Sopivan mansellismielinen blogialusta
Sipilä ei puhunut totta eduskunnassa viime tortaina eduskunnan kyselytunnilla tapaus Berneristä, jos on uskominen päivän Hesariin.
Sipilä väitti saneensa tiedon Bernerin siirtymisestä ruotsalaispankin johtoryhmään vasta muutama päivä aiemmin. Berner taas kerto kepuleiden ryhmäkokouksessa, että Sipilä tiesi asiasta paljon aikaisemmin.
Nyt selitellään ja kenties valehdellaan lisää.
Jälleen on käynyt toteen vanha totuus, KEPU PETTÄÄ AINA.
Myllymatin alustus asiantuntijoista ja vastauskommenttini siihen innoittivat minut tähän avaukseen.
Sen jälkeen mietin mitä minä oikeastaan olen tänään syönyt:
1. Aamupalaksi puolukkapuuroa täysmaidon kera;
2. Välipalaksi lämmin voileipä (ruisleipää, voita, raakaa sipulia, meetvurstia, kermajuustoa;
3. Lounaaksi Meksikonpataa runsaalla jauhelihalla, voilla, jne.
4. Välipalaksi meetvursti, kermajuusto voileipä;
5. Päivälliseksi lihaliemessä keitettyjä makaroneja ja 250g purkki naudanlihasäilykettä;
6. Iltapalaksi ruisleipää, jolla sianlihasäilykettä.
Niin, asiantuntijoiden mielestä syön erittäin epäterveellisesti – mutta kuinka ollakaan olen täysin terve – ei minkäänlaisia sairauksia.
Kaikki puolueet lukuun ottamatta Perussuomalaisia kilvoittelevat nyt ennen vaaleja siitä kuka tekee houkuttelevampia lupauksia äänestäjille.
Perussuomalaiset on ainoa puolue, joka ilmoittaa vaaliohjelmassaan, että kaakku täytyy jakaa tärkeysjärjestyksessä.
Mikä sitten olisi tärkeysjärjestys, joka olisi kansan enemmistön mielestä oikein. Valtahan Suomessa kuuluu kansalle.
Tässä yksi vaihtoehto:
1 Maan sisäinen -ja ulkoinen turvallisuus
2 Maan sisäinen liikenne maalla, merellä, ilmassa ja viestiliikenne
3 Sosiaali -ja terveydenhoito
4 Kansalaisten koulutus strategiana osaamistason nostaminen
5 Kulttuuri ja urheilu
6 Kiintiöpakolaisten vastaanotto, yritystuet ja kehitysapu jos kakusta on vielä jotain jäljellä.
Tämän tapaisen tärkeysjärjestyksen pitäisi jokainen puolue esittää äänestäjille. Jos he eivät sitä tee, on se merkki vaalilupausten valheellisuudesta.
Kun aikanaan ilmestyy turuille ja toreille sekä markettien auloihin puoleiden vaalikojuja, niin kysykää ja vaatikaa ehdokkailta tärkeysjärjestystä kaakun jaossa.
Nyt kun on kokemuspohjalta ruodittu tätä a-oluen ja lonkeroiden vapautuksen jälkeistä aikaa on todettu että suomalaisten alkoholin kulutus on noussut vain aavistuksen verran ja sellaista suotuisaa kehitystäkin on tapahtunut että on siirrytty enemmän miedompiin juomiin.
No tämän olisin osannut ennustaakkin mutta miksi tästä kirjoitan on se että luottamukseni asiantuntijoihin horjuu pahasti. Kirkkaassa muistissani on kuinka pekkapuskat ynnä muut asiantuntijat julistivat turmiota, Suomen kansan vajomaista viinan kirojen ongelmiin.
Karmiva epäilys herää että ovatko esimerkiksi SOTE asinatuntijat samaa tasoa kuin oli alkoholiuudistuksen vaikutuksia ennakoineet? Ja jos eivät ole niin miksi ovat parempia?
Ennen pitkää aletaan kiivailla viinien tuomisesta ruokakauppoihin, kun tämä hanke aktivoituu niin mistä löydetään parempia asiantuntijoita kuin a-oluen vapautuksen kohdalla oli.
Kepulien sylttytehdas, joka on perintö Maalaisliitolta ja jonka hankki aikanaan Seppo Kääriäinen ollessaan puoluesihteerinä on nyt taas ahkerassa käytössä vaalien takia.
Mutta aivan viime päivinä on kepulien sylttytehdas joutunut tuottamaan selityksiä selitysten perään tapaus Berneristä. Kun oikein sekoittaaa syltyn päivämäärät ja kuka sanoi mitäkin sekä missä järjestyksessä, niin varmasti tulee sylttyä, joka maistuu pahalta.
Berner on yksiselitteisesti rampa ankka. Hänellä ei ole mitään annettavaa Suomen hallituksessa. Vaikka hän ottaisi uuden jättipalkkaisenviran vasta kesäkuussa tai joulukuussa HÄNELLÄ ON JO TOINEN JALKA UUDESSA DUUNIPAIKASSA.
