finska materialet liksom det som förekommer i Baltikum är mycket likt det svenska, medan det danska (enkeltgravskultur) skiljer sig från den svensk-norska stridsyxekulturen både vad gäller föremålsformer och gravskick, samt liknar mer det snörkeramiska kulturerna i Nederländerna, Tyskland, Polen och Ryssland. ”
post1310939.html?hilit=vasarakirveskulttuuri#p1310939
Suomalaiset kielet ovat syntyneet uralilaisen kielen ottaessa indoeurooppalaisia vaikutteita vasarakirveskansan kielestä.
Uralilaiset kielet ovat siis tätä vanhempia.
Kun Suomesta on mennyt vasarakirveskansan kieltä Ruotsiin, siine on sen ohella mennyt samaan aikaan vääjäämättömästi myös uralilaista kieliainesta.
Nykyinen ruotsi ja norja ovat kuitenkin Tanskan kautta tullee yksittäishauta-nuorkeraamiseen kultuurin tuomaan.
Ne siis EIVÄT OLE Ruotsin ensimmäinen IE-kielijatkumo.
Kun siis kysytään oikeammin, mitä kieltä Ruotsissa puhuttiin yli 5 000 vuotta sitten, vastaus on: paleoeurooppalaisia eli muinaiseurooppalaisia kieliä (kattokäsite, eivät välttämättä edes sukua toisilleen). Parhaiten erään tällaisen kielen jäljille on päästy Lapissa nykyisellä saamelaisalueella; jopa eräiden tuntemattomasta kielestä periytyvien nimielementtien merkitys on pystytty rekonstruoimaan.Ettei vain ole taas sellaista ”paleoeurooppaa” (n. tuhannen vuoden takaista balttia) kuin erään jaskan tutkimuksen ”jänis”, ”ilves” ja ”varis”…
post1328703.html?hilit=yl%C3%A4piru#p1328703
Suomensukuisia eli uralilaisia kieliä on puhuttu tuohon aikaan vasta kaukana idässä,Ei ole perää. Uralilainen kieli on ollut täällä ennen IE-kieli, sillä muuten kielemme pohjalla ei voisi olla uralilainen kieli, vaan sen olsikorkeintaan ”pinnalla”, mutta pohjalla olisi IE, kuten latviassa.
ja Suomeen ne ehtivät näillä näkymin vasta pronssikaudella.Ketkään muut kuin Suomen pieni ideologinen pölkkypäinen ei-germaaninen ja ei-germanistialan (paitsi Koivulehto) pangermanistiumpio eivät kannata tuota höpönlöpöä: eivät ruotsalaiset, eivät saksalsiset, eivät venäläiset, eivätkä baltit!
Mistä ihmeestä oikein voi olla kysymys?
Jopa Wiikin ”teorioihin” viitataan Venäjällä enemmän, joskin vain ”erään esitetyn hypoteesin” ominaisuudessa…
Ruotsiin niitä ei tiedetä ehtineen ennen kuin saame levisi sinne pohjoisesta ja suomalaisia ehti sinne keskiajalla.Kyllä tietään, koska ne eivät voineet mitenkään olla menemättä sinne vasarakirveskulttuurin mukana!
Ja se taas oli Suomessa myöhäisempi kuin kaikkien vakavasti otettavien tutkijoiden mukaan ainakin pääasiassa uralilaiskielinen kampakeraaminen kulttuuri!
Esimerkiksi mitään tieteellisiä paikannimistöllisiä todisteita ei ole siitä, että Ruotsissa olisi varhemmin puhuttu uralilaisia kieliä.Jos ne järvien nimet kerran ovat vanhoja ja indoeurooppalaisia, ne todostavat samalla uralilaiskielten vaikutukseta, koska niiden nimeäjät ovat tulleet vuosituhansien aikana uralaisten alueiden läpi.
