En ole ottamassa mitään suoraa kantaa AY-maksujen verovapauteen tai heidän vastapuoleenkaan. En ole myöskään ottamassa kantaa yritysverotukiin tai erikoisiin ALV-kantoihin, tai muihinkaan verotuksen yksityiskohtiin. Sen sijaan olen esittämässä tapaa katsoa näitä(kin) asioita kokonaisuutena. Haluaisin tarjota näkökulman keskusteluun veroalennuksista.
Yksi kakku
Verorahojen saaja on aina yhteiskunta. Kunta tai valtio, ei väliä, lopulta aivan sama laari. Asiat eivät ole ilmaisia siksi, että valtio maksaa kunnan sijaan. Verovaroja on käytettävissä tietty määrä ja vaikka toki velalla joustetaan, lopulta sisään tuleva rahamäärä toimii suoraan pohjana. Tämä, sama loppusumma, on se josta ostetaan niin Hornetit kuin hoitajatkin.
Yhteiskunnassamme on merkittävä määrä asioita, jotka ovat joko verovapaita tai alennetun verotuksen piirissä. Jokainen osittainenkin vapautus veroista on pois yhteisestä kakusta. Oli se sitten alennettu energiavero, AY:n tai työnantajaliikkeen verovapaus, verottomat osingot, alennettu ALV-kanta kaupassa tai mikä vaan, se osuu siihen samaan kakkuun.
Poikkeukselle tarvitaan vahva peruste
Mielestäni jokainen tällainen alennus pitää perustella laajalla yhteiskunnallisella välttämättömyydellä. Perusteen pitää olla vähintään tasoa ”kansalaisten perustarpeet ovat vaarassa ilman tätä alennusta”. Jos tuota köykäisempiä perusteita käytetään, ne pitää mielestäni perustella jo pitkän kaavan kautta, akateemisesti, epäpoliittisesti.
Kirsikkana kakun päälle tulevat nimittäin pykälät. Jokainen veroalennus on lisää pykäliä. Se on lisää lakitekstiä, lisää valvontaa, lisää matopurkkien avaamista jotka johtavat pohjattomaan suohon. Kun yksi saa, viisi muutakin tarvitsee. Lopulta siitä ei koskaan saa tasapainoista, vaan poikkeuspykälien viidakossa pärjää yleensä vain röyhkein.
Puhumme yhäkin meidän yhteisistä verorahoista, meidän yhteiskunnasta. Oman edun pitäisi aina väistää yhteisen edeltä.
Veroja maksaa lähinnä palkansaaja palkastaan eikä voi sitä välttää samoin eläkeläiset.
Kaikki tulot pitäisi olla palkkaveron kaltaista ja veronalaista.
Verot voisi mennä toki yhteen laariin ja sieltä jakaa perustellusti.
Edellä siitä osinkoverojen kierrosta joka on eu tasolla varsin laajaa koskien myös Suomea.
… ja ay-maksut, jossa on käsittämätön määrä verorahaa kiinni eritysvapaudella- merkittynä ”yleishyödyllisyys”. Ay on nykyään yleishaitallisuus koko työlle ja yhteiskunnalle.