Uudenkaupungin Suojeluskunta taisteli Ahvenanmaalla

Uudenkaupungin Suojeluskunta perustetaan

Ennen Vapaussotaa ja punakapinaa mm. Turussa ja Porissa perustettiin mieslukuisia suojeluskuntia, mutta niille ei onnistuttu hankkimaan merkittävää määrää sotilasaseita, kuten kunnollisia kiväärejä. Siten ne olivat alivoimaisina punakaarteihin ja Venäjän miehitysjoukkoihin pakotettuja toimimaan matalalla profiililla ja kerääntymään suuremmaksi joukoksi Uuteenkaupunkiin.[i]

Tammikuun viimeisenä päivänä vuonna 1918 suojeluskunta teki ensimmäisen sotatoimensa riisumalla aseista venäläisten kuusimiehisen vartioston kaupungin puhelinasemalla. Saalis oli kuusi kivääriä.[ii]

1.2.1918 alkoi joukon järjestäminen ryhmiin, joukkueisiin ja komppanioihin. Ensimmäisen viikon aikana joukko kasvoi lähes 600 miehen vahvuiseksi.[iii] Aseita oli vain 113 kivääriä, joista suuri osa vanhanaikaisia Berdaneita, ja yksi konekivääri. Patruunapula oli huutava jo ennen ensimmäistäkään varsinaista taistelua.

Mitä tehdä?

Vihollisen ylivoima oli hirvittävä. Vähin asein, ja varsinkin ammuksin, ei ollut hyökättävissä vihollisen tukikohtiin lisäaseiden saamiseksi. Läpimurto pohjoiseen muiden hallituksen joukkojen yhteyteen tuntui myös mahdottomalta niin kaukaa vihollisen selustasta. Aseita yritettiin pyytää Suomen Tukholman suurlähetystön kautta laivalla. Toiseksi viimeinen sähkösanoma Tukholmaan kuului: ”Ellei aseita saavu, tuhoutuu Uudenkaupungin Suojeluskunta.”[iv]

Läpimurtoa pohjoiseen valmisteltiin, mutta lopulta päätökseksi tuli lähteä jäitse Ahvenanmaalle mahdollisimman nopeasti, salassa ja harhauttaen.[v]

Jäitse Ahvenanmaalle, sotilasvala

”Lähtöpäivä. torstai helmikuun 7, oli sumuisen raaka. Sateli räntää. Jälkien peittämiseksi oli suojeluskunta jaettu kahteen osastoon: I ja II komp. everstin johdossa ja kuormaston seuraamana ajoi hevosilla kaupungin etelätullista Lokalahden kirkonkylään, III ja IV komp. taas Fabritiuksen johdossa marssiessa jalkaisin maanteitse pohjoiseen. Kaarroksen tehtyään tuli tämä osasto meren jäälle, mistä käänsi suuntansa eteläiseksi. Jäällä oli vettä paikotellen puolisääreen.”[vi]

”Vuorokauden pysyi joukko alallaan Brändössä. Jääsuhteet näyttäytyivät poikkeuksellisen hyviksi. Sunnuntaina, helmikuun 10:nä, suoritettiin kauniin sään vallitessa matka Lappveden poikki Kumlingeen, jossa väestö osoittautui ystävälliseksi ja vieraanvaraiseksi ja jossa, etenemismääräystä odotellessa Vårdöhön ja Ahvenan mantereelle lähetetyiltä tiedustelijoilta[saatiin tietoja – jpu], kunta järjestettiin kiinteämmäksi ja pantiin miehistölle toimeen sotilaallisia harjoituksia mm. kotitekoisten pommien heittämisessä. Kunnan pomminvalmistusosasto samoinkuin telefonikomennuskunta todistautuivat seuraavina päivinä erittäin toimellisiksi ja valppaiksi. Kiinteämmän sotilasjärjestyksen aikaansaamista tarkoitti niinikään sotilasvalan vannottaminen Suomen lailliselle hallitukselle, mikä erittäin harvasanainen vala ja yksinkertainen toimitus teki juhlallisen vaikutuksen koko joukkoon, jolla sotilaallisena tuntomerkkinä oli kapea valkoinen nauha käsivarsisiteenä.”[vii]

Sotatoimien alku

Uudenkaupungin Suojeluskunta oli kapteeni Fabritiuksen komennossa. Venäjän joukkoja arvioitiin olevan Ahvenanmaalla ainakin 800 – 1000 miestä. Fabritius teki sotasuunnitelman, jota sitten myös noudatettiin.

