Raha ennen ihmistä – siinä suurpääoman edustajan motto, vaikka sitä ei ääneen koskaan ole sanottu. Suomalainen työväenliike teki suuren virheen -80 luvun lopulla, alkaessaan veljeillä kokoomuksen kanssa. Siitä lähtien työläisille ja heikompiosaisille kyyti on ollut kylmää.
Vasemmisto alkoi uskotella itselle ja hyväksyä oikeiston ajatus vapaan markkinatalouden renkinä olosta valtiossa. Uskoteltiin valtion ottavan tarvittaessa niskalenkin markkinavoimista, vaan kuinka on käynyt?
Kokoomukselle oli sodan jälkeinen politiikka myrkkyä. Se joutui sivusta katselemaan kuinka luotiin valtionyhtiöitä, julkisen sektorin rooli palveluiden tuottajana oli sille ”punainen vaate”, kuten myös peruskoulu uudistus.
Koko kapasiteetillaan kokoomus, sen sylikoira oikeistolainen lehdistö ja elinkeinoelämä löivät vettä myllyyn mollatakseen saavutuksia joita hyvinvointivaltion rakentamisessa saavutettiin. Parjauskampanjoissa muistettiin irviä terveyskeskuksia arvauskeskuksiksi, kunnan ja valtion työntekijät olivat lapioon nojailevia ressukoita jne. Mikään ei ollut hyvää ja toimivaa jotka tuotettiin valtion ja kuntien toimesta.
-70 luvun lopulla USA:sta käsin alettiin markkinoida uusliberalistista talouspolitiikkaa. Sen idea oli vähentää julkisen vallan roolia ja antaa palvelut markkinoiden hoidettaviksi. Julkista sektoria syytettiin raskassoutuisuudesta, byrokraattisuudesta ym. Kun taas markkinat ovat ketteriä, uudistuskykyisiä ja kilpailun myötä palvelut hoituu erinomaisesti ja edullisesti.
Sosialismin romahdettua oikeistolaisuus puhurin lailla levisi pitkin maailmaa. Romahdusta käytettiin surutta esimerkkinä julkisen puolen toimimattomuudesta. Aikansa vasemmisto rimpuili vastaan, mutta myöntyi markkinavoimien yhä laajempaan rooliin yhteiskunnan eri alueilla.
Valtionyhtiöitä laitettiin ”lihoiksi”, valtion ja kuntien kunnossapito – ja rakennustyöt pikkuhiljaa ulkoistettiin jne. kunnes oltiin valmiit ryntäykseen hyvinvointivaltion ”kivijalkaan” eli hyvinvointipalveluiden kaappaamiseen.
Kolmosen kympin uutiset kertoi vanhuspalveluiden kehityksestä oleellisen, sen kaiken kurjuuden missä palvelut ovat: Yksityiset tuottavat jo nyt vanhuspalveluista 41%, järjestöt 25% ja julkinen puoli enää 34% . Työvoimapalvelut, osin Kela – palvelut, VR: n alasajo ym. ym., kuka väittää, etteikö markkinavoimat olisi nousseet rengistä isännän rooliin yhteiskunnassamme?
Markkinatalous ottikin sen niskalenkin valtiosta ja ajan kysymys, milloin tekee lopullisen selätyksen. Ja tekeehän se jos yhä kokoomusta seurataan ja kansalaiset katselevat menoa tyynenä sivusta. Ensimmäinen askel selätyksen estämisessä on, että kevään vaalien jälkeen vasemmisto ei alistu menemään samaan hallitukseen kokoomuksen kanssa – on aika viheltää se peli tyystin poikki.