Sippen kootut selitykset

Piäministeri oli median tentittävänä tänään. Kuten arvata saattoi kysymykset pyöri Bernerin hameen ympärillä. Kuultiin paljon selityksiä ja verukkeita ja vain yksi totuus.

Berner jatkaa ministerin koko vaalikauden ja syyksi Sippe kertoi sen, että Bernerillä on kesken iso hanke VR:n ympärillä, jonka halutaan Bernerin vievän loppuun. Hän on kuulemma neuvotellut eri tahojen kanssa pitkään jo.

Odotettavissa on ”taxiuudistus 2”, jossa VR pilkotaan ja myydään yksityisille? Berner siis piirtää nimensä Suomen historiaan henkilönä, joka teki enemmän pahaa, kuin kaikki itsenäisyyden ajan hallitukset yhteensä.

Routa porsaan kotiin ajaisi viljakaukalolle – vaan eipä enää onnistu

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/c0525dec-7f20-4812-b4f2-a034d7207bb5

”Isisin riveihin 15-vuotiaana karannut teinityttö ei voi palata Britanniaan – kansalaisuus otettiin pois

Shamima Begum on nyt 19-vuotias vastasyntyneen vauvan äiti ja haluaisi palata Syyriasta Britanniaan. Se ei onnistu, mutta Bangladeshin kansalaisuus olisi ehkä mahdollinen.”

Sama pitää saada voimaan Suomesta lähteneille alun perin ulkomaalaisille ilman valitusoikeutta.

Kotimaisille lähtijöille puolestaan vaihtoehdoksi jääminen sinne tai minimissään 10 vuoden kokonaan istuttava kakku tiukimmassa vankilassa.

Tamperelaiskauppa myi Espanjasta varastettuja autoja

Eikö ammattimaisesti myyntiä tekevä liike ole vastuussa myymänsä tuotteen vioista? Jos liikkeen myymä tuote on joltakin varastettu, niin eikö tuote ole silloin erittäin viallinen?

*

Ote:

”Virossa on käytössä automaattinen rekisteröintikyselyjärjestelmä, joka välittömästi hälyttää, jos auton lähtömaan viranomaistiedoissa on jotain hämärää, eli jos auto on vaikka ilmoitettu varastetuksi.”

TraFi miettii, miettii – jo ainakin yli vuoden ajan ..

****

https://www.aamulehti.fi/a/201467254

19.2.2019

Tamperelaiskauppa myi Espanjasta varastettuja autoja – suomalaiset ostajat menettivät autonsa espanjalaisille vakuutusyhtiöille ilman korvauksia

Suomalaiset ostajat voivat yrittää periä rahojaan myyjiltä, joita syytetään rikoksista.

 

Tamperelaisesta liikkeestä varastetun auton ostaneet henkilöt kärsivät lain mukaan tappion nahoissaan, elleivät saa perittyä korvauksia myyjiltä.

Kihlakunnansyyttäjä nosti viime viikolla syytteen törkeästä rahanpesusta, törkeistä petoksista ja rekisterimerkintärikoksista jutussa, jossa tamperelaisen autokaupan epäillään myyneen varastettuja autoja.

Suomessa varastetun auton ostaja ei nauti niin sanottua vilpittömän mielen suojaa, vaikka hän olisi ostanut auton hyvässä uskossa.

Esitutkinnassa selvisi, että 17. heinäkuuta 2017 ja 8. maaliskuuta 2018 välisenä aikana tamperelainen autokauppa myi kuusi Saksasta tuotua autoa, jotka oli varastettu oikeilta omistajiltaan Espanjassa.

Jutussa on yhteensä neljä vastaajaa, joista yhtä kuitenkin syytetään ainoastaan törkeästä petoksesta.

Myydyt autot olivat uudehkoja. Ne tuotiin Suomeen ja syötettiin ajoneuvorekisteriin. Myöhemmin kävi ilmi, että ne oli varastettu oikeilta omistajiltaan Espanjassa toukokuun ja joulukuun välisenä aikana vuonna 2017.

Kihlakunnansyyttäjä Pasi Vainio kertoo, että autojen omistajat saivat aikoinaan korvauksen vakuutusyhtiöltä. Autot kuuluvat nyt siis vakuutusyhtiöille. Suomalaiset ostajat eivät saa pitää autojaan ja kärsivät taloudellisen tappion, vaikka olisivat ostaneet autot hyvässä uskossa.

Rikoksesta epäiltyjen omaisuutta on asetettu vakuustakavarikkoon mahdollisten tulevien korvausten maksamiseksi. Vainion mukaan ostajille on maksettu jonkin verran korvauksia, mutta omiaan he eivät ole saaneet takaisin.

Kiistävät tietoisuuden

Törkeää petosta koskevat syytteet koskevat syyttäjän mukaan autojen myyntiä Suomessa. Syyttäjä siis lähtee siitä, että myyjät tiesivät autojen olevan varastettuja.

Esitutkinnassa epäillyt kiistivät tienneensä, että autot ovat varastettuja. He kiistivät kaikki rikosepäilyt.

Syyttäjän mukaan myytyjen autojen arvo oli yhteensä vähän vajaat 250 000 euroa.

Kihlakunnansyyttäjä vaatii kaikille vastaajille vankeusrangaistuksia. Jutulle ei ole vielä määrätty käsittelypäivää Pirkanmaan käräjäoikeudessa.