12.2.1918 lähetettiin 10-miehinen partio vangitsemaan Sottungan saarella olevan sotilaspuhelinaseman venäläinen miehistö. Partio palasi tuoden mukanaan neljä vankia, neljä kivääriä, kaksi puhelinta ja puhelinpäiväkirjoja.

13.2.1918 aamulla osasto (I ja II komppania) suojeluskuntalaisia Fabritiuksen johdolla valtasi Prestön lennätinaseman ottaen 19 venäläistä vankia. Sotasaalista tuli mm. 19 kivääriä ja yksi konekivääri. Omat tappiot olivat yksi kaatunut.

15.2.1918 kello 18 oli tarkoitus hyökätä Godbyyn. Jo joukkoja keskitettäessä saatiin vangiksi 8 tiellä vastaan tullutta venäläistä osasto Engblomin toimesta. Vähän myöhemmin vangittiin 36 venäläistä suuresta kolonnasta, jossa oli mm. 8 kenttätykkiä (4,2”) 90 kivääriä ja 16 hevoskuormaa elintarvikkeita. Tykit oli purettu kuljetusta varten osiin, eikä palapeliä osattu kasata. Onneksi seuraavana aamuna saapui apuaan tarjoamaan saksalainen tykistöluutnantti K. Schleutker. Luutnatti Schleutker harjoitti sitten neljälle tykille miehistön.

Boxön linnoitus antautui nähdessään kaukaa suuren suojeluskuntalaisjoukon, vahvistettuna ahvenanmaalaisilla vapaaehtoisilla, lähestyvän ja saatuaan antautumisvaatimuksen – puhelinjohdot oli tietysti katkaistu. Vangiksi otetut ryssät marssivat Kastelholman vankilaan. Boxön linnoitukseen sijoitettiin vartiomiehistöksi yksi joukkue suojeluskuntalaisia ja 40 ahvenanmaalaista. Saggön linnoitus antautui kuultuaan Boxön antautuneen. Saalis oli mm. kaksi kanuunaa ja kaksi konekivääriä.[viii]

Sotatoimet Ahvenanmaan vapauttamiseksi ryssistä näyttivät siten sujuvan varsin hyvin.

Ruotsi yritti kaapata Ahvenanmaan itselleen

Ruotsi ei kuitenkaan halunnut Suomen joukkojen vapauttavan Ahvenanmaata Venäjän joukoista ja siten vakiinnuttavan Ahvenanmaan olon osana Suomea. Ruotsin vehkeilyä, törkeitä valheita, sähkösanomien välittämättä jättämisiä, jne. on yksityiskohtaisesti kuvattu Kai Donnerin kirjasarjassa Suomen Vapaussota. Minulla on asiasta artikkeli, jossa lähteenä on käytetty marsalkka Mannerheimia.

En kuvaa tässä artikkelissa Ruotsin, ruotsalaisten ja osan ahvenanmaalaisista vehkeilyä. Totean vaan, että se vehkeily aiheutti aivan turhia aseleponeuvotteluja, neuvotteluja joukkojen poistamisista Ahvenanmaalta, jne. Tuli turhia katkoja sotatoimiin ja lopulta Uudenkaupungin Suojeluskunnan kuljettamisen Ruotsin kautta Tornioon.

Ruotsi lähetti ilman Suomen lupaa sotilasretkikunnan järeiden sotalaivojen tukemana Suomen alueelle Ahvenanmaalle. Ruotsi myös esti aseiden ja ammusten toimittamisen Suojeluskunnalle.

