Olen mikroyrittäjä, eli 2-9 hengen firmaa pyöritän. PAM:n Ann Selin tuntee minut hyvin. Hän tietää että elämäntehtäväni on antaa potkuja ihmisille. Hän epäilemättä sanoo niin koska se on hänen tapansa etsiä rakentavia ratkaisuja työelämän haasteisiin. Kovin suruisaa on tämä ratkaisukeskeisyys täältä päin kuunnellen.
Mitä olen sinulle tehnyt?
Haluaisin kysyä henkilöiltä kuten Selin tai Antti Rinne ihan suoraan: mitä olen teille tehnyt ansaitaksenne vihanne? Ihan oikeasti nyt, kertokaa mitä olen tehnyt. Jos virhe on minun, pyydän taatusti anteeksi ja korjaan virheeni. En kuitenkaan ole vakuuttunut että ansaitsen joka ikisessä haastattelussa ilmenevän rankan kiusaamisen minua ja kanssayrittäjiä kohtaan. Tämä tuskin edes liittyy siihen että AY-liikkeen pitää aina herjata firmoja, koska käsittelette suuryrityksiä paljon pieniä kohteliaammin. Nimenomaan pien- ja mikroyritykset ovat vihan kohteenne. Toistan kysymykseni: miksi?
Taatusti kritisoin ilmaisutyyliänne sekä sanomaanne ja mielestäni perustellustikin, mutta en henkilöä. Uskon todellakin että Selin tekee kovaa työtä ja hänellä on paitsi loistava osaaminen, myös vilpitön tahto parantaa jäsentensä asemaa työmarkkinoilla. Tiedän että AY-liikettä tarvitaan yhteiskunnassa. En kyseenalaista asemaanne tai puheoikeuttanne, kyseenalaistan vain vihanne. Kyseenalaistan vihan tuoman hyödyn. Tiedän että haluatte korjata havaitsemianne ongelmia ja se on erinomainen tavoite, mutta minä en ole Juha Sipilä. Sipilä on vaikeuttanut pienyrittäjien arkea lukuisin eri tavoin. Osutte omaan maaliin jos uskotte minua lyömällä Sipilää kiusaavanne.
Potkitaanko siis?
Palataanpa otsikkoon. Yrittäjän suurin tehtävä ja ilo elämässä ei ole potkia ihmisiä pois. Potkujen antaminen on ikävää ja masentavaa eikä sitä halua tehdä kuin pakon edessä. Jos talous on tiukalla, lasken omaa palkkaani pienemmäksi ennen potkujen antamista ja olette tervetulleita varmistamaan asian. Tällä hetkellä työtä on ja haluan pitkäjänteisiä työsuhteita, koska ainakin tällä alalla menee ensimmäinen puoli vuotta pelkästään työtehtävien yksityiskohtien sisäänajoon. Siinä Selin on oikeassa että yrittämiseen kuuluu riskejä. Me laskelmoimme riskejä. Jos riski on liian suuri, emme ota sitä. Työntekijän palkkaamisessa on todella suuria riskejä joskin mielestäni ne liittyvät alati kasvavaan byrokratiaan ja pykäläviidakkoon eivätkä irtisanomisen muodollisuuksiin.
Arvon AY-aktiivit, tiedämme kaikki ettemme elä enää siinä ajassa jossa järjestönne muovautuivat nykyisiin asemiinsa. Maailma on muuttunut ja meidän on muututtava mukana. Muutos tekee kipeää. Jos voisitte hetkeksi aikaa tulla rakentamaan siltoja, keskustelemaan pienten yrittäjien kanssa ja ymmärtämään mitä ajamme takaa, teillä olisi enemmän tietoa. Tieto on valtaa. Ymmärtäisitte, että se mitä EK:n porsastelijat julistavat ei ole sitä mitä me teemme tai haluamme. Ymmärtäisitte paremmin mistä kenkä puristaa ja että pääosa näistä ei ole missään ristiriidassa tavoitteidenne kanssa. Ennen kaikkea ymmärtäisitte että julkisuudessa tappelevat periaatteet, eivät todelliset asiat. Tällä hetkellä luottamus rapautuu kiihtyvään tahtiin ja alati kasvava uhkailu on mitä tehokkaimpia keinoja luottamuksen tuhoamiseen.
Toivo lähtee pohjalta
Minun ja muiden yrittäjien on tehtävä monia kipeitä kompromisseja jotta työn sopimiseen liittyvä keskusteluilmapiiri voisi tervehtyä. Samaa vaaditaan työntekijäpuolelta. Nykyinen sopimustilanne on yksinkertaisesti liian kaukana tosielämästä jotta pieni pilkunviilaus auttaisi paljoakaan. Suurimmat kompromissit on kuitenkin tehtävä lainsäätäjien toimesta eduskunnassa. Jotenkin ounastelen että niissä olemme kovin samoilla linjoilla, emme vihollisia. Asiat kuten veronkierto, kansanterveys tai kannustinloukut ovat yhteisiä ongelmiamme.