*

Eräs netistä pullahtanut tapaus – ei liity tietävästi mitenkään yllä estettyyn tapaukseen.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/13696311/mt-autofix-tampere

MT AUTOFIX TAMPERE

Kaverini ajoi Vaasasta Tampereelle,menimme katsomaan tähtinokkaa kyseiseen liikkeeseen.Myyjä oli todella ylimielinen,kaverillani Mercedes-Benz 320 -07,238tkm ajettu.Myyjä kehu etteihän tonikäset mersut maksa enään Saksassa mitään.Kaverini kehu ettei toi teidänkään autonne Saksassa kovin arvokas,myyjä totesi että nyt ollaankin Suomessa??Kauppias ei sitten tullut edes katsoon kaverini autoa,kehu vaan että kyllä niitä on nähty.No VEHO teki kaupat,ei tarvinnut turhaan ajella 500km matkaa.KIITOS MT AUTOFIX,kävimme 2kertaa ensimmäisen ja viimesen!

****

Auton myynyt liike suostuu purkuun – Eikö ammattimaisesti myyntiä tekevä liike ole vastuussa myymänsä tuotteen vioista? Jos liikkeen myymä tuote on joltakin varastettu, niin eikö tuote ole silloin erittäin viallinen?

Ote:

Pian Ilta-Sanomissa julkaistun uutisen jälkeen Pii sai tiedon, että liike suostuu kaupan purkuun. Asianajaja allekirjoitti hänen puolestaan kaupan purkua koskevan sovintosopimuksen saman tien. Sovittu kauppahinnan palautus ja kulukorvaukset ovat jo asianajotoimiston pankkitilillä.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005468665.html

29.11.2017

Autoalan ammattilaiset tietävät, että Virossa maahan tuotavien käytettyjen autojen viranomaisseula on paljon tarkempi kuin Suomessa.

Pallaspuron mukaan Virossa on käytössä automaattinen rekisteröintikyselyjärjestelmä, joka välittömästi hälyttää, jos auton lähtömaan viranomaistiedoissa on jotain hämärää, eli jos auto on vaikka ilmoitettu varastetuksi.

– Suomessa tätä järjestelmää ei vielä ole, mutta se on meillekin tulossa.

 

”Minä en hiihdä, en ole hiihtänyt, enkä tule hiihtämään.”

Siinä YLE; n toimittajien teema tälle päivälle. Kuuntelin aamusella radio Pirkanmaan lähetystä, siinä oli toimittajat ottaneet pääasiakseen tuoda esille sen, että hiihtäminen ei kuulu koulujen ulkoiluohjelmaan, eikä myöskään oppilaiden vapaa- aikaan.

Muistan hyvin sen ajan, jolloin meikäläinen kulki kouluun täällä maaseudulla talvella. Silloin käytettiin suksia ja niin tehtiin pitkilläkin matkoilla, jotkut oppilaat jopa viidenkin kilometrin päästä. Silloin ei vaivanneet lumipyryt, eikä pakkaset, jos nyt ei puhuta ihan ääriolosuhteista. Välitunnit hiihdeltiin lyhyttä kilometrin, tai parin latua. Oltiin terveitä, eikä vaivannut yskät, eikä nuhat.

Nyt koulumatkat kuljetaan linja- autolla tai taksilla. Jopa kilometrin matka oikeuttaa kunnan maksamaan kuljetukseen. Kyllä se sitten näkyykin poissaoloina, yskän ja nuhan, sekä muiden sairauksien aiheuttamina.

Kouluissa ei harrasteta enää minkäänlaista liikuntaa, tai ainakin hyvin vähän. Sekin vähä mitä harrastetaan tapahtuu sisätiloissa, tuulelta ja sateelta suojassa.

Nuoret menettävät täysin vastustuskykynsä ja valitetaan syylliseksi milloin homekoulua ja kaikkea muuta mahdollista. Sekin hometouhu on ihan uusi, tai muutaman vuoden vanha ilmiö. Miten ne koulut olisivat yht” äkkiä sellaisiksi tulleet.

Lisää liikuntaa, se on terveellistä.

Vanhuksia kuolee

Vanhuksia kuolee aina Siilinjärveä myöden.
Asiaa on pehmitelty sillä, ettei niitä ole kuollut tavallista enempää?
Vanhusten halutaan olevan kodeissaan mahdollisimman pitkään,
sillä kotonaan he lähinnä itse vastaavat itsestään.
Kun tulee aika jolloin on pakko siityä hoitolaitokseen,
niin monelta saattaa mennä elämänhalu
ja sitä lisää hoitajien vähäinen määrä?
Eilinen ohjelma antoi hyvän kuvan heistä jotka vielä itse pystyvät toimimaan,
mutta toista on jos olet vuoteeseen sidottu avun varassa olevana.
– Siirrytäänkö vanhainkotiin liian myöhäisessä vaiheessa?
– Vanhainkodeissa ei ole mitoitettu henkilökuntaa vanhusten tarpeen mukaan?
– Hoitotahto halutaan viimeisille päiville – vapauttaako se hoidotta jättämiseen ja miten?
– Pörssiyritys pyrkii hyvään/taloudelliseen tehokkuuteen?
– Pyrkiikö kuntapäättäjät eroon myymällä vastuunsa ja mikä osuus on valtiolla jolla on perimmäinen vastuu?

