Mites vaalit meni, kommunistit?
Olin tuossa itseasiassa huhtikuun alusta 17:een päivään Teneriffalla.
Löysin sieltä turistien kirjastosta, jonne voi sekä jättää että ottaa kirjoja meidän hotellista ala-aulasta SKP:n 2016 edustajakokouksen kirjan. Luin sen, itseasiassa jo kolmanteen kertaan, kolmas kerta siis tuolla lomalla.
Kirjan sisältöstä olen lähes kaikesta samaa mieltä. Lukuunottamatta puheenjohtajamme jatkuvaa toistoa feminismistä, ja sai palstatilaa sukupuolinen tasa-arvokin, mutta vähäisemmässä määrin.
Olen toistanut toistamasta päästyänikin toistanut, että feminismi kommunistisessa liikkeessä on lähinnä kommunistisen liikkeen itsemurha.
Riittäisi mainiosti puhe tasa-arvosta, jonka kannalla olen itsekin.
Työväen keskuudessa feminismi lähinnä aiheuttaa enemmänkin vihamielistä raivoa koko käsitettä ja liikettä kohtaan.
Feminismi on hyvin vierasta työväelle.
On turha ihmetellä miksi Persut saa työväeltä kannatusta, mutta työväenliikkeen peruskivi, kommunistinen puolue on jo lähes kokonaan hylätty työväen piirissä.
Olisi syytä miettiä miksi, katsoa peiliin, kommunistit, ei kannatusta tule lähes ollenkaan työväen taholta.
Puuhasteleeko SKP asioiden parissa joita joko työväki ei hyväksy tai ei ymmärrä?
SKP:n kannatus melkein puolittui 2015 eduskuntavaaleista.
Jo silloin halusin nostaa keskusteluun mitä SKP tekee väärin ja mitä voisimme tehdä toisin.
Hillitön raivo vain nousi, mutta keskustelemaan ei kyetty.
Ajattelin tuolloin, että emme me voi enää tästä alemmas vajota. Kannatus oli eduskuntavaaleissa 2015 reilun 7000 äntä.
Ajattelin, että nyt on viimeistään johtopäätösten aika, mutta ei.
SKP sai nyt eduskuntavaaleissa 2019 reilusti alle 4000 ääntä.
Sama toiminta jatkuu, ja luulen, ettei nytkään keskustelua käydä, mutta syytellään ihan muita, mutta omassa toiminnassa ei mitään vikaa nähdä.
Avointa keskustelua ei varmaan tulla käymään, kun sellainen kulttuuri on hävinnyt koko kommunistisesta liikkeestä, itseasiassa kokonaan.
Tampereella kannatus SKP:llä meni enemmän kuin perseelleen.
Piiristä on heitetty kaikki toimintakykyiset ja halukkaat pois, ja siitä ei keskustella.
En halunnut enää vaaleihin mukaan ollenkaan, lamaannuin aivan täysin.
Ne jotka Pirkanmaalla olisivat saaneet ääniä, Tiainen, Heinonen ja Lintunen, on heivattu Puolueesta tylysti pois. Eivät kelvannneet ehdokkaiksi. Olisivat varmasti lähteneet, kuten minäkin, jos vain piirimme olisi kysynyt. Mutta eivät kysy.
Edustajakokous 2016, josta alussa mainitsin, oli silloisen pääsihteerimme Heikki Ketoharjun oiva kirjoitus/puhe.
Omassa puheenvuorossani mainitsin tuolloin, että Ketoharju jo mainitsi lähes kaiken josta itsekin puheessani aioin pitää ja pidinkin.
Sääli vain, että kaikki jäi puheen tasolle, mikään eikä mitään ole muuttunut puolueessa.
Päinvastoin, on ollut varaa heittää puolueesta niitä arvokkaita kommunisteja joilla on ollut vielä jotain sanottavaa ja annettavaa.
Puheenjohtajamme TV esiintyminen ei aiheuttanut vain myötähäpeää, vaan jopa kiukkua.
Edelleen vain syli leveellään kaikille ulkomaalaisille työperäisestä maahanmuutosta lähtien.
Ei varmaan JP:lle tullut mieleenkään ajatella miltä mahtoi tuntua niiltä jotka ovat menettäneet työpaikkansa puolta halvemmalle ulkomaalaiselle.
Kannattaisi lotkauttaa korvaansa heille, ja työväelle, miltä heistä tuntuu ja mitä heille kuuluu, eikä toitottaa naivisti, että kaikille pitää maksaa sama palkka ja samat työehdot.
Tasa-arvo toteutuu työpaikoilla Suomalaisen naisen ja miehen välillä, heille feminismistä jauhaminen ei uppoa.
