Kuukausi: huhtikuu 2019

Se pitäisi olla jokaisella puolueella itsestään selvyys kellekkään ei pidä antaa erityis vapautta arvostelusta

Mutta se ei ole puolueen arvostelua jossa nimetään joku henkilö vaikkapa nimellä se onkin  pitkälti henkilöön puuttumista

Ja sellanen taas onkin jo aivan eri asia kun puolueen arvostelu arvostelua pitää olla kaikille jopa omalle puolueelle jos sellanen on olemassa

Itsellä ei mikään puolue ole sellanen koskapa en ole jäsen mihinkään puolueeseen .

Mutta arvostelen jokaista tekojensa mukaan  oli se mikä puolue hyvänsä ja siitä ei tule eri vapautta kellekkään

Mutta arvostelkaa omaanne samoilla punikki nimikkeillä mitä usein näkyy viljeltävän vaila totuus pohjaa mihinkään

Se nimittely kyllä kuvaa hyvinkin ÄO määrän joka on aika alhaalla ja pienillä lukemilla silloin kun sanotaan puniksi vaikka ei ole edes nähnyt toista ihmistä

Seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

Onko vanhoilla puolueilla peräti jokin salaineen sunnitelma, kun Rinne ilmoitti, että hallitusneuvotteluja on käyty jo viime syksystä alkaen, mutta persuja ei ole kutsuttu mukaan.

Todennäköisesti vanhat puolueet eivät uskoneet persujen suureen kannatukseen ja uskoivat sen sijaan, että korkeat gallupluvut demareille toteutuvat.

Rinne oli siis syksyllä ”nylkemässä karhua” vaikka karhua ei ollut kaadettu.

Persut on nyt niin suuri puolue, jonka kannatus on vain 0,2 prosenttia pienempi, kuin demareiden. Vaalitulosta on kunnioitettava ja persujen kannattajien ääni täytyy tulla mukaan maan asioiden päättämiseen.

Rinne ei voi jatkuvasti jankuttaa jostain ”arvoista”, kun hän ei sano selkokielellä, mitä hän tarkoittaa.  Rinne kohtelee persuja, kuin he olisivat jotain hirviöitä. Ei persut ole mitään muuta, kuin tavallisia suomalaisia, joille itsenäisyys on arvo n:o 1 . Persut eivät ole rasisteja, he eivät kritisoi itse maahanmuuttajia, vaan maahanmuuttopolitiikkaa. Huom. poliktiikkaa. Politiikkaa on myös talouspolitiikka ja siitä persut ovat huolissaan. Oikeudenmukainen verovarojen jako on myös arvo, jota persut pitävät tärkeänä.

Rinne pelkää, että Perussuomalaisista tulee ajan oloon ”uusi sosiaalidemokraattinen kansanliike”, joka syrjäyttää vanhan ja väsyneen SDP:n Siksi hän johtaa klikkiä, joka pyrkii eristämään persut politiikasta. Mutta se ei tule onnistumaan. Persuilla on niin vankka tuki kentällä, joka vain vahvistuu koko ajan ja Rinne itse aiheuttaa sen käytöksellään.

Mainittakoon lopuksi, että demareiden jäsenmäärä putoaa vuosi vuodelta ja oli v. 2016 n. 4000, kun taas persujen jäsenmäärä on kasv ussa  jäsenmäärän ollessa 2016  lähes 10.000.

Tiedot perustuvat virallisiin lähteisiin.

 

Rinne teki virheen sulkiessaan Perussuomalaiset pois hallitusyhteistyöstä heti kättelyssä. Niin hän pelasi heti yhden kortin pois vapaaehtoisesti. Nyt jäljellä ovat Kokoomus ja Keskusta. Kokoomus säilyi vahvana ja miltei yhtä suurena  kuin SDP.  Siellä myös lasketaan sen varaan, ettei Keskusta vaalitappion jälkeen halua hallitukseen.  Ja jos Rinne epäonnistuu kokoamaan hallitusta niin seuraavana on vuorossa Halla-aho tai Orpo, eikä Kokoomus sulje pois hallitusyhteistyötä Perussuomalaisten kanssa. Siksi Kokoomus katsoo olevansa vahvoilla ja valmistautuu lyömään tiskiin kovat vaatimukset SDP_lle hallitusyhteistyön ehtoina.