Kantagermaanin taso ajoitetaan tosiaan vuoden 500 eaa. tienoille, mutta se on kehittynyt aiemmista kielentasoista (kantaindoeurooppa > luoteisindoeurooppa > esigermaani > paleogermaani > kantagermaani) aivan kuten kantasuomikin, joka ajoitetaan vasta ajanlaskun alun jälkeiseksi. Kantagermaanin ajoituksella ei luonnollisestikaan ole mitään todistusvoimaa Ruotsin indoeurooppalaisuuden ajoitukseen.Se kieli on kehittynyt Tanskasta tulleesta yksittäishautakulttuurin kielestä, tai sitten vielä sitäkin myöhemmästä sieltä tulleesta kielimuodosta, eikä se ole Ruotsin ensimmäinen IE-kieli.
Tai sitten, jos on, NIIN SIELLÄKIN ON PUHUTTU URALILAISIA KIELIÄ ENNEN IE:TÄ!
Nämä kasi vaihtoa arkeologia jättää, sillä lutturien ja kielten välillä on sellainen yhteys, että KIELIKIN ON KULTUURIA MYÖS SANAN SUPPEASSA MERKITYKSESSÄ (=”ERI KLUTTUURIT”).
Sitä en tajua, että mistä kelteille ja gooteille sun muille tuli se kieli jos kerran eivät puhuneet latinaa? Samaa kantaa lienee muinaisruotsikin.Latina on vain yksi itaalisen haaran indoeurooppalainen kieli. Ainoastaan romaaniset kielet polveutuvat latinasta, ei keltti eikä gootti (joka oli itägermaaninen kieli). Nuorakeraamiseen kulttuurialueeseen yhdistetään luoteisindoeurooppalainen kieli, jonka tytärhaaroja ovat germaani, baltoslaavi, keltti, itaali jne.
Museoviraston mukaan vasarakirveskulttuurin kieli on katsottava balttilaiseksi, ja kaikki vakasti otettava kielititeellinen tutkimus tukee tätä olettamusta,
Se kieli on kehittynyt Tanskasta tulleesta yksittäishautakulttuurin kielestä, tai sitten vielä sitäkin myöhemmästä sieltä tulleesta kielimuodosta, eikä se ole Ruotsin ensimmäinen IE-kieli.
Tai sitten, jos on, NIIN SIELLÄKIN ON PUHUTTU URALILAISIA KIELIÄ ENNEN IE:TÄ!
Nämä kaksi vaihtoa arkeologia jättää, sillä kulttuurien ja kielten välillä on sellainen yhteys, että KIELIKIN ON KULTUURIA MYÖS SANAN SUPPEASSA MERKITYKSESSÄ (=”ERI KLUTTUURIT”).
Sitä en tajua, että mistä kelteille ja gooteille sun muille tuli se kieli jos kerran eivät puhuneet latinaa? Samaa kantaa lienee muinaisruotsikin.Latina on vain yksi itaalisen haaran indoeurooppalainen kieli. Ainoastaan romaaniset kielet polveutuvat latinasta, ei keltti eikä gootti (joka oli itägermaaninen kieli). Nuorakeraamiseen kulttuurialueeseen yhdistetään luoteisindoeurooppalainen kieli, jonka tytärhaaroja ovat germaani, baltoslaavi, keltti, itaali jne.
Museoviraston mukaan vasarakirveskluttuurin kieli on katsottava balttilaiseksi, ja kaikki vakasti otettava kielititeellinen tutkimus tukee tätä olettamusta,[/quote]
Mitään sellaista ”luoteisindoeurooppalaista kielimuotoa”, johon balttikielet ja germaaniset kielet yhdessä olisivat kuuluneet, mutta jotkut muut muut isot indoeurooppalaiset kieliryhmät eivät olisi kuuluneet koskaan, vaan olisivat jo ennen sellaisen muodostumista kantaindoeuroopasta lähteneet selvästi muulle tielle, ei ole ikinä ollut olemassakaan.
Ruotsin järvien mahdollist vanhat indoeurooppalaiset nimet ovat joko vasarakirveskieltä, tai sitten etelästä tullutta nuorakeraamista kulttuuria, joka ei ole ollut ainakaan germaania.
Germaanit eivät luutavimmin olleet nuorakeraamikkoja ollenkaan, vaan palloamforakansaa. He olivat lisäkski vanhan suppilopikari(megaliitti)kulttuurin kavereita.
