Syö hyvin, syö terveellisesti, syö eettisesti! Tässä neuvoja joita latelevat meille uutiset, järjestöt ja kauppojen mainokset. Mutta voi hyvät ystävät, kun minä en ihan tajua. Nimittäin kun…
Kasvikset kutsuvat
He sanoivat: Syö kasvisruokaa!
Minä ymmärsin: Okei, lisää sipulaa, punajuurta ja porkkanaa, onhan maamme täynnä upeita kasvisruokareseptejä vuosisatojen varrelta.
He tarkoittivat: Oikeaa kasvisruokaa on vasta se, joka näyttää täysin lihalta mutta ei sisällä lihaa. Ja mikä parasta, ei maistu pahalle! Ei kyllä maistu millekään muullekaan.
Selkeät ainekset
He sanoivat: Syö prosessoimatonta ruokaa, koska se on sinulle hyväksi.
Minä ymmärsin: Osta raaka-aineita joihin ei ole mitään lisätty ja kokkaa niistä itse.
He tarkoittivat: Korvaa melko vähän prosessoitu jauheliha tuhannella ja yhdellä lisäaineella täytetyllä ja yltiöprosessoidulla, puolen maailman halki tuodulla kasviskorvikkeella.
Eläinten kärsimykselle seis
He sanoivat: Älä aiheuta eläimille kärsimystä ruokailusi takia, vähennä eläinten kuolemia.
Minä ymmärsin: Vähennetään siis lihansyöntiä ja varmistetaan että se vähäkin liha tulee läheltä ja on hyvin kasvatettua.
He tarkoittivat: Yhden kanan tappaminen ateriasi vuoksi on väärin – jos haluat olla eettinen ja eläinten oikeuksien ystävä, tapa sen sijaan sata sirkkaa.
Tarinan moraalinen opetus on se jonka kaikki tunnette jo liian hyvin: asiat eivät ole sitä miltä ne näyttävät, maistuvat tai kuulostavat. Älä tee typeryyksiä ja ryhdy ostamaan sitä mikä tuntuu oikealta. Ruokailu on vakava asia yhteiskuntakeskustelussa, ei sitä saa ruokailemalla pilata.
Tänään ostin LidListä rasian broilerin fileesukaileita, tölkin punaisia kidneypapuja, sipulia ja pari paprikaa. Väsään näistä aineksista pannun.
Eilen grillasin kokeeksi villisian ribsejä.
Oli muuten hyvää.
Viikonloppuna tehdään sama uudestaan isommassa mittakaavassa ja grillattujen vihannesten kanssa.
Viikonloppuna tuli savustettua karitsan ribsiä runsaan valkosipulin kera, sekä samalla punasipuleita. Kyllä se hyvää oli. Hunajalanttuhaudetta oli oheisruokana.
Pane Juhak mullekin tulemaan paketti- maksan käyvän hinnan.
Mistä Juha hommasit villisian ribsejä?
Ammuin sian
Hyvä kirjoitus Kyuu, tästä hullusta maailmastamme.
Jatkan hieman vastaavista aiheista.
Ei saisi muka syödä voita – lehmän maidosta ikiajat luonnollisesti valmistettua ja erittäin terveellistä kotimaista rasvaa. Minä syön joka ainoa päivä – ja voin hyvin.
Ei muka saisi juoda täysmaitoa, vaan rasvatonta maitoa, josta on poistettu terveellisiä aineosia. Minä juon joka ainoa päivä täysmaitoa (tai Virossa vieläkin rasvaisempaa) – ja voin hyvin. No, Georgiassa ei ole kovin helppoa saada oikeaa maitoa pienissä annoksissa, jotka säilyisivät lämpimässä hotellihuoneessa, joten siellä juon kefiiriä, jota saa puolen litran purkeissa.
Ei saisi muka syödä oikeaa ”punaista lihaa” – no, minä syön käytännössä joka ainoa päivä. Vaikka tappaisivat.