Mutta myös SDP:ssä tajutaan tämä ja ymmärretään, että silloin monet tavoitteet jäisivät saavuttamatta ja kannatus todennäköisesti alkaisi taas laskea kun kannattajat pettyisivät hallituksen talouspolitiikkaan. Niinpä SDP:n on tehtävä Keskustalle tarjous, josta se ei voi kiletäytyä. Tänään jo nähtiinkin tv haastattelussa merkkejä siitä: SDP:n Sanna Marin ilmaisi selvän tukensa Keskustan Soten maakuntamallille.  SDP:n on myös helpompi luvata asioita Keskustalle, koska Keskustan kaavailut eivät mene niin paljon ristiin sen omien tavoitteiden kanssa kuin Kokoomuksen vaatimukset.

Keskustalle aukeaa yllättäen kuninkaantekijän paikka, vaalitappiosta huolimatta. Sen on valittava heivääko se Sipilän ja Bernerin takavasemmalle ja kääntää puolueen suuntaa vasemmalle. Keskustassa oltaneen melko yksimielisiä siitä, että kannatuksen romahdus johtuu Sipilän liian oikeustolaisesta talouslinjasta. Kurssia on siis joka tapauksessa muutettava, Suomeen ei mahdu kahta Kokoomusta. Yleensä tappion kärsineet menevät oppositioon kasvattamaan suosiotaan, mutta nyt Keskustalla on mahdollisuus kasvattaa sitä myös hallituksessa. Hallituksessa se voisi myös esiintyä porvarien puolustajana vaikka ajaisikin Kokoomusta vasemmistolaisempaa sosiaalipolitiikkaa. Kysymys kuuluukin, riittääkö Keskustassa rohkeutta? Pakkohan siellä on joka tapauksessa jotain tehdä.

Vihreät ja ehkä RKP noussevat apupuolueina mukaan. Kristillisdemokraattien on vaikea mahtua samaan hallitukseen Vihreiden kanssa Keskustaakin jyrkemmän arvokonservatisminsa takia. Keskustan ja Vihreiden on sorvattava kompromisseja ympäristöasioissa. Turpeen polttoa ei varmaan heti lopeteta. Päivähoidossa kotihoidontuki säilynee Keskustan tuella, mutta muuten mallia ruuvataan siihen suuntaan, että isien on pakko jäädä myös kuudeksi kuukaudeksi kotiin vauvaa imettämään.

Oma kysymyksens on vielä Vasemmisoliitto. Huolitaanko se mukaan  tähän koalitioon?

Nyt on vihapuhe ja vihakirjoittelu rangaistava teko. Mutta mitä tekee valtamedia, kun se jatkuvasti vuodesta toiseen muistuttaa esim. Halla-ahon sakkotuomiosta joskus kauan sitten. Sekin sakko tuli ja oli hyvin tulkinnanvarainen blogikrjoitus.

Nyt on taas lehdissä ”uutinen” valokuvien kera, että viisi vastavalittua kansanedustajaa on rikollisia ja yksi heistä on Halla-aho.

Kun tuomiot on kärsitty ei kellään pitäisi olla nokan koputtamista, mutta tarkoitus onkin lietsoa vihaa. Se on vihapuhetta pahimmillaan.