Vapaussotaa Kuhmoisissa 10.3.1918

Alkutilanne

”Siitä lähtien kun eversti Wilkman saapui Jämsään maaliskuun 2 p:nä, oli hän kaikessa kiireessä järjestettyine esikuntineen tehnyt herkeämättä työtä saadakseen Jämsän ryhmän kuntoon tulevia sotaliikkeitä varten. Oli täydennettävä vähitellen saapuneiden joukkojen järjestelyä ja varustuksia, harjoitettava joukkoja sekä ennen kaikkea järjestettävä osaston kuormasto ja etappi [huolto – jpu].”[i]

Oletus vihollisen toiminnasta

”Kun vihollisen saattoi otaksua yrittävän edetä kahdelta suunnalta, nimittäin Länkipohjasta ja Padasjoelta, oli vartio-osastoja asetettu Eväjärvelle ja Kuhmoisiin. Nämä osastot olivat maaliskuun alussa olleet hyvin heikkoja, mutta sitä mukaa kuin oli ruvennut saapumaan tietoja alkavasta punaisten joukkojen keskittämisestä Längelmäelle, Vehkajärvelle ja Padasjoelle, oli vartio-osastoja vähitellen vahvistettu. Samalla oli eri joukko-osastoissa tapahtunut siirtoja. Tarkoituksena näillä siirroilla oli saada joukkojen järjestely yhtenäiseksi ja toimittaa jako pataljooniin. Tällä tavoin syntyi vartiorintamalla Pohjois-Hämeen rykmentin kolme pääasiassa vapaaehtoisista suojeluskuntalaisista koottua pataljoonaa.

Jämsää turvaamaan lähetettyjen joukkojen ryhmitys oli maaliskuun 7 p:nä seuraava: I pataljoona (Kalm) oli Kuhmoisissa everstiluutnantti Bergströmin alaisena, joka yhden komppanian kanssa III pataljoonasta (Winge) oli majoittunut Puukkoseen, noin Kuhmoisten ja Jämsän keskivälille; Eväjärvellä oli II pataljoona (Wilkman). Yhtä komppaniaa lukuunottamatta Wingen pataljoona oli järjesteltävänä Jämsässä.”[ii]

Lisää joukkoja Kuhmoisiin

”Kun nyt tiedettiin, että vihollisella oli Vehkajärvellä noin 1,000 miestä jalkaväkeä sekä tykistöä ja samanaikaisesti oli suunnilleen samanvahvuinen vihollisjoukko etelästä tullessaan miehittänyt Padasjoen, voitiin kutakuinkin varmasti olettaa, että Salmelan määräämä joukkojen yhtyminen oli nyt suoritettu ja että hyökkäys Kuhmoisia kohti oli koska tahansa odotettavissa.

Nämä tiedot aiheuttivat eversti Wilkmanin siirtämään maaliskuun 8 p:nä Bergströmin osaston vahvennukseksi loput III (Wingen) pataljoonasta, Seinäjoen pataljoonan konekiväärikomppanian (Östman), Uudenmaan rakuunain 2. eskadroonan (Lagerspetz) sekä yhden kenttälennätinjaoston. Nämä joukot saapuivat Kuhmoisiin 9 p:nä, ja samaan aikaan ryhtyi Bergström mieskohtaisesti sikäläisten voimien johtoon.”[iii]

Puolustussuunnitelma

”Myöskin eversti Wilkman saapui samana päivänä tarkastuskäynnille Kuhmoisiin ja sai tällöin tilaisuuden arvioida sikäläisiä olosuhteita sekä välittömästi vaikuttaa asiain kehitykseen siihen suuntaan, kuin asema näytti vaativan. Kun vihollisen odotettujen hyökkäysten pelkkä passiivinen torjuminen hänen mielestään tulisi liian suuressa määrässä sitomaan Jämsän ryhmän toimintavapautta, antoi hän Bergströmille määräyksen koettaa mikäli mahdollista tuottaa viholliselle tappion samanlaisen kaartoliikkeen avulla, jota helmikuun 26 p:näkin oli käytetty.

Koska kaikki merkit viittasivat siihen, että vihollishyökkäys oli aivan kohta odotettavissa, ryhdyttiin heti tämänsuuntaisiin toimiin. Bergström päätti jakaa joukoistaan pienemmän osan torjumaan vihollisen mahdollista tunkeutumista Kuhmoisten kirkonkylän eteläpuolella olevaan maastonleikkaukseen, joka oivallisesti soveltui puolustustarkoitukseen, sekä lähettää vahvemman joukon pohjoisen puolelta Vehkajärvelle toimimaan vihollisen sivustan ja selän takana.

Puolustustehtävää suorittamaan valittiin Wingen pataljoona, joka sen vuoksi maaliskuun 9 p:nä kävi vartioasemaan etelää kohti, Östmanin konekiväärikomppania, yksi joukkue Kalmin pataljoonasta sekä ratsueskadroona yhtä joukkuetta lukuunottamatta. Hyökkäys uskottiin Kalmin pataljoonan tehtäväksi, joka sai avuksi af Forsellesin johtaman rakuunajoukkueen ynnä kenttälennätinjaoston.”[iv]

Karttaluonnos Kuhmoinen 100318

[v]

Karttaluonnos Kalmin kiertoliike 100318

[vi]

Kalmin koukkaus

”Edellä hahmotellun suunnitelman mukaiset määräykset annettiin nyt 9 p:n illalla eversti Bergströmin päämajassa sinne kokoontuneille päälliköille. Näiden määräysten perusteella kokoontuivat Kalmin joukot Kuhmoisten kirkonkylään klo 2 ap. ja lähtivät kohta sen jälkeen matkaan, jolloin jalkaväki ajoi rekikyydillä, kuten tähän aikaan enimmäkseen oli tapana. – –

Kangasjärvelle tultua sai jalkaväki nousta reistä, ja lennätinjaosto kävi rakentamaan yhdistysjohtoa Kuhmoisiin päin. Koska ilmeisesti oli ensin saatava tietoa Vehkajärven kirkonkylässä vallitsevasta tilanteesta, lähetettiin Vierulasta hiihtäjät tunkeutumaan pohjoisesta käsin Mattilan kautta kylään, pääjoukon jatkaessa matkaa Taipaleeseen, minne saavuttiin klo 7 ap. Tällöin voitiin heti todeta, että osa vihollisvoimia oli sivuuttanut Taipaleen matkalla itäänpäin, mutta kun tämä ei vielä täydellisesti selvittänyt asemaa, lähetti Kalm koko Pohjanpalon komppanian yhden konekiväärin kera läntistä maantietä myöten puhdistamaan kirkonkylää ja palauttamaan yhteyttä hiihtäjien kanssa.

