Saisi kyllä jäädäkin.
Lännen Media on näköjään sitoutunut lobbaamaan ruotsalaista hävittäjää – ilmaiseksiko?
Tuskin.
Aamulehti päästää Lännen Media lobbaukset sivuilleen estoitta – olipa sitten kyse tuulivoimaloista tai hävittäjähankinnasta.
AL 10.2.2019 sivu A12 – Otsikko : ”Yksi hävittäjä edellä muita”
[ Otsikon yläpuolella kuva ruotsalaisesta Saab-koneesta ]
***
https://www.aamulehti.fi/a/201450645
9.2.2019
Nämä asiat tiedetään tarjouksista Suomen hävittäjähankinnassa: Yksi suosikki – Ruotsi vakuuttelee puolustusyhteistyötä, vaikka Gripen jäisi rannalle [ Kun Saab –hävittäjä jäi viimeksi ’rannalle’, veti Saab –konserni Saab autojen valmistuksen pois Uudestakaupungista.]
Liittoutumaton Ruotsi on pystynyt pysymään uskottavana hävittäjävalmistajana maailman suurvaltojen ja sotilasmahtien keskellä. Se on huima saavutus 10 miljoonan asukkaan maalta. [ Aika harva maa on pitänyt pientä Ruotsia uskottavana valmistajana. Pienellä asiakaskunnalla kehittelykustannuksiin ei riitä varoja. Lisäksi: Ruotsin lainsäädäntö kieltää aseiden toimitukset sotaa käyvälle maalle.]
Marcus Wallenberg on Saabin hallituksen puheenjohtaja. Hän otti kantaa Suomen Hornet-valintaan, jossa myös Saabin Gripenin silloiset versiot olivat ehdolla.
–Joukkueemme hävisi, emmekä pitäneet siitä. Emme lopeta liiketoimintaamme Suomessa hävittäjävalinnan perusteella.[ Edellisen häviön jälkeen lopetitte. ]
Lännen Media vieraili Ruotsissa 6.–7. helmikuuta Saabin kutsumana, mutta omalla kustannuksella. [ Niin, Marcus Wallenberg ei siis maksanut lentolippuja ..]
Elektronisella sodankäynnillä voidaan piilottaa omat lentokoneet vastustajan tutkasta tai estää ohjuksen lukittuminen, jos kone on ehditty havaita. Tarkoitus on päästä itse ensin ampuma-asemaan. [ Jos Saab pystyy, niin pystyvä myös vihollisen koneet. Varmaa on, ettei Saab’n kilpailijat ole tässäkään suhteessa huonompia.]
Samanlaista ratkaisua tarjoaa Suomelle amerikkalainen Boeing, joka vahvisti perjantaina illalla Lännen Medialle antamassaan vastauksessa, että sen tarjous sisältää Super Hornetien lisäksi johtavia elektronisen sodankäynnin Growler-hävittäjiä, suomeksi ”murisijoita”. Vastauksessa ei kuitenkaan kommentoitu Growlerien määrää.
Hävittäjähankkeen tiedotuspäällikkö Eemeli Peltonen kertoo, että tarjousvastausten purkaminen on aloitettu, mutta tietomäärä on suuri.
Kuitenkin hävittäjähankkeen vetäjillä on jo käytyjen esineuvottelujen perusteella se käsitys, että kaikki tarjouspyyntöihin vastanneet yritykset täyttävät pääpiirteissään Suomen minimivaatimukset elinkaarikustannuksissa, huoltovarmuudessa ja teollisessa yhteistyössä.
Seuraava askel on tarjousten sisällön analyysivaihe ja ensimmäinen neuvotteluvaihe, jossa tarjouksia tarkennetaan hävittäjävalmistajien kanssa. Vaatimukset todennetaan tasapuolisesti ja kysytään valmistajilta tarkentavia kysymyksiä. Valinnan ratkaisevan suorituskykyvertailun aika on vasta myöhemmin.
Toki tulevan hallituksen poliitikot voivat vielä sanoa viimeisen sanan sekä hävittäjän merkistä että niiden määrästä.
