Sopivan mansellismielinen blogialusta
Hesarista, jos aukeaa-> tärkeää !
Suomessa mietitään nyt, miksi jotkut maahanmuuttajat tekevät rikoksia. Onko kyse tietystä kulttuurista tai uskonnosta? Mielenterveysongelmista? Vai ovatko tekijät juurettomia seikkailijoita?
Anna-Stina Nykänen, teksti
Boris Stefanov, kuvitus
”Ei nimittäin ole sellaista kulttuuria, jossa väkivalta olisi kaikkien hyväksymää. Eikä missään kulttuurissa väkivalta ole Lehden mukaan laajan yhteisön jakama käytäntö.
Kulttuurin merkitystä rikosten taustalla ei siis pidä liioitella.”
Kulttuuria eri siis pitäisi ottaa huomioon, kun raiskaaja tulee maasta, missä nainen ei voi liikkua yksin ilman miesukulaista kunniaa vahtimassa…
Jotta pohjoisesta Virroilta voitiin hyökätä Tampereelle myös Näsijärven länsipuolelta oli tärkeää valloittaa Kuru vihollisen käsistä. Toisaalta tällä suunnalla venäläisten ja punaisten joukkojen komentajalla Stolbovilla oli aikomus hyökätä pohjoiseen, eikä suinkaan luopua Kurusta.
Suomen Armeijan joukot olivat yleisesti ottaen alivoimaisia viholliseen nähden, joten niiden piti tehdä yhteistyötä keskenään. Kuru oli tärkeä tässäkin suhteessa – Hjalmarsonin piti voida tukea itäistä naapuriaan Wetzeriä tämän sotatoimissa Näsijärven itäpuolella. Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Wetzerin piti lähettää komppania Hjalmarsonin avuksi Kurun valtaukseen Ruovedeltä.
Luutnantti Hallströmin pataljoonassa (Virtain pataljoona) oli neljä komppaniaa ja konekiväärikomppania:
Kk. komppania, jääkäri Kauppinen, 43 miestä ja 3 konekivääriä.
Kapteeni Fabritiuksen pataljoonassa oli vain kaksi komppaniaa:
Hallströmin pataljoonan komppanianpäälliköt olivat sotamieskoulutuksen saaneita jääkäreitä – ei edes aliupseereja. Fabritiuksen pataljoonan komppanianpäälliköt olivat Vöyrin koulun siviilejä.
Vöyrin koulun pataljoona (Heiskanen), 6 komppaniaa, 690 miestä ja 6 konekivääriä.
Vaasan komppania (Pelander), 180 miestä, yksi konekivääri.
Ylisen komppania, 200 miestä ja kaksi konekivääriä oli Parkanossa ja hyökkäsi sieltä Kuruun.
Tykistödivisioona (Malmberg) käsitti esikunnan 20 miestä, 1. jääkäripatterin (Lesch) 150 miestä ja 4 tykkiä ja 2. jääkäripatterin (Snellman) 150 miestä ja 4 tykkiä.
Räjäytyskomennuskunnan (Påhlson) 14 miestä.
Kenttälennätinosaston (Larsson), 80 miestä.
Yhteensä 2 303 miestä, 12 konekivääriä ja 8 tykkiä.[iii]
Noin 2700 miestä, 18 konekivääriä ja 2 tykkiä.[iv] Stolbovilla piti olla tällä suunnalla 3000 miestä hyökkäämässä pohjoiseen, mutta ehkä hänen joukkojensa taisteluissa kärsimiä tappioita ei oltu vielä täydennetty 15.3.1918 mennessä.
Esimerkiksi rekiä piti haalia jopa 100 km etäisyydeltä, että saavutetaan edes jonkinlainen liikkuvuus. Oikeita kenttäkeittiöitä ei ollut, niinpä laitettiin rekiin muuripatoja, että voitaisiin valmistaa joukoille ruokaa.
”Maaliskuun 15 p:n aamulla kokoontui Hjalmarsonin osasto, lähtien suunnitelman mukaisesti etenemään Kurua kohden.
Päätien varrella lähdettiin Vaskivedeltä taipaleelle klo 6,30 ap. Pari kapteeni Petreliuksen johtamaa komppaniaa Vöyrin pataljoonasta muodosti etujoukon. Osaston päällikkö esikuntineen ajoi pitkän, mutta hyvin koossa pysyvän pääkolonnan etupäässä. Tykistö seurasi Vaasan komppanian suojaamana niin hyvin kuin taisi. Syvällä ja mäkisellä tiellä jaksoivat väsyneet hevoset vain hitaasti vetää raskaita tykkejä, eivätkä patteritkaan voineet pysyä koossa.
Ensimmäinen yhteenotto vihollisen kanssa sattui vähän ennen klo 9 ap. hieman Leppämäestä pohjoiseen. Kohdattu vihollinen oli muuan punainen patrulli, jonka kimppuun etujoukko hyökkäsi hetken emmittyään, pakottaen sen perääntymään. Klo 10 ap. saattoi kolonna jatkaa matkaansa. Vauhtia hiljennettiin nyt ja oltiin muutenkin varovaisia, sillä lähestyttiin jo vihollisen etuvartioasemia. Klo 12 seutuvissa joutui etujoukko jälleen taisteluun muutamia kilometrejä Niinimäen tienhaarasta etelään. Tälläkin kertaa oli vastassa vain vihollispartioita, jotka ryhtymättä vakavaan vastarintaan painuivat etelään päin. Kuitenkin otettiin muutamia miehiä vangiksi ja heiltä saatiin arvokkaita tietoja. Saarijärvi kuului olevan vahvasti miehitetty ja Suojärvellekin, Parkanon tien lähelle, kerrottiin suurehkon punaisen joukon olevan sijoitetun.”[v]
Hjalmarson lähetti osastoja puhdistamaan Saarijärveä ja Suojärveä vihollisista, mutta nämä olivat pötkineet pakoon etelään päin. Sillä aikaa kolonnan pääosa järjestettiin ja sai levätä. Klo 5 ip. jatkettiin etenemistä.[vi]
”Mutta jo tuntia myöhemmin kohtasi Petrelius jälleen vihollisen. Tämä tapahtui Keihäsjärven järvisolan pohjoispuolella olevalla kummulla, missä punaiset olivat muodostaneet verrattain leveän rintaman, ja yritettiin jatkaa etenemistä vihollisen oikealla sivustalla. Pian huomattiin kuitenkin, että oltiin tekemisissä paremmin valmistautuneen ja päättäväisemmän vastustajan kanssa kuin aikaisemmin päivällä. Laukaustenvaihto oli kiihkeä, eikä vihollinen ilman muuta luovuttanut aluettaan.