Ehkä sivistyneistössä ja korkeasti koulutetuissa sekä korkeakouluissa kuten yliopistoissa voi saada vastakaikua.
On sitäpaitsi jo aika ajanut ohi vaahdota naisten puolesta, kun varsin monet miehet ovat pudonneet köyhyyden ja kurjuuden kuiluun, menettäneet kaiken, syrjäytyneet.
Tällä hetkellä monin osin on jo peräti naisvalta, kouluissa , johtajistossa ym, ja todennäköisesti seuraava eduskuntakin on jo naisvaltainen.
Miehiä tässä poljetaan kuin tulpatonta mopoa, miehen kaikkia oikeuksia.
Ei siis pidä yhtään ihmetellä että Persut on toiseksi suurin puolue.
Missä on tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen SKP?
Vaalikeskusteluissa sentään Vartiainen Mikko sentään loisti, ja KTP meni eteenpäin saaden parisataa ääntä enemmän kuin edellisissä vaaleissa.
Vanhakantaisuus ja kaavamaisuus/oppineisuus on KTP:ssäkin tulppana eteenpäinmenolle.
Kommunistiselle liikkeelle on kysyntää ja tarvetta, mutta nyt sitä ei tarjoa yksikään 3:sta kommunistisesta puolueesta, mutta yhdessä voisi olla se voima millä mentäisiin eteenpäin.
Kaikkia puolia tarvitaan, sekä etu että takapuoli…
Pirkanmaalla yksi kommunisti, joka on hänetkin heivattu Tampereen piiristä, päätti lähteä tähtiliikkeen ehdokkaaksi. Minusta ihan hyvä ratkaisu tässä tilanteessa, ja ehdokaskin, Reine Lindeman.
Suomeen tarvitaan radikaali todella vasemmistolainen puolue. Sellaisia meillä nyt ei ole.
Perinnekerhoja löytyy 3. Kansan äääni näiden lehdistä sittenkin kaikkein sisältörikkain ja paras, vaikka paljon olisi viilattavaa siinäkin lehdessä.
Tiedonantajaa minulle ei tule, mutta ei omasta tahdostani, KTP:n työkansan sanomat tulee Kansan äänen ohella.
SKP:n asioista en juuri mitään nyt tiedä, enkä siis myöskään tiedä miten vaalit meni, ja missä heitä näkyi, todennäköisesti vain vaalimökillä pönöttämässä, kun muuhun ei kyetä eikä osata.
Tiaisen Hannua minun vähän käy sääli ja harmittaa hänen puolestaan. On Kihniön kunnan valtuutettu, ja on varmasti tulipunainen kommunisti, SKP:n jäsen. SKP:n mielestä se ei silti käy, kun on väärät killuttimet Hannulla jalkovälissä?
Yläsatakunnassa Tiainen on varsin tunnettu, suorastaan julkkis. Kirjoittaa pariin porvarilehteen säännöllisesti, joka viikko, ja moneen muuhunkin lehteen.
Hänet tunnetaan, hän on monessa mukana, hän kuuntelee ja osallistuu ihmisten arkeen, joka päivä.
Tiainen tekee koko vaalien väli, 4 vuotta joka päivä poliittista työtä, ihmisten arjessa mukana.
Olisi ollut mukava saada mitatuksi hänen työnsä vaaleissa, mutta häntä ei kommunistit kelpuuttaneet.
Koko vaalien väli, hyvät kommunistit 4 vuotta, joka päivä on tehtävä työtä, eikä vain pari viikkoa ennen vaaleja möngitä jostain kannon alta vaalehin, ja ihmetellään, kun kannatusta ei ole eikä tule.
Ei tietenkään kaikista ole kirjoittajiksi, mutta jokaisessa kommunistissa on jotain, jonka vain hän tietää, ja se osaaminen olisi käytettävä yhteiseksi hyväksi.
Me olemme kaikki, kommunistitkin, erilaisia, osaamme erilaisia asioita, meillä on erilaisia kokemuksia, tietoja ja taitoja. Meitä jokaista tarvitaan.
Sitä kaikkea tietoa ja taitoa koordinoi organisaattorit, SKP:llä piirisihteerit, jotka delegoivat, ohjaavat ja organisoivat.
Muilla kom.puolueilla se voi tapahtua eri tavoin kun piirihteereitä ei ole.
Sanon ihan lopuksi, jonka olen jo aiemminkin monessa yhteydessä sanonut, että kaikki kehitys tapahtuu ristiriitojen kautta, yksityisestä yleiseen, alhaalta ylös.
Miettikää hyvät kommunistit näitä sanoja.
Hyvää pääsiäistä kaikille!!!
T: Markku Huhtala, Lempäälä