Mitään sellaista ”luoteisindoeurooppalaista kielimuotoa”, johon balttikielet ja germaaniset kielet yhdessä olisivat kuuluneet, mutta jotkut muut muut isot indoeurooppalaiset kieliryhmät eivät olisi kuuluneet koskaan, vaan olisivat jo ennen sellaisen muodostumista kantaindoeuroopasta lähteneet selvästi muulle tielle, ei ole ikinä ollut olemassakaan.
Germaanikielet ja balttikielet ovat molemmat lähteneet suoraan kantaindoeuroopasta kumpikin omaansa, täysin erilaiseen suuntaan.
Germaanikielten ääntämys on muuttunut putkisuoraan kantaindoeuroopasta Grimmin lakien mukaisesti. Vokaalien vaihtelulla kantaindoeuroopan e:stä on ruvettu ilmaisemaan mm. verbin aikamuotoja (joita oli aluksi vain kaksi, vaikka Koivulehto on niidn lisäski taaskin ”löytänyt”myön kokonaan ”omia” Ralf-Peter Ritterin mukaan).
Balttikielten kehitys kantaindoeuroopasta kantabalttiin meni PÄINVASTAISEEN SUUNTAAN: kaikki h-äänteet katosivat, ja muutkin pihinät ja puhinat paitsi suhu-ässät.
Sen sijaan kantabaltissa kantaindoeuroopan verbivrtalon e-juuren ympärille, joka alkoi merkistä intransitiivista toimintaa itseään, muodostettiin kaksi transitiivista aspektia, joista i-aspektissa toiminnan tarkoitettuna tuloksena on osa, yksityiskohta, joka esimerkiksi irrotetaan tai siirretään, ja a-aspektissataas toisin päin objektina on kokonaisuus, johon tuo saan tehty toimenpide vaikuttaa: esimerkiksi lastata laiva haloilla vs. lastata halko laivaan. Silloin kun nuo aspektit näkyvät esimerkiksi gootissa riippumattomina eri sanoina, on kyseessä balttilaina, esimerkiksi gootin vasarakirveslaina, siitä huolimatta, että se on (luultvasti) lainattu Grimmin lakien mukaan
***
Täällä Kaisa on vähän parantanut seuraavassa:
Kurisches Haus, typischerweise ohne Schornstein, damit auch im Winter die Netze und Fische getrocknet werden konnten.
” Keksintö ei ole meidän, mutta nimi napattiin suomesta.
Kesänvieton kohokohtia on mökkisaunassa kylpeminen. Suomalaisen saunan tenhovoimasta kertoo se, että siihen viittava sana on levinnyt laajalti maailman muihin kieliin, vaikka suomalaisia sanoja ei muuten juuri lainata.
Sauna ei ole alkuaan suomalainen keksintö, mutta Suomessa saunomiskulttuuri on saanut poikkeukselliset mittasuhteet.
Sauna-sanalla (viron saun, etymologiat puutaheinää, kuten Häkkinenkin tuonnempana aivan oikein toteaa, T.) on etymologisia vastineita lähisukukielissä ja saamessa, joten sen täytyy olla ainakin parituhatta vuotta vanha. ”
T: Ei tarvitse olla niin vanha: se on voitu lainata samasta lähteestä erikseen eri itämerensuomalaisiin kieliin. Lähteen on silloin tarvinnut olla joko hyvin laajaa tai hyvin liikkuvaa laatua.
KH: Se näyttää alun perin tarkoittaneen lämmittelysuojaa, esimerkiksi lumeen tai maahan kaivettua kuoppaa tai pientä mökkiä. ”
T.: Se on tarkoittanut alun perin kuivumaan tai savustumaan asettamista.
KH: ” Entisajan suomalaisilla sauna on voinut tarkoittaa savupirttiä, jossa on sekä asuttu että kylvetty samaan tapaan kuin tekivät seitsemän veljestä Impivaarassa. ”
T.: Kyllä, juuri sitä se on todennäköisimmin tarkoittanut. Se on ollut tärkeämpi hieman etelämpänä, jossa ei ole kunnon talvea, ja lumikin tulee vetenä ja räntänä, kuin täällä.