Kun Heiskanen ei vielä ollut ehtinyt yhtyä osastoon, eikä tykistökään ollut perillä, ja päivä jo läheni loppuaan, päätti Hjalmarson keskeyttää taistelun ja laskea miehensä yöpuulle, voidakseen seuraavana aamuna kootuin voimin saattaa loppuun hyökkäyksen Kuruun.”[vii]
Fabritiuksen pataljoona, jossa oli vain kaksi komppaniaa, eteni erillisenä kolonnana kohti Kurua. Pääjoukkoon ei ollut minkäänlaista yhteyttä. Se lähti Jähdyspohjasta määrättynä aikana rekipelissä.
”Kärkenä oli yksi Mittsin komppanian ryhmä. Pääjoukko seurasi kintereillä. Levähdettyään Pourussa ja Vähässä-Liesimäessä, saapui pataljoona klo ½ 6 ip. eräälle torpalle 3-4 km Kurusta pohjoiseen, kohtaamatta sitä ennen vihollista tai havaitsematta mitään taistelun merkkejä pääkolonnan puolelta. Muuan Kurusta tuleva talollinen kertoi, että kirkonkylä oli tulvillaan punaisia ja venäläisiä. Mitään taisteluja ei kuitenkaan ollut sattunut.
Saavuttuaan näin lähelle määräpaikkaa, antoi Fabritius kärkenä ajavan Mittsin komppanian nousta reestä jatkaen sen kanssa etenemistä jalkaisin. Smeds seurasi rekijonon kanssa jälessä. Etenemistä oli tuskin ryhdytty jatkamaan, kun jo suoraan lännestä kuului kiivasta ammuntaa. Petrelius siellä asettui taistelujärjestykseen vihollisen eteentyönnettyjä asemia vastaan. Ammunnasta päätti Fabritius, että Hjalmarson oli kohdannut vihollisen, sen vuoksi hän kiirehti marssia. Pian päästiinkin kosketuksiin punaisten kanssa. Metsässä törmättiin vahvaan punaiseen partioon, joka nopeasti pakoitettiin väistymään. Vihollista ajettiin takaa yhä lisääntyvässä iltahämärässä, ja Fabritius pääsi Järvenpään-Karjulan tielle. Täällä hän joutui käsikähmään venäläisen patrullin kanssa, ja hänet itsensä viskattiin rytäkässä nurin. Taistelun tuoksinassa, melun ja huutojen kajahdellessa, joiden sisällöstä ei kukaan saanut pimeässä selvää, syntyi sekasorto ja lopulta pakokauhu, joka hetkessä levisi kolonnan jälkipäähän. Välittämättä päällystön hillitsemisyrityksistä – kolonnan jälkipäässä oleva komppanianpäällikkö Smeds viskattiin kumoon – kääntyi koko 2. komppania ympäri ja pakeni päätäpahkaa Virroille päin. Mittsin komppania, jolla ei ollut rekiä saatiin kuitenkin pysäytetyksi ja järjestys siinä palautetuksi.
Fabritius ryhtyi nyt kuulustelemaan erästä haavoittunutta venäläistä. Tämän kertomus – Kurussa sanottiin olevan 3,000 miestä ja tykistöä – ei houkutellut silloisten olosuhteiden vallitessa enempiin yötaisteluihin, ja kolonnan päällikkö päätti sen vuoksi antaa jälellä olevan komppaniansa levätä turvallisemmassa paikassa kuin täällä, aivan vihollisen läheisyydessä. Hän vetäytyi takaisin Isoon-Liesimäkeen ja lähetti Smedsin rekikyydillä Hjalmarsonin luo ilmoittamaan tapahtumista.”[viii]
Hjalmarsonin pääkolonnan oikealla puolella eteni Kurua kohti jääkäri Ahtiaisen pieni kaksijoukkueinen komppania. Silläkään ei ollut yhteyttä Hjalmarsoniin. Sen oli tarkoitus päästä Parkanon suunnasta Kurua kohti lähestyvän osaston yhteyteen. Huhut vihollisen voimista pysäyttivät tämän pienen osaston ja se majoittui Riuttakorpeen. Parkanon suunnalta tullut osasto taas oli jäänyt tienhaaraan Aurejärvestä kaakkoon – odottamaan määräyksiä, joita se ei saanut koko päivänä.[ix]
Hjalmarson oli yrittänyt niillä joukoilla täyttää mahdottoman tehtävän ja tietenkin epäonnistunut. Nyt oltiin kuitenkin kohtalaisen hyvissä lähtöasemissa seuraavan päivän hyökkäystä varten.