Sillävälin levähti kolonnan päävoima Taipaleessa, asetettuaan vartion puolentoista km idempänä olevaan tienristeykseen. Sinne sai Kalm hiukan ennen klo puoli 9 ap. Pohjanpalolta tiedotuksen, että edellisen yön seutuvilla oli n. 1,000 miehen suuruinen vihollisvoima kolmen tykin ja lukuisten konekiväärien kera majaillut Vehkajärvellä ja sieltä sitten edennyt Kuhmoisiin päin. Vehkajärvellä oli ainoastaan heikkoja vihollisvartioita tavattu ja tehty vaarattomaksi.

Sitä myöten oli siis tilanne selvä, ja Kalm päätti nyt viivyttelemättä hyökätä Kuhmoisiin tunkeutuvan vihollisjoukon selkään. Mutta kun hän samalla piti todennäköisenä myöskin vihollisryntäystä Padasjoen taholta, ei hän tyytynyt hyökkäämään yksinomaan Vehkajärven-Kuhmoisten tietä myöten, vaan päätti edetä samalla kertaa myöskin Padasjoen-Kuhmoisten tietä kohti. Odottaessaan 2. komppaniaa ja hiihto-osastoa palaaviksi kolonnaan lähetti hän klo ½ 9 aikaan 1. komppanian (Holopaisen) sekä 20 rakuunaa tunkeutumaan Lummenen yli vievää talvitietä pitkin Harmoisiin ja sieltä osaksi estämään etelästä käsin eteneviä vihollisia, osaksi itse toimimaan pohjoiseen suuntaan.

Tämän joukon lähdettyä matkaan sai Kalm eversti Bergströmiltä puhelintiedon, joka vahvisti hänen olettamustaan, että vihollinen oli aloittanut hyökkäyksensä Kuhmoisten-asemaa vastaan. Vaikka 2. komppania ei vielä ollut ehtinyt yhtyä pääjoukkoon, pani pataljoonan päällikkö senvuoksi klo 10 aikaan ap. kaikki käytettävissään olevat voimat matkaan itäänpäin, ts. Sigellin johtaman 3. komppanian sekä rakuunajoukkueen paitsi 20 miestä. Itse hän lähti tämän joukon mukana, lähettäen samalla Pohjanpalolle määräyksen kiirehtiä pikimmiten perästä.”[vii]

Kuhmoisten puolustus

”Puolustusjoukot oli ryhmitetty siten, että jälelle jätetty joukkue Kalmin 3. komppaniasta yhden konekiväärin kera asettui osaston päällikön omalla johdolla puolustusasemaan Äkämäen etelänpuoleiselle niemekkeelle estääkseen vihollista tunkeutumasta Päijänteen jäätä pitkin kirkonkylään, kun taas itse rintamaa puolusti ja Västilän puoleista oikeaa sivustaa suojasi kapteeni Winge, joka oli saanut käytettäväkseen Östmanin konekiväärikomppanian. Lagerspetzin eskadroona jäi yleiseksi reserviksi kirkonkylään, missä osaston päällikkökin oleili. Myöskin eversti Wilkman oleskeli siellä koko päivän. – –

Klo 8 tienoissa aamulla saivat Wingen etäisimmät, puolentoista kilometriä myllyn eteläpuolella olevaan risteykseen asetetut patrullit niskaansa vihollisen, joka pakotti ne peräytymään pääasemaa kohti, ja pian sen jälkeen näyttäytyi tämän etupuolella vihollisen etumaisia osastoja. Noin klo 9 ap. lennättivät punaiset vahvoja ampumaketjuja Pälsiän kohdalla ja Kissalan pohjoispuolella olevaan metsänreunaan, ja kiivas kivääri- ja konekiväärituli kohdistettiin aseman puolustajiin. Winge antoi nyt määräyksen, että tähän tuleen saatiin vastata ainoastaan silloin, kun vihollinen kävi etenemään, ja että puolustajat muuten pysyisivät hyvästi piilossa lumikuopissaan. Kun hän sitten pian sai käskyn käydä itse mieskohtaisesti johtamaan Myllyjärven ja Vuorikon välisen linjan puolustusta, komensi hän reservin suojattuun paikkaan myllyn pohjoissivulle ja asettui itse aivan 1. komppanian taakse.

Noin ½ 12 aikaan avasi vihollisen tykistö tulensa Kissalan eteläpuolelta. Omituista kyllä se suunnattiin kirkonkylää kohti ja jätti siten puolustajain jalkaväen rauhaan. Piankin voitiin huomata, että vihollisella oli käytettävänään kolme tykkiä. Niiden tuli jäi tehottomaksi.