Siinä olet kyllä Juhani ihan asian ytimessä että puhut tutuista elintarvikkeista tässä, ei prosessointia tai kikkailua.
Toisaalta, silloin kun söimme noita aineita, keskimääräinen eliniän odotteemme oli aika paljon huonompi.
Minä olen löytänyt kompromissin. Kyllä minä voita voin käyttää, käytän vain kovin vähän ja harvoin. Punaisesta lihasta olen kyllä lähes tyystin luopunut, mutta eipä se kotimainen kana mitenkään huono optio ole.
Kunhan syödään nälkäämme, kun meillä se mahdollisuus on.
Kyuu, tahtomatta mitenkään vaikuttaa ruokavalioosi kerron, että juuri tänään (muistaakseni) uutisoitiin kananlihassa olevan yleisesti tappaviksi kehittyneitä bakteerikantoja – joihin eivät antibiootit tepsi. Taisi olla niin, että suomalaisessa kananlihassa noin 25 prosentissa, mutta belgialaisessa lähes kaikessa.
Juu, olen tätä asiaa seurannut pidempäänkin jo. Huolenaihe on todellinen, pitää hyvin tarkkaan valita mitä kanaa ostaa.
Mutta se on tämä sukuvika. Isän suku on laitilasta, siellä ne kanakaupungin munamiehet sitä pyörittää.
Kotimaista broileria söin tänään…Bakteereista en tiedä. Luulen että olen niin karaistunut ettei ne minuun pure.
Juu, elämme aikaa missä ei ole mitään järkeä. Hyvä kirjoitus, kiitos siitä. Edelleen mietin itseäni luolamiehen rooliin…siinä ei paljon mietitä ”hiilijalan jälkiä”. Ja kun olen korvessa, syön sen mitä saan. Meitä on n 7.6 miljardia…veikkaan jotta jossain vaiheessa kannibalismi on ok, ei ole vitsi. Miettikääpä oikeesti kun lihakarja loppuu.
Yövalvoja vielä tässä avautuu, meillä on mennyt himassa siihen jotta kun vaimo ja tytär syö vege ruokaa, minä en osaa enää ostaa heille ruokaa, milloin sieltä löytyy jokin ainesosa mikä ei heille käy jne , sekä näiden ”ruokien” kilohinta on kuin kaviaarilla, voin sanoa suoraan…#vituttaa#
Minun ravinnossani kala ui melko läheltä lautaselleni, pangasiujset voisivat mielestäni jäädä uimaan sinne vietnamilaisiin kuralammikkoihin. Liha tulee tuolta 20km:n päästä laitumelta, joskus hirveä. Siis ei todellakaan prosessoitua, ei paketista, eikä purkista, hyvin vähän lihajalosteita jos ollenkaan (esim pekoni).
Vihanneksia, juureksia, jotka syön, eivät kovin kaukaa tule. Perunasta en pidä, korvaan sen lantulla, nauriilla ja kaalilla. Rasilaisen hapankaalia kyllä kuluu. Kesän tomaattisatoa (omasta pihasta) säilötään ja kuivataan talveksi. Leipäkin tulee tuolta keittiöstä. Monikohan lukijoista on maistanutkaan marinoitua särkeseläkettä?
Oikeastaan ainut pitkämatkalainen on venäläinen hapankurkku, joka tulee Eestistä kun Suomesta ei oikein kunnollista saa.
Maitoa en juo mutta voita käytän, voin matka muuten ruokapöytään voi olla kohtuu pitkäkin.
Trendiruuat saavat puolestani olla trendiruokia, kunhan minun ei niitä tarvitse syödä.
Moni on kyllä tykästynyt noihin kasvisruokiin, jotka on pakattu muovisuoleen (halvat lenkki- ja grillimakkarat).