”Tykistöllä oli ollut suunnattomia vastuksia. Jo edellisenä päivänä väsyksiin ajetut hevoset olivat vain hädin tuskin pystyneet raahaamaan kömpelöille jalaksille asetettuja tykkejä ja raskaita ammuskuormia tämän tien loputtomia mäkiä ylös. Haupitsipatteri oli määräyksen mukaisesti jäänyt Vaskivedelle. Tykkipatterista saapui yksi jaos myöhään illalla aivan uupuneena Latvalaan; loput oli täytynyt jättää Leppämäelle. Tänne oli myöskin kuormasto jäänyt, koska se ei päässyt sivuuttamaan muutaman mäen kupeeseen pysähtyneitä tykkejä.
Miehistöstä, joka koko vapaussodan ajan osoitti omaavansa aivan erinomaisen ruokahalun, oli moni jo syönyt vara-annoksensa, ja kun nyt jäätiin kuormastotta, täytyi usean nälkäisenä majoittua ahtaisiin ja vihollisen putipuhtaiksi ryöstämiin asuntoihin.”[x]
Kello 7 osasto kokoontui Saarijärven korkeudella. Komppanioille luettiin ylipäällikkö Mannerheimin päiväkäsky. Fabritiukselle annettiin käsky lähteä heti etenemään Kurua kohti. Sen jälkeen pääkolonna lähti liikkeelle.
”Nopean marssin jälkeen saavuttiin niille kunnaille, missä taistelu edellisenä iltana oli keskeytetty. Täällä joutui etujoukko, kaksi Hallströmin komppaniaa, joita pataljoonankomentaja itse johti, Leponiemestä suunnatun konekivääritulen alaisiksi, minkä vuoksi toinen näistä komppanioista – Dahlman – asettui tien oikealle puolelle pidätelläkseen Keihäsjärven pohjoisrannalta käsin vihollista Leponiemessä. Heti sen jälkeen sijoitettiin ainoa perille seurannut tykki mäenrinteeseen 1,000 m sillasta pohjoiseen. Se sai käskyn suunnata tulen Leponiemeen.
Rekijono saatettiin nyt turvallisesti järjestää kukkulan pohjoispuolella, jalkaväki kokoontui ja tilapäinen jaoitus päättyi.[xii]
”Tarkasteltuaan maastoa laati Hjalmarson seuraavan taistelusuunnitelman. Vihollisen vasen sivusta Leponiemen luona samoinkuin sillan eteläpuolella olevat puolustusvoimat sidottaisiin tykkitulella ja Hallstömin pataljoonan pääjoukon valehyökkäyksellä. Kun vihollinen täten saisi itselleen urakan – lännestä käsin piti vielä Ylisen ja Ahtiaisen yhtyä leikkiin – kohdistaisi Heiskasen pataljoona päähyökkäyksen punaisten Karjulan luona olevaa oikeaa sivustaa vastaan. Siihen mennessä toivottiin lisää tykistöä ehtivän paikalle, jotta tarpeellinen tykistövalmistelu voitaisiin suorittaa. Myöskin toivoi Hjalmarson voivansa toimia välittömästi yhdessä Fabritiuksen kanssa.”[xiii]
Hallström jätti yhden komppanian osaston reserviksi ja hyökkäsi sillalle päin.
Tykistö oli saanut vahvistukseksi toisen tykin ja tehtäväksi ampua Leponiemi tuleen. Leponiemi syttyi tuleen, mutta vihollisen taitavasti sijoitettuja konekiväärejä ei saatu vaiennettua.
Hallström yritti käyttää maaston suojaa hyväkseen ja päästä eteenpäin, mutta siitä ei tullut mitään.
Kello 11.30 annettiin käsky Heiskasen päähyökkäyksen aloittamisesta. Heiskasen oli Särkijärven kummaltakin puolelta hyökättävä Nygårdin pohjoispuolella olevalle kukkulalle. Tehtävä vaati runsaasti aikaa – maasto oli epäedullinen ja lunta paksulti.
Tykkituli suunnattiin päähyökkäyspisteeseen. Tykkitulen vaikutus jäi vähäiseksi, jos tehosi ollenkaan.
Heiskanen jätti 8. komppaniansa Hjalmarsonin käytettäväksi, asetti 6. komppanian Särkijärven länsirannalle, 4. ja 5. komppania lähetettiin järven kummaltakin puolelta saartamaan vihollisen oikeaa sivustaa, 7. komppania jäi pataljoonan reserviksi.
Taistelu muodostui erittäin kiivaaksi. 6. komppania pääsi vain rantaan saakka, mutta saarrostavat komppaniat pääsivät aluksi eteenpäin. Heti klo 2 jälkeen rupesi kuitenkin huomattavia punaisten voimia kertymään Särkijärven itäpuolelle.[xiv]
”Vahvojen reservien seuraamien ampumalinjojen nähtiin etenevän suurten hakkuualueiden yli pohjoista kohden. Vihollinen ryhtyi vastahyökkäykseen. Hetki oli todella jännittävä. Heiskanen asetti heti reservikomppaniansa tukemaan uhattua vasenta sivustaansa, mutta kun matka tänne oli pitkä ja tilanne näytti vaaralliselta, pyydettiin myöskin osaston päälliköltä lisäväkeä.
Taistelu yhteentörmäävien hyökkäyssivustojen välillä järven länsirannalla muodostui hyvin kiihkeäksi. Vöyrin komppaniat, joita uhkasi pikainen saarto, olivat pakoitetut peräytymään. Päällystön onnistui kuitenkin järjestää uudet asemat, ja kun 7. komppaniakin ehti perille, muuttui taistelu liikkumattomaksi. Heiskasen uudistettua pyyntönsä oli Hjalmarsonkin klo 3 ip. luopunut molemmista reservikomppanioistaan. Varmuuden vuoksi käskettiin Hallströmiä sijoittamaan ne äärimmäisiksi vasemmalle sivustalle. Kun tämä oli tehty, oli tilanne pelastettu.”[xv]
Fabritiuksen osasto lähti Isosta-Liesimäestä jalkaisin marssimaan Kurua kohti klo ½ 3 ip.