Ja hallitus ohjelman tekee Antti Rinne ne jotka sitten ei sovellu sen sisään voi itsekkin katsoa ettei hallitukseen kuulu

Mutta sinne ei pidä hallitus ohjelmiaan tyrkyttää vielä omia ehdotuksiaan ja se koskee kaikkia muita kun SDPeetä

Rinne tekee ohjelman uudelle hallitukselle joka sitten hyväksytään muiden taholta taikka sitten ei hyväksytä .

Nimittely voi samalla lopettaa koska nyt ei ole enää vaali aikaa vaan vaalit meni jo ja nyt jatketaan eteenpäin

Vielä ei olla kun vasta alku metreillä jossa on sovittelunkin aika on kaksi on siinä sellasia jotka tuntuvat mahdottomuuksina kepu se ei kuitenkan ole

Kukin miettii keitä tarkoitan seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

Nyt puhutaan arvoista ja paljon. Miksi arvokeskustelu nousee ylitse muiden politiikassa, kun pitäisi puhua asioista, substanssista eli asiasisällöistä. Siksi, että arvot ovat aina vaikeasti määriteltävissä ja siten politiikkojen suosiossa, kun vaikuttaa viisaalta puhua arvoista.

”Keskeisiä hyvän yhteiskunnan arvoja ovat vapaus, demokratia, yhdenvertaisuus, oikeudenmukaisuus ja yhteisvastuu. Voidaan määritellä, että hyvinvointivaltion tavoitteena on tarjota jokaiselle yhteiskunnan jäsenelle mahdollisimman hyvät fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset olosuhteet ja mahdollisuus vaikuttaa elämäänsä.” Valtioneuvoston kanslia.

Kun esim. Antti Rinne puhuu arvoista, niin hän ei kerro, mitä hän niillä tarkoittaa. On helpompi vain todeta, että hänen ja Halla-ahon arvot ovat kaukana toisistaan. Siitä saadaan jopa syy olla menemättä samaan hallitukseen.

Mutta tosiasiat ovat jotain aivan muuta. Rinne ei sano, että hän on eri mieltä Halla-ahon kanssa maahanmuutosta. Jälkimmäinen herra pystyy todistamaan, että valtiolta menee miljardeja vuosittain haittamaahanmuuttoon, joka rahasumma tulisi käyttää suomalaisten elinolojen parantamiseen. Rinne ei voi ja olisi tyhmää sanoa, että hän on eri mieltä eli annetaan haittamaahamnuuton jatkua ja tulkoon kantaväestö toimeen omillaan. Se olisi demareiden kannalta katastrofaalista, sillä kyllä kansa tietää. Ei kansaa enää kuseteta, kuten entisinä aikoina, sen näytti vaalitulos. Siksi Rinne vetoaa arvoihin, kun se ei sano mitään kansalaisille.

Ylen poliittiset toimittajat ovat hampaattomia tyhjäntoimittajia. Jos he olisivat oikeita toimittajia he vaatisivat Rinteeltä ja kaikilta muiltakin selkeät vastauksen kysymykseen, mitä he tarkoittavat arvoilla.

Niin kauan kun puhutaan arvoista esim. hallitusneuvotteluissa puhutaan tyyliin ”hyvää päivää kirvesvartta”.

Persut on lyönyt pöytään selvät ohjelmatavoitteet, jotka tuottivat kansalta loistavan vaalituloksen. Siinä on Rinteelle märehdittävää ja Halla-aho on myöntänyt itsestään selvyyden, että kompromissikykyä on , jos pysytään kohtuudessa. Halla-aho on mennyt jo puolitiehen vastaan tai vähän enemmänkin.

Jos persut ei sovi hallitukseen, niin vaihtoehtona on kova ja tiukka oppositiopolitiikka, joka ei tule olemaan helppoa tulevalle pääministerille. Persujen kannattajajoukko on suuri n. 6-700.000 suomalaista. Heitä ei voi noin vaan verukkeilla sivuuttaa pätöksenteosta.

Hyvin organisoitu oppositiopolitiikka vaatii, että jokaiselle ministerille nimetään ”varjoministeri” esikuntineen, joka seuraa tarkoin ministerin toimia. Tämä on brittien käytäntö.