Varsinainen ekoteko on tuo särkikalojen pyynti ja ravinnoksi valmistaminen. Särjen käsittely ei ole edes vaikeata.
https://www.youtube.com/watch?v=7TNotMbpkYI
Yllä linkissä särkiseläkkeiden valmistusta marinoimalla.
Kaiken kaikkiaan särki on uskomattoman herkullinen kala ja kaiken lisäksi sieltä ravintoketjun alapäästä. Ei siis sisällä suurille petokaloille tyypillisiä jäämiä.
Kokeilla kannattaa purkkisärjen lisäksi halstrattua, savustettua, kuivattua, graavattua särkeä, näin esimerkkinä.
Meillä nuo särjen perkkeetkin menevät keitettyinä kanoille, siis 100% hyödyntäminen.
Isot särjet sukulaisinen ovat loistavia perattavia vaikka fileiksi ja suomustettuina savustukseen. Pikkusärjet suomustettuina ja tietenkin avattuina ahventen kanssa purkkiin ja uuniin. Ahven on parasta nylkeä kuin suomustaa.
Tämä ei toimi kuin omakotitaloissa tai maalla.
Sorry- savustukseen ei suomusteta.
Särkiseläkkeiden teko (videoklipiltäkin näkee) on maailman yksinkertaisinta. Ensin suomut pois ja sitten viilto, kalan kääntö ja toinen viilto. Ei vaadi edes taitoa, ainoastaan hyvän fileerausveitsen (vaikkapa Vicktorinox flexible-terällä).
Minä olen hiukan huonompi ihminen ja syön melkein mitä tahansa, tai ainakin sen mitä pöydässä on tarjolla. Tamperelaisten herkut eli veripohjaiset makkarat kyllä kierrän kaukaa, mutta eipä niitä tarjoillakaan
Minä luulen, että kuolisin, tai olisin jo kuollut, jos tässä vuosien varrella haitallisiksi todetut ruoat olisin jättänyt syömättä.
Muistaakseni maksasta, vai oliko kananmuna, josta se paapominen alkoi ja nyt päätyy sirkkoihin. Meillä muuten ei syödä niitä.
Siitä tarkkuudesta ja syömisen säännöllisyydestä hiukan. Minä olen viikon, pari sairastanut ihan kohtuullista flunssaa. Sen myötä P-TT-INR arvo nousi ihan yllättäen aika ”ohuelle tasolle”5.1 Lääkärin kanssa sitä ihmeteltiin ja lopputuloksena todettiin sen johtuvan viinimarjamehusta. Minä en yleensäkään juo paljon ja vielä vähemmän marjamehua. Nyt vaan, kun sattui aina olemaan kova jano, eikä aina ihan pelkkää vettäkään viitsinyt juoda. Nyt sen arvon saaminen kohdalleen tuntuu olevan enemmän kuin vaikeata.
Kananmunat ovat ns. Schrödingerin terveysruokaa. Vähän väliä ne ovat joko parasta tai hirveintä mitä voi syödä.
Noh, minä niitä tuon tuosta syön ja katsokaa nyt minkälainen munapää on tullut. Tarinassa on moraalinen opetus, mutta se pirulainen pakeni juuri maton alle enkä jaksa nousta hakemaan.
Sen sijaan tuo viinimarjamehun numerot ihmetyttävät. Kyllä minulle ainakin flunssaisena se maistuu, musta etenkin. En vaan ole flunssaa saanut pariin vuoteen. Eiköhän se nyt tule kun mainitsin.
Vaikka ahven on vähän tikkuinen kala, niin kummasti ovat aina voissapaistettuina kadonneet pannulta, kun olen pitänyt ystävilleni illanistujaisia kotonani.
Vaikka ahven on vähän tikkuinen kala, niin kummasti ovat aina voissapaistettuina kadonneet pannulta, kun olen pitänyt ystävilleni illanistujaisia kotonani. Siinä sivussa kun olen tarjonnut vodkasnapseja.