Ja se asettaa hänet esteelliseksi istumaan ministerinä Suomen hallituksessa päiväkään enää. Muussa tapauksessa hän on, kuin konsultti, joka työskentele samanaikaisesti kahdessa keskenään kilpailevassa yrityksessa.
Miksi ei Sipilä heivaa Berneriä heti, kun tietää, että tämä asia syö kepun kannatusta? Mitä salaisia sopimuksia tai suunnitelmia Sipilällä on, joiden vuoksi hän ottaa mielummin turpiinsa vaaleissa, kuin panisi Bernerin kävelemään?
Viime aikoina on ollut melkoisesti rivitalojen tulipaloja ympäri Suomen syitä ei useinkaan kerrota olisko sauna se josta ne palot sitten lähtee .
Useinhan ne ovat kerrostalo ja rivitaloissa romun säilytys tila koska muuhn niistä ei todellisuudessa kyllä olekkaan .
Kun sitä noin käytetään olis kyllä se kiuas syytä iroittaa sähkö verkosta napsauttamalla se sulake irti jonka takana se kiuas on .
Se kun voi monellakin tapaa mennä päälle ja noin saadaa palo alkuun mutta romu koppina sen käyttö on hiukan kyseenalaista asiaa .
Mutta lähes viikottain saa lehdistä lukea näistä rivitalo paloista ympäri Suomeen .
Niissä pitäisi tehdä tutkimus mikä mättää että noin voi käydä . seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast
Perussuomalaisista on näköjään tullut maanpuolustusvastainen, epäisänmaallinen puolue. Ollaan valmiita leikkaamaan hävittäjähankinnoista, kun ”profeetta” niin sanoo. Puolustetaan äärivasemmistoon kuulunutta professoria joka twiiteillään hidastaa Puolustiusvoimille tärkeiden tiedustelulakien uusimista . Mutta niinhän se on USA:ssakin. Tärkeintä on saada muuri Meksikon rajalle, muut asiat ovat sivuseikkoja. Ehkä perussuomalaiset haluaisivat käyttää armeijalle varatut rahat muuriin Ruotsin rajalle.
Ruben Stillerin radio-ohjelmassa puitiin vaaleja, vaalien keskusteluaiheita ja kampanjointia. Yksi pöydälle heitetty ajatus on, että lupauksista täysin riippumatta kaikki suuret puolueet päätyvät tekemään pitkälti sen hetken reaalipolitiikkaa kunhan hallitukseen päätyvät. Ehkäpä meillä ei olekaan syytä huoleen, vai onkohan huoli toisenlainen?
Kaikki tekevät, vaan kuka osaa?
Kun hetken väitettä mietin, allekirjoitan sen todeksi. Jos talous on ollut tiukalla, kaikki suuret puolueet ovat säästelleet. Kun jakovaraa on, kaikki sitä käyttävät. Reaalitalous ja polttavimmat ongelmat tulevat nenän eteen hallituksessa, eivätkä niitä puoluevärit peittele. Puheissa on toki eroja ja aina tulee välillä vähän persoonallisempia tapauksia kuten Sipilä, mutta lopulta semmoista päättäjää ei olekaan joka jokaisen ykkösen nollaksi vaihtaisi. Demaripääministeri osaa tinkiä työehdoista ja porvaritkin osaavat antaa palkankorotuksia. Toisin sanoen, älkää hurjasti hätäilkö. Vaalilupauksista ei moniakaan pidetä eikä maailma lopu vaalien jälkeen.
Tämä johdattaa haasteeseen. On käytännössä selvää että vaalilupauksista isoa osaa ei voi noudattaa monen puolueen hallituksessa. Siten tuntuisikin mielekkäältä kehittää vaalikampanjointia ja -paneeleja vähemmän ”minun puolueen linja” mallista ”näistä voidaan jutella” malliin. Tietenkin joka puolueella on omat prioriteettinsa ja tyylinsä, mutta olisi äänestäjän kuluttajansuojalle tärkeää vertailla myös puolueiden diplomatian taitoja. Jos kovin paljon känkkäränkkää otetaan yhteistyöpuheisiin mukaan, ei puolueella voi olla kovin helppoa hallituksen teossa, saatika sen kasassa pitämisessä.
Jos puolueet siis periaatteessa kaikki tekevät samat asiat, missä ero? Vastaus on osaamisessa. Puolueilla on eri alojen osaajia ja erilainen tapa nostaa osaajia ylös. Yksi puolue nostaa kärkiehdokkaiksi maanviljelijöitä, toinen talousosaajia, kolmas juristeja ja niin edelleen. Vaikka jokainen puolue ottaakin saman ongelman hoitaakseen, on tuloksen laadussa vissi ero mitä tulee ratkaisuntekijän omaan osaamiseen. Jos ministeri on työssään lobbarien vietävänä, voi paras ratkaisu jäädä löytämättä. Jos häneltä löytyy lähdekritiikkiin tarpeellinen määrä erikoisosaamista aiheestaan, on parempi todennäköisyys että ratkaisu rakennetaan tukevalle pohjalle.
