No niin, eihän sitä lopulta lomalla ehtinyt montaa tuntia olemaan ennen ensimmäistä ongelmaa. Nyt kun on palattu maisemiin, totean lyhyesti että mikä on ongelmallista ja mitä me semmoisille teemme.
Mikä on henkilöön käymistä?
Kun puhutaan kanssablogaajasta, et saa käydä toisen henkilön persoonaan. Et voi haukkua lain rikkojaksi ellei kyseinen henkilö ole saanut aiheesta lainvoimaista tuomiota. Et voi haukkua mulkvistiksi tai muuksikaan ikäväksi.
Saat sen sijaan aivan vapaasti olla sitä mieltä että henkilö esittää Natoa tai Venäjää myötäileviä mietteitä. Tämä ei ole eduskunta, täällä henkilön väitettä saa väittää valheelliseksi. Useimmitenhan kyse on väärinkäsityksestä, mutta vaikka henkilö valehtelisi päin naamaa, muistutan että a)sinäkin olet valehdellut elämässäsi ja b)se ei tee henkilöstä sen huonompaa, ei paskiaista, ei mulkvistia, eikä vihollisen agenttia.
Voit valita osallistutko keskusteluun vai et. Jos olet blogin kirjoittaja, sinä valitset minkä kommentin poistat. Saat niin tehdä, mutta saat myös varautua siihen että löydät tämän valinnan edestäsi. Voit hallita omaa blogaustasi, et koko keskustelua. Muista aina tämä. Kommenttien poisto pelkällä ”naamakertoimella” on ehkäpä vielä huonompi valinta. Ehkä kannattaisi kirjoittaa kirja blogauksen sijaan? Blogaukset kun on tehty kommentoitavaksi.
Reagoimme
Tämä on niin hiton yksinkertaista: kanssablogaajan henkilöä vastaan ei käydä. On kieltämättä joskus veteen piirretty viiva missä menee asiallisen ja asiattoman kritiikin raja, mutta on äärimmäisen helppoa pysyä tuolta rajalta kaukana. Jos raja ylitetään, seuraa varoitus. Jos se ei riitä, seuraa porttikielto. Sen pituus voi vaihdella.
Elämme täällä
Jokaista väittelyä Internetissä tai sen ulkopuolella ei voi voittaa. Se on hyvä juttu. Aika moniin väittelyihin on useampia kuin yksi oikea vastaus. Ja sitten ne makuasiat. Toiset tykkää muhkummasta ja sillä mennään.
Otettaisiinko iisisti? Haluaisin joskus käyttää aikaa ihan oikeiden blogausten kirjoitteluunkin enkä vain erätuomarina toimimiseen.
Juurikin näin.
Olen samaa mieltä.
En osaa sanoa, onko kommentin poistaminen vihanpitoa vai asennevammaisuutta tai muuten typerää. Se kun lienee poistajan korvien välissä.
Ymmärrän toki täysin asiaan kuulumattoman tai epäasiallisen kommentin poiston.
Kuitenkin sinänsä asiallisen, vaikka avaajan ideologiaa kritisoivan, kommentin poistaminen on mielestäni osoitus avaajan asennevammaisuudesta ja kuvaa avaajan halua sananvapauden rajoittamisestra eli epädemokraattisuudesta.
Tämä puolestaan on tunnettua diktatuureista, joita joidenkin ideologioiden kannattajat edelleen puolustelevat…
Kyllä pitäisi olla miestä ottamaan kovaakin kritiikkiä vastaan.
Kommentin poistaminen on ennen muuta kirjoittajan oma valinta. Sitä ei tarvitse perustella.
Mutta.
Kuten kaikki omat valinnat, ”päätänpä kävellä punaisia päin vaikka auto tulee” tai ”päätänpä pistää natsilipun parvekkeelle liehumaan”, niistä voi seurata se että ihmiset pitävät päätöstäsi huonona ja ilmaisevat tästä mielipiteensä. Toki sekin ilmaisu pitää tehdä lain mukaan.
Kyuu, minä en halua riidellä kenenkään kanssa. Olen joutunut joidenkin henkilöiden taholta ajojahdin kohteeksi, joten olen tehnyt julkisesti päätöksen poistaa niiden kommentit automaattisesti sisällöstä riippumatta. Minulla on tapana noudattaa päätöksiäni.
Kirjoitan nimenomaan tosiasioita, jotka myös kykenen todistamaan tosiasioiksi, viittauksilla luotettaviin lähteisiin. En suvaitse kommunistipropagandaa, enkä muitakaan valheita omaan blogiini. En mene haastamaan riitaa kenenkään toisenkaan blogiin. En yritä estää ketään kirjoittamasta omassa blogissaan mitä hyvänsä – minua on nimenomaan yritetty estää kirjoittamasta omassa blogissani ja yritetty asiasta tähden saada minulle bannia, on myös valehdeltu minun saaneen bannin mm. Aamulehden blogeissa, vaikka minulla oli kirjoitusoikeus sinne sen viimeiseen sekuntiin saakka.