”Edellisen päivän tapahtumat toistuivat. Metsässä, Peltoniemestä koilliseen, tavattiin pieni vartio-osasto, joka lyhyen taistelun jälkeen heitettiin asemistaan. Fabritius haavoittui kuitenkin vaikeasti kumpaankin sääreen juuri päästessään komppaniansa etuosastojen kanssa käsiksi vihollisen eräällä kukkulalla olleeseen asemaan. Hänet kannettiin tiedottomana taistelupaikalta, ja komppanianpäällikkö Mitts otti johdon käsiinsä. Komppania joutui nyt kokonaisuudessaan taistelemaan jotakuinkin tasaväkistä vihollista vastaan, eikä enää päästy eteenpäin. Ensi alussa oli lännestä selvästi kuulunut taistelun melskettä, mutta vähitellen tuli vaimeni ja taukosi lopulta. Parin tunnin kuluttua vihollinen peräytyi, ja komppania pääsi etenemään Peltoniemen suuntaan. Joka paikassa oli vihollinen hellittänyt, lähtien pakosalle ja palava Nygård varmensi peräytymisen. Venäläiset eivät täälläkään olleet unohtaneet tavanmukaisia jäähyväisiään [poltetun maan taktiikka – jpu].”
Ilmeisesti tämä Fabritiuksen eteneminen oli viimeinen pisara pysäyttämään vihollisen vastahyökkäys ja se taas vaikutti ratkaisevasti lopputulokseen.[xvi]
Vihollisen vastahyökkäys ja saarrostusyritys oli torjuttu. Heiskasen pataljoonan vasemman sivustan äärimmäisessä päässä saavutettiin menestystä ja konekiväärituli aiheutti viholliselle suuria tappioita. Muiden kolonnien tilanteesta Hjalmarsonilla ei ollut mitään tietoa. Oli ilmeistä, että tänä iltana hyökkäystä ei saataisi loppuun suoritetuksi. Hjalmarson päätti keskeyttää taistelun ja päästää joukkonsa lepoon mahdollisimman aikaisi, jotta joukot saisivat enemmän lepoa. Sitä suotuisammiksi kävisivät edellytykset hyökkäyksen jatkamiseksi seuraavana päivänä.
”Klo 5 ip. kokosi osaston päällikkö sen vuoksi alaisensa käskynjakoa varten ja määräsi, että taistelu oli keskeytettävä sekä joukot vedettävä takaisin Saarijärvelle ja Niinimäelle. – –
Kummastakin pataljoonasta tuli yhden komppanian klo 5 ap. olla samoissa linjoissa kuin nyt. Majuri Malmbergin oli yöllä toimitettava tykistö asemiin, joista hyökkäystä voitaisiin tukea. Muuten tuli osaston olla marssivalmiina Saarijärvellä klo 7 aamulla.”[xvii]
”Ahtiainen ei ollut 15 p:n kuluessa ehtinyt Parkanon tielle, eikä myöskään päässyt yhteyteen Ylisen kanssa. 16 p:n aamulla eteni hän Parkanon suuntaan kohdaten todellakin Ylisen tienhaarassa, jossa tämän tuli odottaa Hjalmarsonin käskyä. Yhdessä lähtivät nämä komppaniat nyt Kurua kohden. Mutta tietojen puutteessa ne eivät osanneet toimia, eivätkä niinollen ottaneet osaa taisteluun. Ne sijoitettiin Sillanpäähän Suojärven ja Kurun välille. Tästä passiivisuudesta huolimatta näyttelivät nämä komppaniat huomattavaa osaa, kuten tulemme huomaamaan.”[xviii]
Vihollinen näki, että vahvoja Suomen Armeijan voimia oli uhkaamassa Kurussa olevia venäläisiä ja punaisia suoraan pohjoisesta jonne tehty vastahyökkäys epäonnistui. Lännestä Parkanon suunnasta oli tulossa vereksiä joukkoja, jotka eivät vielä olleet osallistuneet taisteluun. Idästä uhkasivat Ruoveden suunnasta tulevat joukot.
”Maaliskuun 17 p:ää vasten yöllä jättivät punaiset kuitenkin asemansa Kurussa, peräytyen, osin hajaannustilassa, Muroleen-Toikon suuntaan. Suurinta osaa ei saatu edes sinne pysähtymään, vaan se peräytyi Tampereelle saakka. Täydellinen katastroofi siis.”[xix]
”Tästä venäläisestä, joka oli sivistynyt upseeri, kerrotaan, että hän hoiti päällikkyyttään tarmokkaasti ja ankarasti ja että hän oli väsymättä touhussa. Kaikesta päättäen oli hän punaisten tunnontarkimpia ja kyvykkäimpiä johtajia tässä sodassa. Tapahtumat osoittavat, että hän oli myös pystyvä sotilas.
Stolbovin Kurun taisteluissa käytettävissä olleiden voimien voidaan jokseenkin suurella varmuudella arvioida nousseen n. 3,000 mieheen.”[xx]
”Kun Hjalmarson aamulla lähti etenemään, oli vihollinen kaikonnut Kurusta. Hjalmarson oli lähettänyt Åströmin hoitamaan Mittsin komppanian päällikkyyttä, ja tämä joukko tunkeutui ensimmäisenä taistelun esineenä olleeseen kylään, missä vain joku harva punainen partio yritti heikolla tulella vastustaa valkoisten tuloa. Hetkistä myöhemmin – kello oli n. 10 – saapuivat päävoimatkin.”[xxi]
Suomen Vapaussota. Mannerheimin suunnitelmasta löytyy artikkeli täältä.
