Ollaan ihmisiksi. Noin, olette lukeneet koko tämän blogauksen sisällön.
Ihmisyyden perustat blogosfäärissä
Tämä ei ole viesti jota kaupallisen blogialustan ylläpito lähettäisi. Minulle tämä on kuitenkin harrastus. Olen pyörittänyt verkkoyhteisöjä 21 vuoden ajan, väitän osaavani sitä kohtuullisesti, mutta tämä ei ole minun elanto tai ego. Tämä on mukava harrastus ja siksi sitä teen. Pääosa touhusta on todella mukavaa. Se mikä ei ole mukavaa on opettaa aikuisia ihmisiä semmoisissa perustason käytösasioissa joita minulle opettiin jo päiväkoti-ikäisenä.
Hyvät ihmiset, voitaisiinko olla ihmisiksi? Voitaisiinko muistaa että toisia ihmisiä ei haukuta!. Tähän tiivistyy aika lailla 99 prosenttia palautteista ylläpitoon.
Muistutan: jos olisimme samaa mieltä asioista, meillä ei olisi mitään keskusteltavaa. Olisi tylsää. Se on hyvä että ihmisillä on täysin idioottimaisia mielipiteitä asioista. On ihmiskunnalle kriittisen tärkeää että kanssakeskustelija on täysi idiootti joka ei tajua mistään mitään. Älkää panikoiko vaan ilahtukaa! Muistakaa myös, että vastapuoli voi joskus ajatella sinusta samoin. Hänenkin silmissä voit olla tunareista tuhoisin. Sekin on hyvä asia.
Nyt kun tämä ymmärretään, voin vaikka kunnon agnostikkona siteerata herra J:tä ja muistuttaa siitä mitä haluatte toisten tekevän teille, tehkää tekin heille. Haluatteko että sinua haukutaan henkilökohtaisella tasolla niin että tulee suru? Haluatko pahan mielen loppupäiväksi? Tuskin. Käännä tämä siis toimintaohjeeksi.
Joku voi toki sanoa ”mutta tuo aloitti”. Ehkäpä näin. Tappelun aloittaminen on helppoa joten on aivan turha edes katsoa kuka aloitti. Parempi kysymys on: kuka lopettaa? Siihen vaaditaan jo selkärankaa. Vilkaisepa peiliin, sinultakin voi sellainen löytyä.
Aivan turhaan siteeraan yksittäistapauksia, sillä vastaus on aina sama: Ollaan ihmisiksi. Miten olisi?
Näin tehdään. Minulle käy nämä säännöt tosi hyvin. Terveisiä lenkiltä, ei tietoakaan syksyn kuulakkuudesta, yllättävän kostea lämpö vieläkin.
Juice Leskinen : Ollaan ihmisiksi
Olen väsynyt kiellä en, kun särkyi lumous
Väsyttää tämä eläinten vallankumous
Ne hirnuu mulle, ne haukkuu mua, ne vetäytyy reviiriin
Ne on jalompia kuin minä, ne kuuluu leijoniin
Jos on heikko ne hyökkää sutena kimppuun
Yksilöön kiinni kuin sika limppuun
Ja tädit kaikesta motkottaa, ne kanana kotkottaa
Katso armeijaa ja katsot tylsään hanhiparveen
Katso johtajaa ja katsot johtajan sorkkaan ja sarveen
On miehiä haukat ja miehiä on myöskin kyyhkyt nää
Vain äiti on äiti ja lapsi on lapsi ne yhdessa nyyhkyttää
Karsinaan vie lammaslaumaa poliitikko ja sanoo hyvää saumaa
Se on pukki vahtina kaalimaan, se on pantu ihmistä vaalimaan
Ollaan ihmisiksi
Ollaan ihmisiksi
Ollaan ihmisiksi
Ollaan ihmisiksi
Mies taivainen kynsin ja hampain käy kiinni jumalan karitsaan
Minä vaivainen oon, hän laulaa, mato matkamies maan
Ylösnousemus jälkeen kaiken, ylösnousemus päivä uus
Ylösnousemus siihen on meillä yksi ainoa mahdollisuus
Ollaan ihmisiksi
Ollaan ihmisiksi
Ollaan ihmisiksi
Ollaan ihmisiksi
Ollaan ihmisiksi
Ollaan ihmisiksi
Ollaan ihmisiksi
Ollaan ihmisiksi
Juice lauloi somekuplasta vuosikymmeniä ennen somen keksimistä.