Punaiset olivat kuitenkin ilmeisesti odottaneet tykkitulensa vaikutusta, ennen kuin kävivät aloittamaan päähyökkäystään, sillä kohta tämän jälkeen alkoi tiheitä ampumaketjuja purkautua esiin Kissalan viereisestä metsänreunasta ja Pälsilän talosta kohti Vuorikkoa sekä maantien itäpuolella olevaa 1. komppanian aseman osaa. Myllyn eteläpuoleisesta lehtimetsästä, jonka kautta olisi ollut jokseenkin helppo hyökätä, se kun oli aivan puolustusaseman vieressä, tunkeutui näkyviin vain heikkoja vihollisvoimia. Hyökkäystä tuettiin kiivaalla konekivääritulella. Vaikka tämä oli sangen hyvin tähdätty sekä kohdistui pääasiassa myllyn pohjoispuolista mäkeä kohti, jossa luutnantti Östmanin konekivääreillä oli edulliset asemat, ei se pystynyt vaientamaan näitä. Kummankin konekiväärin käyttäjistä kaatui tai haavoittui kyllä moniaita, mutta niiden tilalle pantiin heti uutta miehistöä, ja komppanianpäällikkö kävi lopulta itse käyttelemään toista niistä. Näiden konekiväärien verrattoman tehoisa tuli se sitten pääasiallisesti pysäyttikin jok’ainoan punaisten tuhkatiheään uudistamista yrityksistä. Myöskin jalkaväen oli tällöin jo täytynyt lähteä turvapaikoistaan ja ottaa osaa hyökkäyksen torjumiseen. Syvässä lumessa oli vihollisen kuitenkin vaikeata päästä eteenpäin ja se karkoitettiin alati verissäpäin takaisin metsään.

Tällä tapaa taistelua sitten jatkui usean tunnin ajan punaisten tuhlatessa suunnattomasti ammusvarojaan. Winge pani vähin erin yhden reservijoukkueistaan 1. komppanian vahvistukseksi, ja klo 1 aikaan lähetti osaston päällikkö reservinsä – Lagerspetzin eskadroonan – avustamaan Vuorikolla taistelevaa joukkuetta, jonka asema näytti uhatulta. Vakavaksi ei tilanne ollut kuitenkaan koskaan kehittynyt.

Klo 2 tienoissa taukosi vihollisen tykistötuli, ja etummaisissa puolustuslinjoissa voitiin kohta sen jälkeen todeta, että vihollisen hyökkäykset lakkasivat ja sen tuli alkoi laimeta. Jatkuvan taisteluhälinän vuoksi ei kuitenkaan voitu kuulla, kuinka samaan aikaan kauempana etelänpuolella kiivaasti ammuttiin. Se kuului sen sijaan korkeammalla sijaitsevaan kirkonkylään, jossa silloin voitiin aavistaa, että Kalmin joukko oli jo ehtinyt vihollisen selkään ja antautunut taisteluun.”[viii]

Kalmin pataljoona hyökkää vihollisen selustaan

”Kalmin molemmista erillisistä osastoista saapui Holopaisen johtama Lummenen jäätyneen selän poikki kuljettuaan klo 12 aikaan Harmoisten kylään. Kun se huomattiin vihollisen miehittämäksi, kävi Holopainen hyökkäämään ja hänen onnistuikin pian saada jalansijaa kylässä. Hän jakoi nyt voimansa ja lähetti vähän enemmän kuin joukkueen verran miehistöään etelään päin Torittuun, kun taas pääosa tunkeutui pohjoista kohti, ajaen vihollisosastoja edellään. Edellinen joukko kohtasi edetessään ammuntaa eräästä punaisten sairaalaksi järjestämästä rakennuksesta. Se valloitettiin, ja kun vuoteista tavattiin ihka terveitä aseistettuja miehiä, tehtiin näistä lyhyt loppu. Sen jälkeen jatkoi marssiaan Torittuun ja oli siellä juuri ennättänyt korkealla mäellä sijaitsevalle kansakoululle saakka, kun taas jouduttiin taistelemaan. Tällä kertaa oli vastassa eräs etelästä päin kiiruhtava vihollisosasto. Valkoiset kävivät päättäväisesti hyökkäämään ja pakottivat vastustajan peräytymään. Tällöin saadut vangit kertoivat kuuluneensa etujoukkoon, jonka perässä kulki n. 1000-miehinen vihollisvoima Padasjoelta päin. Näin ollen näki joukkueen johtaja parhaimmaksi asettua puolustusasemaan ja varustautua estämään vihollisen etenemistä. – –

Hänen [Holopainen – jpu] pohjoinen ryhmä meni Kauppilan taloon. Karkoitettuaan vastustajansa pohjoiseen päin ryhmä asettui puolustusasemaan estääkseen vihollisen perääntymisen päätietä myöten Kuhmoisista.

Tässä asemassa Holopainen pysyi iltaan saakka. Tavantakaa yritti vihollisparvia tunkeutua pohjoisesta käsin, mutta ne saivat joka kerta pyörtää takaisin. Hämärtyessä tuli Kalmilta määräys, että osaston oli lähdettävä peräytymään Päijänteen saarien yli Kuhmoisiin.”[ix]

Kalmin pataljoona jää pakenevien vihollisten jalkoihin

”Sappeen kylän sivuutettuaan jäi Kalm odottelemaan 2. komppanian ja hiihto-osaston saapumista, ennen kuin etenemistä käytiin jatkamaan. Siihen saakka ei vihollisesta oltu huomattu jälkeäkään. Mutta ennätettyä pari kilometriä Sappeen itäpuolelle kohdattiin klo 1 tienoissa yht’äkkiä vihollisen kuormastokolonna, joka alkoi laskettaa aika vilakkaa pakoon itäänpäin. Tällöin lähetettiin rakuunat sitä takaa-ajamaan. Kornetti af Forselles asettui ratsujoukkonsa etunenään, mutta juuri kun tämä nuori upseeri ennätti kohottaa miekkansa antaakseen rynnäkkömerkin, iski kuolettava luoti häntä sydämeen. Huutaen »Eteenpäin, rakuunat» vaipui hän alas ratsunsa selästä.