——
[i] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 152
[ii] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota IV; 1924; sivu 232
[iii] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 122
[iv] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 118
[v] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 160
[vi] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 161
[vii] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivut 161-162
[viii] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivut 162-163
[ix] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivut 163-164
[x] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivut 164-165
[xi] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 167
[xii] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 165
[xiii] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 166
[xiv] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivut 166-168
[xv] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 168
[xvi] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivut 168-169
[xvii] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivut 169-170
[xviii] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 170
[xix] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 171
[xx] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 172
[xxi] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 171
Juutalaisten historia on täynnä kaltoin kohtelua, syrjintää ja joukkomurhia, kuten Hitlerin natsi-Saksassa, jossa tapettiin n. 6 miljoonaa juutalaista.
Mutta Hitler ei ollut ensimmäinen, joka kohteli juutalaisia kaltoin.
Jo 300-luvulla Rooman valtakunnassa, kun kristinusko alkoi levitä rajoitetiin juutalaisten elämää. Mm. avioliitot kiellettiin juutalaisten ja kristittyjen välillä.
700-luvulla Euroopan ensimmäiset suuret juutalaisten asutuskeskukset sijaitsivat Espanjassa. Juutalaisten elämä katolisten Espanjan goottien keskuudessa oli kuitenkin melko vaikeaa. 1000-luvulla alkoi Iberian niemimaalla varsinainen muslimien toteuttama juutalaisten vaino, joka ensimmäistä kertaa kärjistyi Córdoban verilöylyssä 1066. Tiedot Wikistä
Edellä olevasta jo selviää, että juutalaisilla on elämä lähes aina ollut vaikeaa.
Nyt taas vuonna 2019 antisemitismi nostaa päätään Euroopassa. Hitlerin hirmutöistä on kulunut aikaa n. 75 vuotta. Uudet ikäpolvet ovat kasvaneet sen jälkeen. Aikalaiset vähenevät ja kohta ei ole enää ketään, joka olisi elänyt niihin aikoihin. Samaan aikaan maailma on muuttunut ja muuttuu koko ajan.
Kukaan ei osaa sanoa mitä tuleman pitää, kun on ydinaseet ja yksinvaltiaat suurissa maissa, jotka hamuaa kaikki maailman valtaa.
Mutta juutalaiset ovat karaistunut heimo monissa vastoinkäymisissä. Siksi heitä voi hyvällä syyllä kutsua selviytyjiksi.
Selviytymisestä kertoo mm. se, että juutalaiset ovat taitavia liikemiehiä ja eritoten pankkimiehiä – ja naisia, joskin heihin liitetään myös kielteisiä ilmiöitä. Maailman rikkain pankkiirisuku on juutalainen Rothschildin suku.
Tässä otteita TIEDE-lehdestä otsikolla
Juutalaisten pankki-imperiumit, finansikriisit ja keinottelu
Harva tietää että juutalaiset loivat koko finanssipankki toiminnan ja pörssikeinottelun. Juutalaiset hallitsevat yhä maailman pankkia ja myös Yhdysvaltain keskuspankin nykyinen johtaja, Ben Bernanke on juutalainen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Juutalaiset#Pankkitoiminta
Nykyaikainen investointipankkitoiminta kehittyi 1700-luvun lopulla Frankfurtissa juutalaisen Mayer Rothschildin toimesta. Monenlaisen liiketoiminnan ja muun muassa sotien rahoituksen seurauksena Rothschildin perheen pankki-imperiumi levisi 1800-luvulla Mayer Rothschildin poikien toimesta aluksi Lontooseen ja myöhemmin myös Pariisiin, Wieniin ja Napoliin. Rothschildit toimivatkin useiden valtioiden kuningashuoneiden ”hovipankkiireina”.
Rothchildit pitivät mm. Ranskan kuningasta valtansa alla. Euroopan suurissa sodissa Rothchildit yleensä rahoittivat kumpaakin osapuolta. Heillä oli myös merkittävä rooli Israelin synnyssä. Rothchildit ovat aktiivisia siionisteja.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rothschild
Kun Ranskan kuningas yritti päästä eroon Rothschildien vaikutusvallasta, suku keinotteli koko Ranskan pörssin polvilleen ja kuninkaan oli pakko ottaa Rothschildit takaisin pankkiireikseen. Yhdysvaltain sisällissodassa Englannin Rothschildit rahoittivat Unionia ja Pariisin Rothschildit taas konfederaatiota.
USA:n pankkitoiminta on käytännössä juutalaisten hallussa. Juutalaiset näyttelivät pääosaa myös viimeaikaisessa finanssikriisissä.
Yhdysvalloissa Haym Solomon, Isaac Moses ja Alexander Hamilton perustivat Bank of New Yorkin vuonna 1784. Muutoin pankkitoiminta oli Yhdysvalloissa melko vähäistä ennen 1800-luvun puolivälissä tapahtunutta saksanjuutalaisten laajamittaista maahanmuuttoa. Tämän seurauksena vuosina 1840–1880 perustettiin toista kymmentä uutta, korkeatasoista pankkia. Perustajansa mukaan nimetty Goldman Sachs on vielä nykyäänkin maailman suurin investointipankki. Muita juutalaisia pankkiireita Amerikassa olivat J.W. Seligman, Loeb Kuhn, Thalmann Landenburg, Freres Lazard, Lehmanin veljekset sekä jo aiemmin mainitut, Euroopasta Amerikkaan toimintaansa levittäneet Speyerit ja Wertheimint. Vaikka amerikanjuutalaiset olivat elämäntavaltaan hyvin vanhoillista väkeä, oli heidän toimintansa finanssipuolella hyvin vallankumouksellista, ja valta talousalueen rahaelämässä keskittyikin hyvin pitkälle heidän käsiinsä. Asiaa auttoi vielä se, että juutalaisilla perheillä oli tapana välttää avioliittoja ei-juutalaisten kanssa.