Godbyn valtaus 17.2.1918

”Taistelusuunnitelma: III komp., joka oli edennyt Kvarnbosta ja jonka asemapaikaksi oli määrätty Grelsbyn kuninkaankartano, oli kierrettävä luutn. Åhmanin johdolla metsän läpi Godbyn eteläpuolelle ja katkaistava vihollisen perääntymistie. I komp. ja IV komp. oli salmen puolelta lähestyttävä kylää. Tunnussana oli »Mannerheim». Liikkeet onnistuivat täydellisesti. Venäläisten vahdit nähdessään valkokaartilaisten tulevan pakenivat kylään, samalla hetkellä kuului pientä laukaustenvaihtoa kylän etelälaidasta, missä luutn. Åhman parin ryhmän kanssa valtasi yhden konekiväärin, jolloin kaksi ryssää sai surmansa. I komp. ja III komp. oikean siiven päästessä toistensa yhteyteen alkoi saartorengas olla täydellinen; pääjoukko venäläisiä oli heittäytynyt III komp. vasenta siipeä vastaan, mutta huomattuaan tulleensa kierretyksi, antautui satakunta ryssää pienelle suojeluskuntalaisosastolle.

Vankikaravaani, joka hetkeä myöhemmin marssitettiin Kastelholman linnaan, käsitti 130 miestä. Noin 150 kivääriä, 1 kuularuisku, melkoinen joukko ampumavaroja jäi sotasaaliiksi Godbyn valtauksessa.”[ix]

Ryssien ja punikkien hyökkäys 19.2.1918

”Tiistaina, 19 p:nä, klo 10 ajoissa aamulla ilmotettiin Godbystä puhelimella, että vihollisjoukko, tällä kertaa Turusta tulleita punakaartilaisia, arviolta ainakin 150 miestä, oli kaikessa hiljaisuudessa päässyt lähestymään kylää ja odottamatta esittänyt etuvartiostollemme ultimatumin antautumisesta. Elleivät meikäläiset alistuisi, oli odotettavissa hirvittävä tykkipommitus ja kylän hävitys. Joukkuepäällikkö Vuorenkoski, jolla oli Godbyssä 28 miestä, sai puhelimessa lyhyet selvät ohjeet; samalla sai I komp. 2 muuta joukkuetta määräyksen rientää Haraldsbystä avuksi ja III komp. käskyn Grelsbystä käsin suorittaa saman kiertoliikkeen kuin sunnuntai-iltana s. o. katkaista punakaartin paluutie Maarianhaminaan. Schleutkerin oli määräaikaan pantava tykkinsä [4 kenttätykkiä – jpu] soimaan. 10 minuutin »antautumisajan» kuluttua punaiset ketjussa lähestyivät kylää ja samaan aikaan alkoi tosiaan heikäläinen Ämnäsin seuduilla oleva tykkipatteri tulen. Vuorenkoski puolestaan avasi hyvin tähdätyn konekivääritulen, joka heti tyrehdytti punaisten etenemisen, mikä pian muuttui hillittömäksi paoksi. Meikäläiset granaattiosumat repivät vihollisen rivit hajalle; tehokkaasti vaikutti asiaan myös III komppanian metsästä suuntaama sivutuli. Tunnissa oli hyökkäys torjuttu ja hieman myöhemmin pakotti Schleutker Ämnäsissä olevan punaisen patterin vaikenemaan. Vihollinen vetäytyi jälleen Gölbyhyn ja Jomalaan.

Punaisilla oli ollut johtajinaan venäläisiä sotilaita ja matruuseja ja monet suomalaisista kaatuneista olivat puetut sotilassinelliin. Niin mm. tunnettu agitaattori Borg Turusta, joka tässä taistelussa sai surmansa ja tavattu kaatuneiden joukossa.

Godbyn puhelinaseman hoitaja, urhea neiti Johansson, teki tämän taistelun aikana muistettavia palveluksia suojeluskunnan asialle. Jäämällä paikoilleen huolimatta kuulien tunkeutumisesta läpi puhelinaseman seinien hän sai mm. ajoissa Haraldsbyhyn tiedoitetuksi, että toinen vihollisjoukko, 300 venäläistä 3 kuularuiskun ja kahden tykin kanssa, oli parhaillaan kiertämässä Finströmin ja Markusbölen kautta meikäläisten selkään.

Tästä alkoi taistelun toinen vaihe.