Mutta tällöin joudutti Kalm väkensä rientomarssiin, sillä kaikin mokomin oli ehdittävä mukaan Kuhmoisissa paraikaa riehuvaan taisteluun, jonka kulusta ei oltu saatu mitään tietoja. Vasta Rajalan torpan luona puolisentoista km sen risteyksen länsipuolella, missä Padasjoelta ja Vehkajärveltä tulevat maantiet yhtyvät, ryhtyi vihollinen vakavaan vastarintaan. Molemmat komppaniat levittäytyivät silloin tien kummankin puolen, 3. vasemmalle ja 2. oikealle, ja lyhyen laukaustenvaihdon jälkeen kävi pataljoona hyökkäämään. Aluksi saavutettiin menestystä: vihollinen peräytyi, ja valkoiset ajoivat sitä takaa Putkiston taloa kohti. Tällöin lähetettiin hiihto-osasto edeltä kaakkoiseen suuntaan yrittämään tulihyökkäyksellä häiritä vihollisen mahdollista peräytymistä Padasjoelle päin.

Molempain komppaniain etujoukot olivat väistyvää vihollista takaa-ajaessaan ehtineet vähäisen laaksonotkelman takana sijaitsevan Putkiston talon kohdalle ja kokoontuivat sen pihalla jälleen yhteen, kun ylivoimaisia vihollisparvia alkoi levittäytyä kartanoa vallitsevalle harjulle. Nyt seurasi vimmattu kahakka, joka ajoittain yltyi käsirysyksi ja jonka kuluessa vihollista purkautui yhä laajemmin joukoin esiin. Urhean vastarinnan jälkeen ja sittenkuin mm. Kalm itse ja 3. komppanian päällikkö olivat haavoittuneet, täytyi valkoisten vetäytyä takaisin tuntuvaa mieshukkaa kärsittyään. Tällöin joutuivat molemmat komppaniat toisistaan erilleen, eivätkä ne sitten enää kyenneet estämään punaisten tunkeutumista länteenpäin.”[x]

Loistava voitto Suomen armeijalle

Vaikka Kalmin pataljoona jäi pakenevien vihollisten jalkoihin, hajosi ja joutui pienempinä ryhminä palaamaan Kuhmoisiin, niin kokonaistaistelun voitti Suomen armeija.

”Punaisten taholta saaduista kuvauksista voi saada jokseenkin hyvän käsityksen taistelun menosta. Näyttää siltä kuin olisi Holopaisen äkillinen esiintyminen Harmoisissa iskenyt punaisten johtoon niin kuin salama pilvettömältä taivaalta aiheuttamatta kuitenkaan aluksi mitään vastatoimenpiteitä. Kun sitten kohta perästä saapui viestejä valkoisten joukkojen tunkeutumisesta toisellekin molemmista punaisten käytettävinä olevista peräytymisteistä, näyttävät asianosaiset päättäneen heti keskeyttää taistelun ja pyrkiä murtautumaan Vehkajärvelle päin. Tykistö vedettiin takaisin asemastaan ja kaikki mitä jalkaväkeä suinkin oli käytettävissä pantiin puskemaan vimmatusti Putkiston notkon kautta. Kun tässä yrityksessä sitten oli onnistuttu, hävisivät kuitenkin kaikki joukkoja koossapitävät siteet ja peräytyminen muuttui silmittömäksi paoksi, joka pysähtyi vasta Luopioisiin tultua. Pienempiä osastoja pyrki etelään päin Padasjoelle. Niiden joukossa oli isonpuoleinen kuormastokolonna, joka kuitenkin Harmoisten tiellä joutui valkoisten hiihtäjäin hyvin suoritetun tulihyökkäyksen alaiseksi ja tuhoutui melkein kokonaan. Eteläänpäin pakenevat tapasivat myöskin Holopaisen rintaman vastassaan eivätkä sen vuoksi voineet käyttää sitä tietä, vaan koettivat pujahtaa ohitse Päijänteen tai Lummenen jäiden yli. Niiden pako jatkui Padasjoen halki ja tempaisi myöskin sinne jääneitä osastoja mukaansa.”[xi]

Tappiot

Punaisten tappioista ei ole varmaa tietoa, mutta ollut lienee satakunta kaatunutta. Harmoisissa jäi noin 40 haavoittunutta vangiksi. Hevosia, täysiä tavarakuormia ja mm. kaksi kenttäkeittiötä jäi sotasaaliiksi.

Valkoisten mieshukka oli mitätön verrattuna saavutettuun menestykseen: 26 kaatunutta, joista 1 upseeri ja 15 haavoittunutta, joista 3 upseeria.[xii]

[i] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 84

[ii] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 84

[iii] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivut 85-86

[iv] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 86

[v] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 91

[vi] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 93

[vii] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivut 87-88

[viii] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivut 88-92

[ix] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivut 92-94

[x] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 94

[xi] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 95

[xii] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivut 96-97

Kuhmoisten osalta edellinen artikkeli Vapaussodasta löytyy täältä.

Vanhemman väen kunnioitus Suomessa ja muualla

On selvä asia ettei Suomessa ole koskaan ollut vanhemman väestön osan kunnioitusta .

Se mitä se on vaikkapa Filippiineillä Vietnamissa taikka Thaimaassa ei Suomessa ole edes yritetty .

Meillä on kumma asia ne jotka ovat joko lapsia taikka vanhuksia ne ovatkin halveksunnan kohteena milloin milläkin tavoilla .

Onko sitten suuri ihme ettei lapsiakaan synny no valtio sen huomaa aika  nopealla aika janalla .

Mutta väheksymällä vanhempaa väestöä saa valtio siitäkin melkoisen pian palautteen .