Nykyaikaan tultaessa on juutalaisten merkitys pankkitoiminnassa yhä huomattava. Eräs maailman vaikutusvaltaisimmista naisista, Elisabeth Joseph-Cohen, toimii Goldman Sachsin johdossa. Lisäksi Neuvostoliiton romahdusta seuranneen Venäjän sekasortoisen finanssielämän vaikuttajat ja ”oligarkit” ovat suuremmissa määrin juutalaisia, muun muassa Mihail Hodorkovski, Bruce Rappaport, Boris Berezovski ja Vladimir Gužinski ja Semjon Mogilevitš. Juutalaisia ovat myös Maailmanpankin johdossa toimineet James D. Wolfensohn, Joseph Stiglitz ja Paul Wolfowitz, sekä eräs maailman vaikutusvaltaisimmista sijoittajista ja pörssikeinottelijoista George Soros. Myös Yhdysvaltain keskuspankin nykyinen johtaja, Ben Bernanke, on juutalainen. Samoin maailman suurimman sijoitushuijauksen tehnyt Bernard Madoff.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/2d6db635-24b4-4fb2-8fda-add23120eaf5
24.2.2019
Hallitus esittää lisärahaa ulkomaalaisten säilöönottoyksikköön – Halla-aho: ”Paniikkireaktio vaalien lähestyessä”
Pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallitus on antanut eduskunnalle esityksen yli 81 miljoonan euron lisätalousarviosta. Budjettipäällikkö Hannu Mäkisen mukaan taustalla ovat vanhustenhoidossa paljastuneet puutteet sekä Oulussa tapahtuneet epäillyt lapsiin ja nuoriin kohdistuneet seksuaalirikokset.
Otteita:
Puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho sanoo Iltalehdelle, että hallituksen esitys lisätalousarviosta on oikeansuuntainen, mutta täysin riittämätön.
*
Hallitus esittää rahoitusta Oulun vastaanottokeskukseen perustettavalle säilöönottokeskukselle. Perussuomalaiset ovat vaatineet kaikkien kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden säilöönottoa. Nyt tarpeen pitää kuitenkin olla yksilöllinen.
*
Halla-aho arvostelee myös kotouttamiseen esitettyjä lisärahoja. Hän sanoo, että vuoden 2019 budjetissa kotouttamiseen on varattu 220 miljoonaa euroa.
– Se on ihan yhdentekevää pannaanko siihen joitain satojatuhansia lisää. Tämä ongelma ei mene mihinkään kotouttamisella. Tekijät tietävät, että heidän toimintansa on laitonta. Kyseessä on kulttuurinen ilmiö. Eivät tekijät omasta kulttuurisesta kontekstista käsin toimi epänormaalisti.
Halla-ahon mukaan ongelma ei myöskään katoa niin kauan kuin sitä ei voi myöntää tai ääneen sanoa.
– Mikään länsimaa ei ole pystynyt välttämään systemaattista pikkutyttöjen jahtaamista, kun niihin on muuttanut suuria määriä ihmisiä varsin takapajuisista lähinnä islamilaisista maista. Luultavasti nekin rahat, jotka tällaiseen valistustoimintaan sijoitetaan, valuvat jonkun yksityisen kotouttamispalveluja tarjoavan yrityksen taskuun.
Sanotaan, että kiireessä syntyy vain vajaaälyisiä lapsia. Mutta siitä ei Sipilä ole huolissaan.
Hallituksella ei ole tulen palava kiire vain saada sote valmiiksi vaikka keskentekoisena, heillä on myös kiire lähestyvien vaalien vuoksi saada maahanmuutto reivattua lähemmäksi persujen maahanmuutto-ohjelmaa. Hallitus tekee nyt paniikkiratkaisuja estääkseen persujen suuren vaalivoiton. Paniikkiratkaisuja ovat mm. Ouluun perustettava säilöönottokeskus. Mutta tarpeen pitää olla yksilöllinen säilöönotossa. Persut ovat vaatineet, että kaikki kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet sijoitetaan säilöön, kuten Tanskassa. Hallitus siis kiireessä ja paniikissa vain näpertelee vaalien läheisyyden vuoksi.
Hallitus esittää myös joitakin satoja tuhansia euroja lisää kotouttamiseen ja kuvittelee, että sillä saadaan raiskaukset vähenemään. Nyt jo pannaan kotouttamiseen yli 200 miljoonaa ja raiskaukset vaan lisääntyvät.
Kuten edellä olevasta käy selville, on hallitus täydellisessä paniikissa. Vaalit lähestyvät ja kepuleiden ja kokkareiden kannatuskäyrät ovat, kuin lehmän hännät. Persupelko on niin suuri, että kiirehysteria ja paniikki voi koitua kohtalokkaaksi Sipilälle ja Orpolle. Soinin loikkarisakki on jo tyrmätty.
Blogosfäärissä on melko paljon debattia ilmastonmuutoksesta. Moni pitää koko keskustelua ilmastohysteriana tai -alarmismina, osa taas pitää ilmastonmuutosta aiheena joka ylittää kaiken oikeuden kritiikkiin. Kerronpa siis mihin minä tässä asiassa ”uskon” ja miksi, koska huomasin itsekin pohtivani asiaa.