KH: ” Sauna-sanan alkuperä on hämärän peitossa. ”
https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/12/viikinkiajan-kuurilaisten-dzauna-loydetty-pirkkalasta
Viikinkiajan kuurilaisten ”dzauna” löydetty Pirkkalasta?
Nimitys ”dzauna” tarkoittaa kuiva(tt)amista ja kuiva(t)ustilaa:
https://www.tiede.fi/comment/1785657#comment-1785657
” Vierailija (= Arkkis = Risto Koivula)
Arkkis: Perkele! Nyt mää keksin, että mistä se ”sauna” tulee ja mitä se tarkoittaa!
Palataan tänne viestiin, josta saadaan metodista apua, ja muistettakoon, että sauna ja riihi erityisesti olivat pitkään sama paikka.
klo 11:26 | 3.4.2009
Arkkis: Sen sijaan kelpaa verbi
”džiauti (džiauna, džiovė) ”= ripustaa kuivamaan (esimerkiksi pyykki tai jokin vastaava, vaikka leipä) sopii huomattavasti paremmin!
https://www.tiede.fi/comment/1785880#comment-1785880
KH: ” Sille on ehdotettu germaanista lainaetymologiaa, jonka mukaan sana olisi alkuaan tarkoittanut kasaa ja viitannut kiukaaseen, mutta mikään ei todista tällaisen merkityksenmuutoksen puolesta. Kaikissa saunoiksi nimitetyissä kohteissa, esimerkiksi lumeen kaivetuissa kuopissa, ei edes ole ollut kiuasta.
”Kadonneen miehen etsinnät keskeyttivät kalastuksen – kalastajat raivostuivat etsijöille”
”Alueelle istutetaan vuosittain kirjolohta useampia eriä. Tänään oli ensimmäinen päivä, kun kalaa istutettiin.Paikka on tunnettu siitä, että kun tankkiauto käy, kalamiehet suuntaavat perässä paikalle sankoin joukoin.
Paikalla tiesululla päivystäneet vapaaehtoiset kertoivatkin, että osa kalastajista ei ole tilannetta sulattanut. Miehet olivat saaneet osakseen asiatonta käytöstä liian innokkailta kalastajilta.”
Tällaiset ”kalastaja”-mulkut voisi muutenkin laittaa kalastuskieltoon.
Kun ihmistä etsitään joltakin alueelta, sinne ei tarvita yhtään ylimääräistä pelleä sotkemaan jälkiä tai tekemään etsintäkoiria haittaavia ylimääräisiä jälkiä.
Valitettavasti kalamiehissä on näkyvästi tuota ”minä-ensin”-ahneutta.
”Ilta-Sanomien politiikan erikoistoimittaja Seppo Varjus kirjoitti kolumnin, jossa kutsui vihreiden uutta sisäministeriä Maria Ohisaloa jääprinsessaksi, yrittäen viitata Games of Thrones -sarjan ”kalmanvalkeaan lohikäärmekuningattareen”. Viittaus on sinänsä oikea – sekä Danerys Targaryen että Ohisalo ovat molemmat vaaleita naisia määräävissä asemissa”
”Varsinkin vihreiden tuore kansanedustaja Iiris Suomela on tiukasti asettunut vastustamaan Ohisalon, tai oikeastaan kenenkään naispoliitikon kuvailua sukupuoleen tai ulkonäköön liittyvillä termeillä.”
Noin herkkähipiäiselle poliitikon elämä saattaa olla pelkkää tuskaa, kun pitää voida pahoin toistenkin puolesta, vaikka henkilö itse ei asiaan reagoisi mitenkään.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000006140088.html
”Vihreiden Iiris Suomelalta kannanotto ensimmäisessä puheenvuorossa – kutsui puhemiestä puheenjohtajaksi: ”Termi on sukupuolittunut””
Säälittävää pyrkyryyttä ja femakkointoilua keltanokkavirheeltä.
Fiksuus ainakin puuttuu selvästi, mutta virheestä kyseen ollen se ei ole mitään uutta.
On valitettavaa, että kansanedustajatehtävässä käyttäydytään kuin puberteettikakara.