Aina ei ennustuskaan mene kohdalleen edes viisaammalta:
”640 K pitäisi olla kylliksi kenelle tahansa”, arvioi Bill Gates vuonna 1981
Mitähän Bill sanoo tänään vuoden 1981 tiedoistaan.
Tässä pieni kevennys
Lupaan yrittää parhaani mukaan olla ihmisiksi mutta helppoa se ei ole, itsekkin kun välillä meinaan mennä sekaisin omien sanojeni kanssa, siinä saattaa lipsahtaa lauseita jotka ahtaasti tulkiten voivat jonkun korvassa kuulostaa rienaavilta tai päällekäyviltä.
Kiitokset Kyuulle aivan mainiosta johdattelusta siitä miten olla ihmisiksi silti syyllistymättä pehmoilematta.
Mun mammani sanoi usein meille kahdelle pojalle, kun olimme litran mitan kokoisia, että ”olkaa ihmisiksi”. Silloin emme aina ymmärtäneet mitä maamma tarkoitti. Mutta nyt ymmärrämme. Se tarkoitta, että elämme ja annamme muitten kin elää. Saahan toki eriävän mielipiteen esittää, mutta henkilökohtasuuksiin menemättä.
Me kakarat emme olleet ihmisiksi paitsi silmän lumeeksi, kun isä tuli kotiin. Kaikki sellainen kiinnosti, mikä ei ollut sallittua. Kaikki- tussarit, ruuti, kolttoset, omena- ja hernevarkaudet, ansakuopat metsän poluilla, pirunviulut, ritsoilla tyhjät aiv- pullot säpäleiksi, Klubin salapoltto, Myllypuron kalanviljelylaitoksen altaista salakalastaminen. Pontikan keitto, kiljun tekeminen, sahdin litkiminen. Tappelu aina, kun paikka oli tapella, vaikka verta nenässä. Listaa olisi………..
Mutta eihän tuo tehnyt muuta, kun kasvoi kilpaurheilija ja aika luovasti pärjännyt persoona.
Työelämässänikin mieluummin noudatin/ noudatan mieluummin Simon protestilaulua sanoineen kuin kilttiä poikaa. Niin teksteissänikin; loukkaantukoot sitten loukkaantuvat herkkähipiäiset.
Siinähän se oli sanottu. Täytyy pyrkiä toimimaan niin, ettei omalle kohdalle sattuisi ylilyöntejä.
Hyvä on myös noudattaa presidentti Koiviston ajatelmaa ”Ei pidä provosoitua kun provosoidaan.”
Henkilökohtaisuuksiin meneminen on vain osoitus siitä, että omat argumentit eivät riitä. Huomasin asian aikonaan eräällä filosofisellakin keskustelufoorumilla.
”Tarttis tehdä jotakin, mutta kyllähän se siitä”. (Koiviston kuolemattomia viisauksia.)
Ihan tavoittelemisen arvoinen asia, mutta kovin vaikea varmasti.
Lähes poikkeuksetta on Kyuulla on tärkeää sanottavaa,tai pitäiskö sanoa että aina. Mies paikallaan !
Muutama edellinen kommentti viittaa edesmenneeseen Koivistoon,johon on hyvä kaikkien yhtyä kuin tiettyjä elämänviisauksia siltä puolelta.
Toisinaan harkinta on parempi kuin suora hyökkäys !
Koukata pittää, koukata pittää, sano isäntä kun kottiin miel tek’ kostean illan jälkeen… 🙂
Tällä hetkellä olen tosin mies aika monella paikalla, toisin sanoen maantiet vievät tutustumaan jokuseen maakuntaan. Osallistun vähän vajaaliekillä tällä hetkellä, mutta ehkäpä se lokakuuta kohti mennessä taas palaa tutumpiin maisemiin.
Sosiaalisessa mediassa tulee vain usein ikävä kyllä palkituksi siitä, että menee henkilökohtaisuuksiin ja on jyrkkä.