 

 

Sipilän hallituksen jäljiltä jäi savuavia raunioita – työläiset ja heikoimmassa asemassa olevat odottivat vesi kielellä eduskuntavaaleja. Niissä piti näytettämän Sipilän oikeistolaiselle menolle ”närhen munat”. Vaan kuinka kävikään? Vasemmiston jättirykäyksen sijaan saatiin tussahdus.

 

Juha Sipilä ja johtamansa Keskusta saivat toki kuonoon isän kädestä. Laiha lohtu, sillä demareiden ykköspaikka on olematon ja kaksi oikeistolaista puoluetta, Perussuomalaiset ja kokoomus, hengittävät kiivaasti niskaan. Tee siinä sitten vasemmistolaista politiikkaa! Demarit ja Vasemmistoliitto 26 prosentin kannatuksella ei oikeistolaisen yhteiskunnan rakenteita horjuta. Voidaan myös kysyä, onko ylipäätään olemassa vasemmistolaista eduskuntapolitiikkaa, jos tavoitteena on vain kompromissien kautta hillitä rajuinta oikeistolaista talouspolitiikkaa – saada ns. torjuntavoittoja?

 

Mitä tekevät perussuomalaiset jotka tekivät nyt kolmannen jytkyn? Mitä heidän äänestäjänsä haluavat puolueelta? Oliko tarkoitus vain näyttää ”keskisormea” eduskunnan poliittiselle eliitille? Uskoivatko perussuomalaisia äänestäneet, että kovalle uusliberalistiselle talouspolitiikalle lyödään voiton myötä naula arkkuun?

 

Jäävätkö perussuomalaiset lekottelemaan oppositioon, nostamaan kannatusta ykköspuolueeksi vai lähtevätkö mukaan hallitukseen turvaamaan oikeistolaista politiikkaa jossa armoa ei tunneta heikompiosaisia kohtaan. Nimittäin, jos persut ottavat hallitusvastuuta, en millään usko vasemmistoliiton ainakaan olevan mukana siinä hallituskokoonpanossa.

 

Kokonaisuutena, tällä eduskuntakokoonpanolla tulee nyt lyödyille kansanosille kylmät oltavat. Tukalaa tulee olemaan vasemmistolla olo ”jarrumiehenä” oikeistolaisessa vyörytyksessä. Varsinkaan kun sosialidemokraateille on yli pääsemätön kynnys tukeutua politiikassaan kansanjoukkoihin. Myös ammattiyhdistysliikkeen maltillisena pitäminen tulee vääjäämättä karahtamaan vasemmiston omaan nilkkaan – on jo nyt karahtanut.

 

Entä laitavasemmiston, eli kommunistien surullinen taapertaminen? Kansalle on onnistuttu syöttämään kuvaa yhteiskuntaa häiriköivästä, menneessä elävästä, olemattomasta porukasta, jolla ei ole nykyisessä yhteiskunnassa kuin korkeintaan perinteen vaalimisen tehtävä. Ja todella, kommunistit kuihtuvat vaaleista vaaleihin kuin pyyt maailmanlopun edellä.

 

Kommunistit eivät suinkaan elä pelkästään vaaleista. Kuitenkin vaalit ovat jonkinlainen mittari kannatuksesta. Ilman kannatusta on aivan turha heilutella punaisia lippuja, elellä haaveissa jostain suuresta ja mahtavasta.

 

Kommunistien ei tarvitse tehdä korjausliikkeitä ideologiaan, mutta totta totisesti nyt olisi korkea aika katsoa peiliin, minkälaisia toimintatapoja/kulttuuria yhä edelleen harrastamme! Vanhat kaavat ja toimintatavat eivät yksinkertaisesti päde tähän päivään. On vain alettava elämään siellä missä sattuu ja tapahtuu, kuten perussuomalaiset koko ajan tekevät. Persut ovat ottaneet isot paikkansa kuntien ja kaupunkien valtuustoissa, joissa heitä seurataan ja ammentavat kannatuksensa: Sen sijaan meitä kommunisteja on olematon määrä tekemässä siellä ruohonjuuritasolla työtä ihmisten parhaaksi.