Ilmastonmuutos
Aivan jokainen meistä voi havaita ilmaston voivan huonosti. Sään ääri-ilmiöt ovat lisääntyneet. Co2-määrä on lisääntynyt. Säätilat ovat varsin sekaisin. On myös päivänselvää että tämä tulee hyvin kalliiksi yhteiskunnille. Näiden asioiden vahvistamiseen ei tarvita syväluotaavaa erikoistutkimusta, vaan tämän kaiken saa selville yksinkertaisin havainnoin ja tilastoin.
Ilmastonmuutoksen syy
Tämä on asia josta on tiettävästi hieman monitulkintaisuutta, enkä ole ekspertti. Sanoisin että on kaksi kysymystä. Ensin on se, johtuuko ilmastonmuutos ihmisen toimista ja jos johtuu, kuinka suurelta osin. Toinen, usein unohtuva kysymys on se, voiko ihminen toimillaan hillitä sen etenemistä. Tappelemme usein ensimmäisestä, vaikka jälkimmäinen on mielestäni tärkeämpi.
Saasteet
Maapallo on hemmetin saastunut. Saasteet eri muodoissaan aiheuttavat mittavia haittoja, inhimillisiä ja taloudellisia. Tässäkään ei tarvita mitään syväluotaavaa teknologiaa, jokainen Helsingin keskustassa kävelevä ymmärtää ongelman. Jokainen merenrantoja katsova huomaa ongelman. Jokainen hiilivoimalan savupiippu kuvastaa ongelmaa.
Biodiversiteetti
Lajeja kuolee sukupuuttoon huolestuttavia määriä ja vauhti kasvaa. Tässäkin on toki myös luonnollista kiertoa, mutta asuinalueiden kasvu, merien saastuminen, ylikalastus ja etenkin sademetsiin kohdistuvat hakkuut ovat merkittäviä syyllisiä ongelmaan. Oleellisinta on ymmärtää seuraus. Biodiversiteetin heikentyminen heikentää ihmisen elämää. Luonnosta löytyvät ratkaisut niin sairauksiin kuin energiaankin ja lukuisiin kemian, fysiikan, lääketieteen sun muiden alojen haasteisiin. Tuhoamalla eliölajeja tuhoamme itsemme.
Suomen osuus
Tässä asiassa sekä persut että vihreät ovat oikeassa. Toisaalta on typerää sulkea paperikone Suomessa ja avata se kahta saastuttavampana Kiinassa. Toisaalta on typerää jäädä sivuraiteille kehittyvässä vihreässä taloudessa. Suomi elää innovaatioilla joten meidän on oltava tässä muita parempia. Lisäksi vähemmän saastunut Suomi tarkoittaa parempaa huomista kaikille suomalaisille.
Keinovalikoima
Ydinvoiman vastustaminen on yksinkertaisesti typerää. Kaikessa energiapolitiikassa meidän on nähtävä missä olemme – kylmässä pohjoisessa. Tuuli- ja aurinkovoima sopivat tänne mutta eivät yhtä hyvin kuin joihinkin toisiin maihin. Meidän on myös turha sotia biodieseliä tai biokaasua vastaan. Sähköautot sopivat erinomaisesti ruuhka-Suomeen jahka niiden hinnat laskevat, mutta Jyväskylän pohjoispuolella tarvitaan perinteisempiä polttoaineita. Meillä on vihreät ratkaisut siihen, käyttäkäämme niitä.
Imago
Vihreys on trendikästä ja joissain piireissä tämä hurmos omaa uskonnollisia piirteitä. Kritiikille ei ole sijaa vaikka siinä olisi miten paljon tieteellistä pohjaa. On osattava löytää tasapaino määrätietoisuuden ja terveen skeptisyyden väliltä. Globaalisti katsoen meidän täytyy tehdä merkittävästi enemmän kuin nyt teemme. Suomen on pienenä maana osattava diplomatian peli. Kaikkea emme voi korjata, mutta viisaasti korttimme pelaten saamme maallemme kokoaan suuremman painoarvon globaalissa ilmastopolitiikassa.
Lopulta koko ajatukseni tiivistyy tähän. Haluan, että vuoden, tai kymmenen vuoden päästä Suomi on puhtaampi paikka elää kuin mitä se nyt on. Täysin riippumatta siitä mitä muu maailma tekee, haluan että täällä on hyvä olla myös tulevilla polvilla.
Itävallassa sakotetaan lehmien vauhkoontumisesta yleensä maksimissaan noin 30 000 euroa.
Alla kerrotussa tapauksessa innbruckilainen tuomioistuin määräsi korvaussummaksi 490 000 euroa.
Onkohan Itävallassakin oikeuden päätökset arvottuja kuten joskus, ainakin tuntuu siltä, Suomessa?
Alppiseutujen viljelijöiden vuotuiset tulot ovat keskimäärin 20 000 euroa tai vähemmän.
Missähän ajassa kyseinen maanviljelijä pystyy maksamaan 490 000 euron sakon?
*
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ulkomaat/artikkeli-1.384071
23.2.2019
AFP: Itävaltalainen maanviljelijä tuomittiin korvauksiin – lehmälauma tappoi saksalaisnaisen Alpeilla
Lehmät olivat ilmeisesti villiintyneet nähtyään naisen koiran, vaikka se oli talutushihnassa.
Itävaltalainen maanviljelijä tuomittiin maksamaan korvauksia leskimiehelle, jonka vaimo kuoli lehmälauman hyökkäyksestä. Asiasta uutisoi Suomessa ensimmäisenä HS.
Uutistoimisto AFP:n mukaan innbruckilainen tuomioistuin määräsi torstaina korvaussummaksi 490 000 euroa.