Joka voi sitten ilmentyä monella tapaa paluuta kotona asumiseen ei kaikille ole paras mahdollinen paikka asua .

Siihen on monia syitä eikä tuo dementtia ole lainkaan pienin jos ei nyt suurinkaan mutta iso haitta se on .

Mutta ei siihen pelastusta tuo pelkästään tuo yksityinen puoli sehän on nyt nähty .

Mutta kunnioitusta olisi hyvä osata jopa Suomalaisen, muualla tuo asia on päivän selvä asia meille Suomalaisille se on täyttä utopiaa seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

Kaiken maailman dosentit ja perustuslakitalebanit

Sipilän hallituksen lainvalmistelutyö on ollu koko vaalikauden ala-arvoista. Lakiesitykset on tuotu eduskuntaan huonosti valmisteltuina.  Tästä on lukuisia esimerkkejä, joista markittävin on sote -ja maakuntauudistus. Se on palautettu uuteen valmisteluun  kolme kertaa ja edelleen perusstuslakivaliokunta painiskelee sen  kanssa ja nyt näyttää siltä, että jälleen kerran sote joutuu uuteen valmisteluun.

Mitä tekee hallituspuolueiden poliitikot? He ovat alkaneet arvostella asiantuntijoita, joita on aina käytetty lausunnon antajina eduskunnan valiokunnissa. Asiantuntijat, yleensä yliopistojen professorit ovat tärkeitä lainvalmistelussa perustuslain näkökulmasta.

Kun nyt näyttää yhä todennäköisemmältä, että sote -ja maakuntauudistus ei valmistu tällä vaalikaudella,   niin hallituspuolueiden edustajat ja ministerit ovat alkaneet arvostella asiantuntijoita. Se on muka heidän syy, että lait viivästyvät. Halpamaisinta on, kun asiantuntijoita on alettu nimittelemään halventavilla nimillä. Esim. puolustusministeri Niinistö nimitteli asiantuntijoita ”perustuslakitalebaaneiksi” ja pääministeri Sipilä jo  aiemmin ”kaiken maailman dosenteiksi”.

Hallitus siis vierittää omat virheensä asiantuntijoille. Sipilän hallitus on itsenäisyytemme ajan huonoin hallitus. Sipilän hallituksen taival päättyy onneksemme pian ja jättää jälkeensä vain savuavat rauniot esim. työmarkkinkentälle.

Linkkejä historiasta kiinnostuneille:

 

Kalmarin unioni – Wikipedia

Kalmarin unioni oli personaaliunioni Pohjoismaissa vuosina 1397–1523. Unioniin kuuluivat aikoinaan Tanskan, Norjan ja Ruotsin valtakunnat. Näiden valtakuntien alueisiin kuuluivat myös suuri osa Suomesta, Islanti ja Färsaaret, pieni osa Pohjois-Saksaa ja aina 1470-luvulle asti sittemmin Skotlannille siirtyneitä saaria, kuten Shetlanti ja Orkneysaaret. Teoriassa myös Grönlanti oli unionin aluetta. Unionin jäsenvaltakunnat säilyttivät erilliset lakinsa ja valtaneuvostonsa, mutta niillä oli yhteinen kuningas.


Vuonna 1809 Suomi vapautui Ruotsin alamaisuudesta ”kansakunnaksi kansakuntien joukkoon”.

Suomen ja Venäjän keskinäinen suhde oli tuosta alkaen Kalmarin Unionia muistuttava personaaliunioni, jossa oli yhteinen hallitsija. Myös Brittiläinen Kansainyhteisö muistuttaa tätä unionia.

Suomella oli oma perustuslaki, oma tullilaitos ja lopulta myös oma valuutta, markka.


1800-luvun lopulla Venäjällä virisivät pyrkimykset Suomen integroimiseksi Venäjään. Suomen suuriruhtinas, Nikolai II, unohti velvollisuutensa Suomea kohtaan ja antoi vähä vähältä periksi noille integraattoreille, vaikka Venäjällä oli muutamia Suomen asemaa tukevia vaikutusvaltaisia henkilöitä.

Integrointi meni niin pitkälle, että historioitsijat ovat määritelleet ”ensimmäisen sortokauden” alkaneeksi.


Ensimmäinen sortokausi – Wikipedia

Ensimmäinen sortokausi on Suomessa käytetty nimitys ajanjaksosta 18991905, jolloin Venäjän keisarikunta pyrki lujittamaan ja yhtenäistämään Venäjän valtakuntaa toteuttamalla vähemmistökansallisuuksiin kohdistuvaa venäläistämispolitiikkaa Suomen suuriruhtinaskuntaa kohtaan. Sortokauden tunnetuin tapahtuma oli vuoden 1899 Helmikuun manifesti, jota Suomessa pidettiin valtiokaappauksena, jonka avulla Suomen perustuslait tahdottiin syrjäyttää. Tämän johdosta syntyi hyvin organisoitu passiivinen vastarinta ja kerättiin Suuri adressi, johon kertyi yli puoli miljoonaa nimeä muutamassa viikossa. Samoin syntyi Kulttuuriadressi, jonka allekirjoittajina oli muun muassa tunnettuja ulkomaalaisia tiedemiehiä ja lakimiehiä. Asevelvollisuusmanifestin ja uuden asevelvollisuuslain avulla lakkautettiin Suomen kansallinen sotaväki.


Toinen sortokausi – Wikipedia

Toinen sortokausi oli Suomen historiassa sortokausiksi kutsutun ajanjakson jälkimmäinen vaihe vuosina 1908–1917, jolloin Venäjä pyrki merkittävästi kaventamaan Suomen autonomiaa.