Grelsbyn kartanoon oli jäänyt taistelun ajaksi ainoastaan pieni vartiosto, josta yllätyksen kautta 4 miestä joutui venäläisten vangiksi, loput peräytyivät. Kartano oli siis vihollisen käsissä, joka harjoitti siellä monenlaista ilkivaltaa. Godbyn-Grelsbyn tien itäpuolitse lähetti Fabritius silloin 22 miestä II komppaniasta Neoviuksen johdolla; länsipuolitse oli III komp. määrä palata entiseen majapaikkaansa ja yhteistoimin edellisen osaston kanssa vallata takaisin Grelsby. Liike onnistui. Kiivaan lyhyen laukaustenvaihdon, jossa ryssät menettivät useita miehiä kaatuneina, nämä peräytyivät etelää ja Strömsvikiä kohti. Neovius joukkoineen ahdisti peräytyjiä Markusböleen saakka majottuen yöksi kylään, kansakoululle. III komppania oli jäänyt entiseen kortteeriinsa Grelsbyhyn. Parilla hyvin tähdätyllä laukauksella, jotka osuivat aivan päärakennuksen viereen, Schleutker oli avustanut tämän tuloksen saavuttamista. Kello 6 illalla oli asema seuraava: II komp. ynnä yksi joukkue III:sta Markusbölessä, II komp. uudelleen Grelsbyssä, I komp. Godbyssä ja IV komp. reservissä ja vahdissa Haraldsbyssä. – –

Menestys oli myös vaatinut uhrinsa: III:n komp. miehistä oli koululainen Söderholm Turusta kaatunut, joitakin lievästi haavottunut ja 4 meikäläisistä joutunut vihollisen vangiksi. Vastustajalta oli jäänyt jälkeen 22 ruumista, mutta kertoivat paikkakuntalaiset näiden kuljettaneen vielä kymmenittäin kaatuneita ja haavottuneita mukanaan.”[x]

[i] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota III; 1921; sivut 136-151

[ii] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota III; 1921; sivu 151

[iii] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota III; 1921; sivu 152

[iv] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota III; 1921; sivu 157

[v] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota III; 1921; sivu 158

[vi] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota III; 1921; sivut 159-160

[vii] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota III; 1921; sivu 163

[viii] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota III; 1921; sivut 164-178

[ix] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota III; 1921; sivut 187-189

[x] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota III; 1921; sivut 191-194

Kaksi rikosuutista – eri tyylit

Kasvot näkyvissä kuvassa ja nimi kerrottuna

https://www.tamperelainen.fi/artikkeli/738655-korkein-oikeus-hylkasi-nokian-teippisurmaajan-valituksen-elinkautinen-pysyy

22.1.2019

Korkein oikeus hylkäsi Nokian teippisurmaajan valituksen – Elinkautinen pysyy voimassa

Kuva:

https://www.tamperelainen.fi/sites/default/files/styles/free_w768_-_esm_2018/public/neo/files/2971239.jpg?itok=DvFzCWVG

Korkein oikeus (KKO) ei myöntänyt valituslupaa asiassa, jossa 18-vuotiasOskari Topias Sylve tuomittiin helmikuussa 2017 Nokialla tapahtuneesta 17-vuotiaan naisen murhasta. Sylve surmasi tyttöystävänsä teippaamalla tämän niin, että hänen hengitystiensä peittyivät.

Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi miehen elinkautiseen vankeuteen syksyllä 2017 ja velvoitti hänet maksamaan vahingonkorvauksia uhrin omaisille. Turun hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Miehen valituslupahakemuksessa oli kysymys siitä, tuliko hänen syykseen lukea murha vai tappo.

*

Kuva maskattuna ja nimeä ei kerrota

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/6207db71-4252-48f9-8242-c2113c180fb3

22.1-2018

17-vuotiaan tyttöystävänsä teippaamalla surmannut mies ei saanut valituslupaa – elinkautinen jää voimaan

Kuva:

https://img.ilcdn.fi/XQT5epyuAkAi6jUFM-IH9BRd448=/full-fit-in/612x/img-s3.ilcdn.fi/3e0ae6e4ceac7fc4bd385c976b779e78d063fe08f10d9f7e441f3297b83be066.jpg

Korkein oikeus (KKO) ei myöntänyt valituslupaa Nokian teippisurmasta tuomitulle tekijälle. 18-vuotias mies tuomittiin helmikuussa 2017 Nokialla tapahtuneesta 17-vuotiaan naisen murhasta.

Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi miehen elinkautiseen ja velvoitti hänet maksamaan vahingonkorvauksia uhrin omaisille. Turun hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Kuka muistaa Emman?

Minä en ole vuosikausiin kuullut mitään, saati sitten tavannut. Jos nyt joku sattuisi tietämään, olisi mukava kuulla.

”Emmahan” oli joka pojan unelma, harva sitten kuitenkin pääsi kanssaan tekemisiin. Emma oli kova jakamaan, mutta senkin antoi lautaseltaan vain naapurin pojille. Siitä sitten antoi kyltymättömästi ja moninkertaisesti, ei tuntenut ollenkaan yhtä annosta. Emma seisoi tanassa, kaksin jaloin reidet harallaan ja lauloi jakaessaan.

Emma oli kohtuullisen painava, joten kyllähän sen kanssa hikikin tuli, varsinkin helteillä touhutessa. Yhtään ei pitänyt hiekasta, eikä sen tähden tykännyt mistään aurinkorannoista. Hiekka oli sille ja sen toiminnolle melkoinen uhka ja melkoisesti piti sitä puunata, jos lopetti jakamisen, kesken laulun.

Emma muuten oli Venäläistä, eli silloista Neuvostoliittolaista syntyperää, kirkonkirjamerkinnällä DP.

Että niin, jotain kuulin viimeksi 1990- luvulla

 

Äijäkirppis ”Luolamiäs” Tampereen Nekalassa avattu

Tälläkin blogistolla on niin monta vanhaa pierua että, jos ette itse pääse näytille, niin tuokaa vaikka vanha pissapottanne tänne täytettäväksi. Tai voitte kokeilla mahtuisitteko vanhaan ruumisperäkärryyn tai akantappajaan.

Vaimo katsoi sisälle ja oikein pelästyi, kun ei ole koskaan nähnyt sellaista laumaa röhnäukkoja tavaroineen. Kelpaisivat filmille tosisuomalaisesta elämän menosta.

https://www.aamulehti.fi/a/201407939

 

Aktia pankin työntekijä lankesi

Klassinen huijaus – asiakkaiden tiedot vaarantuivat.
Iltasanomat aiheesta ja ilman tätäkin avausta tullut tietoon.
Mutta mihin ollaan menossa, kun pankit ovat työntämässä
toimintojaan yksittäisille asiakkaille?
Pankki itse lankeaa huijausviestiin entä maallikko?
Rahaa pitää nostaa kaupan kassalta ja laskut pitää hoitaa itse.
Myös setelinnostoautomaatteja ollaan vetämässä pois
ja pankissa asiointi on kohta ennalta sovittava?
Tietotekniikka ei ole kaikkien hallinnassa
saati huijarien välttäminen.
Luottokortit salasanoineen ovat yksi suuri riski
– koska päästäisiin sormenjälkitunnistukseen?

ylläpitäjän muokkaama, tästä puuttui lähdelinkki: https://www.is.fi/digitoday/tietoturva/art-2000005973709.html

Nainen kiusaamisvyöryn kohteena armeijassa

Ainakin itse arvostan naisten osuutta puolustusvoimissa
sillä pieni maa tarvitsee kaikkia tosipaikan tullen.
Puolustusministerille annan miinuksen saamattomuudesta
ja taitaapa oikeasi vastustaa naisten osuutta?
Jos ja kun haluttaisiin hyödyntää naisten osuus,
niin heille pitäisi olla erillinen koulutusyksikkö.
Nykysota ei ole pelkästään pitkiä marsseja täyspakkaukset selässä.
Aiheesta IL tänään.

Miksi Antti Rinteen ei anneta sairastaa rauhassa?

 

Tähänkö on politiikan raadollisuudessa tultu? Edes vakavasti sairaan ihmisen ei anneta toipua rauhassa, ilman paineita ja stressiä? SDP: n puheenjohtajan Antti Rinteen niskaan kaadetaan sairasvuoteelle paineita puolueensa menestyksestä kevään eduskuntavaaleissa.

