Nationalismi eli kansallisuusmielisyys merkitsee minulle sitä, että arvostan tätä maata, sen kansaa, sen kieltä ja sen kulttuuria. Jos en tekisi näin, miten sitten voisin arvostaa muita kansoja ja niiden kulttuuria.
Väinö Linna on sanonut näin, eikä minulla ole siihen juurikaan lisättävää eikä vähennettevää.
Nationalismihan kehittyi vasta i800-luvulla, Ranskan vallankumous 1789 oli kaiketi sen lähtölaukaus. Suomessa tässä asiassa toimi alkutekijänä merkittävimpinä lauantaiseura, Lönrot, Topelius, Runeberg, Snellman, jotka käynnistivät kansallisuusaatteen kehityksen maassamme. Snellman oli saanut kipinän tähän Saksasta – Snellmanhan oli hegeliläinen.
Euroopan eri kansat rupesivat rakentamaan identiteettiään samaan aikaan.- Identiteetin rakentamiseen tarvitaan paitsi tietenkin yhteinen kieli, myös sankareita ja kansaa yhdistäviä sankaritanoita ja tarustoja. Runeberg loi sotasankareita teoksellaan ”Vänrikki Stoolin tarinat”. Tämän lisäksi tarvitaan myös arjen sankareita kuten Saarijärven Paavo. Eduksi on myös yhteinen mytologia, jos sellainen löytyy. Ja Suomestahan se löytyi. Elias Lönrot kokosi Kalevalan, jota pidetään kansainvälisesti yhtä arvokkaana kuin Gilgames-eeposta ja egyptiläisten Kuolleitten kirjaa.
1800-luvulla tapahtui tässä mielessä paljon. Suomi sai oman rahayksikön markan. Suomi sai myös oman kansalliskirjailijan – Aleksis Kiven.
Suomella oli ensin hyvät oltavat Venäjän autonomiana, kunnes vuosisadan loppupuolella alkoivat venäläistämistoimet eli sortovuodet.
Loppu onkin sitten tuttua historiaa. Suomalaiset halusivat irti Venäjästä. Tuli ensimmäinen maailmansota, tuli jääkäriliike, tuli uusi aate nimeltä sosialismi.
Näissä myllerryksissä Suomi ajautui sisällissotaan, jonka ”sponsorina” oli etupäässä toveri Lenin eikä niinkään torpparikysymys, kuten Väinö Linna valheellisesti antaa ymmärtää trilogiassaan ”Täällä pohjantähden alla”.
Näkisin että suomalaiset saavuttivat lopullisesti identiteettinsä vasta talvisodan aikana. Se oli Daavidin ja Goljatin taistelu. Taistelu, joka täytti kaikki antiikin taruston mitta suhteet, kuten eräs amerikkalainen toimittaja luonnehti. Sota, jossa ”työläinen, opiskelija ja maajussi kävivät rinta rinnan päin ryssää,löivät polttopulloilla vihollisen tankit palamaan, vetelivät rautakangella vihollisen tankkien piiput mutkille, söivät rautaa ja paskantivat kettinkiä”.
Jk. Juha Ahviolta ja Timo Vihavaiselta on ilmestynyt hienot kolumnit samasta aiheesta Oikea Media sivustolla, mutta aattelin pykätä aiheesta ihan omannäköiseni jutun, vaikka aihe kylläkin vaatisi pitemmän ja hiotumman kokonaisnäkemyksen.
En pidä pitkistä jorinoista.
Lopuksi. Nationalismin alku lienee reviiri- ja heimoajattelussa. Tutkijoiden mukaan heimon ihannekoko on ollut 150 ihmistä (sama kuin komppanian määrä). Yhdistävin tekijä on ollut se, että kaikki ovat tunteneet toisensa. Koska elämä on kovaa, myös heimolait ovat olleet kovia. Kovin rangaistus on ollut heimosta karkoittaminen. Jos ihminen on karkoitettu omasta heimosta, myös muut heimot ovat suhtautuneet häneen varauksella ”Se on jo pettänyt oman väkensä, mistä tietää…). Lisäksi heimosta karkoitettu on enemmän kuin kuollut. Hänellä ei ole hautaa eikä muistomerkkiä, jonka luona omaiset voisivat surra häntä. Edes hänen nimeään ei saanut mainita, hän oli yhteisössä enemmän kuin kuollut. Häntä ei ollut olemassa.
Niin, yhdistävin tekijä entisissä heimoyhteisössä on ollut se, että kaikki ovat tunteneet toisensa, etäisin linkki on kieli. Sana ”barbaari” on kreikan kielestä ja tarkoittaa ”Se puhuu bar-bar, eli molottaa. Siihen ei voi luottaa.
Niin, nationalismi on Euroopassa nosteessa. Ja valtaapitävät ja valtamedia suhtautuvat siihen kuin ruttoon. Miksi näin? Koska oikeisto-ja vasemmistoliberalismi nojaa valistusaikaan ja marxismiin ja koska Frankfurtin koulukunta on onnistunut pitkässä marssissaan läpi instituutioiden paremmin kuin hyvin. Ja koska eliitti tietää, että yhtenäinen kansa on eliitin pahin vihollinen. Kissanpäivät voivat loppua. Ja koska valtamediasta on tullut vahtikoiran sijasta vallan sylikoira, se vetelee yhtäläisyysmerkkejä nationalismin ja natsiaatteen välille. Internetin ja somen aikana ihmisiä ei kuitenkaan pysty sumuttamaan. Jokainen tietää, että kansallissosialismi on kaukana nationalismista, se on utopia etnisen väestön muodostamasta yli-ihmisten valtiosta.