Toinen sortokausi alkoi Pjotr Stolypinin tultua Venäjän pääministeriksi ja hänen toteuttaessaan 1908 Suomen asiain esittelyjärjestyksen, jonka jälkeen Suomea hallittiin enemmän Venäjän ministerineuvoston kautta. Aikaisemman käytännön mukaan suomalainen ministerivaltiosihteeri oli esittänyt Venäjän keisarille ne Suomea koskevat lakiasiat, jotka tulkittiin kuuluviksi yleisvaltakunnallisiin asioihin. Uuden esittelyjärjestyksen jälkeen tämä valta oli Venäjän ministerineuvostolla. Vuonna 1910 annettiin laki yleisvaltakunnallisesta lainsäädännöstä, joka käytännössä riisti Suomen senaatilta ja eduskunnalta lähes kaiken lainsäädäntövallan. Sen turvin säädettiin vuonna 1912 myös yhdenvertaisuuslaki, joka antoi Venäjän kansalaisille Suomessa samat oikeudet kuin Suomen alamaisilla oli, äänioikeutta lukuun ottamatta. Tämä mahdollisti venäläisten nimittämisen korkeisiin virkoihin Suomessa.

Ensimmäisen sortokauden aikana merkittävässä roolissa olleen myöntyväisyyssuuntauksen kannattajat menettivät toisen sortokauden kuluessa uskonsa myöntyväisyyden hyödyllisyyteen ja lähentyivät passiivisen vastarinnan kannattajia. Toisen sortokauden loppuvaiheiden aikana Suomessa syntyi sotilaalliseen vastarintaan valmistautunut jääkäriliike. Ensimmäinen maailmansota esti suureksi venäläistämisohjelmaksi nimetyn ohjelman toteuttamisen. Toinen sortokausi päättyi Pietarissa maaliskuussa 1917 tapahtuneeseen helmikuun vallankumoukseen, jonka jälkeen Venäjän uudet vallanpitäjät palauttivat Suomen autonomian vuotta 1899 edeltäneessä laajuudessaan.


Koska personaaliunioni Suomen ja Venäjän välillä oli lakannut, niin sosialidemokraatit ja muutamat liberaalit säätivät valtalain, jonka tarkoituksena oli lisätä suomalaisten lainsäädäntövaltaa niin, ettei maan sisäisiä lakeja tarvitsisi hyväksyttää Pietarissa. Oikeisto kuvitteli Suomen palaavan personaaliunionin päiviin, vaikka personaaliunionin perusta eli hallitsijakuningas oli kaatunutkin. Yhdessä Venäjän pääministerin, Kerenskin, kanssa oikeistomme hajoitti eduskunnan ja järjesti uudet vaalit. Venäjän bolshevikkivallankumouksen jälkeen syksyllä 1917 oikeisto tuli toisiin ajatuksiin ja rupesi edistämään irtautumista Venäjästä.


Itsenäisyytemme nykytila:

Ei omaa tullilaitosta, ei omaa valuuttaa ja lainsäädäntövallankin kanssa on tilanne vähän niin ja näin.

Kooste Sauli Niinistön puheista ja Suomen perustuslaista | Jorma Jaakkolan kotisivut

Ensinnäkin on hienoa todeta, että istuva Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö on  kansanedustajana ollessaan ajatellut ja puhunut itsenäisesti! Eduskunnan pöytäkirjaan nimittäin on kirjattu koko joukko kansanedustaja Sauli Niinistön puheita, joista kokoomuslaisena voin olla ylpeä.

Tässä on todella hieno sitaatti Eduskunnan pöytäkirjasta sivulta 2718, keskiviikkona 17.6.1992:

 

Ed. Niinistö: Arvoisa puhemies!

Olen useaan otteeseen parin viime vuoden aikana tässäkin salissa todennut, että EY-jäsenyys tulee merkitsemään dramaattista muutosta suomalaisessa oikeusjärjestelmässä ja että tuo dramaattinen muutos väistämättä heijastuu myös suomalaiseen poliittiseen järjestelmään. EY-selonteko osoittaa, että näin tulee käymään.

Tässä tilanteessa kannattaa esittää yksi kiteytetty kysymys, ja se on se, minkälaisen arvon me Suomessa annamme omille perustuslaeillemme. Nimittäin EY-jäsenyyden myötä me annamme EY:n oikeusjärjestykselle, EY-oikeudelle, erittäin suuren arvon. Me annamme sille niin suuren arvon, että me sitoudumme siihen, että jos Suomessa on tullut säädettyä EY-oikeuden kanssa ristiriidassa oleva laki, EY-tuomioistuin saa soveltaa suoraan EY-oikeutta, siis mitätöidä sen suomalaisen eduskunnan ratkaisun, joka on ristiriidassa EY:n käsitysten kanssa. EY-tuomioistuin voi suoran oikeusvaikutuksen periaatteen vuoksi soveltaa suomalaiseen asiaan suoraan EY-oikeutta, olipa suomalainen laki minkä sisältöinen tahansa, kunhan se vain on ristiriidassa EY-lain kanssa. Tämä on peruslähtökohta. Miten tämä liittyy suomalaisten perustuslakien kunnioittamiseen? Se liittyy sillä tavalla, että Suomessa ei ole mahdollisuutta kontrolloida tämän talon työtä sillä tavalla, että jos täältä sattuu lipsahtamaan ulos laki, joka on Suomen valtiosäännön kanssa ristiriidassa, siihen voisi joku vedota.
Se on suorastaan perustuslaissa kielletty.”


Tuo Niinistön loppuyhteenveto on mielestäni hämärästi sanottu.

Toivon, että näiden linkkien antamassa historian valossa kukin pääsisi fundeeraamaan jopa Suomen tulevaisuutta.