 

Voiko olla, että puolueet seisovat tai kaatuvat yhden ihmisen mukana? Vihreiden Touko Aallon sairastamisen myötä alkoi valtava spekulointi, kuinka Vihreiden käy. Tuijotettiin Gallup – lukuja ja pohdittiin kuinka alas puolueen alamäki vajoaa. Siis masentuneen miehen niskaan kaadettiin lisää masentavia uutisia.

 

Pohtiiko Antti Rinne sairasvuoteella kuinka hän on pettänyt puolueensa? Sehän se varmasti auttaakin toipumista. Eikö medialle ja koko poliittiselle kulttuurille mikään riitä, kun politiikan keskiössä oleville ei anneta hetken rauhaa??

 

Elämmekö todella näin julmassa maailmassa, jossa inhimillisillä arvoilla pyyhitään surutta pöytää taistellessa paikasta ”auringossa”? Hetken hengähdystaukoja tai sairastamisia ei sallita, koska ne tulkitaan heikkouksiksi ja näin paineita kasataan niskaan, onko henkilö kykenevä hoitamaan poliittista tehtävää.

 

Miksi ja miten tällaiseen tilanteeseen on päädytty? Presidentti Urho Kekkosta syytettiin itsevaltiaaksi, jonka aikana mukamas elettiin demokratian alennustilaa. Entä nyt, jos puolueet nousevat ja kaatuvat puheenjohtajiensa mukana? Ovatko valtamediat luoneet politiikkaan ”henkilöpalvontakulttuurin”, jossa armoa ei anneta, jos jollain ilmenee inhimillisiä piirteitä tai osoittautuu tavalliseksi kuolevaiseksi?

 

Entä ovatko todella demareiden ja Vihreiden ja muiden puolueiden puolueorganisaatiot niin ”kädettömiä” ja kyvyttömiä, että puheenjohtajien sairastelujen myötä puolueiden kannatukset romahtavat kuin korttitalot?

 

Onko syy kenties yhden ihmisen vetoiseen puoluepolitiikkaan siinä, että varsinkin eduskuntapuolueita on ”tavallisen” ihmisen vaikea erottaa toisistaan? Siksikö tarvitaan puolueiden johtoon vetovoimaisia hahmoja, joiden niskaan sysätään mahdottomia odotusarvoja?

 

Enää ei puhuta paljoakaan yhteispelistä, puolueiden välisistä yhteistä arvoista, mahdollisista yhteistyökuvioista, vaan ykkösasia on, kenestä tehdään pääministeri. Pääministeriehdokkaan on oltava ”kova luu”, joka ei pienistä hätkähdä, joka kestää paineita, joka ei sairasta, on vailla inhimillisiä heikkouksia, muutenkin olemukseltaan vetovoimainen.

 

Yhä enemmän politiikka näyttäytyy kovana ja raadollisena. Sitten vielä poliitikot ja median väki ihmettelevät ja pohtivat ovatko suomalaisten arvot koventuneet. Sitä sietää pohtia peilin edessä, kun mietitte seuraavaa kirjoitusta tai uutista Antti Rinteen vaikutuksesta vaalien lopputulokseen.

 

 

Loikkarit ?

”Loikkari ? Tämä pullahtaa aina esiin persujen ja sinisten välillä, mutta kumpi on ollut loikkari ?
Soini perusti perussuomalaisen nykyaatteen. Sitten tapahtui puheenjohtajavaali, joka ei ollut enää soinilaisten perussuomalaisten alkuperäinen teema, vaan Halla-Ahon porukka muutti aatetta kansallismieliseen, väitettään että, rastiseen ja, jopa fasistiseen suuntaan, joka taas ei miellyttänyt alkuunsa soinilaisia.
Eli persut tässä loikkasivat alkuperäisestä aatteesta muille vesille. Soinilaiset eivät loikanneet mihinkään, vaan muuttivat nimensä kauas Halla-Ahon persuista, ettei alkuperäinen aate vesittyisi.
Soinilaiset oli valittu Eduskuntaan demokraattisesti sen aatteen perusteella, millä he vaalit voittivat nyt tämän hetken nimestään huolimatta.”