Minusta on parempi poistaa riidankylväjien kommentit omasta blogistani kuin ruveta riitelemään.
Juu, onhan se surkuhupaisaa että joku täällä jahtaa ihan ammatikseen toista blogin kirjoittajaa, haukkuu, solvaa ja käyttäytyy huonosti toista kohtaan. Sitten tälläinen henkilö vielä ihmettelee miksi toinen poistaa hänen kommentit pois omasta blogista. Tälläinen sanoo vielä että toinen on :” herkkänahkainen kun ei kestä solvaamista ja jatkuvaa häirintää”.
Tässä tulee kiusaajan kriteerit täysin esille.
Eipä tässä muuta ja edelleen joka tunnistaa itsensä tuosta voi miettiä kaksi kertaa kuinka toista ihmistä kohtaan voi käyttäytyä ja kuinka ei.
Marko ja Juhani – ja muut. Meistä jokaisella on tasavertainen mahdollisuus jättää tappelu sikseen. Jokaiseen kommenttiin ei tarvitse vastata, se voi jäädä omaankin blogaukseen vaan osoituksena siitä että joku näkee asian toisin.
Meistä jokaisella on oikeus todeta itsensä kanssa että tuohon en vastaa.
On siis myös kolmas vaihtoehto. Ei ainoastaan kommentoin poisto tai riitely, vaan asian jättäminen noteeraamatta, hiljaisesti. Se on monesti etenkin riidankylväjiä kohtaan tehokkain mahdollinen keino. Elä kuin koko kirjoittajaa ei olisikaan.
Joskus hiljaisuus on kultaa. Tämän kun ymmärtäisi moni muukin. On perin outoa että ei saa kirjoittaa mm maailman kriisipesäkkeiden asioista ja sota historiasta joidenkin mielestä. Ja edelleen ihmetyttää miksi tälläinen henkilö sitten seuraa aihetta joka ei häntä kiinnosta. Skitsofreenista..
Kyuu, vanhan ja mielestäni hyvän sanonnan mukaan ”vaikeneminen on myöntymisen merkki”.
Minä en voi sallia omien kirjoitusteni kommenteissa kommunistien ja ryssien propagandaa – siitä voitaisiin vetää johtopäätös, että olen samaa mieltä. En rupea riitelemään, vaan poistan, toki joskus kumoan faktoilla, mutta minulla ei ole kertakaikkiaan alkaa ruveta jankuttajan kanssa kaksintaisteluun kumpi jaksaa kauemmin.
Julkaisen jonkun asian, vaihdan jonkun kommentin, mutta se ei saa mennä tuloksettomaksi riitelyksi. Kirjoittakoon toiset omiin blogeihinsa mitä haluavat – minä määrään mitä minun blogissani kirjoitetaan.
Juuri poistamalla kriittisen kommentin blogisti ilmaisee ja luo mielikuvan että kommentti osui ja upposi.
Juhani, valinta on luonnollisesti sinun. Kunhan ehdotan että asioissa on aina kaksi puolta. Kunhan teet toimintasi kohteliaasti etkä käy toisten ihmisten henkilöön, asia on ok.
Kaikissa asioissa ei ole kahta puolta. Historia on tiede, joka kertoo jonkun tapahtuman mahdollisimman totuudenmukaisesti, antaen myös tarkat lähdeviitteet.
Minun sotahistoriaa koskevissa kirjoituksissani on pitkät suorat lainaukset luotettavista lähteistä ja tarkat lähdeviitteet – myös kirjan sivunumero.
”Opponenttini” vain heittävät vastaan esimerkiksi anonyymin väitteen. Niillä ei ole mitään arvoa historiallisen totuuden kannalta.
Avainsana tässä MAHDOLLISIMMAN totuudenmukaisesti. ”Mahdollisimman” jättää aina vaihtoehdon toisellekin historiallisen totuuden tulkinnalle, ehkä kolmannellekin.
Paljon jättää lukijalle puntaroitavaa sekin minkä kirjan sivunumero on mainittu. Absoluuttinen historiallinen totuus on jotakin jota ihmiskunta ei voi milloinkaan saavuttaa.
Enpä ole enää häirinnyt ketään kun en ota kantaa muiden kun omiin blogeihin Juhani ei ole minua häirinnyt minun blogilla jotenka en minäkään häntä enää .
Anteeksi jos sitäkin on tullut tehtyä ei toistu enää . terv tepivaari
Teuvo, meillä on ollut täysin asiallista ja miellyttävääkin mielipiteidenvaihtoa. Olen pahoillani, että jouduimme nokkapokkasille. Minä en tosiaankaan halua riidellä kenenkään kanssa.
Minulla on ihan oikeasti valtava määrä tietoa sotahistoriasta, tiedän mikä on totta ja mikä on propagandaa. En siedä jankutusta, minulla ei ole aikaa tyhjänaikaisiin juupas-eipäs-väittelyihin asioista, jotka minä aikuisten oikeasti hallitsen.
Sat sapienti!
Tuo historia voi olla kovinkin tarkoitushakuinen tulkintoineen. Senhän toki olemme huomanneet näilläkin sivustoilla.