 

Mitä on tehtävä vai nostammeko kädet kiltisti pystyyn? Pienpuolueiden yhteinen menestys oli surkean olematon. Ei nousseet piraatit, siniset, tähtiliike kuin muutkaan, vaikka mainosarvoa oli ainakin sinisillä ja Nyt – liikkeellä yllin kyllin.

 

Edes vaaliliitot esim. Helsingissä piraattien, feministien ja liberaalien kesken eivät saaneet kummoista tulosta. Siitäkään huolimatta, että noilla puolueilla ei kummitellut kommunistien haamu olkapäillä.

 

Rakenna tässä nyt sitten laajaa rintamaa eduskuntapuolueiden ulkopuolelle. Vaalit siis löivät koko arsenaalilla meitä muutosta haluaville päin näköä, lähes kanveisiin. On pohdinnan paikka, enää emme voi nyrpistellä nenäämme toisillemme, kulkea kukin omia polkujaan. Ei, on viimeinen hetki koota voimat saman pöydän ääreen, löytää yhteinen sävel. Nämä vaalit sen näyttivät, jotain täytyy tehdä, jostain ottaa ns. härkää sarvista. Periksihän me kommunistit emme todella anna, ennen kuin vanha valta on murrettu, heitetty historiaan.

 

Ennustin, että 80%:n todennäköisyydellä n. 80 % voittaa.

Tulos oli 100 %: varmuudella 82.5 voitti, joka oli persulille sama tulos kuin edellisissä Eduskuntavaaleissa 17,5 %. Ei siis tullut mitään jytkyä, mitä ennustettiin.

Syyt vaalitulokseen ovat muissa kuin persuissa persujen tulokseen:

– Suomi sai herätyksen ilmastonmuutokseen, joka ensi vaalikaudella pitää  saada loppumaan. Lapset valjastettiin mannekiineiksi valtapolitiikalle. Suomalaisten pitäisi lopettaa mökeillään puilla lämmitys.  Olisi edes puhuttu sisäilmasta ja katupölystä.

– Metsiin ei saa koskea. Energiaa tuotetaan vain ilmasta.

– Grillimakkaraan kuolee. Kaloja ei saa tappaa. Eläimet pitää vapauttaa. Suomi syömään nyhtökauraa. Ihmisestä tulee märehtijä, jolla on pötsi, satakerta ja juoksutusmaha eikä paskanna enää kettinkiä.

– Sukupuolta ei ole, olemme homoja, lesboja tai transuja tai siltä väliltä. Ei ole enää päämiestä eikä lautamiestä.

– Kuka tämän kaiken hoopouden keksi, ilmanstoasiantuntija Oras Tynkkynenkö ( vihr), johon kaikki hoopot nopeasti samaistuivat ?

– Vaallipakan todellinen sekoittaja oli siis vihreä utopia, johon kaikki kilvan samaistuivat paitsi persut, jotka eivät tehneet mitään. Mutta kyllä kyrsii myös muitakin kansalaisia moniin poliitikkoihin tarttunut tauti puolueista riippumatta.

Eli koko vaalitulos selittyy pääosin tällä ja Halla-ahon viilipytyllä suhteessa näihin asioihin- ei muuta. Maahanmuuttoa ei enää ole vaalien jälkeen, koska kukaan ei halua tänne tulla.

Jos joku kuvittelee, että tuo edellinen on persujen ideologiaa, on väärässä, se on jalat maassa elävien kaikkien varttuneiden ideologiaa puolueista riippumatta paitsi kaupunkivihreillä.