Äänestä osaamista
Ota siis näiden vaalien alla uusi ajatus äänestämiseen. Mieti sinulle tärkeimmät asiat ja tutki sitten ehdokkaiden osaamistarjontaa tämän aiheen ympärillä. Katso ehdokkaiden osaamista monelta kantilta, ei vain koulutuksen vaan erityisesti työhistorian kannalta. Katso myös miten puolue nostaa näiden asioiden osaamista esiin. Jos tärkeän asian osaajia ei tuoda esille puolueen viestinnässä tai nosteta esille, on todennäköistä ettei heillä ole asiaa hallitusneuvotteluihin eikä heitä kuulla puolueen hallinnossa.
Se, että joka puolue ratkaisee lopulta samoja asioita, ei tarkoita etteikö työtä voisi tehdä paremmin tai huonommin. Itse luotan suomalaiseen osaamiseen. En tiedä vielä ketä äänestän, mutta alan olemaan kärryillä siitä millä perustein ehdokkaani valitsen.
Suomen Kuvalehdestä poimittu pätkä aiheesta.
”Vielä vuonna 2016 hallitus halusi vähemmän hoitajia vanhusta kohti: mitoitus piti alentaa 0,5:stä 0,4:n tasolle muutamien kymmenien miljoonien eurojen säästämiseksi. Hanke kaatui ammattiliittojen vastarintaan. Tuolloin pelisäännöt kuitenkin väljenivät sen verran, että mitoitukseen alettiin laskea mukaan muitakin kuin hoitajia: esimerkiksi askartelunohjaajia.
Monen vanhuksen hoidon kannalta operaatio muistutti lautaselle tuotua mätää omenaa.”
Nyt kepulit jeesustelevat ennen vaaleja. Saatanan tunarit, sanoi Kekkonen.
Hämmentävää, etten sanoisi. Viime metrejä vetävän hallituksen liikenneministeri Anne Bernerin valinnasta ruotsalaispankin SEB: n hallitukseen, on saanut aikaan valtavan mediamyllerryksen. Jälleen kerran taitavasti huomio käännettiin yhteen ministeriin, ikään kuin Sipilän hallitus olisi ollut sivuraiteella liikenneministerin ja hänen ministeriönsä linjanvedoista ja päätöksistä!
Keskusta tiesi tasan tarkkaan mitä varten he halusivat Bernerin joukkoihinsa. Tarvittiin likaisen työn tekijä joka ei vähästä hätkähdä. Vasemmistoliiton kansanedustaja Paavo Arhinmäen heitto konsulttipoliitikosta oli varsin osuva.
Konsultit ovat paksunahkaisia saneeraajia, jotka tunteettomasti tekevät sen minkä tehtävän kulloinkin ovat saaneet. Pääministeri Juha Sipilä sai mitä tilasi tai halusi – kovan luun, joka ei murru arvostelun alla, ei hetkauta kielteinen mediajulkisuus.
Kovaksi keitetty Berner otti tyynenä iskuja vastaan samaan aikaan kun hallitus sai melkoisen rauhassa toteuttaa kansalle erilaisia kyykytystoimia. Kun Bernerin niskaan kaadettiin yksityistämiset ja ns. ”uudistukset”, unohdettiin autuaasti kuinka päätökset siunattiin sulassa sovussa ja yhteisrintamassa hallituksessa.
Mikä oli Bernerin ottaa sylkykupin rooli, pelastaa muu hallitus, kun korvaukset olivat mahtavat, eikä tulevaisuudesta tarvinnut huolta kantaa. Ei poliittisesta urasta, saati töistä liikemaailmassa. Hyvinvointiyhteiskunnan alasajon yhtenä monista arkkitehdeista, ovien avaaminen ammolleen yritystoiminnalle omalla saralla hallituksessa, Berner teki yhä vankemmin itsensä tykö raharuhtinaitten valtakuntaan.
Kyllä siinä kannattaa ottaa iskuja vastaan vastustajilta tai saada kansalaisten tuomio, tietäen kiinnostuksen ja raivon hiipuvan tuota pikaa. Entä nyt? Tänään oppositio ryöpyttää niin Berneriä kuin hallitusta ja ministerit kehuvat kilvan uhrautuvaa ministeriään.
Tikun nokassa on liikenneministeri Anne Berner, mutta mitä miettii mökin mummo, joka on odotellut Kela taksia jos kuinka kauan? Mummot ja muut vertaisensa kärsivät, mutta liikenneministeri jää historiaan, kun kansa nimittelee kuoppaisia teitä Bernerin poluiksi tai Kela taksien sivukylillä kiertäviä, päivän kestäviä sairaalareissuja Annen kyydeiksi. Kyllä palkintoa odotellessa vähän aikaa median kynsissä kestää rypistellä – kohta kohotellaan maljoja joukossa, jossa köyhiä ja kurjia ei tarvitse potkia pois jaloista.