Ei siinä mitään mutta en ota kantaa muhin kun omiin blogeihin ja muutaman kuten Kyuun blogeihin eipä tule riitaa seommoro tepivaari
Mikä on blogistin laatima blogi? Sen tulisi olla keskustelun avaus ja viritys erilaisine kommentteineen – mitä enemmän ja mitä erilaisempia – sen parempi. Nyt kuitenkin arvoisa ylläpitäjäkin näyttäisi kallistuvan sellaiselle kannalle että blogistin blogi on jonkinlainen ”väitöskirjan” kevytversio, johon annettujen kommenttien tulee vain tukea johtotekstiä. Mainitun kevytväitöskirjan laatijalle annetaan mahdollisuus huolehtia siitä että blogi plus kaikki sen kommentit muodostaa yhden johdonmukaisesti samassa linjassa olevan kokonaisuuden ilman soraääniä.
Mitä blogisti ollenkaan tekee tällä tavoin syntyvällä blogilla hyväksyttyine myötäsukaisine kommentteineen? Tallentaako hän sen ansioluetteloonsa? Tällä tavoin asennoitumalla blogit saavat julistamisen – pahimmassa tapauksessa oikeaoppisen lahkolaisaarnaamisen – luonteen.
Blogien pitäisi olla keskustelevia ja väitteleviä – ei ainoastaan eri blogit keskenään vaan myös saman blogin sisällä. Hyvä tapa edetä tähän suuntaan olisi lakkauttaa kokonaan blogistin tekninen mahdollisuus poistaa hänen blogiinsa kirjoitettu kommentti. Aito sananvapaus toteutuisi kun blogisti joutuisi kohtaamaan kritiikkiä ja puolustamaan kantaansa esitettyä kritiikkiä vastaan. Nyt hän välttyy kritiikiltä deletoimalla sen. Voidaan tietenkin sanoa että kritiikkiä esittävällä on täysi mahdollisuus kirjoittaa asiasta oma blogi. Mutta miksi kritiikki ei saisi olla alkuperäisen tekstin yhteydessä jolloin asiaa olisi ulkopuolisten kiinnostuneidenkin helpompi seurata?
Olen samaa mieltä Viljo Asikaisen kanssa. Kannattaa deletoijan myös muistaa, että monet kerkiävät, varsinkin me, jotka heräämme aamulla, lukemaan poistettavan kommenti ja siksi poistotoimenpide kääntyy helposti poistajaa itseään vastaan.
Eli täällä niinkuin kyttäillään aamuyöstä mitä muut kirjoittelee… Katsotteko samalla kun naapuri käy hakemassa aamun lehden… Verhot vaan heiluu kun nenä on kiinni ikkunassa. Minulla on muutakin tekemistä kuin kyttäillä ketään.
Minä kyllä käytän yöni nukkumiseen, aamuni alkaa 3 – 4 aikaan, naapureita kun ei ole, ei voi kyttäilläkkään. Kirjoittelun aloitan aamulla.
Kiitos Kyuu että jaksat paimentaa ja osalle meistä on vaikeaa hyväksyä maailmankatsomuksen erilaisuus.
Maailmankatsomusten erilaisuus on luonnollista mutta yhden ja saman katsomuksen piirteen toistaminen monotonisesti puuduttaa monet lukijat ja kirjoittajat
Maailmankatsomus samoin kuin erinäisten asiakokonaisuuksien täydellinen tuntemus. Omalta kohdaltani sanoisin; kirjoitan pääsääntöisesti kommenttini muotoon, mielestäni…, minusta tuntuu…, kuin, että julistaisin kaikkitietävyyttäni, varsinkaan kun sitä en ole, edes pienienkään asiakokonaisuuksien osalta. Aina silloin tällöin joutuu myöntämään; olipa hyvin perusteltu näkökanta, pitänee harkita omaltakin osaltani.
Kommentin poistosta puheenollen, miten saa poistettua oman kommentin toisen kirjoittamasta blogista?
Välillä olisi tarvetta poistaa oma kommentti, mutta en ole löytänyt keinoa siihen.
Ei mitenkään poistaa voi bloginavaaja jos pyydät sitä terv tepivaari
Juha, tämä tosiaan ei tässä suju. Kävimme tästä kommenttijärjestelmästä keskustelua taannoin ja eri optioiden plussat ja miinukset. Valitettavasti ihan optimaalista järjestelmää ei näkynyt löytyvän.
Pidän toki silmät auki.
Tämä selvä
Saahan sen kommentin poistettua, kun tekee ennen sen julkaisua. Minä kuitenkin esiluen aina ja korjaan virheet, tai poistan vallan. Usein tuleekin mieleen,että enhän minä noin voi sanoa.
Niin minäkin oikoluen. No silti jää joskus virheitä. Sanomiseni mietin yleensä myös.
Enemmänkin kohdallani on kyse siitä, että joskus tulee kommentoitua blogia, jonka sävy kääntyy sellaiseksi, että tekisi mieli poistaa itsensä koko ketjusta.