Suorituskykyarvioinnissa on vain yksi ennakkosuosikki. Amerikkalaisen Lockheed Martinin F-35 on tulevaisuuden hävittäjä Yhdysvaltain ilmavoimissa. Sillä on pinnassaan ja muotoilussaan häiveteknologiaa, jota muilla ei ole.
Muut hävittäjävalmistajat mielellään sanovat, että häiveteknologia on vain yksi piirre tai ominaisuus, eikä se ole ainoa tapa välttää hävittäjän havaitseminen tutkassa.
Silloin kuitenkin vedetään mutkia suoriksi. Jos asia olisi näin, miksi Kiina on halunnut rakentaa häivehävittäjän? Miksi Venäjä yrittää rakentaa häivehävittäjää huonommalla menestyksellä? Miksi Lähi-idän kriisipesäkkeessä oleva Israel osti F-35:n ja käyttää sitä jo taistelussa? Miksi Kiinan naapuri Japani osti F-35:n ja teki lisätilauksen?
F-35:een saa myös ne ominaisuudet, joilla muut valmistajat yrittävät välttää havaitsemisen. Lisäksi siinä on valtava tiedustelu- ja tiedonjakokapasiteetti, jonka
F-35:n kaikkein suurin etu Suomen tilauksen kannalta on valtava käyttäjäkunta jopa 2060-luvun jälkeen. Se tarkoittaa kehitystyötä ja aseistusmahdollisuuksia, jotta hävittäjä pysyy aallonharjalla. Varsinkin Rafalen ja Gripenin kohdalla riski on pienissä tilaajamäärissä.
Vasemmistoliiton eduskuntavaaliohjelman mukaan Suomen pitäisi ostaa hävittäjät maasta, joka ei käy sotaa. Silloin käytännössä joutuisi valitsemaan ruotsalaisen Saabin Gripenin. [ Ruotsi – maa, joka ei ole käynyt sottaa sen jälkeen, kuin menetti suomalaiset sotilaat vuonna 1809.]
Kysymystä voi lähestyä myös toisesta näkökulmasta: Jos halutaan Puolustusvoimille hävittäjä, joka toimisi sodassa, kannattaako sodassa kokeiltuja sulkea valinnasta pois?
Gripenin valinnassa yksi kysymys on aikataulu. Hävittäjiä ei ole vielä yhtään valmiina. Neljä ensimmäistä valmistuu tänä vuonna. Toistaiseksi on lennetty testiversioilla, joissa on paljon ylimääräistä mittauslaitteistoa.
Amerikkalainen Boeing vetoaa Suomen Hornet-historiaan ja kokemukseen onnistuneesta teollisesta yhteistyöstä, kun se kauppaa Super Hornetia. Suomen ja Sveitsin hävittäjähankinnan myyntijohtaja Alain Garcia kertoo, että tähänastisen yhteistyön arvo, noin kolme miljardia euroa, ylitti alkuperäiset vaatimukset.
Boeingin mukaan 60 prosenttia Hornetin huoltotyökaluista sopisi Super Hornetin huoltoon.
Hävittäjäkaupalla on turvallisuuspoliittinen ulottuvuus, jota ei voi väheksyä. Amerikkalaisen Hornetin valinnalla Suomi osoitti kuuluvansa länteen.
Yhdysvaltojen kanssa Suomella on kahdenkeskinen puolustusyhteistyösopimus, ja Suomi on sotilasliitto Naton laajennettujen mahdollisuuksien kumppani. Käytännössä Suomi on siis niin läheinen osa Natoa, kuin voi olla olematta kuitenkaan jäsen ja turvatakuiden piirissä.
*
Muistellaanpas edellisiä kahinoita. Vuonna 1939 Venäjä hyökkäsi Suomeen. Britit tarjosivat apua Talvisotaa käyvälle Suomelle. Ruotsalaisille ei sopinut varusteiden ja sotilaiden kuljettaminen Kiirunan radan kautta. Ruotsalaiset halusivat olla puolueettomia. Se olikin viisasta heille. Entä tulevina vuosina?