Onnettomuus tapahtui heinäkuussa 2014. Lomalla ollut 45-vuotias saksalaisnainen oli ollut patikoimassa koiransa kanssa Itävallan Alpeilla ja päätynyt laitumelle.
Lehmät olivat ilmeisesti villiintyneet nähtyään naisen koiran, vaikka se oli talutushihnassa. Noin kaksikymmentä lehmää ryntäsi kohti naista ja talloi hänet.
Elvytysyrityksistä huolimatta nainen kuoli tapahtumapaikalle.
Naisen aviomies ja poika veivät tapauksen oikeuteen. He syyttivät lehmät omistavaa maanviljelijää huolimattomuudesta. Maanviljelijä puolestaan sanoi, että laitumella oli ollut varoituskylttejä.
Tuomioistuimen mukaan kylttien pystyttämistä ei voitu pitää riittävänä toimenpiteenä, vaan laitumen olisi pitänyt olla aidattu. Itävallan yleisradioyhtiö ORF:n mukaan maanviljelijä aikoo valittaa tuomiosta.
Tuomioistuimen päätös aiheutti tuohtumusta Tirolin osavaltion maataloushallinnossa ja alueen maanviljelijöissä.
AFP uutisoi, että maanviljelijät näkevät tuomion uhkana omalle elinkeinolleen, koska vuoristoisella alueella liikkuu paljon turisteja.
Lue HS:n juttu: Lehmät tappoivat naisen Itävallan Alpeilla – maanviljelijä tuomittiin maksamaan leskelle lähes puolen miljoonan euron korvaukset
AFP:n uutisen voi lukea täältä: Austrian farmer ordered to pay German widower over fatal cow attack
*
https://www.thelocal.de/20190223/austrian-farmer-ordered-to-pay-german-widower-over-fatal-cow-attack
*
https://www.bbc.com/news/world-europe-47331773
Deadly cow stampede brings Austrian farmer huge fine
An Austrian mountain farmer whose cows trampled a German tourist to death has been ordered to pay the woman’s family €490,000 (£425,550) in damages.
Austria’s Chamber of Agriculture voiced alarm, saying the hefty fine could prompt farmers to close many footpaths, rather than install expensive fencing.
The farmer in Pinnistal, a Tyrolean valley, is appealing against it.
Austrian fines for cow stampedes are usually about €30,000 maximum.
[ Itävallassa sakotetaan lehmien vauhkoontumisesta yleensä maksimissaan noin 30 000 euroa.]
Ote: But the Chamber of Agriculture warned the verdict, if upheld, ”will have a huge impact on tourism and farming above all in the Alpine regions” – especially, it said, as farmers in the region had annual incomes of €20,000 or less, on average.
Mutta maatalouskamari varoitti tuomiosta, jos se hyväksytään, ”sillä on valtava vaikutus matkailuun ja maatalouteen ennen kaikkea Alppien alueilla”, näin erityisesti, sillä alueen viljelijöiden vuotuiset tulot ovat keskimäärin 20 000 euroa tai vähemmän.
Ensi perjantaina klo 11.00 julkistaa Perussuomalaiset ajatuspajansa Suomen Perustan laajan tutkimuksen maahanmuuton kaikista kustannuksista. Kannatta olla kuulolla. Tilaisuus lähetetään Youtuubissa ja on katsottavissa myöhemminkin, jos ei ole tilaisuutta nähdä sitä tuoreeltaan.
Sipilän hallitusohjemassa on maininta, että hallitus teettää selvityksen maahanmuuton kustannuksista, mutta ei ole toteuttanut sitä. Arvatenkin siksi, että kustannukset ovat niin suuret, että kansa kohahtaisi ja kovaa.
Yksi yksityistyikohta kustanuksista tuli julki puolivahingossa, kun eräs henkilö sanoi sen eräässä haastattelussa.
Se kustannus oli Kelan korvaukset Suomessa joskus lyhyen aikaa työskenneille maahanmuuttajille heidän kotimaihinsa. Summa kattaa lapsilisät ja työttömyyskorvaukset ja on n. 350 miljoonaa euroa vuodessa. Hoitajamitoituksen nostaminen 0,7 ään maksaisisi n. 250 miljoonaa euroa, mutta siihen ei ole rahaa.
Me suomalaiset veronmaksajat joudumme siis tyhmien päättäjiemme vuoksi maksamaan ulkomaille ja ulkomaalaisille mm. lapsilisiä ja omat vanhukset makuutetaan lattioilla.
Ei turhaan sanota, että Suomi on maailman sosiaalitoimisto, mutta kantaväestö, kuten lapsiperheet ja vanhukset kärsivät.
Mutta vaaleissa vaihdetaan päättäjät.
näin sinut poismennyt ystäväni unessa
olin tulossa sinua tapaamaan
pitkästä aikaa
niin tuttuun paikkaan
jossa olin kanssasi vuodet ahertanut
astelit tienvartta
pysäytin auton
en ollut tunnistaa sinua
olit pienentynyt
kuin varjo entisajoista
olit poissaoleva
olin sinulle vieras
pihassa tapasin puolisosi
poikasi
antoivat ymmärtää sinun elävän muissa maailmoissa
kiertelin hallissa
katselin vanhoja autoja
sinä, ennen niin vankka
voimakasvartaloinen
kuljit hauraana, kuihtuneena vierelläni
aivan kuin miettien
kuka on tuo mies joka tutkii paikkoja
kuin kotonaan
heräsin ahdistuneen hämmentyneeseen
surulliseen oloon
uni vaivasi
olinhan ollut laskemassa uurnasi
maan poveen jo aikoja sitten
kunnes ymmärsin
kaipaavani entisiä aikoja
työntäyteisiä päiviä
kaveruutta
kaikkea mitä yhdessä koimme
mennyttä elämääni
rautakourana