Viisaus alkaa ymmärryksestä ja sitä voi kasvattaa pitämällä mielen avoimena. Olen surullinen alati kasvavasta vihasta jota suuntaani kohdistuu. En kuitenkaan voita mitään polttamalla siltoja. Pahimman epätoivon hetkellä on myös toivolla suuret mahdollisuudet. Voisimmeko etsiä tätä toivoa yhdessä? Emmekö yhdessä olisi vahvempia isojen haasteiden edessä?
Kyuu en ole koskaan haukkunut työnantajaa vaikka olis ollut aihetta koitan saada työmaata sellaseksi että siellä olisi kiva tehdä työnsä koskapa sellanen työntekijä tekee työnsä hyvin .
Ja kumpikin tuossa asiassa kyllä hyötyy .
Ja vaikka olen saanut joiltakin vanhanjäärän nimikkeen en sitä kyllä ole . terv tepivaari
Uskon, että asia on niin, kuin Kyuu sen kertoo. Mutta se panee ihmetyksen peukalon hämmästyksen suuhun, kun puolueet ja erikoisesti puolueiden eliitti vakuuttaa vakuutamasta päästyäänkin, että pienet -ja keskisuuret yritykset ovat heidän erikoissuojeluksessa.
Senhän me kyllä tiedämme, että poliitikot puhuvat paljon potaskaa ja lämpimikseen jopa valehtelevat. Mutta sittenkin. Pienissä yrityksissä on työllisyydenkin kannalta paljon potentaalia. Kun pieniä yrityksiä on suomessa tuhansia, niin jos jokainen palkkaisi vaikkapa vaan yhdenkin työntekijän lisää, toisi se tuhansia uusia työllisiä.
Mutta kun asiat ovat siten, kuin blogisti kirjoittaa, niin se vaikuttaa uskomattomalta, että poliittinen eliitti suhtautuu tosiasiallisesti nurjamielisesti pieniä yrityksiä kohtaan.
Väinö, kirjoitit täyttä asiaa. Kiitos siitä.
Minun elantoni on antanut oma pikkuruinen yritykseni neljännesvuosisadan. Välillä olen työllistänytkin ja veroja on tullut maksettua ihan perusteellisesti. Alihankinnan kautta olen työllistänyt lisää ja oletan että alihankkijanikin ovat työllistäneet ja maksaneet veroja.
Paljon asiaa kirjoitti Kyuu, paljon pienyrittäjiä kun on suvussa hyvin ymmärrän tuskaansa. Mutta hukkaan poltettua ruutia, Ann Selinillä ja AYllä on oma taipumaton linjansa, eivät lähde kuuntelevaan ja luovaan keskusteluun pienten yrittäjen kanssa, näin on kuin konsaan luonnonlaki.
Niitä Seliniä, Rinnettä ja kumppaneita pitäisi potkia ihan perusteellisesti. Se porukka toimii Suomea vastaan – melkein kuin punakapinalliset 100 vuotta sitten.
Ilmeisesti niitä vituttaa ihan hirveästi kun Suomella menee ihan kohtalaisen hyvin (Maapallon mittakaavassa) – ja menisi vieläkin paremmin jos AY-mafia ei pistäisi kaikin voimin hanttiin.
Valitettavasti se sinisten työministeri kuuluu henkisesti siihen samaan Suomenvastaiseen porukkaan.
Pystyykö AY muuttumaan tämän nykyhetken työelämään ts.päivittämään toimintaansa kun työelämä ei ole enää – savupiipputeollisuutta 8t/vrk.
No,itse en usko siihen että mm. Jari Lindström on mikään suomenvastainen kun jotain on pakko edes yrittää mutta selvää on ettei polkemalla työsuhteita luoda … ” paska virka kelle tahansa”.
Pienet kuin uudistuvat yritykset pitää olla ns.suojeluksessa… isot pärjäävät omilla pääomillaan – tulos tai ulos systeemeillään.
”Mahdoton” on sana jota käytämme kovin helposti.
Muutos ei ole mahdotonta. Se on varsin mahdollista. Se kaipaa vaan oikeat olosuhteet.
Miksi olen näin varma? Koska maapallo ei ole vielä tähän mennessä lakannut pyörimästä, vaikka melkoisen väkevät johtajat ja persoonat ovat niin vaatineet kovin monta kertaa.
Asiaa ja asian vierestä. Katselin eilisen tv-tookin. Koko ohjelma olisi voinut olla ihan erilainen jos osallistujat olisi valittu paremmin.
Mihin on kadonnut yhteistyö – Rinteen esittämää mallia ei mielestäni ole edes haluttu harkita vaihtoehdoksi.
Eikös se Ameriikan malli ollut aikanaan, että illalla mestari voi antaa lopputilin niin halutessaan.